Kommunismin kaiho?
Kirjoittanut: Stallarit 3.4.2008 klo 16.59
Neuvostokommunismi valvoi, vainosi ja tuhosi ihmisiä. Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000034099343
Kirjoittanut: Stallarit 3.4.2008 klo 16.59
Neuvostokommunismi valvoi, vainosi ja tuhosi ihmisiä. Miksi monet suomalaiset muistelevat sitä nostalgisella kaiholla?
Kommunismin aika oli kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi.
Se opetti neuvostoihmiset keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan!
Sosialismi oli jo vuosia ollut syöksykierteessä, mutta ensimmäisen ja johtavan kommunistimaan romahtaminen 1990-luvun alussa oli ratkaiseva isku.
Aatteen johtotähti ja maailman toinen supervalta kuoli omaan mahdottomuuteensa. Tuhon jälkeen voitiin Neuvostoliiton ja muiden kommunistimaiden rikoksista Suomessakin puhua avoimesti.
Kotimaisessa mediassakin kerrottiin vihdoin peittelemättä Leninin ja Stalinin vainoista, Maon Kiinan mielettömistä "uudistuksista", Kambodzhan kansanmurhasta ja myös suomensukuisten kansojen kärsimyksistä Neuvostoliitossa.
Kukaan vakavasti otettava historioitsija, toimittaja tai poliitikko ei enää kiistä näitä rikoksia. Silti viime vuosina on syntynyt omituinen ilmiö, jossa kommunismiin suhtaudutaan nostalgisesti ja jopa puolustellen.
Punavihreän nuorison parissa kommunismista - tai ainakin sen rekvisiitasta - on tullut suorastaan muodikasta.
Pipoihin pistetään punatähtiä, paitoihin painetaan CCCP, ja Che Guevara -parkakin on tullut vihaamiensa kapitalistien tuotteistamaksi. Televisiossa pyöritettiin leikkisää Me stallarit -sarjaa ja Helsinkiin on puuhattu Leninin patsasta.
Kommunismia kuvaillaan yleensä kauniiksi ajatukseksi, jonka toteuttaminen epäonnistui. Tämä asenne ylläpitää myyttiä, että aate sinänsä oli hyvä, mutta pahat diktaattorit pilasivat sen.
Näin tulkitaan kommunismin nimissä tehdyt pahuudet vain yksittäisten ihmisten rikoksiksi, siis ikään kuin poikkeuksiksi sinänsä kelvollisesta kommunistisesta aatteesta ja arkielämästä, jossa toki oli hyviäkin puolia.
Kuitenkin kommunismi pilasi ihmisten arkielämänkin lukemattomin tavoin, mutta niistä kuulemme harvoin, sillä pienet asiat eivät usein pääse historiankirjoihin.
Kommunismin kyllä piti lupausten mukaan tuoda hyvinvointia ja onnea runsaasti ja tasapuolisesti kaikille, mutta todellisuudessa se oli vähintään yhtä elitististä ja paljon köyhempää kuin markkinatalous koskaan. Kommunistisen aatteen keskeisin saavutus oli ikuinen puute. Kauppojen edessä oli päättymättömät jonot, joissa seisoessa ihmisiltä meni päivittäin tuntikausia.
Rahaa kyllä painettiin kommunistimaissa riittävästi kaikille, mutta se oli käytännössä arvotonta, koska kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään - paitsi puolue-eliitille tarkoitetuissa kaupoissa. Jos kauppaan oli tulossa kauan kaivattua tuotetta, jonottaminen alkoi jo edellisenä iltana.
Myös muista kuin päivittäistavaroista oli ainainen pula ja melkein kaikkia kestokulutushyödykkeitä varten täytyi anoa ostolupa. Autoa varten autonostolupa, puhelinta varten puhelimenostolupa, mattoa varten matonostolupa. Yleensä jonotusaika oli vuosia. Lahjukset tai suhteet helpottivat luvan saamista. Korruptio olikin sosialismissa kaiken läpäisevä ilmiö.
Kommunismin piti tuottaa uudenlainen, epäitsekäs neuvostoihminen, mutta koska kommunismin aika oli käytännössä kuin vuosikymmenien pituinen eloonjäämiskurssi, oppi jokainen lähinnä keinottelemaan, valehtelemaan ja varastamaan.
