ossobucco

Kysyisin kuitenkin vielä, teetkö tämän uunissa, kuten itse teen naudasta.
Vaiko sitten normisti hellan päällä?
Ja mitä mausteita muita kuin suolaa ja pippuria?
Olen oikeasti utelias ja kokeilunhaluinen.

kiitoksia kirjoitti:

Kysyisin kuitenkin vielä, teetkö tämän uunissa, kuten itse teen naudasta.
Vaiko sitten normisti hellan päällä?
Ja mitä mausteita muita kuin suolaa ja pippuria?
Olen oikeasti utelias ja kokeilunhaluinen.

Lue lisää

..leikkaan ulkosivulta kalvon poikki muutamasta kohtaa ja maustan sekä pyöräytän lihat vehnäjauhossa.
Nopeahko ruskistus kuumassa valurautapannussa. "Tiiviisti" lappeelleen matalaan uunivuokaan, lisäksi paseerattua tomaattimurskaa tms. mausteita sinappia, vaahterasiirappia, sipulia, valkosipulia... Nestettä niin, että justajajust peittyy.
Sitten uunissa niin kauan kun on aikaa, ja lämpötila säädetään sen mukaiseksi.

Eli jos haudutus on yli 10 tuntia, lämpötila voisi olla jossain n.80-90C korvilla (Muista! uuniin asetettu lämpötila ei välttämättä pidä paikkaansa, suosittelen uunin sisätilaan erillistä lämpömittaria.)
Voi tehdä myös parissa tunnissa n.200C
lämpötilalla.
Arvaa kummasta tulee parempaa? ;)

kiitoksia kirjoitti:

Kysyisin kuitenkin vielä, teetkö tämän uunissa, kuten itse teen naudasta.
Vaiko sitten normisti hellan päällä?
Ja mitä mausteita muita kuin suolaa ja pippuria?
Olen oikeasti utelias ja kokeilunhaluinen.

Lue lisää

Uunissa hauduttelen. Tavallisesti savipadassa (Schlemmertopf, Römertopf tai vast.). Liemenä valkoviinin ja lihaliemen sekoitus, sekaan tomaattipyreetä.

Valkosipulia en osaa olla panematta tähänkään ruokaan (onko se sitten mauste vai mikä?). Laakerinlehti tai pari, lisäksi yrttimausteita vähän fiiliksen mukaan (timjamia, rosmariinia, salviaa, basilikaa tai vaikkapa Provencale-yrttimaustesekoitusta, josta noita edellisiä(kin) löytyy).

korviin.Sekä kasva vasikasta edes hiehoksi.

Olisiko joku vajaa nelisenkymmentä ajast-aikaa sitten, kun osso-bucco teki tuloaan tänne pohjoiseen. Siihen asti oli naudan koivista raavittua lihaa käytetty lähinnä jauhelihaan ts, sen semmoiseen kuten makkaroihin ja yleensäkin vain täyteaineena. Kantturan kintut olivat tosi halpaa ja sitkeätä lihaa. Tuskin nuukinkaan emäntä viitsi sitä käyttää edes lihasoppaan. Se oli lähes ongelmajätteen luokkaa. Sitten joku keksi valmistaa siitä italialaistyyppistä pataruokaa Osso-buccoa ja kuin taikaiskusta hinta noilla kinttukiekoilla ponnahti pilviin. Arvottomasta ruhon osasta tuli tavoiteltu herkku. Kyllä se kysyntä on voimakkaasti hintaa nostava elementti.
Ensi kerran tutustuin tuohon ruokaan, ajellessani pohjoisesta päin Jyväskylään. En muista enää paikkakuntaa, mutta se ravintola oli jonkun huoltoaseman yhteydessä. Pokkesimme sinne koska hieman "nälätti". Paikassa oli juuri katettu noutopöytä, jossa oli kiitettävästi erilaisia kalaruokia salaatteja jne. Lämpiminä ruokina oli mm. juuri tuota osso-buccoa. Täytyy sanoa, että se ihminen, ken tuon ruoan oli valmistanut, osasi todella ammattinsa. Ruoka oli tavattoman maukasta ja lihat taivaallisen mureita, täyteläisen yrttinen maku aivan loistava. Sellaista makunautintoa kyseisen ruokalajin kohdalla ei ole sen jälkeen eteeni sattunut.

