Aki Kaurismäestä

Siinä ne nyt naureskelevat valtioneuvoston juhlasalissa.

Lasit heiluvat käsissä iloisesti, kun Muumimamma ja Haisuli nauttivat elämästään, sillä eihän tässä näin pitänyt käydä. Ei Muumimammasta olisi pitänyt tulla presidenttiä, joka nimittää Haisulin akateemikokseen, mutta maailma on joskus niin hassu paikka.

Haisuli Aki Kaurismäki näyttää valtioneuvoston salissa omituiselta. Ihan kuin se olisi unohtanut olla tyytymätön, ja nyt se vain pinnallisesti nauttii akateemikon elämästään.

Aina ei ole niin ollut. Valtioneuvoston juhlasali on niitä harvoja paikkoja, joista Haisuli ei ole uhannut kävellä ulos asenteella, jota hän itse kutsuu moraaliksi, ja muut ihmiset kiukutteluksi.

70-luvulla Kaurismäki käveli ulos tamperelaisen elokuvakerhon kokouksista, jos elokuvakerho ei suostunut esittämään Haisulin suosikkielokuvia. Muut juoksivat Haisulin perässä, ja hän sai tahtonsa läpi.

Taideteollisen korkeakoulun kunniatohtorin arvosta Haisuli kieltäytyi, koska saman arvon sai Grünsteinin Marimekolle hetkeksi hankkinut Kirsti Paakkanen.

Välillä Haisuli on mielenosoituksellisesti loukkaantunut jostain epämääräisestä ja marssinut mököttämään Portugalin viinitilalleen, mutta valitettavasti kukaan ei ole välittänyt.

2005 Haisuli ilmoitti luopuvansa Suomen passista, jos Suomi liittyy ilman kansanäänestystä Natoon.

Haisulista tulee hyvä akateemikko, koska hänessä yhdistyy korkea itseihailu lähes yhtä korkeaan ulkomaailman halveksuntaan ja vääristyneeseen maailmankuvaan.

"Olen itse katuojasta lähtenyt leffoja tekemään", on Haisuli todennut, ja noin toteaa mies, joka ei ole lähtenyt katuojasta leffoja tekemään, mutta näkee itsensä romanttisena sankarina, joka suostuu hymyilemään vasta, kun hänestä on tehty akateemikko.