otsikossa pelko on suluissa, koska se on mielestäni liian laimea sana kuvaamaan tunnettani synnytystä kohtaan.
eli kysymys on tarkoitettu vain asiallisille naisille, jotka ovat halunneet sektion pelon takia.
missä vaiheessa otitte asian puheeksi neuvolassa, ja MITEN? itse en pysty puhumaan tästä edes omalle miehelleni. aina kun olen yrittänyt, olen alkanut itkemään hysteerisesti ja saanut kai jonkin asteisen paniikkikohtauksen, ei sitä osaa selittää. en todellakaan haluaisi samaan tilanteeseen neuvolassa, enkä pelkopolilla(missä nöyryytettävänä käyminen kuuluu ilmeisesti pelon "hoitamiseen" jos olen oikein ymmärtänyt)!!!
kuinka usein pitää höpöttää ko. aiheesta neuvolassa ja kuinka usein käydä siellä pelkopolilla?
asia vaivaa ja on vaivannut alusta asti, enkä ole vielä päivääkään saanut sen takia nauttia raskaudestani (nyt rv16 ).
kertokaa kohtalontoverit miten kaikki etenee, kiitos.
eli kysymys on tarkoitettu vain asiallisille naisille, jotka ovat halunneet sektion pelon takia.
missä vaiheessa otitte asian puheeksi neuvolassa, ja MITEN? itse en pysty puhumaan tästä edes omalle miehelleni. aina kun olen yrittänyt, olen alkanut itkemään hysteerisesti ja saanut kai jonkin asteisen paniikkikohtauksen, ei sitä osaa selittää. en todellakaan haluaisi samaan tilanteeseen neuvolassa, enkä pelkopolilla(missä nöyryytettävänä käyminen kuuluu ilmeisesti pelon "hoitamiseen" jos olen oikein ymmärtänyt)!!!
kuinka usein pitää höpöttää ko. aiheesta neuvolassa ja kuinka usein käydä siellä pelkopolilla?
asia vaivaa ja on vaivannut alusta asti, enkä ole vielä päivääkään saanut sen takia nauttia raskaudestani (nyt rv16 ).
kertokaa kohtalontoverit miten kaikki etenee, kiitos.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kerroin asiasta heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja asia otettiin puheeksi uudestaa seuraavalla kerralla, jolloin neuvolalääkäri kirjoitti lähetteen pelkopolille. Pelkopolilla kävin juttelemassa noin parin viikon päästä. Seuraavaksi varattiin aika pelkopolille lääkärille ja tämä tapaaminen oli noin viikolla 24. Lopullisen päätöksen Naistenklinikan lääkäri lupasi vasta viikolla 36. Ihmettelin, miten toimitaan, jos synnytys käynnistyisi ennen tätä. Lääkärin mukaan tilanne ratkaistaisiin silloin TAPAUSKOHTAISESTI???? En voinut jäädä odottamaan tällaista tilannetta, vaan otin yhteyttä tuttuun gyneen. Hän kehotti minua vaihtamaan kotikuntaa, jotta pääsen sairaalaan, jossa pelkosektiopäätös tehdään aiemmin ja kirjoitti lähetteen sinne. Kävin siellä viikolla 30 juttelemassa lääkärin kanssa ja sain päätöksen silloin. Toivon, että sinun kohdallasi kauhusi otetaan paremmin hoitoon ja saat päätöksen aikaisemmin.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että äidiksi valmistautuminen alkoi vasta sektiopäätöksen saatuani. Sitä ennen elin hysteerisessä tilassa ja toivoin, että vaikka kuolen ennen synnyttämään joutumista.
Olen puhunut pelosta alusta lähtien avoimesti myös ystävilleni, sukulaisilleni ja työkavereilleni, jos he ovat kyselleet asiasta. Synnytyspelko ei ole ihmisten mielestä mitenkään kummallista ja suurin osa tuttavistani on suhtautunut siihen ymmärryksellä.
Luulen, että keisarinleikkaus on tullut ja tulee vähitellen lähes normaaliksi tavaksi synnyttää silloinkin, kun alatiesynnytykselle ei olisi fyysistä estettä. Pahimpia keisarinleikkauksen vastustajia, jotka olen kohdannut, ovat olleet naislääkäri ja neuvolan terveydenhoitaja. Neuvoni on, että hakeudu miespuolisen lääkärin vastaanotolle, jos asiasi ei etene neuvolan toimesta.
Tietääkseni Kuopiossa on yksityinen kirurginen sairaala, mikä tekee keisarinleikkauksia ja lähin ulkomainen yksityinen sairaala löytyy Tallinnasta. Olen kyllä varma, että saat päätöksen Suomessakin. Älä välitä nöyryyttämisestä ja neuvolatätien kommenteista. Muista, että sinulla on oikeus saada keisarinleikkaus ja suunniteltu keisarinleikkaus ei ole vaarallinen tai vahingollinen nykyään lapselle tai äidille lääkärini mukaan.
Hoida itseäsi ja puhu asiasta pian. Soita terveydenhoitajalle ja selitä, että sinun on päästävä mahdollisimman pian pelkopolille selvittämään pelkoasi. Ole vaativa joka tilanteessa. Älä tyydy hyssyttelyyn. Sinun henkinen vointisi odotusaikana on tärkeämpää syntymättömälle lapsellesi kuin se, syntyykö hän ala- vai yläkautta. Varaudu siihen, että oman pääsi lisäksi pelkopolilla yritetään painostaa miestäsi, jotta hän tukisi sinua alatiesynnyttämiseen. Odottavan äidin pelkoa on helppo vähätellä ja laittaa se hormonien piikkiin.
Onnellista odotusta kaikesta huolimatta ja usko, että saat leikkauksen, jos sitä todella vaadit.
Miksi pitää hankkiutua raskaaksi, jos lapsia ei edes normaalilla tavalla synnyttää? Höpöhöpö nuo mitään pelkoja ole vaan mukavuudenhalua tai sitten on yläpää vinksallaan. Sinne vaan pyllistämään niinkuin muutkin normaalijärjellä varustetut.
Tosi outoa puuhaa sinänsä, että päätös synnytystavasta jätetään niin viime metreille, että saattaa hyvinkin olla, että lapsi tulee jo ennen päätöstä tai ennen suunniteltua sektiota. Epävarmuus on todella piinaavaa eikä tosiaan mitenkään auta pelosta pääsemistä.
Miten kotikunnan vaihtaminen tapahtuu ilman muuttamista?
täällä ollaan!
