http://www.uusisuomi.fi/blogit/kimmokiljunen/seksuaalinen-hairinta-ja-media
"Me kansanedustajat olemme poikkeuksellisen herkullista riistaa tälle mässäilylle. Meidän yksityisyytemmehän on yhteistä."
Kansanedustajat eivät ole ainoa ammattiryhmä, jotka myyvät - jopa hyvästä rahasta - yksityisyytensä yleisölle. Kansanedustajan ei pidäkään edustaa viisautta tai hyviä tapoja, koska edustuksellisuuden määritelmän mukaisesti hän edustaa "vain" kansaa eli rahvasta, jolle aristokratia ei halunnut 1800-luvulla luovuttaa valtaa taloudellisen kehityksen myötä, koska pelkäsi roskaväkeä ja barbariaa.
Muita ammatteja, jossa ollaan "framilla" ovat erilaiset opettajan tehtävät lastentarhanopettajista, opettajiin, pappeihin ja upseereihin. Papeilla, jotka ovat ammattinsa puolesta lähimpänä taivasta tai ovat ainakin yksilö- ja yhteiskuntamoraalin ammattilaisia, vaatimusodotukset ovat maallisen vallan käyttäjiäkin kovempia.
Ammattiin kuuluu julkijumalinen nuhteettomuus, koska perinteen siirtäminen perustuu nimenomaan julkisuudessa esitettyyn nuhteettomuuteen keskinkertaisen pätevyyden lisäksi.
Julkisuudessa esiintyjistä parhaiten palkattuja lienevät eurokansanedustajat, sitten tulevat ministerit ja kansanedustajat.
Ministerillä on se, ongelma, että hän ei edusta pelkästään kansaa: erotomaaneja, väärän valan vannojia, rattijuoppoja, naisenhakkaajia, oman edun tavoittelijoita ja tavallisempia syntisiä, vaan hänellä pitäisi poliittiseen neuvokkuuteen olla yhdistettynä vielä virkamieshyveet: pätevyys hallinnonalastaan ja nuhteettomuus:
--------------------------------------------------------------------------------
60 §
Valtioneuvosto
Valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä. Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.
--------------------------------------------------------------------------------
Tasavallan presidentti on todennut jotenkin siihen tapaan, että kansalaiset odottavat edustajiltaan itseään siistimpää elämäntapaa.
Ongelma on siinä, että miten hankkia kuuluisuutta ja "pysyä otsikoissa", ellei sitä tee populismilla tai renttuilulla tai haksahtelulla. Muuhun syöttiinhän eivät lehdet tartu ja tuloksena on eduskunnasta putoaminen melenkiinnottomana ja tylsänä.
"Sanoohan lakikin: "Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi."
Tehokkaampaa olisi ollut säätää Thaimaan kuningasta suojelevan lain kaltainen laki koskemaan kaikkia kansanedustajia, ministereitä, kansliapäällikköjä ja ylijohtajia. Jos joku arvostelee niin voi saada 8 vuotta vankeutta.
Näin olisi varmaa, että Suomessa julkisuus olisi vastuullista, Hymy, Seitsemän päivää, Ilta-Sanomat ja Iltalehti menettäisivät osan liikevaihtoaan ja kaiken saisi lukea Espanjan uutisista tai ulkomaalaisilta verkkopalstoilta.
"Siinä sitä ollaan. Olemme lakisääteisesti tirkistelyn kohteena ja siitä vielä maksetaan, kiitos sensaatiolehdistön vihjepalkkioiden. Itä-Saksassa arvioitiin olevan puoli miljoonaa Stasin vakoilijaa. Entä meillä? Onko täällä vastaavia liikkeellä viisi miljoonaa kännykkäkameroineen?"
Tässä mielessä olikin Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana, jolloin sisäasiainministerinä oli Ville Itälä ja suojelupoliisin päällikkönä Seppo Nevala melko huvittavaa syyttää ja tuomita vakoilusta, jos joku kävi ottamassa Itä-Berliinistä Länsi-Berliinissä valokuvia rakennuksista ja autoista ulkotilassa.
