Viitisen kuukautta olisi nyt aikaa synnytyksestä ja traumoja ja mietteitä päässä velloo edelleenkin.
Ehkä enemmänkin olisi tarkoitus löytää kohtalotovereita tai samanlaista kokeneita ja vaihtaa ajatuksia... saada Jotain rotia omiin ajatuksiin :)
Synnytys meni lyhyesti kerrottuna seuraavasti:
Käynnistyi 2,5 viikkoa etuajassa verenvuodolla. Supistuksen 100km ambulanssimatkan jälkeen perillä ollessa (tunnin kuluttua) noin 3min välein ja tahti kiihtyi. Kohdunsuu ei kuitenkaan auennut ja laittoivat puoliväkisin jotain kipupiikkiä, jotta rentoutuisin.
Oksensin pahaa oloa tunnin verran pois ja kohdunsuu aukesi vain hiukan. Kätilö ilmoitteli tympeänä, että jännitän joko tietoisesti tai alitajuisesti, eli oli pakko laittaa oksitosiinia ja kohdunsuulle pilleriä. Näin tehtiin ja edelleen kieltäydyin puudutteista (1.synnytys ja halusin yrittää luomuna. Tähän suhtauduttiin synnärille saavuttaessa Hyvin tympeästi).
Kätilö puhkaisi kalvot hetken päästä ja siitäpä se painajainen alkoi: supistukset lähtivät käyntiin uudestaan ja loppupäässä niitä tuli "sarjatulella" niin lujaa ja niin kivuliaita, etten ehtinyt vetämään happea enää ollenkaan. Saati rentouttamaan itseäni mitenkään. En tajunnut miksi oli niin kiire saada synnytystä etenemään. Mikään ei loppujen lopuksi edennyt "luonnonmukaisesti", vaikka kumpikaan meistä, vauva enkä minä ollut vaarassa.
Sitten kramppasi pallea ja luulin pyörtyväni ja kuolevani. Ei se kipu, vaan se etten saanut happea enää ollenkaan.
Kätilö jauhaa vieressä, että en kykene synnytykseen ilman puudutetta (hakkasin tässä vaiheessa päätäni sänkyyn ja ulvoin) ja jostain tuikattiin maski naamalle. En saanut vedettyä ilokaasuakaan kunnolla ja anestesialääkäriä odotettiin puolisen tuntia. Se oli elämäni karmein puolituntinen.... Kuulin huutoa jostain, että pitää imeä maskista kaasua niin paljon kuin voin ja niin saivat laitettua spinaalipuudutuksen.
Rauha laskeutui saliin ja loppu meni kuin tanssia vaan. Ei ongelmia, ei kipuja eikä mitään. Poika syntyi terveenä, mitä repesin vain pikkuruisesti.
Mutta tämä paska jälkimaku siitä synnärin touhusta...äh. Miten sen voisi unohtaa?
Toisen lapsen hankkiminen olisi ikämme puolesta ajankohtaista aika piankin, jos alkuun lähtee enää. Ainoa mikä jarruttaa on vaikea raskausaika ja painajaismainen synnytys, jollaista en tietentahtoen lähde kokemaan enää mistään hinnasta.
Apua mimmit... Mitä mie teen?
Ehkä enemmänkin olisi tarkoitus löytää kohtalotovereita tai samanlaista kokeneita ja vaihtaa ajatuksia... saada Jotain rotia omiin ajatuksiin :)
Synnytys meni lyhyesti kerrottuna seuraavasti:
Käynnistyi 2,5 viikkoa etuajassa verenvuodolla. Supistuksen 100km ambulanssimatkan jälkeen perillä ollessa (tunnin kuluttua) noin 3min välein ja tahti kiihtyi. Kohdunsuu ei kuitenkaan auennut ja laittoivat puoliväkisin jotain kipupiikkiä, jotta rentoutuisin.
Oksensin pahaa oloa tunnin verran pois ja kohdunsuu aukesi vain hiukan. Kätilö ilmoitteli tympeänä, että jännitän joko tietoisesti tai alitajuisesti, eli oli pakko laittaa oksitosiinia ja kohdunsuulle pilleriä. Näin tehtiin ja edelleen kieltäydyin puudutteista (1.synnytys ja halusin yrittää luomuna. Tähän suhtauduttiin synnärille saavuttaessa Hyvin tympeästi).
Kätilö puhkaisi kalvot hetken päästä ja siitäpä se painajainen alkoi: supistukset lähtivät käyntiin uudestaan ja loppupäässä niitä tuli "sarjatulella" niin lujaa ja niin kivuliaita, etten ehtinyt vetämään happea enää ollenkaan. Saati rentouttamaan itseäni mitenkään. En tajunnut miksi oli niin kiire saada synnytystä etenemään. Mikään ei loppujen lopuksi edennyt "luonnonmukaisesti", vaikka kumpikaan meistä, vauva enkä minä ollut vaarassa.
Sitten kramppasi pallea ja luulin pyörtyväni ja kuolevani. Ei se kipu, vaan se etten saanut happea enää ollenkaan.
Kätilö jauhaa vieressä, että en kykene synnytykseen ilman puudutetta (hakkasin tässä vaiheessa päätäni sänkyyn ja ulvoin) ja jostain tuikattiin maski naamalle. En saanut vedettyä ilokaasuakaan kunnolla ja anestesialääkäriä odotettiin puolisen tuntia. Se oli elämäni karmein puolituntinen.... Kuulin huutoa jostain, että pitää imeä maskista kaasua niin paljon kuin voin ja niin saivat laitettua spinaalipuudutuksen.
Rauha laskeutui saliin ja loppu meni kuin tanssia vaan. Ei ongelmia, ei kipuja eikä mitään. Poika syntyi terveenä, mitä repesin vain pikkuruisesti.
Mutta tämä paska jälkimaku siitä synnärin touhusta...äh. Miten sen voisi unohtaa?
Toisen lapsen hankkiminen olisi ikämme puolesta ajankohtaista aika piankin, jos alkuun lähtee enää. Ainoa mikä jarruttaa on vaikea raskausaika ja painajaismainen synnytys, jollaista en tietentahtoen lähde kokemaan enää mistään hinnasta.
Apua mimmit... Mitä mie teen?
Vastaukset 122
Vanhimmat
Toivottavasti voit käydä tapahtumat läpi hoitohenkilökunnan kanssa. Sellaiseen pitäisi olla mahdollisuus.
Itse en sellaisesta mahdollisuudesta tiennyt viisitoista vuotta sitten.
Koko synnytys oli omituinen (toinen ja viimeinen lapsi). Kaikki meni jotenkin pieleen, paitsi lapsi kuitenkin syntyi terveenä. Parin vuoden kuluttua yritin saada papereita synnytyksen kulusta, niitä ei enää sairaalasta löytynyt.
Viisitoista vuotta tämä ajatus on ajoittain vaivannut minua aivan hirvittävästi. En tiedä, mitä tapahtui ja miksi. Ja kaiken lisäksi mua kohdeltiin täysin ala-arvoisesti.
Toivon sulle voimia selvittää asia nyt, kun se on vielä tuore, ettei sinun tarvitse kantaa mukanasi tuollaista ylimääräistä taakkaa.
Saat keisarileikkauksen, jos vielä lapsia tahdot.
Onko lapsesi nyt jotenkin huonompi kun ei syntynytkään luomuna? Mikä on pointtisi? Jos et kestä kipua, niin hittoako kieltäydyt aineista?
Jos ap. kirjoittajalla on huonot kokemukset synnytyksestään, niin miksi sinä alat häntä kritisoimaan? Jokainen kokee asiat omalla tavallaan ja mistä sinä tiedät ettei hän kestä kipua? Ja itse ymmärsin, että ap. kirjoittaja oli lähinnä tyytymätön henkilökunnan tapaan toimia.
jäi ensimmäisestä synnytyksestä hieman paska maku suuhun. Oli käynnistetty synnytys ja kätilö oli melko tympeä. :/
Ap, selitettiinkö sinulle toimenpiteistä, että miksi mitäkin tehdään? Kun yleensä kätilöt toimii tilanteiden vaatimalla tavalla ja ammattilaisina osaavat arvioida mitä pitää tehdä. Onko synnytystraumassasi kysymys pettymyksestä, että synnytys ei ollutkaan luomu, vai siitä, että henkilökunta toimi mielestäsi väärin?
Itse kävin juttelemassa ennen toista synnytystä sairaalassani, ja toisessa synnytyksessä "palvelu" oli ensiluokkaista ja kaikki meni muutenkin hyvin... Itselläni ensimmäisen synnytyksen aiheuttamat traumat haihtuivat toisen hyvin menneen synnytyksen jälkeen.. Enää ei ole mitään hampaankolossa! :)
Minulle jäi onneton maku siitä, että minua pidettiin jotenkin hmmm...typeränä tapauksena kun koitin selvitä ilman kipulääkkeitä.
Kun oma kipuraja on käsityksenä itselle mikä on ja edessä uusi tilanne, jota ei voi verrata mihinkään, lähdin minäkin aivan "puhtaalta pöydältä" synnytykseen mukaan. Otin vastaan mitä tuleman pitää, enkä voinut käsittääkään kuinka kivuliasta voi käynnitetty synnytys olla. Kätilö ei millään tavalla varoittanut, että tuloksena voi olla sellaista sarjatulisupistusta mitä kohdalleni sattui. Ja se on kuulema yleistäkin.
Olihan se tuska aivan kammottavaa, mutta tapa millä niitä lääkityksiä sitten alettiin tunkemaan ilman kyselyitä oli inhottava. Minua ei kukaan kannustanut kivun keskellä kestämään vaan koko ajan hoettiin, etä en pärjää, en kestä ja että synnytys vain pitkittyy ilman puudutteita. Sain lähinnä käsityksen, että synnytyksellä oli kiire kätilön kiireen takia.
"Ap, selitettiinkö sinulle toimenpiteistä, että miksi mitäkin tehdään? "
Selitettiinhän niitä, mutta vasta kun toimenpide oli meneillään..
"Onko synnytystraumassasi kysymys pettymyksestä, että synnytys ei ollutkaan luomu, vai siitä, että henkilökunta toimi mielestäsi väärin?"
Kyse on todellakin henkilökunnan käytöksestä ja kaikkea muuta kuin kannustavasta hengestä.
Ymmärsin vasta jälkikäteen lähteneeni "soitellen sotaan". Mistäpä sitä ensikertalainen voisi aavistaakaan mitä on tuloillaan?
Taustalla oli tietysti haamu omasta äidistäni, joka on kaikki meidät 5 lasta tehnyt ilman mitään kipulääkkeitä tai puudutteita. Hän kannusti minua luomusynnytykseen, aiheuttamatta kuitenkaan "näytön paikkaa", jos ymmärrät. Minulla ei ollut tavoitteena "kyllä minäkin, koska äitikin".
Synnytyksen jälkeen oli päiväkausia sekava ja kätilön tullessa kyselemään uutisia ja että onko kysyttävää, en minä osannut sanoa mitään. Olin jotenkin pihalla vieläkin ja nyt vasta koko tapahtunut alkaa selkiytymään mielessä.
Ketuttaa ankarasti, että loppuraskaudessa päätimme vaihtaa synnärin yo-sairaalasta pienempään nimenomaan paremman "palvelun" toivossa. Uudemmasta vaihtoehdosta oli parempia juttujakin liikkeellä kuin alkuperäisestä vaihtoehdosta.