Kaikkinainen velvollisuuksien pakeneminen ja työpaikoilla laiskottelu muodostui kansallisurheiluksi, kun ponnisteluistaan ei saanut palkintoa.
Kommunistimaat kehuivat demokraattisuudellaan, mutta noudattivat aina yksipuoluejärjestelmää, jossa kansalle ei äänioikeudesta huolimatta annettu mahdollisuutta muutokseen.
Ainoa protestitapa oli jättää kokonaan äänestämättä, mutta sekin yleensä mitätöitiin joko pakottamalla ihmiset äänestyspaikalle tai viemällä vaaliuurna äänestämättä jättäneiden kotiovelle.
Järjestelmää yritettiin totalitaristiseen tapaan pönkittää aivopesulla, eikä vapaasta lehdistöstä ollut tietoakaan. Lapsia ohjattiin kommunismiin koulussa, pioneerileireillä ja television välityksellä.
Jos koululaiset kyselivät vaikeita, kuten miksi länsimaissa kaupat notkuivat tavaraa, oli opettajilla valheet valmiina: koska lännessä vain harvoilla rikkailla on varaa ostaa mitään, ovat kaupat täynnä.
Neuvostojärjestelmä oli kuuluisa myös lukuisista järjettömistä rajoituksistaan. Neuvostoihmisille ei pitkään aikaan myyty lainkaan esimerkiksi kuulakärkikyniä, purukumia tai giniä, koska ne edustivat länsimaista rappiota.
Samoin naisten hygieniatuotteet jostain syystä puuttuivat kokonaan kaupoista. Ilmeisesti neuvostonaisella ei ollut kuukautisia.
Usein ylistetty sosialismin takaama ilmainen terveydenhuoltokin oli totta vain paperilla. Lääkärit odottivat lahjuksia terveystarkastuksista ja jos he kirjoittivat reseptin, joutui lääkkeitä jahtaamaan pitkin lähialueiden tyhjiä apteekkeja.
Kommunismi halusi täydellisesti ohjata myös ihmisten hengellistä elämää ja niinpä uskonnot juhlineen kiellettiin. Esimerkiksi Virossa ihmiset yrittivät viettää joulua salaa.
Pahin asia sosialistisessa elämässä olikin ainainen ja kaikkialle ulottuva vapauden riisto ja ikuinen pelko joutua vainotuksi aatteellisin, uskonnollisin tai etnisin perustein.
Kaiken tämän muistaen on erikoista, että nostalgialle on kommunismin muistelussa vieläkin sijaa.
Kommunismin nimissä surmattiin yli sata miljoonaa ihmistä.
Melkein puoli maailmaa orjuutettiin usean sukupolven ajaksi kiihkomieliselle aatteelle, jota yksikään maailman kansa ei koskaan vapaaehtoisesti omaksunut, vaan se tuotiin aina pakolla väkivaltaisen vähemmistön toimesta.
Suomessakin kommunistit yrittivät usean vuosikymmenen ajan valtaan tavoitteenaan tuoda meillekin edellä kuvattu sosialistinen ihanuus.
Vasta 1990 he vaihtoivat nimensä Vasemmistoliitoksi, jonka suojissa he yhä eduskunnassa toimivat ihanteidensa puolesta.
Tosin kommunismin ihailun ja myötäilyn historia ulottuu Suomessa paljon laajemmallekin. Käytännössä melkein koko poliitikkojemme vanha kaarti puoluekirjasta riippumatta osallistui nuoruudessaan suomettuneeseen Neuvostoliiton puolusteluun ja jopa palvontaan.
Kekkosen aikana ei ilman tätä asennetta auennut tie huipulle. Näitä ihmisiä toimii Suomessa yhä korkeina virkamiehinä, ministereinä ja yksi jopa presidenttinä.