Samalla periaatteella voisi tietenkin langettaa jonkin tuomion siitä, että joku Iltalehden tai Ilta-Sanomien paparazzi käy kuvaamassa Nurmijärvellä Kehäsanomien entisen päätoimittajan tenniskentällä pelaavat naiskansanedustajat ja muuta tuttavattaret, joiden veljeily Maalaisliiton kanssa vähentää katu-uskottavuutta Aarvo Laitisen ja Pekka Ervastin kolumneissa.
"Eduskunnan aulassa kohtaamani pölmistyneen rouvan hämmästely on kääntäen meille kansanedustajille aito ongelma. Meitä tervehtivät kaikki niin tutut kuin tuntemattomat. Meitä seuraavat kaikki. Asiallista käytöstä edellytetään. Hyvä niin. Mutta virheistä rangaistaan - ja usein kohtuuttomalla tavalla."
Jos ajatellaan, että eduskunta voisi toimia kuin salainen kollegio, ei menisi kovin kauaa, kunnes häiriintyneet tekisivät siitä suljettujen laitosten kaltaisen. Eduskunta olisi sikäli erikoinen laitos, että salaisena ja muodollisesti korkeimpana valtiomahtina se olisi hallinnollisesti poliisin ja oikeuskanslerin koskemattomissa.
Eduskunta on valtiovallan monopoli, jota voi hallita vain ala-arvoisella julkisuudella. Jos eduskunta saisi työrauhan, siitä tulisi täysin koskematon, koska kenelläkään päätösvallan alaisella toimeenpanovallan haltijalla ei olisi oikein hampaita purra ylempiään.
"Medialla on vaativa paikka. Se luo todellisuuskuvan. Asiat ovat miltä ne näyttävät. Ja media näyttää. Entä kun se näyttää vain osan totuudesta tai jopa väärän kulman."
Medialla ei ole mitään velvollisuuksia. Suuri osa kansanedustajistakin on toimittajia ja ikään kuin ammattinsa puolesta hallitsee koukut: eihän sitä muuten olisi kansandustajaksi päässytkään. Toinen melko yliedustettu ryhmä ovat opettajat. Proletaareja ja kapitalisteja: työläisiä ja yrittäjiä on sen sijaan eduskunnassa vähän, koska perustunnettuuden hankkimiseksi tarvittava aika menee toisissa askareissa.
Logiikan kannalta eduskuntakin on paikka, jossa toimeenpanovallan virkamiehet valvovat toinen toisiaan.
"Millaiseen ryöpytykseen joutuivat ne seitsemän kansanedustajaa, jotka Helsingin Sanomat nimeltä mainiten väitti syyllistyneen seksuaaliseen häirintään. Oliko tässä koko totuus?"
Kyseessä oli kauden avaus. Yleisradio ja Helsingin Sanomat totesivat, että on "hiljainen uutiskausi" ja aloittivat Matti Vanhasen Ruusus-oikeudenkäynnin jatkoksi - kun tiesivät, ettei Vanhanen tyydy tuomioon, vaan valittaa epäsuorasti amatöörituomareiden epäpätevyydestä ja puolueellisuudesta hovioikeuteen, jotta saa ministeriä tyydyttävän tuomion: ministerihän ei Suomessa voi hävitä oikeudessa tai tyytyä edes tasapeliin, ellei ole muiden puolueiden, esimerkiksi SDP:n jahdattavana niin kuin Jäätteenmäki tai Juhantalo. Kun pääministeri ei saa kansan luottamustuomareilta kunnon tuomiota, pitää turvautua hovioikeuden virkamiehiin. Heillähän on uratoiveita päinvastoin kuin lautamiehillä.
Helsingin Sanomien erotiikkakevät onnistui yli odotusten ja Hymy täydensi työn yhdessä Ilta-Sanomien kanssa.