Itse synnytin 2viikkoa sitten ja hyvin meni. Paikat alkaa pikkuhiljaa paranemaan. :)
Mikä siinä on niin pelottavaa? Kipu menee ohi todella nopeasti, henkilökunta tietää mitä tehdä tilanteessa kuin tilanteessa...
Raskastahan se on, itselläni supistukset kestivät 13h, jonka jälkeen menin sairaalaan. Synnytyshuoneessa olin 7h. Aika meni yllättävän nopeasti.
Ennen synnytystä en "kerännyt" sitä pelkoa koko ajan ajattelemalla itse synnytystä!
Varmasti olisin synnytystä pelännyt, jos olisin sektioon joutunut!!!
muuttoilmoituksen esim. tuttavien, sukulaisten nurkkiin tai hankkimalla vuokra-asunnon ja tekemällä muuttoilmoituksen sinne. Pahimmillaan synnytyspelkoinen joutuu toimimaan kuin joku helvetin rikollinen järjestellessään asioitaan.
Kiitos paljon asiallisesta vastauksestasi:)soitinkin heti sen luettuani perjantaina uudelle neuvolatädille ja kerroin asiani. sanoin että voin mennä sinne pelkopolille höpöttämään, muttei pelottelu esim kuolemanvaaralla(itselleni) ja syyllistäminen tehoa minuun, koska kuolisin mieluummin kuin synnyttäisin. hän sanoi suoraan kirjoittavansa lähetteen heti synnytyslääkärille juttelemaan, koska itse ei päätä näistä asioista. vaikutti fiksulta naiselta tämä muutenkin, eikä millään tavalla painostanut tai sanonut mitään negatiivista. eli näin aion mennä eteenpäin, ystävällisesti mutta tiukasti. ja mies on 100% mukana tukena.
Kamalaa, että pahimmat rikollisetkin saavat suomessa asianajajan, mutta kukaan ei ole synnytyskammoisen puolella, olet siinä aivan yksin, painostettavana ja nöyryytettävänä. asiaa pahennetaan vielä epävarmuudella. ihan kamalaa!!! ja tosiaan ääritilanteessa (niinkuin kirjoitit tuonne alemmas), saat toimia kuin pahinkin rikollinen. mutta onneksi se on varmaa, ettei täällä oikeasti ketään pakoteta siihen touhuun:)
on se kumma tosiaan, että äidin ja vauvan hyvinvointi ei näytä merkitsevän mitään. itse en tosiaan ole vielä päivääkään nauttinut tästä ajasta tämän fobian takia, enkä edes ole halunnut ajatella olevani raskaana jotta en saisi taas hirveää paniikkia synnytyksestä. järjellä ajateltunahan olisikin paras, kun saisin varmuuden tähän ja pääsisin aloittamaan äidiksi valmistautumisen. mitä helvetin väliä sillä edes on mistä se vauva syntyy, miksi se edes kiinnostaa muita??!! eikö tärkeintä olisi molemmille, että äiti nauttisi ja pystyisi olemaan mahdollisimman seesteinen koko raskausajan??? no nyt aion alkaa hoitamaan tätä asiaa täysillä, kiitos sulle vielä:)
Saanko vielä udella, mikä oli tuo uusi kotikaupunkisi? Mikä on Helsingin tai pääkaupunkiseudun viikko yleensä?
En ole raskaana mutta sairauteni takia joskus tulen olemaan riskisynnyttäjä. Kyllä synnytyspelon vähätteleminen kunnassa kertoo hyvin pitkälti koko järjestelmän tasosta.
Minulle sanottiin, että HUS:in sairaaloissa päätös tehdään viikolla 36 ja jos synnytys lähtee käyntiin aikaisemmin, niin ratkaisu tehdään tapauskohtaisesti ja äidin tulee synnyttämään tullessa ilmaista voimallisesti pelkonsa ja halunsa keisarinleikkaukseen. Hei haloo, todella luotettavaa ja ammattitaitoista menoa!!!!!Risuja heille.
päänsä ennen raskautumista. Lapsikin kärsii äidin mielenterveysongelmista, ja jo ennen syntymäänsä.
Vailla vertaansa olevaa vastuuntunnottomuutta. Suljettuun pakko-hoitoon joutaisivat.
On täysin normaalia pelätä synnytystä, kuten mitä tahansa kirurgista toimenpidettä, jossa voi vammautua, saada nöyryyttävää kohtelua, silpomista tai ompelua ilman puudutusta.
Ja te, jotka ihmettelette, miksi pelkäävä haluaa lapsia... tällä perusteella voisi viedä oikeuden isyyteen myös niiltä miehiltä, jotka pelkäisivat joutuessaan samaan tilanteeseen.
on mustakin normaalia pelätä em. asioita, jotka näyttävät vielä olevan suomessa ihan "normaaleja" synnytykseen liittyviä asioita. esim silpominen ja tikkaaminen ILMAN puudutusta??!! mihin se perustuu??! miksi naista voi kohdella miten vaan ja kuka saa siitä sairasta tyydytystä, ettei käytetä tikkaamisessa puudutteita???!
Itse aion mm. näiltä suojautua sektiolla, minulle ei tuollaista pääse koskaan tapahtumaan, mutta äidiksi olen omalle pikkuiselleni täydellinen.
on mustakin normaalia pelätä em. asioita, jotka näyttävät vielä olevan suomessa ihan "normaaleja" synnytykseen liittyviä asioita. esim silpominen ja tikkaaminen ILMAN puudutusta??!! mihin se perustuu??! miksi naista voi kohdella miten vaan ja kuka saa siitä sairasta tyydytystä, ettei käytetä tikkaamisessa puudutteita???!
Itse aion mm. näiltä suojautua sektiolla, minulle ei tuollaista pääse koskaan tapahtumaan, mutta äidiksi olen omalle pikkuiselleni täydellinen.
ilman puudutusta tikataan? Ei minua ainakaan. Kyllä se kätilö taisi pistää useankin piikin persustaan ennen kuin ompelemaan ryhtyi. Ja mitä ihmettä tarkoitat silpomisella? Tai nöyryyttävällä kohtelulla? En minä ainakaan kokenut moista, ihan normaalisti kohdeltiin. Tietysti jos sinne kitisemään menee voi kätilöltä saada vähän palautetta koska heille se on ihan arkea että naiset tulee synnyttämään. Eikä minua kukaan silponut, repesin vaan kun vaavi syntyi ja se nyt on ihan normaalia. Millä ihmeen puoskarilla sinä olet käynyt synnyttämässä kun sinulle on kerran kaikkea mainitsemaasi tapahtunut? Ja miten sinä olet vammautunut?