..Oikeasti siellä pinnan alla? Pura olojasi muualle.
>>Ja aivan S**tanan rajuina. Kerta kerralta mie avasin ääntäni aina vain korkeammalle ja lääkärin tutkiessa huusin ihan suoraa kurkkua jo.
Olin edelleen vain 2cm auki, kuten keskellä viikkoa käydessämme. Mutta supistusten tiheydestä ja vuodosta johtuen ne päättivät siirtää minut saliin ja puhkaista kalvot saman tien. Ja siitäkö se v*tunmoinen sirkus lähti käyntiin...Ei hyväjysäys ja kaikki kauheudet;
Mien en missään sekopäisimmissäkään kuvitelmissani ollut varautunut sellaiseen tuskaan. En sitten tasan. Enkä perhana ala sitä tässä kaunisteleman yhtään :D
Hienotunteinen olen, enkä kerro tätä sellaiselle jolla se on edessä lähiaikoina (ja toivon kovasti ettei sellainen osu nyt juuri tätä lukemaan), mutta oletan muiden kestävän nämä totuudet sellaisinaan...
Mie olen kokenut omaavani suht.hyvän kivunsietokyvyn..yeah, right... O_o ...ja siinä mie huusin ääni käheänä etten kerta kaikkiaan kestä enempää..kertoipa täti vielä, että anestesialääkäri pääsee paikalle noin -puolessa tunnissa-. Kuvittele mitä sietoa se puolituntinen vaati...ja miehän huusin. Niin hemmetisti.
Hyi YÄK, että mie huusin. Ei edes itkua tullut kun vain ulvoin niin paljon että ulvoin lisää. Ei sitä voinu pidätellä yhtään mitenkään.
Kätilö yritti jo väkisinkin rauhotella, ei onnistunut. Äänestä kuulin että sillä meni hermo kireälle huudon takia, mutta kun mie en vain voinut sille mitään. Omasta mielestä kestin sen huudon Kanssa paremmin.
Minut rojautettiin kyljelleni ja sanottiin, että jos liikun, ei puudutusta voida laittaa...mie sätkin täysin tahattomasti tuskissani, en mie sitä tahallani tehnyt. JOku tuuppasi ilokaasunaamrin eteeni ja tuli olo että voisin syödä koko härvelin..heti kun tajusin miten se laitos toimii, imin sitä letkua ihan henkeni hädässä. Ja ne sai puudutteen laitettua.
*heaven*
Kaikki kipu lähti ja sitten piti enää odottaa, että kohdunsuu aukenee loput 2cm ja että puudute haihtuu tunteakseni supistukset työntöjen aloitukseen. Miten sitä voisi kuvailla tarpeeksi hyvin, kuinka mahtava tunne on saada hengittää normaalisti..?! Sie ehkä tiedätkin, jos olet sen avautumisvaiheen myös ollut ilman mitään :D
Lopputarina onkin oikeastaan kaunis. Minä "kasassa" vaikkakin sekavana, tajusin missä mennään ja sain harjoitella muutaman kerran työntöjä. Mies helpottunut kun minun pahimmat tuskani olivat ohi ja saattoi keskittyä itse tapahtumaan varmasti paremmin.
???
Onko asioilla tapana selvetä vai sotkeentua ajan kuluessa?
tapana ainakin muuttua tilanteen mukaan...
...tottahan tuo.
Lukisin kuitenkin hieman eri tilanteeksi tällaisen tapahtuman, kuin jonkun vähemmän merkittävän.
samaa mieltä. Jos nyt kumminki ottas siihen seuraavaan koitokseen vähän nöyremmän asenteen ja sitä epiduraalia selkään ni vois sujua vähän paremmin eikä tarvis täällä kysellä että mitäs nyt mimmit tehtäis??
Järjen käyttö ihan sallittua....
Jos ei itse kestä kipua, edes vaimeiden, ei-avaavien supistusten aikana HUUTAMATTA, niin turha kai sitä on alkaa muita syyttämään!
...tietää, että miksi niin kovasti halusit synnyttää ilman kivunlievitystä? Koska onhan se kyllä niinkin, että synnytys usein lähtee etenemään nopeammin, kun äiti ei enää jännitä tuskissaan vaan pystyy kunnolla rentoutumaan. Näin ainakin minulla. Epiduraali oli taivas. Ja voin sanoa, että ilman sitä jos niitä järjettömän tuskaisia supistuksia olisi pitänyt kestää, niin trauma olisi minullekin jäänyt.
Vierastan lääkkeitä, piikkejä ja kaikkea, mikä tekee minusta huonovointisen, puutuneen tai millä tahansa tavoin "vajaakuntoisen". Siinä se koko yksinkertaisuudessaan.
Naiset on kautta aikojen synnyttäneet lapsia maailmaan ilman apuja, joten kuvittelin että selviän kyllä koettelemuksesta läpi luomuna.
Kyse nyt on lähinnä kätilön ja muun henkilökunnan vähättelevästä sävystä, kannustamattomuudesta ja tavasta latistaa omatahto pois. Kätilö tuntui oman kiireensä takia haluavan nopeuttaa vauvan syntymää.
Miten minä asian näen... kaksi vaihtoehtoa sinulla on. Joko käyt kiusaamassa synnäriä etukäteen tarpeeksi, ja varmistat että siellä tiedetään suhtautumisesi puudutteisiin ja että edes yritetään kannustaa lyttäämisen sijaan (voit tietysti tulla meitin sairaalaan synnyttämään, siellä oli puudutteet taas kiven takana ja meni viimeinen puolipakolla luomuna :D)
tai sitten otat kiltisti ne puudutteet ja höngit kaasut ja kikattelet puolihorteessa että jokos se tuli.
Jos miä yhtään sinua tunnen, sanoisin että se ensimmäinen vaihtoehto on se ainut, sinä oot kuitenkin aika iteppäinen tapaus :D homman nimi on kai sitten etsiä sairaala ja kätilö (doula?? Voisi olla hyvä ajatus) jonka asenne on enemmän luonnonmukainen ja kannustava, hierontatekniikat yms. hallussa. Voi kun voisit saada minun viimeisen kätilöni. Kivut minimissä pelkällä hieronnalla, uskomaton täti. Sai rentoutumaan ihan ennekuulumattomalla tavalla, ja tulos siitä olikin se puolen minuutin ponnistus eikä yhtään repeämiä.
***
Se doula voisi olla aika loistava vaihtoehto. Mistähän sellaisia löytäisi? Vois alkaa hyvissä ajoin katselemaan... me kun elellään, ja tullaan elämäänkin, ilman ehkäisyjä tästedes. Kun se toinen sitten tupsahtaisi maailmaan, niin mammalta solmitaan rusetille piuhat :)
Yksikin km lisää ja piuhat poikkastaan hetjustpoiks.
Fundeerasin, että mitäpäs jos suuntaisinkin seuraavata synnyttämään Vammalan suuntaa...Yhtä lähellä ja kaukana kuin edellinenkin paikka. Sieltä on kuulunut pelkkää hyvää ja työvoimaakin kuulema tarpeeksi.
Ärsyttää kun sitä otti niin itseensä sen kätilön käytöksen sun muun. Se tietty sen vika ole ettei ole tarpeeksi porukkaa hoitamassa muita synnytyksiä ja joutui kai yksin ainoana ravaamaan huoneesta toiseen jne.
Silti sitä käytöstä voisi miettiä...ainakin tällain ensisynnyttäjän kohdalla. Jos toinen kovasti luomua toivoo niin onko se oikein, että kätilön kiirehdinnän takia hutkitaan kalvot puhki ja tungetaan käynnistysmyrkkyjä vereen...
Olihan se niin vatun kova paikka tajuta, ettei itse hallitse edes hengitystään enää, saati koko kroppaansa; siinä ei lisäpaineita tai ihmettelyjä tarvita yhtään.
*
Huomenna meille tulee koiravauva vanhemman kaveriksi. Jospa se hiukan laannuttaisi alkavaa vauvakuumetta ristiriitaisine fiiliksineen :)
Olisiko hei ihan pöljä ajatus... olen meinannut sitä doulakurssia käydä, ja kantaa oman korteni yhteisen hyvän kekoon. Mitä jos minä tulen sinulle tueksi ja ärjymään kätilöt ruotuun? Laulamaan, hieromaan ja hengittelemään? :D :D
Tosissani kysyn.
***
Olisi kyllä aivan loistavaa!
Tuntuisi oudolta lähteä jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa sellaiseen projektiin.
Missä sellaisia kursseja järjestetään? Alkoi itselläkin kiinnostamaan :)
En tiedä pääseekö täältä mihinkään sellaista koskaan toteuttamaan, mutta väliäkö sen? Jos hinku tulee niin meneehän sitä muidenkin asioiden kanssa vaikka seinän läpi :D
Minusta ainakin aktiivinen synnytys ry järjestää kursseja, en vaan tiedä missä. Kirjekurssi :D :D heehee... tai vaikkei pätevyyttä olisikaan, kyl sinä minut tiedät. Kun tietoa on tarpeeksi ja kokemusta omista synnytyksistä ja muiden (vaikkakin kuultuna), luulen että sekin jo riittäisi. Hermopisteopiskelu kivunlievitykseen tähdäten ja hierontatekniikat joltain paikalliselta aktiivihihhulilta :D
Vaikka pätevyyden varmasti tarvitsee jos meinaa moista hommaa tehdä useammin, kun kyseessä on ystävä tukihenkilönä niin uskoisin että synnärikin sen sallisi.
Pitääkin ottaa selvää. Ja hei, koska sie pääset siellä Helsingissä käymään? Meitin PITÄÄ käydä tarkistamassa se tila ja suunnittelemassa. Ihan asiasta kukkaruukkuun.
***
Mie laitan illalla meiliä pitemmin kun saan poitsun unille. Äijäpaha on just hesassa, me kotona. Piti lähteä mukaan, mutta yöpaikkaa ei järjestynyt..
Illalla lisää :)
Ihminen tarvitsi selvästi supistusten tehon lisäämistä ja kivunlievitystä, ja sinä kannustat edelleen samaan jääräpäisyyteen kuin ensimmäiselläkin kerralla! Kannattaa varmasti tehdä toisestakin kerrasta yhtä vaikea omalla asenteellaan...
Jos kohdunsuu ei edisty, jolloin supparit ovat siis suht. vaimeita ja tehottomia, ja ihminen huutaa jo siitäkin huolimatta yhä kovempaa ja kovempaa, niin kyllä siinä on jo aihetta toimia- edistää synnytyksen etenemistä ja antaa kivunlievitystä.
Tässä edellisessä tosiaan oli suurimpana ongelmana se että synnyttäjä tunsi itsensä ulkopuolelle jätetyksi, hänen omia toiveitaan ei kuunneltu ja seksi iski hienoinen paniikkikin päälle. Kyllä, kannustan samaan tisepäisyyteen, en ole vielä koskaan kuullut että kahden tunnin avautumisen jälkeen olisi tarpeellista alkaa nopeuttaa toimintaa tipalla :D pelkkä sanallinen rohkaiseminen ja myötätunto auttaa siihen paniikkiin joka ensikertalaiselle voi tulla. Se että kätilö tiuskii ja kiirehtii synnytystä tarpeettomasti, ei auta.