"Vähintään yhden kohdalla luulen tietäväni, että hän on syyttä suotta listalla. Nimisekaannus. Olikin kyse toisesta henkilöstä. Kenellä on vastuu? Kuka korjaa tilanteen?"
Tällä lausunnolla siis todistetaan, että kaikki muut, paitsi yksi on todennäköinen ahdistelija. Miten kukaan mieskansanedustaja voi sanoa toisen mieskansanedustajan tekemisistä todistajalausuntoa, ellei elä tämän kanssa jatkuvasti?
Tästä voi saada lööpin:"Kiljunen mene takuuseen VAIN yhdestä ahdisteluepäillystä!"
Seuraavaksi tivataan nimilistaa ja kehoitetaan eroamaan, jos tulee hätävalehdelluksi.
"Sain Jyrki Kasvilta aiheesta tekstiviestin. Siis tekstiviestin. Se oli
seuraava:
"Olen kuullut suoraan asianosaiselta kahdesta törkeästä häirintätapauksesta eduskunnassa ja kolmannesta toisen käden tietoa. Yksikään näistä ei kuitenkaan ollut HS:n seitsemän joukossa. Parin heistä olen kuullut puhuneen tai katsoneen loukkaavasti, mutta en käyneen käsiksi. Näistä ei kuitenkaan ole haluttu puhua avoimesti koska siitä uskotaan olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi avustajien kahvipöydissä näistä kuulee. Yhden naiskansanedustajan kähmimisen olen nähnyt itse, mutta kopeloija oli virkamies, ei edustaja. Myös mieheen kohdistuvasta ei-toivotusta käpälöinnistä eduskunnassa olen kuullut asianosaiselta."
=> Onko kansanedustaja Jyrki Kasvi antanut lupaa tekstiviestinsä julkaisemiseen? Luottamukselliseksi tekstiviestinä tarkoitettu viesti tarkoittaa sitä, että Ilta-Sanomien, Iltalehden tai Seitsemän päivää-lehden toimittaja menee seuraavaksi Jyrki Kasvin luokse kuulustelemaan, keitä nämä hänen tuntemansa käpälöitsijät ovat? Kun käpälöitsijät kompromettoidaan, seuraavaksi käsitellään heille rukkaset antaneet ja lisäksi suosion antaneet. Näin ollen eduskunnasta muodostuu juuri se korruptoituneen ja nepotistisen hilupillttuun mielikuva, jota vastaan Pekka Vilkuna kirjoitti vastineen siitä, että eduskunnasta on luotu mielikuva siitä, että se on pornoluola.
=> Mitä muuta rehellistä ja luottamuksellista Jyrki Kasvi on tekstannut? Pitäisikö hänen matkapuhelimensa luovuttaa Seiskalle tai Reenpäiden Yhtyneille Kuvalehdelle?
Kollegan tekstiviesti on tärkeä. Seksuaalisessa häirinnässä nollatoleranssi on ainoa mahdollisuus. Silti kysyn poikkeaako eduskunta tässäkään suhteessa maan keskiarvoista. Meiltä on syytä odottaa enemmän, mutta ihmisiä tämäkin talo on täynnä.
=> Uskoisin, että eduskunta on sukupuolimoraalittomampi kuin joku voimakkaasti suorittava työpaikka, esimerkiksi tehdas tai huolto- ja ylläpitolaitos. Jos on tuottavan työn puolella ja prosessissa kiinni, ei ole aikaa unelmoida ja ottaa kollegaa tai alaista reidestä kiinni. Paikka, jossa arvostetaan teknistä pätevyyttä ja suorittamista ei suosi luonnostaan nepotismia ja suhdetoimintaa, mitä pidetään jopa moraalittomana oman edun tavoitteluna, koska tästä kilpailukeinosta katsotaan seuraavan tekninen alivoima kilpailijoihin nähden.