Vaikka sinua olisi kohdeltu asiallisesti, niin joissakin sairaaloissa saattaa edelleen sattua kohdalle kätilö, joka ei välitäkään synnyttäjästä.
Kyllä, Suomessakin edelleen jotkut kätilöt ompelevat ilman puudutusta sillä verukkeella, että paikat ovat niin hellinä koitoksen jälkeen ettei ompelu tunnu - vaikka synnyttäjä selvästikin ilmaisisi että sattuu kamalasti.
Silpomisella tarkoitan turhia välilihan leikkauksia. Totta kai silloin on tarpeellista leikata, jos vauva ei muuten mahdu, mutta paljon myös turhaan näitä tehdään, joissain sairaaloissa rutiininomaisesti ihan varmuuden vuoksi - jotkut kötilöt uskovat yhä siihen vanhentuneeseen käsitykseen, että leikkaaminen estää repeämiä ja leikkaushaava paranee helpommin kuin repeämä. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu, että se ei niitä repeämiä estäkään ja leikkaushaavat tulehtuvat usein helpommin kuin repeävät ja niiden paranemisessa kestää kauemmin. Siksi se leikkaaminen usein mielletään silpomiseksi, että se tehdään usein turhaan ja ilman synnytäjän suostumusta. Sukupuolielimet ovat kuitenkin niin intiimi ja henkilökohtainne paikka, ettei siihen alapäähän pitäisi kajota saksilla jos tarve ei välttättä vaadi.
Jotkut kätilöt ovat sellaisiä, että vähättelevät ääneen synnyttäjän tuskia "Ei sinua nyt noin paljoa satu" yms. Myös kätilöiden omat henkilökohtaiset mielipiteetja asenteet saattavat vaikuttaa siihen, saako synnyttäjä toivomaansa kivunlievitystä.
Ja synnytin todellakin Suomessa, kaksi vuotta sitten. Minun välilihani katkaistiin saksilla ilman varoitusta enkä istunut viikkoon kun se oli hyvin kipeä. Minulle sanottiin etten tarvitse epidudaalia kun on mennyt niin hyvin, vaikka anelin sitä itkien. Minut kursittiin takaisin kiinni ilman puudutusta vaikka sanoin että sattuu.
On hyvä, että sinun kohdallesi on osunut kunnollinen kätilö, ole onnellinen siitä. Minä en enää synnytä toista lasta, sillä pelkään kätilön satuttavan taas tahallaan ja kajoavan minuun saksilla ilman lupaa.
Olkaa naiset tarkkana siitä, että teille ei tehdä mitään mikä ei ole tarpeen ilman omaa suostumustanne! http://www.ebm-guidelines.com/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D91710.htm
Ei kaikilla mene niin hyvin kuin sinulla. Minulla itselläni oli vaikea synnytys ja todellakin silvottiin ja ommeltiin ilman puudutusta ja koko synnytys oli ilman puudutusta koska aikaa ei ollut enää ottaa sitä. Lapsi jouduttiin vetämään imukupilla, koska sen sydänäänet eivät enää kuuluneet ja siinä leikattiin välilha ilman puudutuksia enkä saanut edes ilokaasua, sillä se olisi kuulemma ollut lapselle vaarallista siinä vaiheessa. Kun lapsi on vaarassa kuolla synnytykseen äiti on toissijainen asia ja silloin tehdään kaikki lapsen pelastamiseksi kuten kohdallani. Täytyy sanoa että aikamoiset traumat jäi!!! Ymmärrän synnytyspelkoa ERITTÄIN hyvin!
minua kun tikattiin,niin muhun ei puudutusaineet tehonneet.pyysin että puuduttaisivat lisää kun sattui.he sanoivat ettei voi puuduttaa enempää kun kaikki voitava ollaan jo tehty.
Eläimetkin saa paremman kohtelun kun synnyttävät äidit, ja tämä on taivahan tosi. Minuun sattui todella kovasti alakerran tikkaus, mutta kätilö käski minun olla paikallaan hiljaa, että hän saisi tehdä työnsä rauhassa, puudutus ei tehonnut ollenkaan , tikkaus oli silkkaa kidutusta.
että sellasia kätilöitä olisi. Mulla kävi monta eri kätilöä ja kaikki oli oikeen mukavia, yksi kyllä sanoi ärsyttävästi kun valitin kipua; "nooh ollanpas nyt aikuisia" Se suorastaan vitutti mutta oli toisaalta hyvä koska pisti mulla adrenaliinin virtaamaan ja synnyttäminen sujui sen jälkeen vauhdilla :) Mä sanoin selkeästi että ehdottomasti haluan epiduraalin. Anestesialääkäriä jouduin odottomaan aika pitkään mutta sillehän ei voi mitään. Pitää muista että ei ole sairaalassa ainoa apua tarvitseva. Sanoin myös selkeästi että en missään nimessä halua että minua mitenkään leikellään, koska siitä paranee hitaammin kuin repeämisestä. Ja ompelu sujui rauhassa ja kunnon puututuksella, kätilö odotti myös että puudutus on tehonnut kunnolla. Minä aloittelin sillä välin imettämistä, kiirettä ei ollut. Kaikesta pitäisi sanoa kunnolla, jos kätilö panee sittenkin vielä vastaan voi vaikka uhata valituksella tai vaatia toista henkilöä paikalle. Vaikean tapauksen mainetta ei kannata miettiä, sillä ei ole mitään väliä.
Joo, jos kertomiasi puoskarikätilöitä tosiaan on, kyseessä taitaa ola vanhemmat henkilöt, heille pitäisi ehdottomasti järjestää lisäkoulutusta ja tiedot päivittää. Myös se, miten tärkeää on synnytys hyvänä kokemuksena, pitäisi selvittää heille. Se voisi auttaa paljonkin pelkosektioiden lisääntyvään määrään.
Olen aiemmin kärsinyt synnytyspelosta ja sen vuoksi harkinnut, etten hankkisi biologisia lapsia ollenkaan. Nykyään olen paljon paheksuttu aktiivisen ja luomuisen synnytyksen kannattaja, mitä en olisi koskaan uskonut! Mutta olen niin iloinen, että luin asioista ja kantani muuttui. Joten siksi kerron tämän sinulle. Tiedän miltä se tuntuu, mutta vielä paremmalta tuntui tajuta että sektiota kannattaa pelätä suuremmalla syyllä.
