Kuka muistaa miten itsetyydytys tehtiin synniksi 1970-80 luvuilla. En muista että siitä olisi puhuttu kotona sanaakaan. En muista että yrkällä saarnoissa olisi siitä hiiskuttukaan.
Mutta silti se oli kauhean kauhea syntiteko. Sellainen että vielä vuosien jälkeen se kauhistuttaa jossain alitajunnassa.
Mikä on mekanismi. Miten joku asia kuten itsetyydytys voi tulla "kauheaksi synniksi" vaikka itse sanaa ei sanottaisi seuroissa eikä kotona.
ps onko muuten vieläkin itsetyydytys sellainen tapu josta ei puhuta mitään
Mutta silti se oli kauhean kauhea syntiteko. Sellainen että vielä vuosien jälkeen se kauhistuttaa jossain alitajunnassa.
Mikä on mekanismi. Miten joku asia kuten itsetyydytys voi tulla "kauheaksi synniksi" vaikka itse sanaa ei sanottaisi seuroissa eikä kotona.
ps onko muuten vieläkin itsetyydytys sellainen tapu josta ei puhuta mitään
Vastaukset 10
Vanhimmat
muille ei.
käyneet ihan oikeasti pyytämässä seurakunnan edessä anteeksi. Kuvitelkaa kuinka nöyryyttävää tälle henkilölle itselleen saati sitten seurakunnalle kuunnella korvat punaisina kun toinen tunnustaa harrastaneensa itsetyydytystä ja pyytää sitä syntiä anteeksi.
ole montakaan vuotta, kun sain itse olla todistamassa kyseistä tapahtumaa. Voi sitä myötähäpeän määrää! Ei siitäkään salista kuitenkaan montaa henkilöä varmaan ois löytyny, joka ei sitä harrastais tai ois harrastanu. Tavallaan tekopyhyyden huipentuma.
synneistä tehdään julkista parannusta. Salarippi on armoetu, jossa saa panna mieltään painavat synnit pois. Julkirippiin ei tuoda asioita , joilla lastaa muiden mieliä, ja jos asiasta ei edes tiedä kuin itse. Ketään ei pakoteta ripittäytymään, mutta julki tulleet asiat on hyvä hoitaa julkisesti, silloin niitten hoitaminen tulee kaikille selväksi ja asia on loppuun käsitelty.
Vai että julki tulleet asiat on hyvä hoitaa julkisesti.Mutta kun 1970-luvulla vaadittiin, että väärään henkeen joutuneen on tehtävä julkinen parannus seurakunnan edessä ja että tv-synti on tottelemattomuutta jumalan seurakuntaa kohtaan. Seurakuntaa vastaan noususta tuli tehdä julkinen parannus.
Ja olen ollut todistamassa,kun jotkut nuoret ovat ahdistuksissaan tehneet jopa itsetyydytyksestä parannusta seurakunnan edessä.
Jos ja kun minä tunnustan tässä ja nyt harrastaneeni monimuotoista itsetyydytystä, teenkö julkista parannusta vai salaripittäydynkö? Valitsemastasi vastauksesta riippumatta: uskonko syntini anteeksi, jos itsetyydytys ei olekaan syntiä? Mitä, jos tosiaan uskon anteeksi jutun, joka ei olekaan syntiä? Onko tämä väärää uskoa?
Eräs tunnettu saarnamies kipuili puheessaan tunteikkaasti sitä kuinka hän nuoruudessaan aina lankesi siihen samaan syntiin. Synti tuli oman käden kautta. Lihan himo ja riettauden hekuma WC tiloissa ja peiton alla on yksi hirveimpiä tekoja joihin ihminen maan päällä lankeaa.
On paljon ihmisiä, joilla ei ole syystä tai toisesta kumppania. Täytyykö sellaisen ihmisen olla ilman seksuaalista tyydytystä koko ikänsä? Höpö höpö.
Seksuaalisuus on yksi ihmisen perustarpeista verrattavissa syömiseen, juomiseen ja nukkumiseen. Parempihan se on, että itse sen tekee,kuin että käy raiskailemassa naisia tai käyttää lapsia hyväkseen.
Ja vielä, ei itsetyydytystä osaa pitää syntinä, ellei sitä ole joku sinulle synniksi opettanut. Kaikkia opetuksia ei vain aina muista, mutta ne ovat jääneet alitajuntaan.
Naisten kohdalla tilanne on vielä vaikeampi. Vaikka heillä onkin puoliso ja seksuaalista kanssakäymistä, niin huolehtiiko mies, että vaimo saa orgasmin ja nauttii seksistä? Kyllä seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen koskettaa myös naisia ja on tarkoitettu myös heille. Ei se mikään miesten yksinoikeus ole.
Ja mikä onkaan naiselle parempi seksikumppani kuin oma sormi. Ei tule tauteja, ei tule raskaaksi, kukaan ei käännä selkää ja tyydytyksen saa varmasti.
Videon mukaan se on terveellistä ja jännityksiä laukaisevaa.
http://www.nelonen.fi/gpiste-videot/videot.asp?videoId=359&cat=0&page=1
... leikkimään kaalimatoni kanssa ^^
Ei nautinto ole synti.