"Jos kohdunsuu ei edisty, jolloin supparit ovat siis suht. vaimeita ja tehottomia,"
Jaa aukiko pitäisi ola pari tuntia supistusten alkamisesta? Justiinsa...
Turhaan miulle tiuskit.
***
HUUSI jo siinä vaiheessa kivusta täyttä kurkkua, kun oli auki vasta 2 cm, mutta kohdunsuu ei silti edennyt. Lisäksi hänellä oli verenvuotoa, joten ihan oikeat ratkaisut hänen kohdallaan varmasti tehtiin!
Sanallinen rohkaisu auttaa siinä vaiheessa, kun synnyttäjä itse vielä kuosissa, mutta ap. ei selvästikään enää ollut sanallisesti hallittavissa.
Synnytys ei ala sairaalaan tulosta, vaan säännöllisten ja kivuliaiden supistusten alkamisesta! :D
Aloittaja kertoo, että säännöllisiä supistuksia oli klo. kolmesta aamuyöllä alkaen, ja lapsi syntyi siis käsittääkseni iltapäivästä. Ensisynnyttäjä avautuu normaalisti keskimäärin 1 cm/tunti. Aloittaja kertoo myös, että sairaalaan lähdettiin (muistaakseni) klo.7 aamulla ja matka kesti tunnin, eli sen mukaan perillä oltiin noin klo.8. Kun tuohon lisätään kaikki se, mitä välillä tapahtui, oli kello jo noiden avautumista nopeuttavien toimenpiteiden alkaessa selvästi jo melkoisen paljon, eikä kohdunsuu ollut vielä monien tuntienkaan päästä säännöllisten ja hyvin kivuliaiksi koettujen supistusten alkamisesta, edennyt juuri yhtään. (Aloittajan kertoman mukaan supistukset myöskin _alkoivat uudelleen_, eli olivat sen mukaan joko loppuneet tai vaimenneet välillä.)
Kohtu väsyy ja synnytys pitkittyy ja johtaa usein imukuppiauttoon/sektioon tuollaisen tuloksettoman pitkään jatkuneen supistelun myötä, joten ammattilaisten tekemät ratkaisut olivat varmasti hyvin perusteltuja. Pitkään jatkuva supistelu on myös lasta rasittavaa!
Lisäksi aloittaja kertoo itse huutaneensa koko ajan, ja lopulta, ettei kertakaikkiaan kestä enempää!
Missä kohtaa toimittiin siis mielestäsi väärin, ja olisiko kätilön pitänyt vain väittää em. huudosta huolimatta, että 'kyllä sinä kestät', vaikka synnyttäjä ei (kertomansa mukaan) pystynyt enää edes kunnolla hengittämään!!?!
Papereissa lukee "synnytyksen kesto 8h 13min."
Säännölliset supparit alkovat 5 aikaan aamulla. Klo 03:00 heräsin ensimmäiseen.
Minulle kertoiltiin, että ensisynnyttäjän synnytys kestää normaaleimmillaankin noin 14h ja että ei ole ollenkaan harvinaista ähkiä toista vuorokautta putkeen.
Kuukautta myöhemmin minua synnyttänyt tuttavani pukkasi lasta maailmaan reippaasti yli 20h eikä käynnistelyjä edes ehdotettu vaikka avautuminen olikin hidasta.
"(Aloittajan kertoman mukaan supistukset myöskin _alkoivat uudelleen_, eli olivat sen mukaan joko loppuneet tai vaimenneet välillä.) "
Sain kipupiikin Petidiiniä, jonka ansiosta supistukset lähes loppuivat. Hyöty? Siinä liki tasan Miinus satakymmenen.
oma henkinen tilasi siinä vaiheessa ja se kokonaistilanne muutenkin.
selvästi silloin klo. 3 aamuyöllä!:
>>Heräsin sitten yöllä kolmen aikaan supistuksiin, nousin ylös. Tuntui koko keskivartalo painuvan niin tehokkaaseen kramppiin että, kiltti kun olen ;), häivyin toiselle puolelle taloa ähisemään. Olin aika varma, että ne loppuvat kuitenkin Heti kun menen herättämään apujoukkoa ylös..
Se edellinen sairaalakäynti sitäpaitsi jätti myös sellaisen vitutus-kiukun päälle, että päätin sinnitellä nyt kotona niin pitkään kuin vain mahdollista ja lähteä ambulanssin kyytiin, unohtaa oman auto kokonaan. Mies tulkoon perässä sillä.
Viiden aikaan kipua helpotti enää hämärän näköinen itsensä raju heijaaminen seisaaltaan ja väliä oli enää 3-5min. "..ja miehän sinnittelen..peRRRRkele..."..
lapsi syntyi?
Pannaanko postissa tulemaan tuo synntyskertomus kun ei sana kelpaa? Synnärille kerroin samat ja merkitsivät kestoksi 8h ja risat.
merkitsivät, mutta kertomuksestasi päätellen synnytyksesi oli alkanut selvästi silloin kolmen aikaan, eikä silloin klo. 5!
Moneltako lapsi syntyi?
Huomioi, että olit verenvuodostasi johtuen riskisynnyttäjä, jolloin synnytyksen eteneminen pitää turvata tavallista herkemmin ja nopeuttaa sitä, jos se näyttää pysähtyvän/olevan pysähdyksissä!
..että käyrien mukaan kaikki oli vauvalla koko ajan ok?
Et huomioi, koska se ei tue sinun näkemystäsi mielipiteineen.
ei se, että käyrien mukaan kaikki on kunnossa juuri silloin, tarkoita, että verenvuodolla alkaneen synnytyksen voi antaa pitkittyä.
Ei ole kyse minun näkemyksestäni ja sen tukemisesta mitenkään...
Eiköhän tuossa juurikin KUUNNELTU sitä synnyttäjää! Jos ihminen HUUTAA tuskasta kuin eläin, yhä kovempaa, ja hakkaa päätään sängynreunaan, mutta mitään ei kohdunsuulla tapahdu, niin meinaatko, että annetaan vain niiden tehottomien supistusten kiusata sitä synnyttäjää, joka kokee tuskat jo sietämättömiksi, ja sanotaan, että 'älähän nyt, kyllä sinä kestät', 'kuule minun täytyy nyt mennä katsomaan noita toisia synnyttäjiä. Kyyyyllä se siitä. Kestät kyllä', ja lähdetään hoitamaan välillä muita..!? Hemmetti soikoon, että se voi olla joillekin yksinkertaista, vaikka ei olekaan...
Teille ei sitten varmaankaan ole kukaan kertonut koskaan, että kätilön tehtävä ei ole olla synnyttäjän luona koko avautumisvaihetta ja huolehtia henkisestä tuesta?! Se on tukihenkilön tehtävä! Kätilö käy välillä tarkkailemassa synnyttäjän ja lapsen vointia, ja arvioimassa onko joillekin toimille tarvetta, ja jos on, tekemässä/hankkimassa ne toimenpiteet! Ponnistusvaiheessa kätilö on sitten koko ajan läsnä ja yleensä tsemppaakin samalla!
Kun kohdunsuu ei etene jatkuvista säännöllisistä supistuksista huolimatta, on ihan oikein jouduttaa asiaa.
Itse olin koko synnytyksen ajan ilman kivunlievitystä, enkä missään vaiheessa huutanut tai hakannut päätäni mihinkään. Minusta sinä olit kertomasi mukaan jo sellaisessa tilassa, että kätilön oli ihan perusteltua sanoa sinulle, että et selviä ilman kivunlievitystä.
Minusta haukut väärää puuta ja sinun pitäisi ymmärtää, että lähdit itse synnytykseen liiallisin mielipitein ja odotuksin.
Minusta ammattilaiset toimivat tilanteessasi ihan oikein ja kehottaisin sinua lähtemään ensikerralla synnytykseen vähän nöyremmällä mielellä.
Minun tapauksessani päättivät kuitenkin jouduttaa avautumista vain noin tunnin-kahden odottelun vuoksi. Olen käsittänyt että voidaan odotella paljon kauemminkin.
Mielipiteesi jätän toiseen arvoon. Tiedän itse millä mielin lähdin synnyttämään ja se oli myös nöyrä mieli.
Just muutama viikko sitten juttelin kätilöystäväni kanssa ja hän sanoi ettei jotkut naiset tunnu tajuavan ettei synnytyksestä ole mahdollista joka kerta tehdä mitään aikataulun mukaista extreme-kokemusta.Eiköhän alan ammattilaiset ole tienneet mitä sinunkin kohdallasi ovat tehneet.Asiat eivät aina mene niinkuin on suunnitellut.Vai meneekö sun elämä suunnitelmasi mukaan?
Itse olen synnyttänyt 5 lasta alateitse ja joka kerta on menty niin että vauva ja minä voimme hyvin.
Miksi oli niin tärkeää se luomu?
ja ilman suuria suunnitelmia mentiin, ja hyvin mielin tyytyväisenä tultiin kotiin vauvan kanssa.
Kyllä ne kätilöt tietää mitä tekee.
Kun lähtee synnytykseen "minä teen niin ja niin"- asenteella, saa varautua siihen, että kaikki menee niin kuin ei halunnut! Synnytykseen pitää lähteä katsomaan, mitä tuleman pitää, eikä hakemaan jotakin suunnitellun mukaista elämystä!
..mitä varten sinne täytetään "toivelistaa" henkilökunnalle? Sai toivoa juu, eikä minun toiveeni taatusti ylivoimaisia olleet. Vaatimattomia enemmänkin. Silti mikään ei toteutunut edes alkeellisesti.
"toivelistaa" täytellään???
Ei tampereella nääs.
Kyllä Treellekin halusivat toivelistaa ennen hoo hetkeä. Muutimme loppu vaiheessa kuitenkin synnäriä pohjoisemmaksi, jonne Myös halusivat toivelistan etukäteen.
mutta toiveita täytetään tietysti sitten järjen ja mahdollisuuksien mukaan/rajoissa. Jos näyttää, ettei synnytys etene ja/tai äiti suoriudu ilman kivunlievitystä, niin totta kai silloin tehdään niin kuin on VIISASTA JA TURVALLISTA, ei niin kuin synnyttäjä sattuu haluamaan.
missä minä synnytin, täytettiin lomake johon sai esittää toiveita...
Jännää miten se lähtöasetelma tuntuu jokaisella vastaajalla olevan se, että olen vaatinut listassa jotain kohtuuttomia jne. Saako se hyvän mielen aikaan, kun kuvittelee että tilanne on ollut minun syystäni inhottava, eikä vikaa ole missään muualla?
Listassa ei ollut mitään muuta mainintaa kuin että haluaisin synnyttää luomuna, jos vain mahdollista. Kirjoitin jopa erikseen, että tapahtuma etenee niin kuin etenee, sillä hyvä. Ei mitään määräyksiä kissan kokoisin kirjaimin.
Pointti koko höskässä on nyt se, että kätilöllä oli kiire minkä takia synnytystä käynnisteltiin turhaan (sydänäänet ok kuten kaikki muukin), ja käytös minua kohtaan sekä kätilöllä että hoitajalla tympeä.