vanha kokki kirjoitti:

Olisiko joku vajaa nelisenkymmentä ajast-aikaa sitten, kun osso-bucco teki tuloaan tänne pohjoiseen. Siihen asti oli naudan koivista raavittua lihaa käytetty lähinnä jauhelihaan ts, sen semmoiseen kuten makkaroihin ja yleensäkin vain täyteaineena. Kantturan kintut olivat tosi halpaa ja sitkeätä lihaa. Tuskin nuukinkaan emäntä viitsi sitä käyttää edes lihasoppaan. Se oli lähes ongelmajätteen luokkaa. Sitten joku keksi valmistaa siitä italialaistyyppistä pataruokaa Osso-buccoa ja kuin taikaiskusta hinta noilla kinttukiekoilla ponnahti pilviin. Arvottomasta ruhon osasta tuli tavoiteltu herkku. Kyllä se kysyntä on voimakkaasti hintaa nostava elementti.
Ensi kerran tutustuin tuohon ruokaan, ajellessani pohjoisesta päin Jyväskylään. En muista enää paikkakuntaa, mutta se ravintola oli jonkun huoltoaseman yhteydessä. Pokkesimme sinne koska hieman "nälätti". Paikassa oli juuri katettu noutopöytä, jossa oli kiitettävästi erilaisia kalaruokia salaatteja jne. Lämpiminä ruokina oli mm. juuri tuota osso-buccoa. Täytyy sanoa, että se ihminen, ken tuon ruoan oli valmistanut, osasi todella ammattinsa. Ruoka oli tavattoman maukasta ja lihat taivaallisen mureita, täyteläisen yrttinen maku aivan loistava. Sellaista makunautintoa kyseisen ruokalajin kohdalla ei ole sen jälkeen eteeni sattunut.

Lue lisää

"Luu lihan syrjässä maukkainta" kuten tuolla aiemmassa viestissä myös mainittiin. Monasti reseptissä sanotaan, että "tässä voi käyttää ruhon halvempia osia" - jotka samalla ovat myös yleensä niitä ruhon maukkaimpia osia.

Monessa kansankeittiössä keittotaito onkin keskittynyt juuri näihin osiin - miten saada maukasta aikaan näistä rikkaitten joutopaloista, luista ja rustoista, ravunkuorista, etanoista ja kivisimpuista. Italiassa esimerkiksi ne alueet, joissa on kehittynyt "Cuccina povera - köyhä keittiö" ovat kulinaristisesti ajatellen mielenkiintoisimpia. Raaka-aineita käsitellään niiden omaa makua kunnioittaen, ruokaa haudutetaan pitkään tai sitten ei juuri lainkaan, luonnosta saatavien raaka-aineitten käyttö jne. leimaavat esimerkiksi Toscanan aluetta.

Suomessa kai tällainen keittiö voisi olla itäsuomalainen tai lappilainen keittiö? Olisiko siellä Suomen "Cuccina povera"?

En ole oikein perillä tästä slow food-liikkeestä Suomessa? Lieneekö herkkupeppujen salaseura, herkuttelevia herroja vai vapaamuurareitten kulinarialoossi?

Tietääkö joku - kaikella kunnioituksella?

crudo kirjoitti:

"Luu lihan syrjässä maukkainta" kuten tuolla aiemmassa viestissä myös mainittiin. Monasti reseptissä sanotaan, että "tässä voi käyttää ruhon halvempia osia" - jotka samalla ovat myös yleensä niitä ruhon maukkaimpia osia.