Riskithän ovat suuremmat sektiossa. Se on raskaampaa vauvalle ja voi vaikuttaa imetyksen käynnistymiseenkin. Toipuminen on useimmiten hankalampaa kuin alatiesynnytyksessä.
Itse halusin synnyttää mahdollisimman luomuna juuri siksi, että PELKÄSIN kaikkia lääkkeitten haittavaikutuksia. Suurikin kipu on pientä sen ohella, jos epiduraalin myötä joutuisi imukuppisynnyttämään (todennäköisyys kasvaa epiduraalin myötä ja muutkin luvut esim. repeämät ovat kasvaneet puudutteiden käytön kasvettua). Joten luotin siihen, että luonto hoitaa homman. Miljoonat ja miljoonat naiset ovat synnyttäneet kautta aikojen. Itsekin mietin nyt, mikä minulle aiheutti synnytyspelon? Synnytyksestä puhutaan yleisesti todella kivuliaana ja vaikeana kokemuksena. Olisi paljon kannustavampaa puhua siitä, että se on luonnollinen tapahtuma naiselle biologian kannalta ja elimistöllä ja kropalla on kaikki kyvyt selvitä siitä. Myös omat kivunlievitykset kropassa toimivat synnytyksen aikana. Esim. synnyttämään lähtiessä kipu itketti, mutta sairaalaan päästyä oli jo sen verran helpottanut tai sitä kesti paremmin, ettei enää tullut tippa linssiin. Se kipu ei siis suinkaan aina vain pahene, vaan sietokyky siihen kasvaa. Toki se vaatii myös oman asenteen olevan oikea. Tottakai mikä tahansa sattuu ja tekee kipeää, jos sitä oikein pelkää ja kammoaa.
Helpommalla siis pääsisit, jos käyttäisit nyt jäljellä olevan raskauden ajan yrittämällä poistaa pelkoasi.
Kirjallisuutta esim.
ODENT M.: Luonnonmukainen synnytys, Gummerrus, 1986
todistetusti riskit vauvalle eivät ole sen kummemmat sektiossa kuin alatiesynnytyksessäkään. Lääkityksen (spinaalin) antamisen jälkeen vauva saatetaan maailmaan niin nopeasti, ettei lääkkeet ehdi vauvaan vaikuttaa. Kyllä suurin osa sektiovauvoista on 9 - 10 pisteen vauvoja,varsinkin jos on suunniteltu sektio. Leikkaus itsessään ei ole yhtä iso operaatio kuin esim umpilisäkkeen poisto ja yleiskunnosta riippuen toipuminen voi olla hyvinkin nopeaa. Itse kävelin muutama tunti sektion jälkeen täysin normaalisti,haava parani pian eikä vaikuttanut elämiseeni millään tavalla. Maito nousi seuraavana päivänä turhankin runsaasti ja sain kymmenen pisteen virkeän,jäntevän ja terveen pojan. Alatiesynnytyksessä on aina esim. erbin pareesin riski. Ihan turhaan mollataan sektioita. Ja synnytyspelko ei tee kenestäkään huonompaa äitiä tai vie kenenkään oikeutta vanhemmuuteen jos muuten on asiat kunnossa!!!!!!!! itse olisin synnyttänyt alakautta jos lapseni ei olisi ollut perätilassa, niin päin ei olisi mahtunut.. Jokaisella on kuitenkin oikeus päättää omasta kehostaan, alatiesynnyttäjiä yhtään väheksymättä. On se mielenkiintoista, miten naiset jaksaa vuodesta toiseen vääntää näistä vastakkainasetteluista..
Todella, ihmettelen miten jaksat tulla vääntämään asiasta vaikka ihan tutkitusti ja todistetusti sektiossa on paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä.
"vaikka ihan tutkitusti ja todistetusti sektiossa on paljon suuremmat riskit kuin alatiesynnytyksessä."
Kai sinulla on antaa linkki lähteeseen, johon viittaat?
suomalaisia linkkejä ei netistä juuri löydy, mutta toki voit kysyä vaikka naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriltä. kumma, että joku vielä kyseenalaistaa sektion riskit..
http://www.babycenter.com/0_giving-birth-by-cesarean-section_160.bc:
"A c-section is major abdominal surgery, so it is riskier than a vaginal delivery. Moms who have c-sections are more likely to have an infection, excessive bleeding, blood clots, more postpartum pain, a longer hospital stay, and a significantly longer recovery. Injuries to the bladder or bowel, although very rare, are also more common."
tässä toinen linkki:
http://www.childbirthconnection.org/article.asp?ck=10166
What is the bottom line?
The conclusions in this section were reached after reviewing the best studies that were found comparing different ways of giving birth. They are collected below into two lists:
33 areas where cesarean section was found to involve more risk than vaginal birth, and
4 areas where vaginal birth was found to involve more risk than cesarean section.
If you consider a cesarean, it is important to weigh any benefits the surgery is expected to offer against the risks involved. The benefits depend on your specific situation and the reason why your doctor or midwife may be recommending a cesarean. It is important to discuss these issues with your caregiver.
KEY MESSAGES ABOUT CESAREAN SECTION COMPARED WITH VAGINAL BIRTH See details about these effects after the following summary lists.
Extra risks associated with cesarean section: Current research suggests that cesarean section has the following disadvantages in comparison with vaginal birth:
Physical problems in mothers: Compared with vaginal birth, cesarean section increases a woman's risk for a number of physical problems. These range from less common but potentially life-threatening problems, including hemorrhage (severe bleeding), blood clots, and bowel obstruction, to much more common concerns such as longer-lasting and more severe pain and infection. Even after recovery from surgery, scarring and adhesion tissue increase risk for ongoing pelvic pain and for twisted bowel.
Hospitalization of mothers: If a woman has a cesarean, she is more likely to stay in the hospital longer and is at greater risk of being re-hospitalized.
Emotional well-being of mothers: A woman who has a cesarean section may be at greater risk for poorer overall mental health and some emotional problems. She is also more likely to rate her birth experience poorer than a woman who has had a vaginal birth.
Early contact with, feelings toward babies: A woman who has a cesarean usually has less early contact with her baby and is more likely to have initial negative feelings about her baby.
Breastfeeding: Recovery from surgery poses challenges for getting breastfeeding under way, and a baby who was born by cesarean is less likely to be breastfed and get the benefits of breastfeeding.
Health of babies: Babies born by cesarean are more likely to:
be cut during the surgery (usually minor)
have breathing difficulties around the time of birth
experience asthma in childhood and in adulthood.