=> Tuskin kukaan muu kuin johtava virkamies, kansanedustaja, ministeri tai presidentti (joissain maissa) kokee sellaista kaikkivaltiuden tunnetta, että uskaltaisi ottaa runsaasti riskejä luottaen asemavaltaan ja siihen, ettei esivallasta kirjoiteta törkeitä. Ennen huhuttiin ministeriöissä kansliapäälliköistä ja ylijohtajista, jotka eivät pelkästään pyytäneet, vaan joille tarjouduttiin.
=> Eduskuntaa voisi ehkä verrata johonkin teatteriin, jossa näyttelijät kilpailevat johtajan tai johtajattaren suosiosta miltei "kaikin keinoin". Eduskunnan ongelma on sen edustuksellisuus ja ylivoimaisuus vallankäyttäjänä. Jokainen äänestäjä on mukana eduskunnankin hulvattomassa elämässä oman kansanedustajansa kautta. Eduskunta voi olla suurien tuloerojensa vuoksi kuitenkin hulvattomampi kuin esimerkiksi kunta. Eduskunta voi olla Ruotsin lauttaa tai Tallinnan lauttaa tai hotellia siistimpi ympäristö.
=> Eduskunnan elämää helpottaisi paljon, jos kansanedustajat ja virkamiehet vannoisivat kaupparatsun valan: omaan henkilökuntaan, esimiehen puolisoon eikä asiakkaiden puolisoon kosketa. Birger Jaarli sääti (Karjalan) naisrauhan jo 1316 - 291 vuotta sitten.
=> Kansanedustajien ongelma on se, että heidän pitäisi demokratian vaatimusten mukaisesti samaistua moraalittoman äänestäjäkuntansa elämäntapoihin, mutta heidän ei pitäisi elää kuin äänestäjänsä silloin, kun ovat päässeet asemaan, varsinkaan ministerinä, koska joissain maissa moraali ja perhearvot ovat edelleen muodissa. Eduskunnassa ahdistelu vähenisi, jos siellä otettaisiin käyttöön burka ja sharia. Tämä on kuitenkin mahdotonta, koska joidenkin poliittinen menestys perustuu silikoniin ja anteliaisiin kaula-aukkoihin sekä nelivärikuviin arvokkaissa ja arvottomissa julkaisuissa. Tasa-arvon yhteiskunta tuottaa myös paljatusjournalismin lisäksi myös blondipolitiikan.
"Me kansanedustajat olemme poikkeuksellisen herkullista riistaa tälle mässäilylle. Meidän yksityisyytemmehän on yhteistä."
Kansanedustajat eivät ole ainoa ammattiryhmä, jotka myyvät - jopa hyvästä rahasta - yksityisyytensä yleisölle. Kansanedustajan ei pidäkään edustaa viisautta tai hyviä tapoja, koska edustuksellisuuden määritelmän mukaisesti hän edustaa "vain" kansaa eli rahvasta, jolle aristokratia ei halunnut 1800-luvulla luovuttaa valtaa taloudellisen kehityksen myötä, koska pelkäsi roskaväkeä ja barbariaa.
Muita ammatteja, jossa ollaan "framilla" ovat erilaiset opettajan tehtävät lastentarhanopettajista, opettajiin, pappeihin ja upseereihin. Papeilla, jotka ovat ammattinsa puolesta lähimpänä taivasta tai ovat ainakin yksilö- ja yhteiskuntamoraalin ammattilaisia, vaatimusodotukset ovat maallisen vallan käyttäjiäkin kovempia.
Ammattiin kuuluu julkijumalinen nuhteettomuus, koska perinteen siirtäminen perustuu nimenomaan julkisuudessa esitettyyn nuhteettomuuteen keskinkertaisen pätevyyden lisäksi.
Julkisuudessa esiintyjistä parhaiten palkattuja lienevät eurokansanedustajat, sitten tulevat ministerit ja kansanedustajat.
