kertokaa äidit kokemuksia,joilla lapsilla on pieni ikäero.meillä tyttö 4kk ja rupee vähän vauvakuume vaivaamaan...
pieni ikäero
vauvakuume
6434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sulla on nyt tyttö vielä sen verran helpossa iässä, että tuo saattaa tuntua hyvältä idealta...
Itse rupesin odottamaan toista kun tyttö oli 6kk.
Nyt oon viimeisilläni paksuna, ja voin sanoa et jo pelkästään tää raskaus on ollut helvetin paljon vaikeempi kuin osasin kuvitella, vaikkei mitään varsinaisia komplikaatioita oo tullut.
Pahin oli se alkuraskauden armoton väsymys, nyt taas vaivaa pahat lantiokivut vaikka oon nuori, terve ja hyväkuntoinen. Kävelemään en paljoa pysty.
Kaikkein hankalinta on se, ettei oo ollut ns. "omat hormonit käytössä" pitkään aikaan, kun oli ensin raskaus, sit synnytys, sit imetys ja sit taas raskaus, eikä välissä ehtinyt kunnolla palautumaan edellisestä...
Harkitse siis, ei helppoa.
Vähän jännittää, minkälaista hulinaa on vauvan ja pikkuisen taaperon kanssa kohtapuolin...
Mä olin toista odottaessani ihan kauhuissani, miten VOIN jaksaa sitten vauvan synnyttyä, kun isovelikin olisi silloin vasta juuri täyttänyt 1v. Mutta se väsymys oikeasti helpotti! Raskaus oli tosi rankka ja koko ajan väsytti. En jaksanut mitään ja olin vaan ihan peloissani koko ajan siitä, mitä oltiinkaan menty tekemään hankkiutumalla niin nopeasti uudestaan raskaaksi!
Nyt pikkusisko on 6kk ja ei tää nyt niin kauheta ole! Isoveli syö jo itse (helpottaa kummasti arkea, eli sitä kandee alkaa opettelemaan mahdollisimaan aikasin, kun lusikka vaan pysyy kädessä). Välillä on rankkaa, jos molemmat haluaa jotain yhtä aikaa, mutta kyllä nuo jo vähän osaa yhdessäkin olla (pikkusisko seurailee ihaillen isoveljen touhuja :)).
Halusin vaan sanoa, ettei kandee etukäteen pelätä liikaa. Raskausaika on PALJON rankempaa kuin sitten se oikea arki kahden kanssa!
Meillä tietty auttoi kovasti jaksamiseen se, että vauva nukkui heti hyviä öitä ja oli muutenkin rauhallinen vauva... Koliikki, jos olisi ollut (niinkuin veljellään), niin olisi kyllä ollut tosi vaikeaa. Yöunien tarve korostuu, kun pitää aamulla jaksaa herätä sen isomman kanssa, vaikka vauva olisi valvottanut koko yön...
Sitä piti vielä sanoa, että jos miehesi on sitoutunut perheeseen ja osallistuu kodin-/lastenhoitoon, niin ei ne 2 pientä lasta oikeasti niin kauheasti kuormita. Kun on 2 jakamassa vastuuta, arkea ja lastenhoitoa, niin ihan hyvin ainakin meillä on mennyt.
Jälkeenpäin on mietitty, hankittasko edelleen (jos nyt saisi päättää uudestaan) lapset yhtä pienellä ikäerolla ja päädyttiin siihen, että kyllä. Ei se vauva-arki ainakaan paljon helpompaa voi olla 3-vuotiaan uhmailijan kanssa... :) Nyt ei vielä ole uhmaa päällä ja tuo vanhempikin on vielä aika helppo "ohjailtava", että en kyllä tätä ikäeroa vaihtaisi mihinkään. (Tosi esikoinen jo kokeilee, mitä sillä omalla tahdolla = kiukuttelulla saa aikaan, mutta kun pitää tiukan linjan [eikä kahden kanssa edes aina ehdi reagoida kaikkiin kiukkuihin], niin hyvin tuo on jo oppinut, ettei se kiukku kannata :)).
15 v
13 v
12 v
10 v
8 v
5 v
4 v
kaksoset 1 v
13 ja 12 v välissä vuosi ja 2 kk, 4 ja 5 v välissä 1v 4 kk. Suht pienet ikäerot on, ja myönnän kyllä, että kun kotona oli 3 vaippaikäistä yhtäaikaa ja olin raskaana, niin kieltämättä olin välillä aika poikki.Samoin oli ja on, kun kaksoset ovat pieniä, mutta on onneksi isä ja muut lapset, jotka auttavat sitten muissa töissä. Mutta onnea on! Kuuntele vaan itseäsi, sinunhan päätös on.
ikäerolla on aina puolensa. Ekojen lasten kohdalal pieni ero on ihan ok. Sitten kun lapsi aon monta on mukavaa että vain yksi kaipaa enemmän hoivaa ja huoltoa...
Kun lapset on samana aikaan pieniä niin se tavallaan yksinkertaiostaa asioita ja toisaalta ne on jatkossakin sama aikää jolloin samat mielenkiinnot luultavasti molemmilla joka taas helpottaa arkielämää ja lomailua sun muuta.
Mutta kyllä kahden pienen kanss aon rankkaakin se eka vuosi, mutta sittenhän se on lusittu ja jokainen päivä on askel helpompaan elämään! Se on myös aikaa jolloin ollaan ihan kokopäiväisesti ja täysillä lapsiperhe iloineen ja suruineen.
Mulla tuli vauvakuume kun esikoinen oli 3kk. Elämä oli mukavan leppoisaa ja ajattelin, että kyllähän tässä toinenkin menis. Sitten tuo kuume vähän hiipui ja lapsi sairasteli myöhemmin 4kk putkeen. Tulin kesken tuota mielettömön raskasta myräkkää rsakaaksi, kun esikoinen oli 11kk ja olin kiitollinen, etten sittenkään tullut aiemmin, sillä tuntui hurjalta ajatella tuohon raskaimpaan aikaan, että siinä toinénkin olisi putkahtanut maailmaan. En tiedä olisinko selvinnyt. Nyt odotan iloisin mielin, raskaus on ollut todella helppo ja olen ollut tavallista pirteämpi. Esikoisen kanssa on ollut taas "mukavan leppoisaa", kun osaa hyvin kävellä yms. Ihanaa!