Future reproductive problems for mothers: A cesarean section in this pregnancy puts a woman at risk for future reproductive problems in comparison with a woman who has a vaginal birth. These problems may involve serious complications and medical emergencies. The likelihood of experiencing some of these conditions goes up sharply as the number of previous cesareans increases. These problems include:
ectopic pregnancy: pregnancies that develop outside her uterus or within the scar
reduced fertility, due to either less ability to become pregnant again or less desire to do so
placenta previa: the placenta attaches near or over the opening to her cervix
placenta accreta: the placenta grows through the lining of the uterus and into or through the muscle of the uterus
placental abruption: the placenta detaches from the uterus before the baby is born
rupture of the uterus: the uterine scar gives way during pregnancy or labor.
Concerns about babies in future pregnancies: A cesarean section in this pregnancy can affect the babies of future pregnancies. Studies have found that they are more likely to:
be born too early (preterm)
weigh less than they should (low birthweight)
have a physical abnormality or injury to their brain or spinal cord
die before or shortly after the birth
Planned cesarean compared with unplanned cesarean: A planned cesarean offers some advantages over an unplanned cesarean (a cesarean that occurs after labor is under way). For example, there may be fewer surgical injuries and fewer infections. The emotional impact of a cesarean that is planned in advance appears to be similar to or somewhat worse than a vaginal birth. By contrast, unplanned cesareans can take a greater emotional toll.
Planned cesarean compared with vaginal birth: A planned cesarean still involves the risks associated with major surgery. And both planned and unplanned cesareans result in a uterine scar and internal scarring (adhesions). This means women with planned and unplanned cesareans face similar risks in future pregnancies and for problems related to scarring and adhesions at any time
Missään ei ole minkäännäköisiä viitteitä, että SUOMESSA suunniteltu sekstio olisi suurempiriskinen kuin normaali synnytys. hätäsektioita ei lasketa, koska ne liittyvät PILALLE MENNEESEEN ALATIESYNNYTYKSEEN, niillä siis ei ole suunniteltujen kanssa mitään tekemistä. kyllä ne suurimmat synnytyksestä johtuvat vammat äidille ja vauvalle ovat johtuneet pilalle menneestä alatiesynnytyksestä, EIVÄT sektiosta. Suomessa sektio on täysin turvallinen, normaali keskisuuri leikkaus, ei siis SUURI leikkaus, niinkuin jotkut hysteerikot täällä väittävät!
miksei missään tehdä tilastoja (Suomesta) suunnitelluista sektioista ja pilalle menneistä alatie synnytyksistä(jotka ovat saattaneet johtaa hätäleikkaukseen), jossa olisi otettu huomioon synnytyksen aikaiset ja myöhemmät vammat, jopa kuolemantapaukset äidille ja vauvoille? aivan, jälkimmäisissä olisi paljon suuremmat riskit ja se rumentaisi alapää-synnytys tilastoja!! näihin vammoihin kuuluisivat tietysti myös "naisen elämään normaalisti kuuluvat asiat", eli laskeumat, inkotenssit ym elämää vaikeuttavat/pilaavat vammat.
maailmanlaajuisia tutkimuksia ei meilläpäin kannata lukea. vain suomen tilannetta koskeviin tilastoihin/artikkeleihin kannattaa kiinnittää huomiota JOS on aivan pakko. useissa sairaaloissa esim. Englannissa mihin tahansa leikkaukseen meno on suuri riski sairaalabakteerien takia! täällä sitä ei ole.
ajatelkaa järjellä, älkääkä uskoko neuvolatätien ja alapääsynnytysten kannalla olevien synnytyslääkärien höpinöihin. ainoa asia, miksi täällä yritetään naisia painostaa "luonnolliseen"(hmmm...luonnollinen? piuhoihin kytketty, puudutteita täyteen pumpattu ja silvottu nainen synnyttää "luonnollisesti") synnytykseen, on raha. alapääsynnytyksessä kun ei tarvita kirurgeja, muutoin kuin jälkikäteen usein korjaamaan synnytyksestä aiheutuneita vaurioita(nekin saa useimmiten itse maksaa, koska vammoja ei myönnetä ellei sitä näe kilometrien päähän). synnytyksessä kyllä silvotaan elimiä saksilla, mutta sen tekee kätilö, ja kätilö myös nopeasti kursii naisen kokoon toimituksen jälkeen. nopeasti, ettei "tarvita" puudutteita, ja jälki on sen mukaista.
tiedän kyllä mistä puhun.
Synnytyksestä on kieltämättä tehty hyvin lääketieteellinen tapahtuma, mutta itse en synnyttäessäni ollut yhdenkään piuhan päässä eikä minua myöskään silvottu. Se on jokaisen oma valinta, haluaako puudutteita vai ei. Toisaalta, olet varmaan perehtynyt myös siihen miten puudutteita käytetään sektiossa ja eiköhän siinä olla useamman piuhan päässä ja suurempia "silpomisia" suoriteta...
Kommentoin tätät samaa jo toisessa keskustelussa, mimua hämmästyttää suuresti, kun aikuiset naiset tappelee tällaisista asioista!
Onko mitään merkitystä miten se lapsi syntyy, pääasia, että syntyy. Tärkeämpää on se vanhemmuus!
Omaa mielipidettäni puoleen enkät toiseen viitsi tuoda esille, se ei hyödytä ketään. Muttä tätä tappelemista ja hyökkäävyyttä kritisoin!
kaikki yksilöitä ja jos joku kokee voivansa saattaa lapsen maailmaan vain ja ainoastaan keisarinleikkauksella niin se on täysin hänen oma asiansa, eikä siinä ole mitään moralisoitavaa.
Minulla oli keskiraskaudessa voimakkaita synnytyspelkoja unirytmi oli sekaisin ja olin tosi ärtynyt.
Jäin sairaslomalle ennen äitiyslomaa ja olen päässyt pelosta keskustelemalla ja rentoutumalla.
On kyllä ihmeellistä todeta että kun nyt synnytys kolmen viikon sisällä, niin ei pelota yhtään koko homma, eikä edes jännitä.
Sanoisin että hormonitkin sekoittavat naisen mieltä ja jos vielä väsynyt, niin ajattelu ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla.
Tälläkin palstalla monia ns. "kauhukertomuksia" jotka eivät todellakaan paranna kennenkään pelkoja.
Jos on lievää tai keskivaikeaa synnytyspelkoa niin jo näiden palstojen ohittaminen ja rohkaisevien synnytyskokemusten kuuntelu auttaa asiaan.