Monessa kansankeittiössä keittotaito onkin keskittynyt juuri näihin osiin - miten saada maukasta aikaan näistä rikkaitten joutopaloista, luista ja rustoista, ravunkuorista, etanoista ja kivisimpuista. Italiassa esimerkiksi ne alueet, joissa on kehittynyt "Cuccina povera - köyhä keittiö" ovat kulinaristisesti ajatellen mielenkiintoisimpia. Raaka-aineita käsitellään niiden omaa makua kunnioittaen, ruokaa haudutetaan pitkään tai sitten ei juuri lainkaan, luonnosta saatavien raaka-aineitten käyttö jne. leimaavat esimerkiksi Toscanan aluetta.

Suomessa kai tällainen keittiö voisi olla itäsuomalainen tai lappilainen keittiö? Olisiko siellä Suomen "Cuccina povera"?

En ole oikein perillä tästä slow food-liikkeestä Suomessa? Lieneekö herkkupeppujen salaseura, herkuttelevia herroja vai vapaamuurareitten kulinarialoossi?

Tietääkö joku - kaikella kunnioituksella?

Lue lisää

>>Monessa kansankeittiössä keittotaito onkin keskittynyt juuri näihin osiin - miten saada maukasta aikaan näistä rikkaitten joutopaloista, luista ja rustoista, ravunkuorista, etanoista ja kivisimpuista.

vanha kokki kirjoitti:

Olisiko joku vajaa nelisenkymmentä ajast-aikaa sitten, kun osso-bucco teki tuloaan tänne pohjoiseen. Siihen asti oli naudan koivista raavittua lihaa käytetty lähinnä jauhelihaan ts, sen semmoiseen kuten makkaroihin ja yleensäkin vain täyteaineena. Kantturan kintut olivat tosi halpaa ja sitkeätä lihaa. Tuskin nuukinkaan emäntä viitsi sitä käyttää edes lihasoppaan. Se oli lähes ongelmajätteen luokkaa. Sitten joku keksi valmistaa siitä italialaistyyppistä pataruokaa Osso-buccoa ja kuin taikaiskusta hinta noilla kinttukiekoilla ponnahti pilviin. Arvottomasta ruhon osasta tuli tavoiteltu herkku. Kyllä se kysyntä on voimakkaasti hintaa nostava elementti.
Ensi kerran tutustuin tuohon ruokaan, ajellessani pohjoisesta päin Jyväskylään. En muista enää paikkakuntaa, mutta se ravintola oli jonkun huoltoaseman yhteydessä. Pokkesimme sinne koska hieman "nälätti". Paikassa oli juuri katettu noutopöytä, jossa oli kiitettävästi erilaisia kalaruokia salaatteja jne. Lämpiminä ruokina oli mm. juuri tuota osso-buccoa. Täytyy sanoa, että se ihminen, ken tuon ruoan oli valmistanut, osasi todella ammattinsa. Ruoka oli tavattoman maukasta ja lihat taivaallisen mureita, täyteläisen yrttinen maku aivan loistava. Sellaista makunautintoa kyseisen ruokalajin kohdalla ei ole sen jälkeen eteeni sattunut.

Lue lisää

Ruokalajin nimi on osso buco tai monikossa ossi buchi. Osso-Bucco ei tarkoita mitään.

vanha kokki kirjoitti:

Olisiko joku vajaa nelisenkymmentä ajast-aikaa sitten, kun osso-bucco teki tuloaan tänne pohjoiseen. Siihen asti oli naudan koivista raavittua lihaa käytetty lähinnä jauhelihaan ts, sen semmoiseen kuten makkaroihin ja yleensäkin vain täyteaineena. Kantturan kintut olivat tosi halpaa ja sitkeätä lihaa. Tuskin nuukinkaan emäntä viitsi sitä käyttää edes lihasoppaan. Se oli lähes ongelmajätteen luokkaa. Sitten joku keksi valmistaa siitä italialaistyyppistä pataruokaa Osso-buccoa ja kuin taikaiskusta hinta noilla kinttukiekoilla ponnahti pilviin. Arvottomasta ruhon osasta tuli tavoiteltu herkku. Kyllä se kysyntä on voimakkaasti hintaa nostava elementti.
Ensi kerran tutustuin tuohon ruokaan, ajellessani pohjoisesta päin Jyväskylään. En muista enää paikkakuntaa, mutta se ravintola oli jonkun huoltoaseman yhteydessä. Pokkesimme sinne koska hieman "nälätti". Paikassa oli juuri katettu noutopöytä, jossa oli kiitettävästi erilaisia kalaruokia salaatteja jne. Lämpiminä ruokina oli mm. juuri tuota osso-buccoa. Täytyy sanoa, että se ihminen, ken tuon ruoan oli valmistanut, osasi todella ammattinsa. Ruoka oli tavattoman maukasta ja lihat taivaallisen mureita, täyteläisen yrttinen maku aivan loistava. Sellaista makunautintoa kyseisen ruokalajin kohdalla ei ole sen jälkeen eteeni sattunut.

Lue lisää

Kai sallitaan vielä yksi Osso buco-muistelu:

Äitini on ollut aina hyvä ja ennakkoluuloton ruoanlaittaja ja tässä mielessä meilläkin kotona hautui Osso buco jo todellakin neljäkymmentä vuotta sitten ensi kertoja. "Osso buco - ontto luu" jätti jälkeensä kauniin luurenkaan, josta teimme partiohuivin soljen kaivertamalla siihen partiolijan. Se on vieläkin tallella ja muistuttaa joka kerta ilmestyessään jostain kaapin lokerosta näistä lapsuuden illallisista.

überkokki kirjoitti:

Ruokalajin nimi on osso buco tai monikossa ossi buchi. Osso-Bucco ei tarkoita mitään.

Kirjoitusasuni Osso bucco on uskoakseni kuitenkin tutumpi suomessa, voit tarkistaa vaikkapa Eniron hausta. En osaa enkä ymmärrä italiaa, joten olet väitteesi kanssa aivan varmasti oikeassa. Kirjoitatko muuten Belgradin Belgradina vai Beogradina. Serbogroatian kielellä se on nimittäin Beograd.
Huomautuksesi oli asiallinen, mutta turha, koska yleensä kaikki tuntevat ruokalajin osso buccona. Olen nähnyt myös kirjoitettavan ozzo bucco.
Tärkeintä kaiketi on, että tulee ymmärretyksi, eikö?
Porissa on muuten Jani Lehtisellä ja Timo Koivusalolla italialaistyyppinen ravintola, "Trattoria Bucco". Suosittelen.

crudo kirjoitti:

Kai sallitaan vielä yksi Osso buco-muistelu:

Äitini on ollut aina hyvä ja ennakkoluuloton ruoanlaittaja ja tässä mielessä meilläkin kotona hautui Osso buco jo todellakin neljäkymmentä vuotta sitten ensi kertoja. "Osso buco - ontto luu" jätti jälkeensä kauniin luurenkaan, josta teimme partiohuivin soljen kaivertamalla siihen partiolijan. Se on vieläkin tallella ja muistuttaa joka kerta ilmestyessään jostain kaapin lokerosta näistä lapsuuden illallisista.

Lue lisää

olen tämän ketjun aloittaja,Ja kuinka kauan siitä on aikaa. kun olet tämän partiohuiviisi saanut.
Ihanaa kun kerroit sen täällä.Mutta uskopa vaan taitaa tulla lihatiskille kiirusta ja kysyntää osso bucosta,
jossei muuten niin luista ainakin.
Livahdin tässä lihapuolelle välillä,kalasivuilta.
Jolloin kyselin oopperakellarinsilakoista ja nyt teen niitä tänään vielä muikuista,ainakin kokeilen. Usko pois jos tämä sinun vinkkisi lähtee liikenteeseen,tosi usealla roikkuu luu kurkulla. (nätimminkin sen voisi sanoa) mutta kysymys on siistitystä putkiluusta.
Olin muuten tuolloin 40v. sitten 5 kesäinen tytön tyllerö.

