Tapasin jouluna yhden kivan tytön, jonka kanssa ollaan tapailtu aika tiiviisti aina tähän päivään mennessä. Noh nyt on käynyt niin, että tyttö on paljastanut rakastuneensa minuun.
Hän ei haluaisi seurustella ellen ole rakastunut häneen, sillä hänen mielestään seurustella voi vain, jos tunne on molemminpuolinen.
Itse voin sanoa, että olen rakastunut toiseen ihmiseen noin 3 kertaa elämäni aikana ja ikäähän minulla on 23-v. Kuitenkin rakastumiseni on aina ollut yksipuoleisia, mutta siitä tunteesta ei voi erehtyä.
En siis ikinä ole saanut vastarakkautta keneltäkään kunnes nyt. Mutta miksei minulla nyt ole samanlainen olo vaikka välitän hänestä todella paljon?
Edellinen rakastumisen oikeastaan päättyi juuri niihin aikoihin kun tapasin tämän tytön. Eli pääsin siitä surullisesta yksipuolisesta ihastumisesta niinsanotusti "ohi tai eteenpäin".
Ollaan puhuttu tytön kanssa asiasta ja olen sanonut, että en haluaisi tällä hetkellä ketään muuta. Ainoa mitä tarvitsen on aikaa tunteilleni.
Se mikä minua mietityttää on, että pitääkö niiden suurten tunteiden myrskytä heti alussa vai voiko ne herätä pikkuhiljaa. Entä voiko kahta peräkkäistä suurta rakastumisen tunnetta tulla peräkkäin vai tarvitseeko siihen aikaa. Olenhan juuri 4 kuukautta sitten vasta toipunut edellisestä.
Ehkäpä aivoni ja ruumiini ei kykene vielä uuteen (jos puhutaan fyysisestä rakastumisesta, uskon kyllä henkiseenkin.)
Noh aika näyttää, mutta sen sanon että välitän tuosta tytöstä aivan hirveästi enkä ole ikinä tuntenut kenenkään seurassa itseäni niin luonnolliseksi ja omaksi itsekseni. Minun ei tarvitse vetää mitään roolia hänen seurassaa ja huumorintajumme on samanlaista.
Hän ei haluaisi seurustella ellen ole rakastunut häneen, sillä hänen mielestään seurustella voi vain, jos tunne on molemminpuolinen.
Itse voin sanoa, että olen rakastunut toiseen ihmiseen noin 3 kertaa elämäni aikana ja ikäähän minulla on 23-v. Kuitenkin rakastumiseni on aina ollut yksipuoleisia, mutta siitä tunteesta ei voi erehtyä.
En siis ikinä ole saanut vastarakkautta keneltäkään kunnes nyt. Mutta miksei minulla nyt ole samanlainen olo vaikka välitän hänestä todella paljon?
Edellinen rakastumisen oikeastaan päättyi juuri niihin aikoihin kun tapasin tämän tytön. Eli pääsin siitä surullisesta yksipuolisesta ihastumisesta niinsanotusti "ohi tai eteenpäin".
Ollaan puhuttu tytön kanssa asiasta ja olen sanonut, että en haluaisi tällä hetkellä ketään muuta. Ainoa mitä tarvitsen on aikaa tunteilleni.
Se mikä minua mietityttää on, että pitääkö niiden suurten tunteiden myrskytä heti alussa vai voiko ne herätä pikkuhiljaa. Entä voiko kahta peräkkäistä suurta rakastumisen tunnetta tulla peräkkäin vai tarvitseeko siihen aikaa. Olenhan juuri 4 kuukautta sitten vasta toipunut edellisestä.
Ehkäpä aivoni ja ruumiini ei kykene vielä uuteen (jos puhutaan fyysisestä rakastumisesta, uskon kyllä henkiseenkin.)