Sektio on vaikeasta synnytyspelosta kärsivälle ihan oikea toimenpide.
Minun mielestäni sinulla oli harvinaisen asiallinen mielipide. Oikein rohkaiseva varmasti kaikille pelkonsa kanssa kärsiville.
Tosi hieno, että joku jaksaa noinkin hienoilla sanoilla kannustaa. Uskon, että juuri sitä kannustusta kaivataan.
Vaikka asioista olisi eri mieltä niin olisi hienoa jos keskustelu pysyisi tällaisella "tasolla"!
=)
Jos pelkää riskejä sitten ei kannata hankkia lapsia ensinkään. Alatiesynnytyksessä on myös RISKINSÄ. Itse olen saanut pahat vauriot alatiesynnytyksessä, jotka on korjattu leikkauksella. Pitäisikö sitten vauriotkin jättää korjaamatta kun leikkaus on niin riskialtista ???? Turha sinun on jankata synnytyspelkoisille tutkimustilastoja, mene sinne Tilastokeskukseen töihin, niin siellä voit vaikka pikkaisen päteä.
Umppari ja sektio ovat hieman erilaisia leikkauksia. Sektio huomattavasti suurempi ja riskialttiimpi operaatio.
Leikkausoasatolla jossa työskentelen, tehdään umpparin poistot melkein aina nykyään tähystyksellä. Ei se vaavi vielä sellaisesta pikkureijästä tule.... : )
..mikä tahansa vatsan leikkaus, jossa nimenomaan LEIKATAAN vatsaa, ovat isompia leikkauksia kuin onnistunut sektio. Ehkä umppareiden kohdalla leikkaustapa on muuttunut, mutta selkeällä suomenkielellä sanoivat minut leikannut lääkäri samoin kuin kätilöt, joiden kanssa juttelin oman sektioni jälkeen ( samoin tätini, joka on kätilö), että sektio on huomattavasti helpompi ja elimistölle kivuttomampi ja turvallisempi operaatio kuin muut leikkaukset. Tämä johtuu mm operaation nopeudesta, eli suitsait sisään, vauva ulos ja haava kiinni. Ja kuten itse totesit, kaikkia umppareita ei leikata tähystyksellä leikata ja minä puhuin nimenomaan leikkauksesta. Ja sektio ei ole sen riskialttimpi kuin muukaan vastaava operaatio perusterveelle ihmiselle... jos todella olet leikkaussalihenkilökuntaa, tämänhän sinä sitten jo tiesitkin... Lueppa vielä tämän ketjun aikaisempi viesti, jossa todettiin samaa. Samoin sopii soitella ja kysyä asiaa vaikka Naistenklinikalta, jossa minut leikattiin. En tiedä millä periaatteella siskoni umpisuoli poistettiin, mutta hän ei kyllä kävellyt pariin päivään ollenkaan, ja kivut jatkuivat kolmatta viikkoa. Kuten sanoinkin, itse kävelin muutaman tunnin kuluttua normaalisti, eikä minua vaivanneet pientä vihlontaa suuremmat kivut, vaikken lääkitystä ottanutkaan jälkeenpäin. Oiskohan tämä vääntö sitten tässä...?
En ole sama vastaaja kuin tuo nimim. "huvittavaa", mutta ihan samoilla linjoilla hänen kanssaan. Sinulle ei näemmä ole riskejä kunnolla kerrottu ja tietysti se on ihan hyvä, ettei aiheuta turhaa pelkoa. Suomessahan sectio on verrattain turvallinen operaatio, kun se tehdään hallitusti, mutta kyseessä ei todellakaan ole mikään pikkuleikkaus. -Minun ei tarvitse soitella minnekkään naistenklinikalle kysyäkseni asiasta tietoa. Teen itse sectiopäätöksiä ja sectioita yliopistollisessa.
Riskejä: Suurempi verensiirron tarve kuin alatiesynnytyksessä. (Verensiirto ei ikinä ole täysin riskitön)
Suurempi riski joutua vuodon takia kohdunpoistoon kuin alatiesynnytyksessä (noin kuusinkertainen riski)
Kohtutulehduksen mahdollisuus viisitoistakertainen alatiesynnytykseen verrattuna ja tietysti leikkaushaavan tulehtumisen riski.
Keuhkoveritulpan (kuolema sen takia) riski n. 25 % suurempi kuin alatiesynnytyksessä.
Vauvan hengitysvaikeudet ovat riskinä. Kun ei ole kypsä, niin ei ole kypsä.
Seuraavissa raskauksissa section jälkeen vauvan kuoleminen kohtuun on melkein yhdeksänkertainen alatie synnyttäjään verrattuna. (Kohdun repeämistä tapahtuu harvemmin leikkaamattomilla)
Ja sitten tulee vielä anestesian aiheuttamat riskit....
Valitettavasti mikään leikkaus ei ole riskitöntä.
Itse teen sectipäätöksiä myös synnytyspelon perusteella. Varsinkin, jos synnyttäjällä on takanaan traumaattinen synnytys. Silloin on ihan turhaa stressata häntä pelottavalla asialla, mutta ensisynnyttäjän pelot pitää käydä huolella läpi ja useat pääsevät peloistaan ja synnyttävät alakautta. Huvikseni en yhtään sectiota tee ja aseta sillälailla äitiä ja vauvaa riskeille alttiiksi.
Minä myöskin kerron synnytystapa-arvioinnissa leikkaukseen liittyvät riskit rehellisesti punniten hyöty/haitta suhteita. Eli jos äiti suunnittelee saavansa kymmenen lasta ja haluaa kaikkien syntyvän sectiolla, niin kyllä minä kerron hänelle ettei hänen kohtunsa sitä todennäköisesti kestä.
Sinä et todellisuudessa näytä tästä asiasta paljon tietävän ja levität virheellistä ja vääristynyttä infoa. Luuletko sen auttavan synnytystä pelkääviä ihmisiä?
Tässä nyt vielä anestesialääkärin kannalta section riskejä. Tässä on vain spinaalin mahdolliset riskit, koska yleisimmin suunniteltu sectio tehdään puudutuksessa. -Nukutuksessa on taas omat riskinsä.
-Korkea sensorinen puudutus. Seurauksena hypotonia ja bradykardia. Aiheuttaa siis hypoksiaa. Jos sydän ei pumppaa verta riittävästi, niin hapenpuute on tietysti sen seuraus.
-Totaalispinaali. Seurauksena hengityspysähdys, bradykardia ja sydämen pysähdys
-Infektio
-Väärään paikkaan joutunut puuduke aiheuttaa suuria ongelmia.....