Tapahtuma oli nopea ja raju ja jäi olo, että jos sen olisi annettu mennä omalla painollaan ja odoteltu käynnistelyjen suhteen hieman kauemmin, olisi minullakin jäänyt hiukan parempi muisto mieleeni. Ei minun annettu edes yrittää. Minua ei kannustettu. Kukaan ei ohjannut hengittämistä eikä kukaan koittanut edes rauhoittaa tilannetta mitenkään. Rytinällä vain eteen päin ja piikkejä perseeseen, kroppa puuduksiin ja vauva äkkiä ulos. Tapahtuma OLI liian nopea.
*
Joku änkytti vielä ylempänä, että onko vauva nyt jotenkin huonompi kun ei syntynytkään luomuna..voi jeesus. Vauvan viaksiko se minun pitäisi laittaa, että kätilö oli vittumainen ja kiireessä? Kaikesta sitä ihminen epätoivoissaan tyydytystä hakeekin.
Mutta toisaalta, mikäpä tämän parempi viemäri omille pahoille oloilleen kuin suoli24.
Kohteita vaan voisi joskus funtsia ihan ajatuksen kanssa.
edennyt, vaikka sään./jatkuvia supistuksia oli ollut jo pitkään, ja kohdasta, jossa luki, että supistukset alkoivat uudelleen, sain sen käsityksen, että loppuivatkin/vaimenivatkin välillä. Jos kätilö ei olisi antanut pontta supistuksille tuossa vaiheessa, olisit todennäköiseti itkemässä täällä, että synnytyksen pitkittymiselle ja vaimeille supistuksille (jonka osoittaa kohdunsuun etenemättömyys) ei tehty mitään ja jouduttiin imukuppiauttoon tai sektioon..!
Olisit tyytyväinen, että kätilö tiesi, miten niihin joutuminen ehkäistään. Siinä kun olisit vielä ollut myöntyväisempi kivunlievitykselle, etkä ododttanut päätäsi sänkyyn hakaten ja tuskaa karjuen, että kätilö joutuu sanomaan sen, mitä et itse voinut myöntää, eli että et selviä ilman kivunlievitystä, kaikki olisi mennyt loistavasti!
Katsohan peiliin, äläkä hae syyllistä toiveidesi toteutumattomuuteen muualta! Se on kropassasi ja omassa mielessäsi.
edennyt, vaikka sään./jatkuvia supistuksia oli ollut jo pitkään, ja kohdasta, jossa luki, että supistukset alkoivat uudelleen, sain sen käsityksen, että loppuivatkin/vaimenivatkin välillä. Jos kätilö ei olisi antanut pontta supistuksille tuossa vaiheessa, olisit todennäköiseti itkemässä täällä, että synnytyksen pitkittymiselle ja vaimeille supistuksille (jonka osoittaa kohdunsuun etenemättömyys) ei tehty mitään ja jouduttiin imukuppiauttoon tai sektioon..!
Olisit tyytyväinen, että kätilö tiesi, miten niihin joutuminen ehkäistään. Siinä kun olisit vielä ollut myöntyväisempi kivunlievitykselle, etkä ododttanut päätäsi sänkyyn hakaten ja tuskaa karjuen, että kätilö joutuu sanomaan sen, mitä et itse voinut myöntää, eli että et selviä ilman kivunlievitystä, kaikki olisi mennyt loistavasti!
Katsohan peiliin, äläkä hae syyllistä toiveidesi toteutumattomuuteen muualta! Se on kropassasi ja omassa mielessäsi.
tuolla itsekin olleensa jo ennen kalvojen puhkaisua, kohdunsuun etenemättömyydestä huolimatta, jo niin tuskissaan, että huusi täyttä kurkkua, ja että kalvot puhkaistiin mm. vuodosta (veren?) johtuen. Ihan oikein siinä toimittiin.
Olen synnyttänyt 2xTreella ja kolme kertaa Kättärillä Hesassa eikä koskaan ole annettu "toivelistoja" täytettäviksi.Noh,mun toive on ollu joka kerta saada vauva syliin keinolla millä hyvänsä.
Kun nykyään synnyttäminen ammattilaisten avulla, voidaan tehdä suht helpoksi ja turvalliseksi, niin miksipä sitten vaikeuttaa tilannettaan itsepäisillä toiveillaan tehdä 'niin ja näin'?!
itse haluta täytellä sitä toivelistaa, ei minullekaan sitä olla ehdotettu täytettäväksi.
V*ttuilla! Meillä toiveita SAI esittää lomakkeessa, johon piti täyttää myös omat henkilökohtaiset tiedot, mahdollinen hätäkastenimi jne. Eli ei erillinen toivelista! Toiveita saa esittää esim. millaista kivunlievitystä haluaisi tai jos ei haluaisi. Ne ei ole mitään vaatimuksia...
se ajatuksella, ja kerro sitten, löydätkö syitä siihen, miksi ammattilaiset tekivät ne kyseiset ratkaisut:
>>Ja aivan S**tanan rajuina. Kerta kerralta mie avasin ääntäni aina vain korkeammalle ja lääkärin tutkiessa huusin ihan suoraa kurkkua jo.
Olin edelleen vain 2cm auki, kuten keskellä viikkoa käydessämme. Mutta supistusten tiheydestä ja vuodosta johtuen ne päättivät siirtää minut saliin ja puhkaista kalvot saman tien. Ja siitäkö se v*tunmoinen sirkus lähti käyntiin...Ei hyväjysäys ja kaikki kauheudet;
Mien en missään sekopäisimmissäkään kuvitelmissani ollut varautunut sellaiseen tuskaan. En sitten tasan. Enkä perhana ala sitä tässä kaunisteleman yhtään :D
Hienotunteinen olen, enkä kerro tätä sellaiselle jolla se on edessä lähiaikoina (ja toivon kovasti ettei sellainen osu nyt juuri tätä lukemaan), mutta oletan muiden kestävän nämä totuudet sellaisinaan...
Mie olen kokenut omaavani suht.hyvän kivunsietokyvyn..yeah, right... O_o ...ja siinä mie huusin ääni käheänä etten kerta kaikkiaan kestä enempää..kertoipa täti vielä, että anestesialääkäri pääsee paikalle noin -puolessa tunnissa-. Kuvittele mitä sietoa se puolituntinen vaati...ja miehän huusin. Niin hemmetisti.
Hyi YÄK, että mie huusin. Ei edes itkua tullut kun vain ulvoin niin paljon että ulvoin lisää. Ei sitä voinu pidätellä yhtään mitenkään.
Kätilö yritti jo väkisinkin rauhotella, ei onnistunut. Äänestä kuulin että sillä meni hermo kireälle huudon takia, mutta kun mie en vain voinut sille mitään. Omasta mielestä kestin sen huudon Kanssa paremmin.
Synnytystarina heti jälkimainingeissa oli mitä oli. Minua helpotti kirjoittaa se humoristiseen sävyyn; niin kuin teen kaikkien voimakkaiden tapahtumien jälkeen. En osaa heti surra tai miettiä asiaa rationaalisesti.
Vasta jälkeen päin olen tajunnut, miten olisi voitu toimia toisinkin.
Neuvolassa puhuin asiasta viimekäynnillä ja th sanoi, että aika kiirusta pitivät vaikka mm. synnytyskertomuksen mukaan (sairaalasta saatu) ei kiireelle ollut aihetta. Sellaisesta ei oltu merkitty mihinkään mitään. Ei myöskään rajuista supistuksista tai kätilön mielipidettä siitä, ettei synnytys etene ilman puudutteita tms.
Kovimmat supistukset olivat todellakin sellaisia, mitä en olisi voinut ikinä tajuta olevan olemassakaan. Tähän olisi kuulema paras apu ollut kätilö joka olisi rauhoittanut tilanteen ja auttanut hengittämään. En saanut sellaista apua missään vaiheessa.
Hengityshän olisi ollut kaiken a ja o. Tiesin tekniikan ja koitin toteuttaakin, mutta avuttomana se lähti käsistä joka kerta ja supistusten tullessa sarjatulella koko "paska lähti käsistä" täysin. Keskity ja tsemppaa siinä mieltäsi mihinkään kun ympäriltä kuuluu vain vittumaisia huokailuja.
Onko sinulla jotain lisättävää vielä?
Mun synnytyksissä ei ole kätilö kerennyt istua ja pitää kädestä kiinni ja tsemppailla kun on ollut muitakin synnytyksiä päällekkäin.Missäs isä oli?!?
Oot tosi itsekäs jos ajattelit että sairaala pysäyttää muun toiminnan SUN synnytyksen takia.Sä oot just niitä naisia jotka "traumatisoituu" asioista joihin ei itse ole voinut vaikuttaa....
Eikä kätilöiden tehtävä ole kuunnella äitien huutoa ja karjuntaa.Onhan ne kivut "menny yli" jos on huudettava täyttä kurkkua.Soita sinne synnärille ja kerro "traumastasi",saavat hyvät naurut taas kahvipöytään.
...kun pitää tänne tulla purkamaan?
Odotukset (hyvät) synnäristä ja henkilökunnan käytöksestä saatiin, kun käytiin esittelykierroksella muutamaa viikkoa ennen synnytystä.
Isä oli synnytyksessä mukana ja avuttomana vieressä. Sen verta paniikissa oli, ettei osannut toimia oikein mitenkään.
"Oot tosi itsekäs jos ajattelit että sairaala pysäyttää muun toiminnan SUN synnytyksen takia."
Missäs kohtaa näin Ajattelen? Älä ole typerä ja ala lisäilemään kuvitelmiasi keskusteluun tosiasioina.
"Sä oot just niitä naisia jotka "traumatisoituu" asioista joihin ei itse ole voinut vaikuttaa...."
Voi sinua rukkaa. Taidat tuntea minut ja tapaukseni hyvinkin sitten? Lue ketjuun kirjoittamani kommentit läpi -huolella- ja koita ymmärtää lukemastasi jotain.
Minä EDELLEENKIN lähdin synnytykseen mukaan avoimella mielellä sanelematta mitään ehtoja, jankutat sinä vastaan mitä lystäät tai haluat kuvitella päin vastaista.
"Eikä kätilöiden tehtävä ole kuunnella äitien huutoa ja karjuntaa."
Kipu, kovakin, KUULUU synnyttämiseen luonnollisena osana. Kyllä ne kätilöt kuule saa kuunnella vaikka mitä kiroiluja ja huutoja siellä aivan taatusti.
"Onhan ne kivut "menny yli" jos on huudettava täyttä kurkkua."
Minä en ole eläisäni kuullut synnyttäjästä joka luomuna pukkaa vauvaa ulos kertaakaan rääkäisemättä... Toki sinä tietenkin niihin kuulut, sehän on selvää.
"Soita sinne synnärille ja kerro "traumastasi",saavat hyvät naurut taas kahvipöytään."
No en taida soittaa.
Ajattelin kirjepostina laittaa asiallista palautetta kyseisen kätilön toiminnasta ja avittaa häntä kehittämään synnärinsä toimintaa sitä kautta; jos on henkilöstöpula ja sen takia synnytyksiä käynnistellään turhan päiten enemmänkin, niin vikaa on silloin johtoportaassa, ei kätilössä kiireineen.
Haluaisin kuitenkin ensin saada tietooni ne faktat, miksi synnyttämistä tapauksessani käynnisteltiin turhaan. Olen aika varma, että saan vastaukseksi kiireen.
*
Noh, kerrohan: tulikos Sullakin hyvä olo kuin sait paiskata ruutuun vittuiluja ja "lyödä lyötyä"? Minkä asteisen henkisen orgasmin koit kun klikkasit "lähetä viesti"?
