Kirjalliset ja inssi ekalla läpi, ja nyt on ollut kortti taskussa jo neljä viikkoa. Lähes päivittäin ajan lyhyitä ajoja, ja pari pidempää reissuakin on tullut ajettua. Mutta mutta: kämmin pikkujuttuja liikenteessä vielä päivittäin. Viimeksi eilen auto sammui mäkilähdössä valoissa. Ärsyttää ihan sairaasta oli se surkea "akka ratissa". Kortin tuoreutta kun ei edes iästä voi päätellä.
Kuinka kauan oikein kestää, että oikeasti ajaminen alkaa sujua? Kuinka kauan teillä muilla on kestänyt (varsinkin jos olis ns. kypsempiä palstailijoita)?? Parkkeeraaminen on ihan toivottoman vaikeaa, kun yleensä melkein aina pitää sahata ees taas että saan auton kunnolla ruutuun. Ahtaammalla ja vilkkaammalla parkkiksella aiheuttaa hikihelmiä otsalle joka kerta. Ruutuun suoraan ajamistahan ei ak:ssa edes opetettu, vaan ne muutamat kerrat aina peruutettiin. Jännitän myös edelleen ajamista joka ikinen kerta :-(. *huokaus* Tiedän, että ajaminen auttaa, mutta kun hermot menee. Neuvoja?? (ja julkiseen en voi turvautua...)
Kuinka kauan oikein kestää, että oikeasti ajaminen alkaa sujua? Kuinka kauan teillä muilla on kestänyt (varsinkin jos olis ns. kypsempiä palstailijoita)?? Parkkeeraaminen on ihan toivottoman vaikeaa, kun yleensä melkein aina pitää sahata ees taas että saan auton kunnolla ruutuun. Ahtaammalla ja vilkkaammalla parkkiksella aiheuttaa hikihelmiä otsalle joka kerta. Ruutuun suoraan ajamistahan ei ak:ssa edes opetettu, vaan ne muutamat kerrat aina peruutettiin. Jännitän myös edelleen ajamista joka ikinen kerta :-(. *huokaus* Tiedän, että ajaminen auttaa, mutta kun hermot menee. Neuvoja?? (ja julkiseen en voi turvautua...)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisella ajokerralla selkärankaan tarttuu lisää tietoa/taitoa sekä rutiinia. Kun tiedostat itse kämmänneesi, kannattaa itsekseen miettiä mitä tapahtui ja miksi sekä funtsia sitä että mitä tehdä ettei toista kertaa näin käy.
Itse olen ajanut kortin 14 vuotta sitten, työkseni olen ajanut 8 vuotta ja kyllä se auto sammuu välillä vieläkin. Harvoin tosin mutta silloin kun näin käy, vaimolla on jokseenkin hauskaa vieressä :)
Nyt kun kortin olet saanut, se harjoittelu vasta alkaa. Käy iltaisella marketin parkkipaikalla ajelemassa parkkiruutuihin jos parkkeeraus tuntuu vaikealta.
Taisin saada kortin tuossa tammikuun puolessa välissä, eli pari kuukautta on kortti ollut. Ja voin sanoa, että en todellakaan osaa vielä ajaa ja edelleen jännittää aina vähän ajatus ajamisesta...alussa oli sellanen "sain just kortin, mulla on oikeus olla huono" niin jotenkin oli varmempaa lähteä ajamaan vaikka pelottikin ihan kauheesti. Nyt ei sinänsä pelota, mutta tuntuu että pitäis olla jo hyvä niin välttelee tilanteita joissa vois nolaantua :(
Alussa ajoin päivittäin niin kun pitikin, mutta nyt se on sitten jäänyt vähemmälle kun oon yksinkertasesti laiska enkä jaksa käyttää aikaani opetteluun, ja vituttaa jos joku sanoo että opettelisit ajamaan ja ajaisit enemmän! Vaikka oikeessahan ne on. En oo oikein mihinkään vaikeisiin tilanteisiin joutunu kun tarkotuksella niitä välttelen, ajattelen vaan että ehtiihän sitä...tämä talvi ja kevät on etenkin lisänny jännitystä kun on muutaman kerran alkanu auto isolla tiellä heittelehtimään yms :/ Toivottavasti nyt paremmilla keleillä sais niitä hyviäkin kokemukssia. Toivon että ajamaan ehtii todellakin vielä myöhemmin, kun nyt on tuo auton hallinta suht hyvä ja tuskinpa ne liikennesäännötkään herkästi unohtuu.