-Spinaalipuudutuksen jälkeinen päänsärky
-Hermovaurio
-Virtsaretentio
-Selkäsärky
-Pahoinvointi/vapina
-Puudukkeen omat haittavaikutukset. Suomessa sectiossa käytetyn puudukkeen haittavaikutuksia ovat VARSINKIN RASKAANA OLEVALLA spinaaliblokin kehittyminen (myös vanhuksilla). Suuri kardiotoksisuus (johon ei aina resuski tehoa puudukkeen toksisuuden takia)
-Yliherkkyys (voi johtaa anafylaktiseen shokkiin)
Eli spinaalin laittaminen ei ole riskitöntä. Liki jokaisella spinaalin saaneella ihmisella tulee siitä sivuvaikutuksia. Verenpaineen lasku liki kaikilla. Onneksi suurin osa niistä ovat hoidettavissa.
-Luonnollisesti äidin verenkierron huononeminen vaikuttaa myös sikiön hapensaantiin.
kyllähän minä nuo kaikki tiesin. Otin itse selvää jo ennen sektiopäätöstä ja sektiopäätöksen jälkeen (perätilavauva) sain saman infon myös lääkäriltä ja kätilöiltä. Samalla kävimme läpi myös perätilavauvan alatiesynnytystä ja siihen liittyviä komplikaatiomahdollisuuksia, ja vauvan terveyttä ajatellen olinkin tyytyväinen päätökseeni. Kun olin päätökseni tehnyt, minua hoitanut kätilö ykskantaan totesi, että olisi itse tehnyt saman päätöksen, varsinkin esikoisen ollessa kyseessä, ja lantioni ei olisi ollutkaan tarpeeksi tilava alatiesynnytystä varten. Kun vaan kätilöt ja lääkärit muistaisivat aina käydä läpi myös alatiesynnytykseen liittyviä riskejä (äidin repeämät,suurten verisuonten vauriot,istukan irtoamishäiriö,jolloin jokatapauksessa voidaan joutua leikkaamaan,havaitsematon ahdas lantio tai vauvan tarjontavirhe, jolloin myös voidaan joutua leikkaukseen, vauvan erbin pareesi, lonkkavauriot, hapenpuute, murtuneet solisluut, kaulan lihas- ja kermovauriot jne...), niin sektion riskit eivät yhtäkkiä kuulostaisikaan niin pahoilta, ja jokaisella olisi mahdollisuus tehdä päätöksensä faktojen ja omien tuntemuksien pohjalta. Samahan se, mitä kautta se vauva syntyy, kunhan kaikki menee hyvin. Mutta kiitos pitkästä ja informatiivisesta listasta. Riskit ovat aina riskejä, mutta ne eivät tarkoita, että jokin niistä välttämättä toteutuisi.
Eli todellakin yleensä kaikki menee hyvin ja aina synnytystapa on punnittava kyseisen ihmisen kohdalta ottaen huomioon hänen ja hänen vauvansa tilanteen.
Oli niin tai näin, niin yleisesti voidaan sanoa, että jos synnytät alakautta, niin kyllä sinun alapääsi on kipeä, istuminen vaikeaa ja usein tarvitaan tikkejä. Sectiossa useilla taas on leikkaushaava kivulias ja nostamiset sattuvat.
Kumpikaan synnytystapa ei ole useinkaan jälkikäteen kivuton. Ja onneksi nykyään on mahdollisuuksia valita. Jos ei olisi, niin meidän äiti-lapsikuolleisuus olisi huomattavasti suurempaa kuin nykyaikana.
itselleni tehtiin vähän aikaa sitten kiireellinen sektio, eli ei keretty kertomaan sektion riskeistä. kun haavaa alettiin sulkemaan, minulta kysyttiin haluanko pahoinvointilääkettä. no kohta sitä jouduttiin antamaan kun sain voimakkaita oksennusrefleksejä. "oksensin" koko sulkemisajan (mikä ei varmaan lääkäreiden työtä helpottanut:) vaikka mitään ei ulos tullut. tämän oksentamisen jälkeen alkoi hillitön tärinä, jota en itse pystynyt kontrolloimaan.
halusin vain kertoa että näin on minulle ainakin tapahtunut, täällä kun tuntuu joillakin olevan sellainen käsitys että vaikka sektiossa on riskit niin ikinä ei mitään tapahdu. no minulle ainakin sattui ja tapahtui.
Tarkoitukseni ei siis millään muotoa ollut pelotella ketään. Tuo pahoinvointi ja vapina on todella yleistä. Tottakai niitä pyritään hoitamaan, mutta kyllä ne usein jonkin aikaa jatkuu. Pahoinvointia lisää myös raskauden nopea päättyminen eli naisen elimistö on tuolloin aika kovilla.
Toivottavasti sinulle ei jäänyt kokemuksesta kovin pahaa mieltä ja ymmärrät miksi sinun kanssasi ei keritty käymään section ja puudutuksen riskejä läpi. Kiireellisessä ja hätäsectiossa siihen ei valitettavasti ole aikaa.
ettei tarkoituksesi ollut pelotella, uskon kuitenkin ettei monella ole tietoa mitä riskejä sektioon liittyy. itse en ainakaan tiennyt yhtään. itselleni oli helpotus kuulla selitys tuolle vapinalle ja pahoinvoinnille, kun omat läheiseni laittoivat sen vain jännityksen laukeamisen tai väsymyksen piikkiin, eikä minua otettu todesta.
mutta kiitos sinulle selvennyksestä!
Itselläni kuukausi sitten takana sektio pelon takia. Tein oikean ratkaisun kun vaadin sen.
Vauva oli sen kokoinen, että olisi täytynyt tehdä hätäsektio kuitenkin.
Sektio kokemuksena "helppo", mutta kannattaa varautua pitkään toipumisjaksoon sen jälkeen.
Pääsin kyllä jalkeille jo samana iltana koska itse halusin, mutta nostelu on ollut vaikeaa melkein kuukauden. Eli jos apuan ei ole vauvan isää isyyslomalla tai jotain muuta tulee arjesta todella raskasta.
Eli vaikeudet minusta tulevat jälkikäteen, itse leikkaus sujuu suunniteltuna useimmiten hyvin.
minä aloin puhua synnytyspelosta neuvolassa melkein heti. Aika pelkokeskusteluihin kannattaa tilata ajoissa. Pyydä neuvolasta, että tilaavat. Kun käyt siellä sitkeästi niin saat sektion.
Synnytyspelko on käypä syy sektioon.
