olenko ihan hullu? tämä kaikki alkoi tasan vuosi sitten huhtikuun alkupuolella. juoksin joka päivä ja halusin laihtua vähän. laihduinkin paljon mutta lihosin takaisin. mua ahdisti aivan suunnattomasti ja liikuin pakko mielteisesti. mutta ahmin. ahmin uskomattomia määriä. en kuitenkaan lihonut kuin tuonne 55 kiloon. välillä yritin oksentaa, joskus se onnistui joskus ei. juoksin itkuisena metsään kun olin ahminut. lopulta en yksinkertaisesti jaksanut. aloin viiltelemään. tätä hirveää sekasortoisuutta kesti tammikuuhun asti jolloin otin itseäni niskasta kiinni ja laihdutin. alle kuukaudessa tippui lähemmäs 8 kiloa. piilotin ruokaa huoneeseeni, valehtelin ja liikuin hirveästi. mutta lihoin taas ja ahmin aivan järkyttävästi. sitten sorruin taas viiltelyyn. haavat olivat paljon syvempiä kuin aikaisemmin. lupasin aina itselleni että lopetan mutta joka ilta koska olin syönyt liikaa, sorruin siihen taas. halusin vain maata sängyssä ja itkeä. itkeä lihava oksettavaisuuteni ulos. en yksinkertaisesti jaksanut.
halun hallita ruokaani ja kehoani. VIHAAN lihavuuttani ja aijon taas laihduttaa. mulle on ihan sama miten, mutta sen teen. juoksen joka päivä enkä syö mitään kiinteää pitkään aikaan. itsekurista ei niinkään ole kyse vaan muista ihmisistä. mulla on ollu tää jo pitkään tää, muut ihmiset ahdistaa. niiden katseen kun syön tai en syö. kaikki ruokaan liittyvä on suurta ja pelottavaa. tarkkailen ihmisiä ja heidän syömisiään. kyttään muitten painoja. ihailen luurankomaisia nuoria naisia.
ja mä aijon laihtua. en syö huhtikuun 4.päivä alkaen enää mitään. en vaikka muut miten pakottaisivat. tänään niin tein. ja ahdistaa aivan älyttömästi. juoksen ja juon jotakin kevyttä. musta tulee kevyt, siro, ihana alle 40 kiloinen tyttö.
sydämessä on kanssa alkanut heittää, se sekoaa joskus useita kertoja päivässä. mutta mulle on ihan sama, mä laihdun.
halun hallita ruokaani ja kehoani. VIHAAN lihavuuttani ja aijon taas laihduttaa. mulle on ihan sama miten, mutta sen teen. juoksen joka päivä enkä syö mitään kiinteää pitkään aikaan. itsekurista ei niinkään ole kyse vaan muista ihmisistä. mulla on ollu tää jo pitkään tää, muut ihmiset ahdistaa. niiden katseen kun syön tai en syö. kaikki ruokaan liittyvä on suurta ja pelottavaa. tarkkailen ihmisiä ja heidän syömisiään. kyttään muitten painoja. ihailen luurankomaisia nuoria naisia.
ja mä aijon laihtua. en syö huhtikuun 4.päivä alkaen enää mitään. en vaikka muut miten pakottaisivat. tänään niin tein. ja ahdistaa aivan älyttömästi. juoksen ja juon jotakin kevyttä. musta tulee kevyt, siro, ihana alle 40 kiloinen tyttö.
sydämessä on kanssa alkanut heittää, se sekoaa joskus useita kertoja päivässä. mutta mulle on ihan sama, mä laihdun.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei! mullakin on ihan sama tunne ja kokemus. Viime kesänä laihdutin 15 kg, 167cm( 77kg ---> 62 näännytin itteeni ) kun mä olin niin läski. Sit nyt tuli takas jo 10 kg. Mua vituttaa niin paljon et mä itken joka päivä. Mäkin ihailen laihoja naisia ( victoria beckham, nicole richie) ja haluun olla yhtä laiha kuin ne. Nyt on aika tehdä muutosta. Kirjauduin salille ja aion käydä siel 6krt/ 2h viikossa ja 3krt lenkillä. Juon 2kertaa kahvia päivässä sokerilla (pakko tai muuten en pysty) sekä syön 1 omenan.
Mitä mahiksii mulla on laihtua 20 kg 2kk.
pliis alkää sanoko et lähtee lihaksii ( oon tietone.
hei! mullakin on ihan sama tunne ja kokemus. Viime kesänä laihdutin 15 kg, 167cm( 77kg ---> 62 näännytin itteeni ) kun mä olin niin läski. Sit nyt tuli takas jo 10 kg. Mua vituttaa niin paljon et mä itken joka päivä. Mäkin ihailen laihoja naisia ( victoria beckham, nicole richie) ja haluun olla yhtä laiha kuin ne. Nyt on aika tehdä muutosta. Kirjauduin salille ja aion käydä siel 6krt/ 2h viikossa ja 3krt lenkillä. Juon 2kertaa kahvia päivässä sokerilla (pakko tai muuten en pysty) sekä syön 1 omenan.
Mitä mahiksii mulla on laihtua 20 kg 2kk.
pliis alkää sanoko et lähtee lihaksii ( oon tietone.
mukava kuulla, että joillain toisillakin on samanlainen olo kun mulla...tää on ainaista vuoristorataa, välillä paastotaan ja laihdutaan ja sitten yhtä äkkiä tulee ihan hulluja ahmimiskausia ja paino nousee ryminällä..päällimäisinä tunteina on niin kauhea epätoivo ja itseinho, että tekis mieli hakata vaan päätä seinään..oon huomannu, että ainoa keino päästä takas raiteille on totaalinen syömättömyys, mikään muu ei vaan auta.. huomisesta lähtien aion myös olla syömättä,se on varma. voimia:)