*
Teitä vajaapäisiä pikkuvittuilijoita on koko netti pullollaan. Luullaan ylpeinä osaavansa vittuilla ja sitten kompastellaan omaan surkeaan tyhmyyteen: omia kuvitelmia lisäillään tosiasioina eikä tajuta, että itsensä siinä vain nolaa.
Mene treenaamaan jonnekin muualle.
Vaikka olisit kuinka kirjoittanut tuon ekan kertomuksesi huumorin sävyttämänä, niin tuskin kuitenkaan valehtelit siinä.
Sinulla oli verenvuotoa, jatkuvat/säännölliset supistukset, (sinulle) kovat tuskat jo ennen kalvojen puhkaisua (kerroit huutaneesi tuskasta aina vain kovempaa), mutta kohdunsuu ei kuitenkaan edennyt, joilloin oli aivan oikein puhkaista kalvot ja antaa pontta selvästi ponnettomille supistuksille!
Kun kalvot puhkaistiin, kipu yltyi siitäkin, josta olit jo huutanut kovaa ja korkealta, ja sitten kerrot näin:
>>Mie olen kokenut omaavani suht.hyvän kivunsietokyvyn..yeah, right... O_o ...ja siinä mie huusin ääni käheänä etten kerta kaikkiaan kestä enempää
Siis tältä:
"Minä EDELLEENKIN lähdin synnytykseen mukaan avoimella mielellä sanelematta mitään ehtoja, jankutat sinä vastaan mitä lystäät tai haluat kuvitella päin vastaista."
Sinähän sanelit toiveita, jotka selvästikin olivat todellisuudessa ehtoja, joista et ollut näköjään valmis tinkimään, vaikka tilanne selvästikin niin vaati!
>>..mutta kohdunsuu ei kuitenkaan edennyt, joilloin oli aivan oikein puhkaista kalvot ja antaa pontta selvästi ponnettomille supistuksille! >>Luuletko, että kätilö (olisi hän ollut miten ammattitaitoinen tahansa) olisi pystynyt hokemalla "kestät kyllä", saamaan sinut kuosiin tuosta tilasta, jossa kerrot lisäksi hakanneesi päätäsi sängynpäätyyn?! >Et kestänyt kipua! Myönnä se ja mene mahdolliseen seuraavaan synnytykseesi se muistaen!
Lue ketju läpi ja pyydä vaikka jota kuta tulkiksi, ellet itse ymmärrä lukemaasi.
mukaan, huusit koko ajan kovempaa, hakkasit päätäsi sängynpäätyyn, et pystynyt hengittämään- huusit, että et kestä enempää! Jos kätilö olisi siinä vaiheessa jättänyt antamatta kivunlievitystä, olisi hän nyt syytettynä hoitovirheestä ja sinä itkemässä oikeanlaisen hoidon antamatta jättämistä/sektioon joutumista tms.!
Joillekin ei kelpaa mikään!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000034172812
Hyvä ihminen! Sehän on juurikin se kipu, joka menee yli tietyn rajan (ihmisen itsensä kokemana), joka aiheuttaa sen jännityksen, joka hidastaa avautumista. Mikä siihen kipuun auttaa? No se kipulääkitys tietysti! Ei tuossa tilassa, jossa olit, enää sanoilla paljoa pelata. Ei ole kätilön syy, että olit tuollaisessa tilassa jo vaikka avautuminen oli vasta ihan alussa.
Koska sinulla oli verenvuotoa, joka on aina riskitekijä synnytyksessä, mutta synnytys oli pitkittymässä tehottomien supistuten/sen tietyn rajan yli menneen kivun vuoksi, oli ihan oikein puhkaista kalvot ja antaa kipulääkitys!
Mikä siinä on nyt niin vaikeaa tajuta?
Onko tämä joku lukutaidottomien räkättäjä-ämmien kokoontumispalsta? Missä on lukutaito joka toiselta?!
Tavaa sinäkin rukka kommentit läpi ja erityisesti ne, missä kerron tapahtumista. Eiköhän sultakin joku sieltä tulkiksi löydy, jos omat rahkeet loppuu kesken.
jeesuss...
minusta tuntuu, että se olet sinä, jonka pitäisi lukea kirjoituksesi uudelleen.. Ehkä asia avautuisi itsellesikin ja huomaisit, että haukut väärää puuta.
Olin itse esikoiseltani pari viikkoa sairaalassa ennen varsinaista synnytyskeikkaa ja vietin tuon ajan kuuden hengen huoneessa, joka oli synnyttäjien läpikulkupaikkana. Eli koska käytössä olevat salit olivat remontista johtuen kiven takana, olivat synnyttäjät käytännössä suurimman osan avautumisvaiheesta tuossa ko. potilashuoneessa, jossa olin itsekin. Joka päivä huoneessa oli monta uutta synnyttäjää, osa käynnistettyjä, ja vain yksi heistä huusi- koko aikana! Hän oli melko nuori nainen. Muut kävelivät ympäri huonetta supistuskivuissa ja puhisivat kyllä, mutta eivät huutaneet tai isommin edes valittaneet ääneen (pienesti kylläkin). Kaikki olivat ihan tolpillaan ja rauhallisia. Osa pyysi kipulääkettä, kun kivut alkoivat olla sietämättömiä, osa taas heijasi itseään vuoteella tai teki muita 'temppujaan'.
Tuon yhden nuoren naisen huuto oli ihan oikeasti niin hermoja raastavaa ulvomista, että varmaan jokainen olisi sanonut, että 'turpa kiinni' jos tilanne olisi ollut toinen. Toisaalta se kuulosti myöskin siltä, että jonkun pitää tehdä ihan mitä vain, että hän saa helpotusta tuskaan, jota ei kestä. Hän pyysi itse kipulääkettä, mutta sai osastolla vain kipupiikin. Ymmärrän hyvin, että kätilösi näytti häiriintyvän huudostasi, koska eihän avautumisvaiheen jatkuvasti yltyvä huuto mitään normikamaa ole. Enemmänkin normaalisti huudetaan ponnistettaessa.
Kivuliasta synnyttäjää voi kyllä yrittää tsempata ja rauhoittaa sanallisesti johonkin tiettyyn pisteeseen asti, mutta täyttä kurkkua huutavaa ja ulvovaa, sänkyyn päätään hakkaavaa, pitää auttaa jo tehokkaammin keinoin!
Ja se supistusten vahvistaminen kalvojen puhkaisulla oli etenemättömässä, mutta fyysisesti ja henkisesti raastavassa tilanteessasi ihan oikea ratkaisu.
Kivun kesto on erilaista, tottakai. Sitten on olemassa sellainen, kuin kiputranssi jota minä "odotin" ja olen edelleenkin varma, että se olisi edessä ollut "turvaamassa matkaa".
Niin omituiselta kuin kuulostaakin, olen kokenut kipushokin useampaan kertaan ja se on tietyissä oloissa hyvin helpottava tunne. Silloin vain kaivataan ymmärtämystä ja ihmistä, joka pitää päätä selvänä ja "johtaa tapahtumia". Ei muuta.
Minä en niele sitä ilmapiiriä, kätilön ja hoitajan käytöstä ja kannustamattomuutta sitten millään. He olivat lähinnä VAIN vittumaisia, niin kuin olen jo sanonut.
odottamaan?! Jos sellainen tulisi ihan normisti, niin miksipä niitä kipulääkkeitä juuri käytettäisiinkään?!
Olit jo pitkään huutavana sekona kivusta, eikä mitään transsia tullut... Hei haloo..!
En HUUTANUT suoraa huutoa. Pidin päätäni sänkyä kohti ja ulisin.
Sain ohjeita ennen synnytystä, miten ääntään voi käyttää helpottamaan oloa. Toisaalta luin, että on hyvä myös antaa ääntä tulla jos siltä tuntuu. Kaikki pidätteleminen yleensäkin johtaa jännittämiseen ja synnytyksen pitenemiseen.
Se outo ulina mitä suustani tuli "tuli itsekseen" ja annoin sen vain tulla. Se helpotti eniten supistuksen huippuvaiheessa.
"Enemmänkin normaalisti huudetaan ponnistettaessa."
Ai. Mistä sinä sen voit tietää?
”Ja aivan S**tanan rajuina. Kerta kerralta mie avasin ääntäni aina vain korkeammalle ja lääkärin tutkiessa huusin ihan suoraa kurkkua jo.”
”Mie olen kokenut omaavani suht.hyvän kivunsietokyvyn..yeah, right... O_o ...ja siinä mie huusin ääni käheänä etten kerta kaikkiaan kestä enempää..”
”Kuvittele mitä sietoa se puolituntinen vaati...ja miehän huusin. Niin hemmetisti.
Hyi YÄK, että mie huusin. Ei edes itkua tullut kun vain ulvoin niin paljon että ulvoin lisää. Ei sitä voinu pidätellä yhtään mitenkään.”
”Kätilö yritti jo väkisinkin rauhotella, ei onnistunut. Äänestä kuulin että sillä meni hermo kireälle huudon takia, mutta kun mie en vain voinut sille mitään. Omasta mielestä kestin sen huudon Kanssa paremmin.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000030528357
mukaan päätäsi sänkyyn ja huusit! Kyllä siinä pitää kätilön jo tehdä muutakin kuin puhella...
Muistiko kukaan kertoa sinulle ennen synnytystäsi, että kätilö ei ole luonasi koko avautumisvaihetta, ja että tukihenkilö on se, jonka tehtävä se henkinen tsemppaaminen on?
"Omasta mielestä kestin sen huudon Kanssa paremmin.”
siinä sinänsä mitään, mutta miksi muutat kertomustasi puoleen ja toiseen, etkä kestä sitä, että muut eivät pidä kätilön toimia väärinä, vaan pitävät niitä tilanteesi huomioon ottaen perusteltuina?!
että olet "kokenut kipushokin" useampaan kertaan, etkä tiedä, että se on HENGENVAARALLINEN!?
Monesti esim. ammutun tappaa kipushokki, ei itse luoti ja sen aiheuttamat vauriot!
...kun en ammattilainen ole. Ymmärsit varmasti kuitenkin mitä tarkoitin.
Tekeekö vielä mieli jatkaa piukuttamista? Saat jatkaa yksin tästä eteen päin.
Väität olleesi kipshokissa monta kertaa ja odottaneesi sitä synnytyksessäsi (sellaista kuin kiputranssi ei olekaan), ja sitten, kun kerrotaan, että sehän on hengenvaarallista, toteat vain, että et tunne tarkkoja termejä...
Siinä vaiheessa, kun kipu menee yli sietokyvyn, tulee usein se kipushokki, joka ON hengenvaarallinen! Termeistä viis- et ole voinut olla siinä tilassa (monta kertaa), tietämättä, että silloin ei ole asiat suinkaan paremmin, kuin silloin, kun se kipu tuntuu pahalta!
Senkun vänkäät sinäkin vastaan. Se, ettet sinä satu jostain asiasta tietämään tee siitä olematonta.
Kipushokki on eri asia ja onkin vaarallinen. Kroppa tekee sen suojautuakseen sietokyvyn mentyä yli.
Kiputranssi taas on TRANSSIN kaltainen tila, jossa kivun sieto kasvaa tai pysyy ennallaan (ei pahene) ja vaatii hyvää keskittymiskykyä, niinkuin transsitilaan hakeutuminen yleensäkin. Sen tilan saamiseksi rajun tapahtuman keskellä auttaisi tukihenkilö tai vähintäänkin rauhalliset oltavat ympärillä.