crudo kirjoitti:

Kai sallitaan vielä yksi Osso buco-muistelu:

Äitini on ollut aina hyvä ja ennakkoluuloton ruoanlaittaja ja tässä mielessä meilläkin kotona hautui Osso buco jo todellakin neljäkymmentä vuotta sitten ensi kertoja. "Osso buco - ontto luu" jätti jälkeensä kauniin luurenkaan, josta teimme partiohuivin soljen kaivertamalla siihen partiolijan. Se on vieläkin tallella ja muistuttaa joka kerta ilmestyessään jostain kaapin lokerosta näistä lapsuuden illallisista.

Lue lisää

Tarpeeksi järeästä putkiluusta tulisi kelpo lautasliinarenkaitakin. Voisi panna vaikka vieraskattaukseen – ainakin silloin kun on tarjolla osso bucoa...

Nam man kirjoitti:

Tarpeeksi järeästä putkiluusta tulisi kelpo lautasliinarenkaitakin. Voisi panna vaikka vieraskattaukseen – ainakin silloin kun on tarjolla osso bucoa...

taidan minäkin inspiksen iskiessä kokeilla, ja jos crudokin on partioliinansa soljen tallessa saanut pidettyä, miksei se voisi toimia tässäkin käytössä.
Kunhan ensin kuivaa kunnolla ja siistii vaikka hiomalla reunat,mutta pitäisikö lakata? vai menettääkö kauneutensa,taitaa kyllä siinä vaiheessa muuttua tusinatavaraksi.
Eikä ole silmän iloksi eikä käsin sormeiltavaksi ja ajatuksia herättäväksi.

idea nam man kirjoitti:

taidan minäkin inspiksen iskiessä kokeilla, ja jos crudokin on partioliinansa soljen tallessa saanut pidettyä, miksei se voisi toimia tässäkin käytössä.
Kunhan ensin kuivaa kunnolla ja siistii vaikka hiomalla reunat,mutta pitäisikö lakata? vai menettääkö kauneutensa,taitaa kyllä siinä vaiheessa muuttua tusinatavaraksi.
Eikä ole silmän iloksi eikä käsin sormeiltavaksi ja ajatuksia herättäväksi.

Lue lisää

ja salaatin lehdistä saa kätevän sadehatun...

hyvä idea... kirjoitti:

ja salaatin lehdistä saa kätevän sadehatun...

halua vastata sinulle. jottei hyvä idea karkaa käsistämme,pahoittelen.

hyvä idea... kirjoitti:

ja salaatin lehdistä saa kätevän sadehatun...

Mietipäs uudestaan sadesuojaasi, ja miksi laittaa hyvää käyttötavaraa hukkaan, koska tunnetusti luut eivät maadu joten miksei niitä voisi ottaa käyttötarpeeseen? älä nyt kuitenkaan ala viritellä mitään ohi asian koska kyseessä on naudan putkiluu.(ja vain siitä on kyse)

oikeasti kirjoitti:

halua vastata sinulle. jottei hyvä idea karkaa käsistämme,pahoittelen.

Olen se ylempi kirjoittaja.
Se mielenkiintoista, laitoin viestin matkaan sinulle mutta taisi mennä taivaan tuuliin.
Tai sitten tulee monin kerroin palstalle.
Mutta kerron sinulle uudelleen saman asian mitä laitoin lautasliinaversiosta,mutta luullakseni tuli tämä tosi hyvä idea väliin.

raparperin alla.... kirjoitti:

Mietipäs uudestaan sadesuojaasi, ja miksi laittaa hyvää käyttötavaraa hukkaan, koska tunnetusti luut eivät maadu joten miksei niitä voisi ottaa käyttötarpeeseen? älä nyt kuitenkaan ala viritellä mitään ohi asian koska kyseessä on naudan putkiluu.(ja vain siitä on kyse)

Lue lisää

tuo äidin kasvimaalla.