Toisaalta uskon että kun on tämä ensivaikutelma näin huono ajamisesta ja autoista niin en helposti voi muuttaa mielikuvaa ajamisesta positiivisempaan suuntaan. Tulen aina pitämään autoja vaarallisena omissa käsissäni, toivottavasti en törmää kehenkään :)
Minä sain eilen kortin, aamulla. VOi mikä onnen päivä hehhhehhh :-) Tuntuu hienolta ja niin kivalta kun on saanut vihdoinkin käytyä autokoulun... olen siis nyt jo 28v. ja 8kk vanaha akka hehhhehh :-)
Ei ihme, että tuntuu hyvältä että vihdoinkin sain aikaiseksi. No onneksi kaikki luulevat minua 19-23 -vuotiaaksi joten sillä saan varmasti sitten usein "anteeksi" mokani ja töppäilyni tuolla liikenteessä.
Mulla on kavereita, jotka ovat saaneet ajokortin heti kun on ollut siihen laillisesti mahdollisuus. Eräs heistä ei uskalla ajaa (30-v.)
talvella , ja aina hänen miehensä ajaa autolla.
Ehkä kesällä voi uskaltautua rattiin.
Ja toinen kavereista ei uskalla lähteä millekkään reitille ajelemaan jos ei ole tuttua - tunne reittiä siis tai ajella parkkihalleihin tai ison kaupungin keskustaan pysäköidä autoa, vaan aina jonnekkin ihan sivulle jättää auton ja kävelee kapungille sitten.
Itse olen visusti päättänyt, että kun saan tuon kortin sitten vihdoin ja viimein niin haluan asteittain rohkaistua ajelemaan mitä haastavimmissakin paikoissa -parkkihallit sun muut.. tosin helsingin keskustaan en halua lähteä koskaan ajelemaan!! *huijjjj*
mutta nuin muutoin ...kyllä.
Mikä hassuinta, ei autokoulussa kertaakaan harjoiteltu taskuun peruuttamista!
Tässä kotipihassa harjoittelimme sitä mieheni kanssa, laittaen sellaiset isot tolpat, joitten väliin piti peruuttaa ja hienosti se meni kyllä..
no tosi tilanne on kyllä sitten ihan eri juttu kyllä.
Yksin en kyllä todellakaan suostuisi lähtemään vieläkään ajelemaan, vaan tarvitsen pienen tuen siihe, että toinenkin huomaa, että jos on tapahtumassa jokin "vaaratilanne" että en huomaa jotain tai mitä vain..en vielä luota itteeni niin paljon kuskina, että uskaltaisin yksin lähtee ajelemaan.. mutta näin asteittain vähitellen pikkuhiljaa..
kun ekaks tulee meitin autotutuksi, sitten voi tehdä jo pieniä kauppareissuja automarketille, sitten vähän jo tuohon pieneen keskustaan ajelemaan ja peruttelemaan parkkiruutuihin...
siinä vähitellen... sitten joskus ihan yksinkin ajelemaan pieniä matkoja esim. just tuohon lähi kauppaan vaikka ja sitten hieman pitempiä matkoja kun luottamus itteensä ja omaan havaintokykyyn ja taitoihin kasvaa..
sitten ehkä joskus myös uskallaan ottaa näitä lapsukaisianikin kyytiin sillain, että yksistään ajelen jonnekkin esim. lastenkanssa mummulaan kylään tai kauppoihin / uimahalliin...esim... kun olen ensin ihan yksin harjoitellut ajamista niinkin paljon etten enää jännitä..
Olen ajatellut että just sillain asteiltain sitä rohkeutta ajajana hakemaan vähitellen ja kun varmistuu omista taidoista ja huomaa edistyneen ja ei niin paljon enää jännitä niin sitten voi ottaa toisen pienen askeleen taas...
onneksi minulla on tosi ihana mies, joka mielellään antaa minun ajaa ja patistaakin ajelemaan..varmaan tänäänkin sitten illalla harjoittelemme taas hieman autolla ajoa..
tänään voisinkin lähteä käymään ajelemaan keskustaan.. en halua kyllä parkeerata yhtään minnekkään.. kuhan vain harjoittelen tuolla autolla sitä kytkimen käyttöä; risteysajojoa sun muuta, että tulee sitä varmuutta.. sitten joskus iltaisella voisi harjoitella peruuttamista cittarin parkkipaikoilla yms. että tulisi tuo autotutuksi -sen "ulottuvuudet" yms...
Olkoon tämä sinullekkin rohkaisuksi, että
harjoitus tekee vain "mestarin" ei siinä mikään auta.. itse kyllä tykkään ihan hirveesti ajella autolla.. no ainakin vielä... hehhh ;-)))