*
Tämä jankutus loppuu tähän.
Kumma, ettei sitä muualla tunneta...
Kun ihminen kokee niin kovaa kipua, että se ylittää sietokyvyn, hän menee kipushokkiin, jota ei kyllä synnyttäjälle(kään) toivoisi, koska siinä voi mennä molempien; äidin ja lapsen henki!
Sinä olit jo kipuinesi selvästi sillä rajalla, että hiemankin jatkuessaan oltaisiin menty tuolle puolelle.
Itse olen kohdannut synnyttäjän, joka meni kipushokkiin jääräpäisen suhtautumisensa kivunlievitystä kohtaan vuoksi, ja menetti siitä aiheutuvan verenpaineen laskun ym. seurauksena tajuntansa kesken synnytyksen. Seuraava osoite olikin sitten leikkaussali; hätäsektio!
-Miten se sinun tukihenkilösi sitten toimi siinä tilanteessa (kätilöhän ei ole tukihenkilö, joten turha häntä on syyttää)?!
-Miten niistä 'oltavista' saadaan rauhalliset, jos synnyttäjä itse on jo 'hulluna' kivusta (kätilö voi kannustaa selvästi kivun kanssa sinut olevaa kestämään, mutta synnyttäjää, joka ei selvästi kestä, hänen täytyy auttaa muilla keinoin)?!
Sun kielenkäyttös on järkyttävää....Rauhotu ja mieti miten tähän on tultu?Sussahan ei ole mitään vikaa?
tavalla oli kätilön vika.... Se, että siihen liittyvät, keskustelussa todetut tosiasiat eivät miellytä, on kommentoijien vika...
Jotkut vain eivät löydä koskaan sitä vikaa itsestään!
Eli palstalla ei ole kenelläkään muulla jäänyt mitään mainintaa synnyttämisestään/ synnäristä/ kätilöistä. Hyvähän se on.
Minun synnytykseni meni siis päin helvettiä sen takia, että kätilöllä oli oikeutetusti kiire ja oikeus käynnistää synnytystäni sen kestettyä 6h huonosti avautuen.
Kätilöllä oli oikeus huokailla ja vittuilla, olla kannustamatta ja hoitajalla oli oikeus sanoa jokaiseen kysymykseeni "en mä tiedä, kysy kätilöltä".
Synnytykseni kesto (käynnistettynä n.5h alkamisestaan) oli täysin normaali poiketen vain lähes puolet lyhyempänä aikana ensisynnyttäjistä, eikä sitä saa ihmetellä.
Minulle oli kätilöllä oikeus laittaa kipupiikkejä, puudutteita ja kaasuja, ja oli oikeus olla kuuntelematta toiveitani. Homma sujui mutkitta kätilön toiveiden mukaan. Hienoa.
*
Tajusikohan muutamaa lukuunottamatta KUKAAN koko kirjoituksen pointtia
JA
voisiko joku minulle selventää, miksi sain tällaisen Verta&Suolenpätkiä-hyökkäyksen niskaani kuin joltakin susilaumalta hakiessani vertaistukea?
Muistutukseksi vaikkapa koko ketjun OTSIKKO:
"Synnytyksestä traumoja. Muilla?"
Kiliseekö yhdessäkään nupissa?
Rehelliset näkökulmat eivät siis kelpaa? Lähdit siis tähänkin ihan kuten synnytykseesi; tiettyä odottaen ja mitään muuta kelpuuttamatta!
Ketjussa on täysin asiallista tekstiä, mutta se ei vain kelpaa sinulle siksi, että ihmiset näkevät kätilön toiminnan oikeaksi tilanteessasi!
siitä klo. viidestä aamulla lukienkin, vaikka selvästi kertomasi mukaan alkanut jo klo. kolme aamuyöllä (kuten tuolla aiemmin sanotaan) yli 8 tuntia (kolmesta laskettuna siis yli 10 tuntia). Ensisynnyttäjän NORMAALI synnytys kestää keskimäärin 9 tuntia, joten synnytyksesi ei todellakaan ollut puolta lyhymepi kuin muilla ensisynnyttäjillä!
Verenvuodostasi johtuen, ei ollut kyse normitilanteesta, jolloin oltaisiin voitu katsella rauhassa, jaksavatko omat supistukset tehdä ajan myötä tehtävänsä. Jos supistuksiasi ei oltaisi autettu, olisi synnytyksesi selvästi pitkittynyt ja olisit todennäköisesti joutunut kokonaistilanteestasi johtuen sektioon! Siinä olisi sitten karissut sekin luomu, jonka sait nyt kokea!
traumoja, mutta turha niistä on kätilöä syyttää. Koska hait selvästi sitä, että kätilöstä oltaisiin tehty syntipukki, et voi sulattaa näitä sinänsä todenmukaisia vastauksia, vaan väität niitä verta & suolenpätkiä- hyökkäykseksi.
Onko tällä palstalla kaikki ämmät täysin lukutaidottomia?
Tulin hakemaan VERTAISTUKEA. Hain MUITA SAMAN KOKENEITA.
muut eivät saaneet keskustella asiastasi ja esittää sinulle ASIALLISESTI näkökulmiaan!?
rehdisti sen kätilön kanssa, tietäisit varmasti, että verenvuodon vuoksi yleensä puhkaistaan kalvot ja synnytystä joudutetaan.
Kyllä tästä ketjusta vastauksineen 98% on täyttä asiatonta vittuilua.
>> Koska hait selvästi sitä, että kätilöstä oltaisiin tehty syntipukki..
Mitä ihmeen "rehdisti jutellut"?
Missään vaiheessa mitään hengenvaaraa ei ollut.
Kätilö ei maininnut sanallakaan, että verenvuodon takia pitäisi hoppuilla.
Luin synnytyskertomukseni kokonaan läpi ja synnytys laskettiin käynnistyneeksi klo 05:00. Verta tuli käydessäni vessassa klo 7 aamulla, jonka jälkeen tilasimme ambulanssin heti (asumme maalla ja käytäntö on ambulanssi-kuljetus ensisynnyttäjille 98& tapauksista).
(Synnytyskertomuksesta muuten puuttuu vaikka mitä. Esimerkiksi Petidiinin antaminen, spinaalin laitto ja ilokaasun käyttö jne. Omituista mielestäni ja kertoo vain lisää välinpitämättömän kätilön puolesta).
turhaan. Verenvuoto antaa aina aiheen kalvojen puhkaisuun ja synnytyksen jouduttamiseen. Muistaakseni totesit itsekin tuolla, että verenvuodon vuoksi lasta tarkkaillaan koko ajan... niin miksi? Tajuathan itsekin, että haukut väärää puuta.
Olit todella tuskissasi jo ihan alkumetreillä ja huusit koko ajan kovempaa. Siitä huolimatta kohdunsuusi ei edennyt ja synnytys oli pitkittymässä. Kätilö teki ihan oikeat toimenpiteet kohdallasi. Tuskin koko hommassa oli muuta ongelmaa kuin se, että halusit näyttää itsellesi ja muille, että pystyt samaan kuin mm. äitisi, ja et siksi ajtellut sitä, mikä oli viisainta ja turvallisinta siinä _kokonaistilanteessa_ ja venytit kipulääkkeiden ottamista liian pitkään. Olisit -hemmetti soikoon- ajatellut järjellä, etkä leikkinyt sankaria, tilanteessa, jossa oli selvää, että et siihen kykene!
Minkä verran sinulla supisteli kotona siitä klo. kolmesta eteenpäin? Muistaakseni kerroit sinnitelleesi ja tulleesi klo. viiden aikaan jo siihen pisteeseen, että kipua helpotti enää raju itsensä heijaaminen, joten tajuat kai itsekin, että synnytyksesi ei alkanut vasta klo. 5, vaan oli alkanut jo aiemmin!
Toistankohan jo kymmenettä kertaa, ettei kätilö puhunut MISSÄÄN VAIHEESSA, että olisi vaaratilanne päällä vuodon tai minkään muun takia.
>> Tuskin koko hommassa oli muuta ongelmaa kuin se, että halusit näyttää itsellesi ja muille,>Olisit -hemmetti soikoon- ajatellut järjellä, etkä leikkinyt sankaria, tilanteessa, jossa oli selvää, että et siihen kykene!
Synnytyksesi oli selvästi kestänyt jo tunteja (komesta asti) ilman kohdunsuun etenemistä.
Kätilö ei monestikaan sano turhaan synnyttäjälle, että nyt on vaaratilanne, vaikka olisikin, koska synnyttäjää ei pidä/SAA pelotella.
Verenvuoto aiheuttaa aina synnytykseen riskejä ja syyn kalvojen puhkaisulle ja synnytyksen nopeuttamiselle.
Synnyttäjän, jolle kivut aiheuttavat sietämätöntä tuskaa, kipuja täytyy lievittää tarpeeksi tehokkain keinoin, ja jossakin pisteessä henkinen tuki ja synnyttäjän-vielä-kestämisen vakuuttelu ei ole enää oikein!
...se kannustus olisi ollut asiaankuuluvaa ja toivottavaa. Edes alussa.
Sitä kun ei kuulunut kertaakaan.
>>Kätilö yritti jo väkisinkin rauhotella, ei onnistunut.
tuskissaan, että huutaa ja ulvoo, on jo hoitovirheen puolella väittää, että "kestät kyllä"!
Jos kätilö olisi tehnyt niin ja synnytys olisi junnannut luomullasi vain paikallaan, valittaisit nyt täällä ihan muita asioita...
synnytyksen aikana?
tähän edelliseen?!
kysymys ja ihmettelen, miksi tähän ei voi vastata..!
ei vastaa. Vastaus selittäisi yhden asian...
että supistukset tulevat (jossakin vaiheessa) synnytyksen aikana niin, että niissä ei ole väliä, jolloin rentoutua. Enemmän sääntö kuin poikkeus!
olisi vaaratilanne päällä. Molemmissa synnytyksissäni kätilö on ainoastaan toiminut tilanteen vaatimalla tavalla. Ensimmäisessä synnytyksessä vauva oli jumissa synnytyskanavassa ja huusin, en jaksa, en pysty, siis ponnistaa lasta ulos. Kätilö ei siinä kovin kivalta tuntunut, kun sanoi melko epäystävällisesti , että vauva on saatava ulos, että ole hiljaa. Mutta siinä oli tosi kyseessä, ja ymmärrän kätilön toimineen tilanteen vaatimalla tavalla. Paha mieli jäi silloin kätilön tympeydestä, mutta jälkikäteen ymmärrän asian. Tilanteeni on siinä mielessä erilainen, että jälkikäteen keskustelin ensimmäisen synnytyksen kulusta. Se poisti epämiellyttävän tunteen.
Ensimmäisen synnytyksen jälkeen olin myöskin pettynyt itseeni. Kipu oli niin kovaa, että menin tolaltani kokonaan. En ollenkaan ollut normaali oma itseni. Ennen synnytystä olin kuvitellut kestäväni kipua.. Toiseen lähtiessäni tiesin, että sattuu niin, että "järki lähtee". Joten toisen jälkeen en tuntenut pettymyksen tunteita.. Luomuna en ole koskaan ajatellut synnyttää, mutta luulin silti etten mene ihan tolaltani kivun määrästä.
