Ennen olin iloinen ja avoin tyttönen ja tykkäsin auttaa muita joskus liikaakin =) No, olenhan minä vieläkin mutta ajatusmaailmani on...eh, hieman synkentynyt ja syömiseni vähentynyt hirveästi.
Ajattelen usein kuolemaa, miksi ihmiset tekevät itsemurhia tai "vähäosaisempia" yms. Itsetuhoinen en kuitenkaan ole! Tälläinen ajattelutapa on vahvistunut vuosi vuodelta. Olen tehnyt vaapaaehtoistyötä vaikka missä; orpokodeissa, katulasten kanssa jutellut ja sellaista ns. sisartoimintaa masentuneiden ihmisten kanssa. (sis. juttelen heidän kanssaan ja vietän aikaa niinkuin "sisko") yms. Toki koska olen viettänyt aikaa "surullisessa" ympäristössä niin omasta maailmastani on tullut ehkä vähän melankolinen.
Mutta olen miettinyt voiko olla niin kuten äitini sanoo. Olen kuulemma nähnyt liikaa maailman pahaa ikäisekseni..? Pitääkö paikkaansa, voiko avustamisestani olla huolta itselleni?
Ajattelen usein kuolemaa, miksi ihmiset tekevät itsemurhia tai "vähäosaisempia" yms. Itsetuhoinen en kuitenkaan ole! Tälläinen ajattelutapa on vahvistunut vuosi vuodelta. Olen tehnyt vaapaaehtoistyötä vaikka missä; orpokodeissa, katulasten kanssa jutellut ja sellaista ns. sisartoimintaa masentuneiden ihmisten kanssa. (sis. juttelen heidän kanssaan ja vietän aikaa niinkuin "sisko") yms. Toki koska olen viettänyt aikaa "surullisessa" ympäristössä niin omasta maailmastani on tullut ehkä vähän melankolinen.
Mutta olen miettinyt voiko olla niin kuten äitini sanoo. Olen kuulemma nähnyt liikaa maailman pahaa ikäisekseni..? Pitääkö paikkaansa, voiko avustamisestani olla huolta itselleni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Äitisi voi olla oikeessa.
(hieman riippuen tietysti siitä että minkä ikäinen olet..)
Ei pidä liikaa miettiä sellaisia asioita mihin
ei ole vastauksia tai ne vastaukset ovat
sellaisia mitä ei pitäisi miettiä ollenkaan..
Tuo on huono juttu että syömisesi on vähentynyt "hirveästi".
Pidä nyt huoli itsestäsi.
Et voi auttaa muita jollet itse ole kunnossa.
Niin..ehkäpä masentuneitten kanssa jutellessasi voi käydä
niinkin että alat ymmärtää heitä hieman liiankin hyvin..
Hienoa että tälläisiä nuoria ajattelevia ihmisiä on,
ja vielä toiminnallaan osoittavat sen.
Mutta kuitenkin olisi pidettävä tietynlainen ero/raja,ettei herkkyydessään ajaudu liiaksi syvälle
toisten sielujen syövereisiin.
Olet hieno nuori nainen,jolle alkaa muodostua tosi
elämän/-maailman kuvaa kokemuksienkin kautta.
Muista-nuoruuteen kuuluu myös tasa painottavana tekijänä,ystävät,hauskan pito,erilaiset mieltä kohottavat harrasteet jne...
Maalmasta löytyy paljon hyvää ja rakastettavaa.
Se pitää löytää,nähdä,tunnistaa-elää sitä-että
jaksat taas antaa sisäistä kauneuttasi eteenpäin.
Kuuntele luotto ystäviäsi-Äitiäsi-älä anna hänelle
huolta,sen vuoksi,jos muserrut henkisesti
epätoivoon-Auttamisesi takia.
Kaikessa on oltava rajansa-tässä-on nyt Sinulla
todella puhuttelun paikka ;- jos tämä askarruttaa
kovin.
Tiedätkö-tunnen-esim. sos.terv.alan ammattil.
sairastuvat,kun kuorma on täynnä.
Vietä taukoa nyt,ja suuntaa edes joksikin aikaa
hienoa nuoruuttasi iloiseen mieltä innostaviin kuin kohottaviinkiin harrasteisiin,joista saat
mielihyvän tunteita omiin kokemuksiisi lisää.
Sinulla on vain Yksi nuoruus,terveys ja Elämä
älä sitä nyt kadota-hyvyydestäsi huolimatta !