Sampo Terho
AL 3.4.2008
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000034099343
Vastaukset 3
Vanhimmat
saavat aikaan seuraavaa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
"Suomessa arvioidaan olevan noin 250 000 alkoholiriippuvaista ja 250 000 alkoholin suurkuluttajaa"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Itsemurha
"Suomessa noin 1 200"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6tt%C3%B6myys#Ty.C3.B6tt.C3.B6myys_Suomessa
"Vuoden 2007 tammikuussa työttömyysasteen trendi oli 7,0 %"
groups.stakes.fi/NR/rdonlyres/BE814858-4719-4129-9D7A-196D601F5CB0/0/lastensuojelutilastojenkertomaa.rtf
"15 000 lasta elää huostaanotettuna"
http://www.stat.fi/til/ton/index.html
"tieliikenteessä tapetaan 500 vuosittain"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Amnesty_International#Amnesty_ja_Suomi
"Vuonna 2005 Suomi oli ainoa Euroopan unionin jäsenvaltio, jossa Amnestyn tietojen mukaan oli mielipidevankeja."
www.finlex.fi
"Neuvostoliiton aikainen lainsäädäntö on sosialismia ja kommunismia"
Suomi paremmaksi näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=666&posting=22000000033690475
että rikollisuuskin kasvoi vuodesta 2006 50 000 kappalella, yhteensä 800 000 rikosta tehtiin vuonna 2007 tilastokeskuksen mukaan.
Jatketaan samaan suuntaan, niin enemmistö kansasta on juoppoja, enemmistö lapsista valtion hoivissa, joka viides tekee itsarin, liikenteessä kuolee 10 000 vuosittain, suomi amnestyn listalla muistakin ihmisoikeusrikkomuksista kuin mielipidevangeista.
Tuo sinun viestisi on suurimmaksi osaksi
paskapuhetta. Ei voi mitään. Minä voin
henkilökohtaisella tasolla sanoa että
1980-ja 1990-lukujen taite oli minun elämässä
kaikista vaikeinta aikaa. Menetimme silloin jotain todella tärkeää.
Ensinnäkin neuvostoihmiset eivät olleet varkaita.
Minulta eivät ainakaan koskaan varastaneet mitään.
Valehtelijoitakaan eivät olleet. Ja keinottelu alkoi vasta 1970-luvun puolessa ja 1980-luvun lopulla se oli kovimmillaan kun asiat alkoivat mennä päin mäntyä.
Minusta on todella hyvä asia että punavihreitä nuoria tulee kokoaajan lisää. Asia on nimittäin niin että Vihreisiin Ja Vasemmistoliittoon
tulee eniten nuoriajäseniä.
Nykynuoriso ei olekaan sitten niin tyhmää.
Muistan tämän Me stallarit sarjan ja hyvä oli.
Siinä oli minulle aika paljon tuttuja juttuja.
Eikä se Lenin-patsas ole ollenkaan huono ajatelma.
Saanen huomauttaa että Venäjä oli 1900-luvun kaksi ensmmäistä vuosikymmentä onneton takapajula.
Mutta Neuvostoliiton ajat muuttivaat kaiken:
Maa sähköistyi, teollistui,päästiin huimiin teknisiin saavutuksiin. Jos USA ja Neuvostoliitto vielä kilpailisivat niin kovasti kuin aikoinaan avaruusteknologin suhteen niin olisimme varmaan jo Marssissa tallustelleet.
Neuvostoliitosta tuli mahtaava suurvalta. Kansasta tuli sivistynyttä.Lukutaito oli 99,998% kansasta.
USA.ssa ei ole vieläkään päästy samaan.
Kauppojen jonot olivat vasta 1970-luvun lopusta
hajoamiseen saakka vaikuttava ilmiö. Elimme pysähtyneisyydenaikaa. 1960-luvulta aina 1970-luvun alkuun talous kasvoi kohisten.
Korruptiotkin alkoi vaasta esiintyä 1970-luvun puolessa.
Minä ainaakin muistelen kaiholla Neuvostoliiton aikoja ja siinä ei ole mielestäni mitään pahaa.
Ja koska olen Vasemmistoliiton jäsen niin tiedän sanoa ettei Vasemmistoliitossa ole kommunisteja.
Ex-kommareita on toki. Mutta ihmiset ovaat kyenneet vastaamaan ajan haasteisiin. Laakso, Tennilä, Seppänen, Puhjo ja jne. ovaat hyviä poliitikkoja, joita Suomi tarvitsee lisää.
Neuvostoliiton muistelussa ei ole mitään pahaa.
Yhä moni muistelee niitä aikoja kaiholla.
Venäläiset varsinkin kaikki oli helpompaa ja onnellisempaa. Olen kuullut venäläisten tuttujeni mielipiteitä asioista.