Ministerillä on se, ongelma, että hän ei edusta pelkästään kansaa: erotomaaneja, väärän valan vannojia, rattijuoppoja, naisenhakkaajia, oman edun tavoittelijoita ja tavallisempia syntisiä, vaan hänellä pitäisi poliittiseen neuvokkuuteen olla yhdistettynä vielä virkamieshyveet: pätevyys hallinnonalastaan ja nuhteettomuus:
--------------------------------------------------------------------------------
60 §
Valtioneuvosto
Valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä. Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.
--------------------------------------------------------------------------------
Tasavallan presidentti on todennut jotenkin siihen tapaan, että kansalaiset odottavat edustajiltaan itseään siistimpää elämäntapaa.
Ongelma on siinä, että miten hankkia kuuluisuutta ja "pysyä otsikoissa", ellei sitä tee populismilla tai renttuilulla tai haksahtelulla. Muuhun syöttiinhän eivät lehdet tartu ja tuloksena on eduskunnasta putoaminen melenkiinnottomana ja tylsänä.
"Sanoohan lakikin: "Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi."
Tehokkaampaa olisi ollut säätää Thaimaan kuningasta suojelevan lain kaltainen laki koskemaan kaikkia kansanedustajia, ministereitä, kansliapäällikköjä ja ylijohtajia. Jos joku arvostelee niin voi saada 8 vuotta vankeutta.
Näin olisi varmaa, että Suomessa julkisuus olisi vastuullista, Hymy, Seitsemän päivää, Ilta-Sanomat ja Iltalehti menettäisivät osan liikevaihtoaan ja kaiken saisi lukea Espanjan uutisista tai ulkomaalaisilta verkkopalstoilta.
"Siinä sitä ollaan. Olemme lakisääteisesti tirkistelyn kohteena ja siitä vielä maksetaan, kiitos sensaatiolehdistön vihjepalkkioiden. Itä-Saksassa arvioitiin olevan puoli miljoonaa Stasin vakoilijaa. Entä meillä? Onko täällä vastaavia liikkeellä viisi miljoonaa kännykkäkameroineen?"
Tässä mielessä olikin Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana, jolloin sisäasiainministerinä oli Ville Itälä ja suojelupoliisin päällikkönä Seppo Nevala melko huvittavaa syyttää ja tuomita vakoilusta, jos joku kävi ottamassa Itä-Berliinistä Länsi-Berliinissä valokuvia rakennuksista ja autoista ulkotilassa.
Samalla periaatteella voisi tietenkin langettaa jonkin tuomion siitä, että joku Iltalehden tai Ilta-Sanomien paparazzi käy kuvaamassa Nurmijärvellä Kehäsanomien entisen päätoimittajan tenniskentällä pelaavat naiskansanedustajat ja muuta tuttavattaret, joiden veljeily Maalaisliiton kanssa vähentää katu-uskottavuutta Aarvo Laitisen ja Pekka Ervastin kolumneissa.
"Eduskunnan aulassa kohtaamani pölmistyneen rouvan hämmästely on kääntäen meille kansanedustajille aito ongelma. Meitä tervehtivät kaikki niin tutut kuin tuntemattomat. Meitä seuraavat kaikki. Asiallista käytöstä edellytetään. Hyvä niin. Mutta virheistä rangaistaan - ja usein kohtuuttomalla tavalla."
Jos ajatellaan, että eduskunta voisi toimia kuin salainen kollegio, ei menisi kovin kauaa, kunnes häiriintyneet tekisivät siitä suljettujen laitosten kaltaisen. Eduskunta olisi sikäli erikoinen laitos, että salaisena ja muodollisesti korkeimpana valtiomahtina se olisi hallinnollisesti poliisin ja oikeuskanslerin koskemattomissa.
Eduskunta on valtiovallan monopoli, jota voi hallita vain ala-arvoisella julkisuudella. Jos eduskunta saisi työrauhan, siitä tulisi täysin koskematon, koska kenelläkään päätösvallan alaisella toimeenpanovallan haltijalla ei olisi oikein hampaita purra ylempiään.
"Medialla on vaativa paikka. Se luo todellisuuskuvan. Asiat ovat miltä ne näyttävät. Ja media näyttää. Entä kun se näyttää vain osan totuudesta tai jopa väärän kulman."