Varmaankin ap sinun kohdallasi kätilö toimi oikein kokonaisuuden huomioiden, mutta asioiden esitystapa oli epämiellyttävä. Synnytys on sellainen tilanne, jossa kätilön on otettava johto, jos potilas on niin kipeä, että hakkaa päätään sänkyyn. Ja ehkä jälkikeskustelu olisi myöskin ollut paikallaan..
Oman kokemukseni mukaan synnytystilanteessa ei välttämättä voi ja ehdi kaikkea selittää ja paperille saadut kertomukset ovat hyvin lyhyitä.
Minusta ap.:n tapauksessakin on selvästi kyse juuri siitä pettymyksestä omaan itseensä, joka tulee monillekin synnyttäjille sen myötä, kun huomaa, ettei luuloistaan huolimatta kestänytkään sitä kipua. Harmi, että hän loukkaantuu näistä varmasti asian ytimeen osuvista kommenteista ja hakee jääräpäisesti syytä pettymykseensä ulkopuolisesta (kätilöstä/hoitajasta), koska jos hän myöntäisi oman heikkoutensa sen hänet yllättäneen kivun edessä, ja sen, että kaikki eivät suinkaan reagoi noin voimakkaasti ja dramaattisesti kipuun, vaan ovat ihan oikeasti vielä sellaisessa tilassa, että heitä on järkevääkin kannustaa olemaan ilman kipulääkkeitä, voisi keskustelu auttaa häntä ymmärtämään, miksi kaikki meni, kuten meni, ja sen, ettei seuraavan synnytyksen suhteen ole mitään ongelmaa, jos hän vain myöntää, että tarvitsee kivunlievitystä ja ottaa sen ajoissa. Itsetehty ongelma tuo seuraavan synnytyksen pelko- sanoisin...
Minusta on todella tyhmää kannustaa ihmistä, joka on jo nähnyt oman reagointinsa synnytyskipuun ja sen, ettei kestä sitä, menemään synnärille tekemään selväksi, ettei hänelle saa seuraavassa synnytyksessä tarjoilla kivunlievityksiä kovin helposti, kuten joku tuolla teki! Ne, jotka eivät tarvitse sitä kivunlievitystä sanovat jälkeenpäin, että eivät tarvinneet sitä, koska kipu ei tuntunut niin pahalta, kun taas ap. koki sen todella pahana, eikä todellakaan ollut niitä, jotka eivät sitä tarvitse!
ap kommentoi toiseen vastaukseen ylempänä näin:
">>>Et kestänyt kipua! Myönnä se ja mene mahdolliseen seuraavaan synnytykseesi se muistaen!
Voihan se tuntua riidanhaastamiselle, jos kommentit eivät ole itseään miellyttäviä...
Ja ap. tosiaan myöntää, ettei ITSE kestänyt kipua (eli selvästi tarvitsi kivunlievitystä), ja ettei kätilön yrittämä rauhoittelu auttanut asiaa! Olisiko kätilön siis pitänyt vain väittää kestämättömiä tuskia kokevalle, että "kestät kyllä", vaikka oli ilmiselvää, ettei hän kestä, vai mitä ihmettä hänen olisi pitänyt tehdä?!
Veikkaanpa, ettei ap. löydä kovin helposti toista, joka koki synnytyskivut noin pahoina, ja joka siitä huolimatta valittaa sitä, että henelle annettiin kivunlievitystä..!
Ja ei, tämä ei ole riidanhaastamista, vaan selvien tosiasioiden toteamista!
kerrohan huviksesi.
Keskustelun otsikossa ap hakee muita saman kokeneita.
Kyllä sinäkin vain sopivaa riidanhaasto kohdetta olet ollut hakemassa. Vastauksissasi ei ole yhtään sympatiaa, eikä mitään asiallista.
Eli vaikka tosiasiat puhuvat toista, pitäisi siis alkaa voivottelemaan ap.n kanssa sitä, miten "väärin" häntä kohdeltiin... Ja sekö olisi sitten auttanut? Joskus ihminen tarvitsee herätyksen todellisuuteen ja näkemään asian realistisesti! Se ei ole riidanhaastamista, vaan enemmän välittämistä, kuin se, että alkaa 'sympatiseeraamaan' väärällä tavalla, toista vielä enemmän sivuraiteille johtaen!
Kun joku on kokenut mielestään jotain traumaattista ja hakee tukea, niin suhtaudutko heidän laisiin aina noin? Sinä et ole oikea henkilö antamaan neuvoja millään tavalla vaikkapa synnytyksen kulkuun, koska et varmastikan ammattilainen ole. Eikä varmasti kukaan muukaan koko keskustelussa.
Aloittaja haki tukea ja vertaistukea, ei kritisointia siitä, miksi synnytys meni niinkuin meni.
Vertaistukea ei voi antaa sellainen joka ei ole kokenut samaa kuin itse on. Pitäisi ainakin se ymmärtää.
Eikä se ole mitään välittämistä alkaa jauhamaan asiasta, josta ap ei edes alunperin tullut puhumaankaan. Sillä hakivat kaikki vain kiksejä itselleen kun huomasivat olleensa paremmin kipua sietävä omissa synnytyksissään.
Todella lapsellista käytöstä äiti-ihmisiltä, sanon vaan.
tuohon aloitukseen jotakin mielestäsi järkevää.. ;D Uskottele vaikkapa ap.lle, että kyllä se kätilö teki väärin, ja että kannattaa olla jatkossakin yhtä jääräpäinen ja kiduttaa turhaan itseään seuraavissakin synnytyksissä... Sillä se ap.n seuraavienkin synnytysten "ihanuus" on sitten taattu..!
että olen pahoillani huonosta muistosta ja toivoisin, että kykenisi unohtamaan sen jotenkin. Apua voisi saada juttelemalla asiasta ehkä lisää käitlön kanssa tai muun ammatti-ihmisen kanssa.
Minä en lähtisi tuollaista kokeneelle haukkuja laatimaan, ja vaikka olisinkin eri mieltä tapahtumien kuluista en ottaisi niihin kantaa vaan siihen, mitä ap kirjoituksellaan haki; antaisin tukea.
Ei naisista ole tukemaan toisiaan. Ollaan aina haukkumassa ja nostattamassa omaa surkeaa mieltään juuri kaltaisellasi tavalla. Säälin sinuakin.
Aloittaja saisi apua siitä, että myöntäisi tosiasiat itselleen, eikä jäisi surkuttelemaan asiaa itsekseen, eikä kenenkään (sinunkaan) kanssa. Kun mitään pahaa tai väärää ei oikeasti ole tapahtunut, niin mitä tuota jää itkemään ja surkuttelemaan!? Aloittaja tajuaa asian puhumisen myötä itsekin varmasti, että seuraavaa synnytystä on turha pelätä, kunhan ottaa siihen erilaisen asenteen mukaan!
Säälittelemällä ja toteamalla (toistamalla) aloittajan itsensä toteamaa asian juttelua kätilön kanssa, ja sanomalla 'toivon, että voit unohtaa asian', ei saavuteta kokemuksen perimmäisten syiden ymmärtämistä ja oikeaa ajattelutapaa sen suhteen, että saataisiin seuraavista synnytyksistä helpompia ja parempia kokemuksia!
koska et ole ammattlainen. Joten turha puhua mistään tosiasioista, koska et ole itse ollut vieressä katsomassa mitä tapahtuu.
Asetelma on kääntynyt nyt sinua vastaan. Et kykene myöntämään että aloittajan hakemaa tukea et edes AJATELLUT tarjota vaan alennuit ilkeä mielisesti kritisoimaan aihetta,johon sinulla ei ole minkäänlaisia valmiuksiakaan.
Joskus joissakin tilanteissa ihmisen täytyy tajuta, että pelkkä kaunis sana riittää vaikka oma mielipide eroasi kuin musta valkoisesta ja tekisi mieli sanoa vaikka mitä. Se kuuluu ihmisyyteen ja olisi inhimillistä kärsivää kohtaan. Mutta teitä typeryksiä ja ilkeitä naisia riittää. Sinäkin menet nyt omaan lankaasi tajuamattasi.
Ap varmastikin käsittelee mielessään tapahtunutta vielä pitkään ja löytää helpotuksen aikanaan. Tuolla tavoin kuin sinun suun soittosi ei tässä vaiheessa saavuteta mitään muuta kuin paha mieli ja lisää negatiivisia tunteita synnyttämistä kohtaan.
Kannattaa joskus pysähtyä ajattelemaan järjellä ja käväistä sen toisen saappaissa seisomassa.
Minkähänlainen sinäkin olisit kasvotusten tilanteessa puhumassa tästä aiheesta aloittajalle. Olisikin mielenkiintoista nähdä. Kirjoitat muka tietävänä ja kaikellaista inhottavaa ymmärtämättä ollenkaan koko juttua edes mistä oli kyse.
.. ja paljonkin, ja näen selvästi, että aloittaja hakee syytä ihan väärästä paikasta- kätilöstä/hoitajasta- vaikka syy siihen, että synnytys meni niin kuin meni, on siinä kokonaistilanteessa, joka vallitsi; verenvuoto, tehottomat supistukset ja aloittajan reagointi kipuun/sen kokeminen todella rajuksi ja sietämättömäksi jne.. Kätilö toimi ihan oikein siinä tilanteessa ja niissä olosuhteissa!
Parasta, mitä aloittaja voisi nyt tehdä, olisi myöntää tuo em. asia, ja ajatella seuraavaa synnytystä siltä pohjalta, ymmärtäen, että hän ei ole niitä, jotka eivät tarvitse kivunlievitystä! He, jotka eivät tarvitse, toteavat jälkeenpäin, että kipu oli ihan siedettävää. Eivät he huuda kurkku suorana ja hakkaa päätään mihinkään, vaan ovat hyvin rauhallisia koko synnytyksen ajan. En nyt sano, etteikö kenelläkään muulla pääsisi ääntäkään- yleensä niitä pääsee kyllä enemmän ponnistamisen yhteydessä- mutta aloittajan kuvaama reagointitapa ei ollut mikään tavallinen/yleinen, eikä todellakaan sellaisen ihmisen reagointitapa, joka kykenee synnyttämään ilman kivunlievitystä.
Tässä ketjussa on yksi kysymys avoinna, ja vastaus siihen selittäisi todennäköisesti tapahtumien kulkua aloittajalle(kin), mutta jostakin syystä hän on ilmeisen haluton tuohon kysymykseen vastaamaan...
Sinähän se varmaan ammattini parhaiten tiedät.. :D
Hakeeko aloittaja oikeasti syyllistä väärästä paikasta? Jos hän on tullut kohdelluksi omasta mielestään huonosti, alentavastikin, on silloin syy hänessä - niinkö? Minä sain osastolla huonoa kohtelua hoitajalta, ja sekin oli varmaan minun syy? Olisikohan näin, että kätilön käytöksessä oli jotain vialla, jos ei voinut olla jokseenkin kohtelias? Olen itse terv.huoltoalalla, vähän toisenlaisessa työssä vain, mutta en minäkään ala epäkunnioittavasti kohtelemaan potilaitani, vaikka joskus ehkä tekisi mieli. Ammatillisuuteen kuuluu potilaan huomioonottaminen, ja toki kätilöllä on voinut olla kiire jos vauva on ollut vaaratilanteessa synnytyshetkellä, mutta se ei oikeuta häntä kohtelemaan äitiä miten sattuu!