Noh aika näyttää, mutta sen sanon että välitän tuosta tytöstä aivan hirveästi enkä ole ikinä tuntenut kenenkään seurassa itseäni niin luonnolliseksi ja omaksi itsekseni. Minun ei tarvitse vetää mitään roolia hänen seurassaa ja huumorintajumme on samanlaista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...olet oikeassa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että suuria tunteita ei välttämättä tarvitse olla heti kättelyssä, jos aikaa suhteen kypsyttämiselle löytyy molemmilta.
Omalla kohdallani kävi niin, että edellisen poikaystävän kanssa päättyi kohtalaisen rumasti vappuna. Nykyisen poikaystäväni tapasin seuraavana juhannuksena, eikä siitä todellakaan "pitänyt" tulla mitään kovin vakavaa.
Alussa oltiinkin jonkin aikaa ihan vain kavereita, yhdessä kun oli mukava viettää aikaa. Jossain vaiheessa peliin tulivat sitten muutkin tunteet ja kaverisuhteesta tuli parisuhde. Ja vaikka tämän juhannusheilan kanssa ollaan pidetty yhtä vasta 2,5 vuotta, voisin kuvitella, että hän on minulle enemmän "oikea" kuin kukaan toinen.
Hiljaa hyvää tulee, ja ellei tule, niin ainakin olette kumpikin saaneet ystävän?
Vaikea asiahan tuo on määritellä mitä rakkaus ja rakastuminen tai rakastaminen on.
Rakastumisen voi nähdä myös ihastumisena. Rakastuminen on ehkä kokonaisvaltaisempi tunne johon suhtautuu vakavemmin.
Itse olen tyttö. Olen ollut kovasti ihastunut/rakastunut ihmiseen teini-iästä saakka 20 vuoden ikäiseksi. Olen usein kokenut sen rakastumisen ja rakkauden olleen sitä oikeaa rakkautta tai rakastumista mitä miehen ja naisen välillä voi olla. Tunteeseen liittyi paljon toisen kokemista täydellisenä, kaikkivoipana ja samankaltaisuutta itseni kanssa jollei sitä täydellisyyttä oteta laskuun. Vastarakkautta en saanut. Emme edes seurustelleet. Järjellä ajatellen monet tekoni eivät olleet kovin pyytettömiä. Jonkin määrityksen mukaanhan pyytettömyys kuuluu rakkauteen. Päinvastoin toimin melko itsekkäöästi ja himosin toista itselleni välittämättä suuresti muiden tunteista.
Nyt seurustelen miehen kanssa ensimmäistä kertaa sellaisessa suhteessa joka on kestänyt useita kuukausia ja jonka muutkin merkit ovat terveen parisuhteen pohjalla. Pidän kovasti miehestä ja hänen omanlaisesta luonteestaan. Tykkäämisen tunne on molemminpuolinen. Voisin kuvitella eläväni tämän henkilön kanssa loppuelämäni. Oloni on sen suhteen tasapainoinen. minä en ainakaan ole häntä jättämässä ihan helposti. Mun ei tartte kantaa huolta moisista asioista. Haluan miellyttä tätä miestä (ainakin jossain määrin :) )
Silti sen sanominen että rakastaisin häntä tai olisin häneen rakastunut, tuntuu vaikealta. Rakkaushan alkaakin yleisen mittapuun mukaan vasta hitaasti vuosien kuluessa. Rakastumisesta on usein sanottu, että se tulee nopeasti.
En tiedä johtuisiko sitten siitä että olen aikaisemmin saanut takkiini niin monta kertaa, etten koe rakastumista tai sen tunnetta yhtä tavoiteltavana kuin sitä kumppanuutta, ystävyyden tunnetta ja mukavia yhteisiä hetkiä arkielämässä. En koe niinkään tärkeäksi kokea suuria intohimon aaltoja tai kaipauksen tunteita. Päinvastoin olen jo ennen kuin tapasin miesystäväni pyrkinyt kaikin keinoin välttämään "turhanpäiväistä" kaipaamista ja tunneaaltoja. Niistä on aina koitunut haittaa ja tuskaa. Minun ei tarvitse tuntea sellaista enää, koska olen löytänyt tien jota kulkien selviydyn.
Hienoja vastauksia, hyvää kevättä teille :)