Medialla ei ole mitään velvollisuuksia. Suuri osa kansanedustajistakin on toimittajia ja ikään kuin ammattinsa puolesta hallitsee koukut: eihän sitä muuten olisi kansandustajaksi päässytkään. Toinen melko yliedustettu ryhmä ovat opettajat. Proletaareja ja kapitalisteja: työläisiä ja yrittäjiä on sen sijaan eduskunnassa vähän, koska perustunnettuuden hankkimiseksi tarvittava aika menee toisissa askareissa.
Logiikan kannalta eduskuntakin on paikka, jossa toimeenpanovallan virkamiehet valvovat toinen toisiaan.
"Millaiseen ryöpytykseen joutuivat ne seitsemän kansanedustajaa, jotka Helsingin Sanomat nimeltä mainiten väitti syyllistyneen seksuaaliseen häirintään. Oliko tässä koko totuus?"
Kyseessä oli kauden avaus. Yleisradio ja Helsingin Sanomat totesivat, että on "hiljainen uutiskausi" ja aloittivat Matti Vanhasen Ruusus-oikeudenkäynnin jatkoksi - kun tiesivät, ettei Vanhanen tyydy tuomioon, vaan valittaa epäsuorasti amatöörituomareiden epäpätevyydestä ja puolueellisuudesta hovioikeuteen, jotta saa ministeriä tyydyttävän tuomion: ministerihän ei Suomessa voi hävitä oikeudessa tai tyytyä edes tasapeliin, ellei ole muiden puolueiden, esimerkiksi SDP:n jahdattavana niin kuin Jäätteenmäki tai Juhantalo. Kun pääministeri ei saa kansan luottamustuomareilta kunnon tuomiota, pitää turvautua hovioikeuden virkamiehiin. Heillähän on uratoiveita päinvastoin kuin lautamiehillä.
Helsingin Sanomien erotiikkakevät onnistui yli odotusten ja Hymy täydensi työn yhdessä Ilta-Sanomien kanssa.
"Vähintään yhden kohdalla luulen tietäväni, että hän on syyttä suotta listalla. Nimisekaannus. Olikin kyse toisesta henkilöstä. Kenellä on vastuu? Kuka korjaa tilanteen?"
Tällä lausunnolla siis todistetaan, että kaikki muut, paitsi yksi on todennäköinen ahdistelija. Miten kukaan mieskansanedustaja voi sanoa toisen mieskansanedustajan tekemisistä todistajalausuntoa, ellei elä tämän kanssa jatkuvasti?
Tästä voi saada lööpin:"Kiljunen mene takuuseen VAIN yhdestä ahdisteluepäillystä!"
Seuraavaksi tivataan nimilistaa ja kehoitetaan eroamaan, jos tulee hätävalehdelluksi.
"Sain Jyrki Kasvilta aiheesta tekstiviestin. Siis tekstiviestin. Se oli
seuraava:
"Olen kuullut suoraan asianosaiselta kahdesta törkeästä häirintätapauksesta eduskunnassa ja kolmannesta toisen käden tietoa. Yksikään näistä ei kuitenkaan ollut HS:n seitsemän joukossa. Parin heistä olen kuullut puhuneen tai katsoneen loukkaavasti, mutta en käyneen käsiksi. Näistä ei kuitenkaan ole haluttu puhua avoimesti koska siitä uskotaan olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi avustajien kahvipöydissä näistä kuulee. Yhden naiskansanedustajan kähmimisen olen nähnyt itse, mutta kopeloija oli virkamies, ei edustaja. Myös mieheen kohdistuvasta ei-toivotusta käpälöinnistä eduskunnassa olen kuullut asianosaiselta."