Tässä se nähtiin. Et kehtaa myöntää että olet ollut kommentoivana kylmä ja inhoittava ihminen. Minä en puhunut enää aloittajan synnytyksestä, mutta sinä vain jankutat siitä vaikka kyse on nyt sinusta. Et ole ymmärtänyt mitä ap otsikollaan tarkoitti eikä aikomuksesikaan oel ollut antaa tukea vaan koittaa tehdä aloittajasta syyllistä ja saada pahaa mieltä aikaan. Vieläkin koitat pitää aihetta muualla kuin itseässäsi ja käytöksessäsi, ja kyllä sinulla on aihettakin hävetä. Lueppa tekstisi uudestaan läpi, minä luin jotka luulen sinun vastauksiksisi. Inohttavaa luettavaa.
En tiedä mikä kysymys on avoin enkä kyllä ihmettele sitäkään ettei ap ole enää keskusteluun osalistunut. Kuka tällaista haluaisi aloittajana edes seurata? Pahasuiset muka tietäjät käy päälle kuin yleinen syyttäjä ja kukaan ei ole tajunnut alkuunkaan mitä aloittaja tuli hakemaan.
Harvoin käyn itse täällä enää nykyisin mitään lukemassa ja nytkin tuli huomattua, että keskusteluja käy lähinnä te ilkeät elämäänne kyllästyneet ja sitä muille kostavat naiset. On kyllä säälittävää. Toivon sinullekin parempaa huomista ja elämääsi tekemistä. Ennen kaikkea sinunkin pitäisi opetella käyttäytymään vaikka netissä vain keskusteletkin.
Sinun pitäisi mennä ensi alkuun itseeesi ja miettiä mitä mihinkin kannattaa ääneen mennä sanomaan. Toivottavasti et ole oikeassa elämässä tuollainen omia virheitään pakoon juokseva typerys.
.. ennen kaikkea ne tehdyt toimenpiteet vääriksi, ja väitti niitä kätilön kiireestä johtuneiksi- niistä hän pääosin valitti ja syyllisti synnytyksen menemisestä, kuten meni, kätilöä/hoitajaa, vaikka selkeästi tilanteessa tehtiin ne toimenpiteet, jotka pitikin!
Toki, jos kätilön/hoitajan käytöksessä sinänsä on mainittavaa, voi siitä tehdä valituksen, mutta noista toimenpiteistä ja synnytyksen menemättömyydestä toiveidensa mukaisesti, ei kannata valittaa, koska niihin löytyy vika omasta kropasta ja psyykestä (niiden toiminnasta siinä tilanteessa); mm. verenvuoto, joka aiheuttaa aina synnytyksen kuvan muuttumisen- tehottomat supistukset- oma raju reagointitapa kipuun jo hyvin varhaisessa synnytyksen vaiheessa jne.
Kokonaistilanne on hyvinkin voinut jättää huonoja mielikuvia ja muistoja, joista johtuen seuraava synnytys mietityttää/pelottaa, mutta ensin pitää ymmärtää, mistä kaikki johtui ja hakea syy niistä asioista, joissa se oli, ja sitten miettiä, millä mielin lähteä seuraavaan koitokseen/synnytykseen. Tämän synnyttäjän kohdalla ei selvästikään pidä enää lähteä uhmaamaan sitä kipua ja tekemään synnärille selväksi omaa nuivaa suhtautumistaan kivunlievitykseen, kuten joku kehotti, vaan mieluummin pitäisi jutella asiat halki ja myöntää, mistä (aloittajan kokema) kaoottisuus ja synnytyksen eteneminen kyseisellä tavalla johtui, ja miettiä, miten seuraavalla kerralla vältytään samoilta vaikeuksilta.
Mikäli seuraava synnytys lähtee käyntiin normaalisti supistuksin/lapsivedenmenolla, eikä mitään verenvuotoja ilmene, voi synnyttäjä toki koettaa uudelleen sitä luonnonmukaista synnytystä, ilman mitään toimenpiteitä/apuja, mutta tässä on huomioitava, että tämä synnyttäjä oli hyvin kivulias jo ennen nopeuttavia toimenpiteitäkin, ja kertoo huutaneensa yhä kovemmin hänet rajuudellaan yllättäneestä kivusta (!) siis jo ennen niitäkin, kohdunsuun ollessa vasta 2 cm auki!
Jos siis aloittaja kokee kätilön/hoitajan käytöksen loukkaaviksi (sen sijaan, että väittää heidän toimineen muuten väärin), niistä voi valittaa, mutta noista toimenpiteistä valittaessaan, tulee hyvin suurella todennäköisyydellä saamaan vastauksen, joka ei miellytä tai auta omaa oloa mitenkään, ja joka osoittaa, että niiden suhteen on toimittu ihan oikein!
Tuohan onkin todella 'viisasta'- kritisoida toista vastauksista, jotka LUULEE hänen kirjoittamikseen...
Minä olen kirjoittanut tosiasioista, en syyllistänyt, tai mollannut aloittajaa mitenkään. Jos hän niin tuntee, se johtuu HÄNEN kyvyttömyydestään mennä itseensä ja nähdä itsestään johtuvia asioita!
Voivottelu ja jotakin asiaa kritisoivan ihmisen mielipiteisiin yhtyminen, vaikka hän näkee asiat selkeästi väärin, ei ole tukemista, vaan harhaanjohtamista!
>>Noh, kerrohan: tulikos Sullakin hyvä olo kuin sait paiskata ruutuun vittuiluja ja "lyödä lyötyä"? Minkä asteisen henkisen orgasmin koit kun klikkasit "lähetä viesti"?
*
Teitä vajaapäisiä pikkuvittuilijoita on koko netti pullollaan. Luullaan ylpeinä osaavansa vittuilla ja sitten kompastellaan omaan surkeaan tyhmyyteen: omia kuvitelmia lisäillään tosiasioina eikä tajuta, että itsensä siinä vain nolaa.
Kävin lukemassa tuon aloittajan kirjoitushistoriaa (pääsin siihen tuon "juttusi muuttuneet"- viestin kautta) ja olipahan tekstiä; hirveää kiroilua ja ihmisten haukkumista!
Ja katsohan, mitä hän itse sanoo täällä, samalla kun syyllistää lapsettomushoidoissa kävijöitä:
>>Ja totta helvetissä on tarkoituskin saada aikaan syyllisyyden tunteita; eihän nykypäivän jästipäät herää ajattelemaan ennenkuin sohaistaan oikein kunnon terällä suoraan pahimpaan.
myöskin näin:
>>Ymmärrän kyllä mitä on piilosäälinhakeminen. Ymmärrätkö sinä?
Ymmärrän myös psykologiaa siinä määrin, että jos koen hakevani huomiota tai olkapäätä jolla olla ja saada lohdutusta, niin se kohde ei ainakaan ole suomi24:n keskustelupalsta. Tämä on ymmärtääkseni keskustelua varten.
Hei!
Minulla on todella paha mieli sinun puolestasi. Sinulle kävi juuri niin kuin minullekin on monta kertaa käynyt tällä keskustelupalstalla. Olen jostakin asiasta ahdistunut ja lähden hakemaan vertaistukea muista äideistä. Huomaan, että minulle on tullut viesti, avaan innokkaana viestin. Siellä joku toinen äiti kirjoittaa minulle jotain sellaista, että minua alkaa itkettämään ja ahdistun entistä enemmän. On niin vaikeata elää ihmisten keskellä, jotka ovat ilkeitä toisilleen.
Minulla on siinä mielessä samanlainen tilanne kuin ehkä sinulla, että kätilö oli pirullinen minulle. Minä olin siinä tilanteessa erilainen, kuin sinä, että halusin tehokkaan kivunlievityksen. Olimme lääkärin kanssa etukäteen sopineet kivunlievityksestä. Minä kerroin kätilölle aivan taatusti ystävällisesti, mitä me ollaan lääkärin kanssa kivunlievityksestä sovittu. Hän ei tykännyt, että minä puhuin siitä, hän alkoi vittuilemaan minulle. Hän kuulemma otti sen epäluottamuksena itseensä kohtaan. Hän luuli, että en luottanut häneen ja puhuin hänelle sen takia. Vaikka siitähän ei missään nimessä ollut kyse.
Kun tuli puudutuksen aika en saanut epiduraalia vaan minulle laitettiin spinaalipuudutus. Se on tehokas, mutta lyhytkestoinen. En kuulemma saanut epiduraalia sen takia, että vaikutuksen alku kestää kuulemma kauan. Minä olen saanut kaksi kertaa aiemmin epiduraalipuudutuksen ja minulla on vaikutus alkanut heti. Kuinka nopeasti teillä muilla on alkanut puudutus vaikuttamaan?
Luojankiitos kätilöllä loppui työvuoro, kun minulta kohdunsuu alkoi olemaan täysin auki. Tilalle tuli todella ihana kätilö. Kun kohdunsuu oli auki minä en saanutkaan vielä ponnistaa, koska lapsi ei ollut vielä siinäkään vaiheessa laskeutunut. Spinaalipuudutuksen vaikutus oli loppunut eikä saanut ponnistaa. Tuskat olivat valtavat ja tilanne kesti kauan ennenkuin lapsi laskeutui ja minä pääsin ponnistamaan.
Jos minä olisin saanut epiduraalipuudutuksen minulla ei olisi ollut ongelmia lapsen laskeutumista odotellessa, koska puudutus olisi ollut päällä. Onneksi se kätilö vaihtui, koska vaihe oli erittäin vaikea ja vittumainen kätilö ei olisi todellakaan jaksanut kuunnella minua, kun itkin tuskissani.
Toivon, että sinulla oli viimeistään lähtiessäsi sairaalasta mahdollisuus puhua synnytyksestä. Tässä tilanteessa sinulle olisi kuulunut selittää, miksi toimittiin tietyllä lailla. Jos sinulle ei sitä selitetty ja se vaivaa sinua, niin minun mielestäni sinulla on oikeus kysyä sitä jälkikäteen.
Tottakai minua harmittaa, kun en saanut epiduraalipuudutusta. Itsekkin maallikkona ymmärsin jo etukäteen, että se olisi ollut minulle hyvä (kohdunsuu oli avautunut vasta 3 cm). Se on kuitenkin hyväksyttävää, että kätilökin tekee virhearviointeja. Mutta sitä minun on vaikea hyväksyä, että kätilö piruili minulle. Onko teillä muilla sellaisia kokemuksia, että kätilö olisi ollut pirullinen tai kivunlievitys ei olisi ollut oikea? Toivon meille kummallekin ja kaikille muillekin, ketkä murehtivat kokemaansa synnytystä, että pystyisimme jättämään asian taaksemme ja iloitsemaan terveestä lapsestamme.
häntä ilman keskusteluja jättänyt, ja tämäkin pätkä kertoo, sen lisäksi, että se rajuudellaan yllättänyt kipu oli se järkyttävä asia tälle synnyttäjälle (vaikka nyt syyttää kivunlievityksen antamisesta ja ties mistä..):
>>Hyvin on tullet kaikki vastaan ja mm. kätilö kysellyt ja tullut juttelemaan synnytyksestä kaikenlaista. Helpottaahan se, mutta ei vielä sitä faktaa, että tuollaiseen tuska-rulianssiin mie en lähde enää mistään hinnasta. IKINÄ.