Mutta varaudu siihen, että sinua yritetään taivuttaa alatiesynnytykseen. Kuuntele itseäsi, että mikä tuntuu oikealta ratkaisulta.
..niin saat mielenrauhan ja pystyt alkamaan keskittymään itseesi ja tulevaan lapseesi. Turhaan kuormitat itseäsi pelkäämällä jotain, mikä on väistettävissä. Itse sain sektion ahtaan lantion vuoksi ja kieltämättä olin helpottunut, koska koko raskausajan pelkäsin synnytystä enemmän kuin kuolemaa. Itse sektio meni tosi hyvin ja toivuin pikavauhtia. Jos saisin valita, tulevatkin lapset saisivat niin tulla. Eipähän tarvinut tuntitolkulla kärvistellä ja miettiä päättyykö kaikki hyvin. Haava parani hyvin nopeasti ja itse hoidin ja kannoin vauvaa ilman ongelmia heti viidennen päivän jälkeen(mies yrittäjä eli ei apua sieltä), ja silti paranin hienosti. Täällä nyt on ollut paljon kirjoittelua sektion riskeistä, mutta osaisikohan joku kertoa myös kaikki alatiesynnytykseen liittyvät riskit ja komplikaatiomahdollisuudet??? ..koska näitäkin taatusti löytyy( ja alatiesynnytyksessä suurimmat riskit tulevat vauvalle) ! Eiköhän molemmilla tavoilla voi paljon mennä pieleen, ja mielestäni lapsen terveys menee omani tilalle eli siinäkin tapauksessa olisin valinnut sektion jokatapauksessa. Mitä tui tuossa jonkun listaan, että vauva voi saada hengitysvaikeuksia, koska ei ole vielä valmis/kypsä... tämäkin mahdollisuus minimoidaan sillä, että sektioajat laitetaan nykyään mahdollisimman lähelle laskettua aikaa. Minut leikattiin viikolla 39 6 ja kympin vauva sieltä maailmaan saapui. Ja ihan samalla tavallahan alatiesynnyttäjätkin saavat tarvittaessa spinaalin tai epiduraalin, jossa siis voi mennä jokin pieleen.. Pidä vaan pääsi, niin ei tarvitse loppuaikaa tuhlata turhan murehtimiseen.
mulla oli kans mieletön synnytyspelko.mietin myös sektiota vakavasti,mutta kuitenkin synnytin vauvan alakautta.eikä se todellakaan sattunut niin paljoa kuin luulin.minulla oli kaksi huonekaveria joille oltiin tehty sektio.toinen sanoi,että oli ensimmäisen synnyttänyt alakautta ja tämä toinen vauva jouduttiin ottamaan sektiolla.hän sanoi,että alakautta synnyttäminen oli helpompaa,sektion jälkeen toipunen oli paljon pidempi ja kivuliaampi.
Kun imukuppi irtoaa 7 kertaa ja lapsen verestä 1/4 päässä. Koko 4 vrk aikana äitiä ei kuunnella. Minulle on ainakin ihan turha tulla selostamaan miten ihanaa alatiesynnytys on. Uskon kyllä ja tiedän, että suurimmalla osalla synnytys menee hyvin.
Silti tiedän myös ainakin kahdeksan kätilöä tavanneena, että kaikilla heillä ei mene hyvin tai koulutuksessa vikaa. Osa sisätutkimuksista oli erittäin kipeitä ja osalla kätiöistä kynnetkin leikkaamatta. Synnytyksen ei kuuluu olla kivuton, mutta jotain rajaa voisi olla. Pelkään itse tällä hetkellä myös sektiota. Sektiossakin kuitenkin piikkejä jne ja kaikki ei puudu heti. Sitten on myös voimaton tunne, kun itse on puollustuskyvytön ja toisten armoilla.
Viimeksi 4 kätilöä oli huutamssa vieressä ja riutoivat väkivallalla kädet alas korvilta. Ensi kerralla pidän puhelimen auki ja kutsun poliisit. Aina kohtelu ei ole edes ihmisarvoista. Ihmisillä on oikeus peläta ja saada tuke. Kyllä ,myös pelkäävillä on oikeus hankkia lapsia. Pelkääminen ei tee ihmisestä huono äitiä. Synnytys on aika pieni osa äitiyttä. Kauhea vuodatus, mutta inhottaa, että pelkojen keskellä elävää jutun aloittanutta aletaan heti lyömään vastauksissa.
Tsemppiä synnytykseesi tavasta riippumatta!!!
Mulla kanssa samanlainen tilanne ekaa lasta odottaessani! Pelkäsin JUMALATTOMAN paljon! Kävin pelkopolilla,ja kadun lopunelämäni sitä että annoin kätilön puhua minut ympäri!! Niinkuin pelkäsinkin,niin synnytys oli erittäin vaikea,kivulias ja kaiken lisäksi repesin pahasti!!En halua pelotella sinua. Vaan neuvoisin sinua kuunteleemaan "sydämesi ääntä" tässä asiassa. Jos sinulla on vahva tunne siitä että,se ei suju kuten pitäsi,niin mieti tarkkaan mitä teet!!!!Minun kohdalla niin olisi pitänyt tehdä....
Ymmärrän hyvin pelkosi. Itse saan jopa gynellä käydessäni paniikkikohtauksen, itkun kanssa lähden pois. Se on niin järjetöntä kun ei edes tiedä mikä siinä pelottaa... Olen jo kerran synnyttänyt ja synnytys meni todella hyvin eikä siitä jäänyt mitään traumoja. Kuitenkin tämä pelko tuntuu aina vain pahenevan... Enkä edes oikeastaan sitä kipua pelkää niinkään vaan jotenkin kuvittelen, että olen sitten ihan "riekaleina". Nyt kuitenkin haluttaisi tehdä toinenkin lapsi ja pillerit lopetin juuri 6 vuoden syömisen jälkeen. Kyllä tässä toivoo, että tulisi raskaaksi ja samalla pelkää... Pelottaa jo ne raskausajan tutkimuksetkin. Ja se avun hakeminen on jotenkin niin vaikeaa... Siksi ajattelinkin, että ehkä sitä on helpompi saada ja hakea kun on jo raskaana. Ja täällä neuvolan lääkäri on niin törkeä tapaus ettei pahempaa voi olla... Sen käsittelyyn en enää mene, ei ymmärrä yhtään näitä pelkoja kuten ei nähtävästi monet muutkaan... Mutta koita jaksaa ja pystyä ainakin sille miehellesi kertomaan niin saat häneltä tukea!