äitini kertomaa synnytyksestä

on olemassa aika tehokkaat kipulääkkeet,älä turhia stressaa

Äitien pitäisi saada purkaa synnytyskokemuksensa puhumalla ja kyselemällä jonkun asiaa tuntevan kanssa, esim. lääkärin tai kokeneen kätilön, niin ettei epäonninen synnytys jäisi painamaan mieltä loppuiäksi.

Samantapaisia juttuja minunkin äitini kertoi minulle.Silloin (60-luvulla) ei tainnut paljon kipulääkkeitä olla ja sai kuulemma vielä aivan hirveän vanhapiika-kätilön joka jaksoi muistuttaa että siitäs sait kun miehen kanssa olit!!

Ei ne jutut minuun paljon vaikuttaneet,mulla on nyt kaksi lasta ja kivunlievitykset sain kun vaan pyysin,kätilöt oli ihan kivoja,oikeesti.

Lisäksi äitini sai vielä vanhoilla päivillään nelikymppisenä vauvan ja kyllä kehui ettei ikinä olisi uskonut synnytyksen olevan niin "helppoa",vaikka ei huolinut kivunlievitystä !

Eli ilmapiiristä se on kiinni ja kuunnellaanko synnyttäjää.
Nykyään ei onneksi tarvitse pelätä mielivaltaisia kätilöitä.

Älä anna toisten pelottelujen vaikuttaa omaan haluusi saada lapsia,kaikki on erilaista kuin vuosikymmeniä sitten.

Äidilläsi vaan on jäänyt trauma(varmaan ihan aiheellisesti) ja nyt hän yrittää vähän väärin keinoin suojella sinua samalta kohtalolta.

erittäin typerää käytöstä sun äidiltä, minä olen itse synnyttänyt 3 lasta, eikä mieleeni tulisi kertoa mitään " kauhukokemuksia " tyttärelleni joka nyt on raskaana. Jokainen raskaus/synnytys on erilainen, aikanani kun synnytin en saanut mitään kipulievennystä selityksellä että anestesialääkäri ei päivystä yöllä - tästä on kauan - about 30 vuotta joten eivätköhän asiat ole paljon muuttuneet - parempaan suuntaan? Jos tytär jotain kysyy, vastaan tietenkin, mutta ikinä en kertoisi mitään kauhujuttuja. Muuten asia tuntuu kovin tutulta; niin minunkin äitini kertoi minulle; miten hän sai kärsiä 48 tuntia ennenkuin pihdeillä vedettiin ulos mut ja sitä rataa. Myöhemmin kävi ilmi, että hän hieman juksasi, itse asiassa hän ehti olla vain 10 h naistenklinikalle kun olen jo syntynyt eikä siinä kyllä käytetty mitään pihtejä. Sain käsiini epikriisin koskien syntymääni kun jäljitettiin muuatta ehkä perinnöllistä sairautta. Joten jos äiti katsoo asiakseen kertoa näitä frankensteinin hirviö juttuja niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nykyään pidetään hyvää huolta odottavista äideistä, minun aikanani en käynyt yhdenkään lapsaen kaa esim ultrassa; kun kaikki oli ok niin ei ollut tarvetta. Kaikkea hyvää sinulle! Kaikki menee varmasti ihan hyvin.

Osaako hän sanoa sinulle, että rakastaa sinua?
Jos ei, niin tämä saattaa olla hänen tyylinsä
kertoa, miten paljon "vaivaa" on nähnyt sinun vuoksesi.

Minulla eka synnytys oli vaikea, lapseni tietää
sen, mutta yhdessä usein nauretaan, miten olin
synnytyksen jälkeen niin väsynyt, että nukuin
vaan, vaikka vauva oli vieressä.
Toka oli helppo ja kolmas siitä väliltä.
Lapset tietävät, että olen ylpeä synnyttäessäni
heidät luonnollisesti alateitse ilman kipulääkkeitä.
Tietävät myös, että synnyttäminen on tuskaa,
mutta ei sillä asialla saa pelotella.

Vaikka omalla äidilläni oli vastaavanlaisia kokemuksia kahdesta synnytyksestä,hän ei koskaan sanonunut ettenkö minä voisi synnyttää. Ja varsinkin nykyaikana mahdollisuuksia kivun hoidon suhteen on monia. Jokaisen kokemukset erilaisia ja tilanteet ja asenteet muuttuvat yhteiskunnan mukana. Molemmat omat synnytykseni ovat olleet positiivisia kokemuksia vaikken olekkaan saanut toivomaani kivunlievitystä synnytyksen nopean etenemisen takia. Mutta terve lapsi on pääasia!

siksi,että oli pahin kokemus hänen elämässään.