=> Onko kansanedustaja Jyrki Kasvi antanut lupaa tekstiviestinsä julkaisemiseen? Luottamukselliseksi tekstiviestinä tarkoitettu viesti tarkoittaa sitä, että Ilta-Sanomien, Iltalehden tai Seitsemän päivää-lehden toimittaja menee seuraavaksi Jyrki Kasvin luokse kuulustelemaan, keitä nämä hänen tuntemansa käpälöitsijät ovat? Kun käpälöitsijät kompromettoidaan, seuraavaksi käsitellään heille rukkaset antaneet ja lisäksi suosion antaneet. Näin ollen eduskunnasta muodostuu juuri se korruptoituneen ja nepotistisen hilupillttuun mielikuva, jota vastaan Pekka Vilkuna kirjoitti vastineen siitä, että eduskunnasta on luotu mielikuva siitä, että se on pornoluola.
=> Mitä muuta rehellistä ja luottamuksellista Jyrki Kasvi on tekstannut? Pitäisikö hänen matkapuhelimensa luovuttaa Seiskalle tai Reenpäiden Yhtyneille Kuvalehdelle?
Kollegan tekstiviesti on tärkeä. Seksuaalisessa häirinnässä nollatoleranssi on ainoa mahdollisuus. Silti kysyn poikkeaako eduskunta tässäkään suhteessa maan keskiarvoista. Meiltä on syytä odottaa enemmän, mutta ihmisiä tämäkin talo on täynnä.
=> Uskoisin, että eduskunta on sukupuolimoraalittomampi kuin joku voimakkaasti suorittava työpaikka, esimerkiksi tehdas tai huolto- ja ylläpitolaitos. Jos on tuottavan työn puolella ja prosessissa kiinni, ei ole aikaa unelmoida ja ottaa kollegaa tai alaista reidestä kiinni. Paikka, jossa arvostetaan teknistä pätevyyttä ja suorittamista ei suosi luonnostaan nepotismia ja suhdetoimintaa, mitä pidetään jopa moraalittomana oman edun tavoitteluna, koska tästä kilpailukeinosta katsotaan seuraavan tekninen alivoima kilpailijoihin nähden.
=> Tuskin kukaan muu kuin johtava virkamies, kansanedustaja, ministeri tai presidentti (joissain maissa) kokee sellaista kaikkivaltiuden tunnetta, että uskaltaisi ottaa runsaasti riskejä luottaen asemavaltaan ja siihen, ettei esivallasta kirjoiteta törkeitä. Ennen huhuttiin ministeriöissä kansliapäälliköistä ja ylijohtajista, jotka eivät pelkästään pyytäneet, vaan joille tarjouduttiin.
=> Eduskuntaa voisi ehkä verrata johonkin teatteriin, jossa näyttelijät kilpailevat johtajan tai johtajattaren suosiosta miltei "kaikin keinoin". Eduskunnan ongelma on sen edustuksellisuus ja ylivoimaisuus vallankäyttäjänä. Jokainen äänestäjä on mukana eduskunnankin hulvattomassa elämässä oman kansanedustajansa kautta. Eduskunta voi olla suurien tuloerojensa vuoksi kuitenkin hulvattomampi kuin esimerkiksi kunta. Eduskunta voi olla Ruotsin lauttaa tai Tallinnan lauttaa tai hotellia siistimpi ympäristö.
=> Eduskunnan elämää helpottaisi paljon, jos kansanedustajat ja virkamiehet vannoisivat kaupparatsun valan: omaan henkilökuntaan, esimiehen puolisoon eikä asiakkaiden puolisoon kosketa. Birger Jaarli sääti (Karjalan) naisrauhan jo 1316 - 291 vuotta sitten.
=> Kansanedustajien ongelma on se, että heidän pitäisi demokratian vaatimusten mukaisesti samaistua moraalittoman äänestäjäkuntansa elämäntapoihin, mutta heidän ei pitäisi elää kuin äänestäjänsä silloin, kun ovat päässeet asemaan, varsinkaan ministerinä, koska joissain maissa moraali ja perhearvot ovat edelleen muodissa. Eduskunnassa ahdistelu vähenisi, jos siellä otettaisiin käyttöön burka ja sharia. Tämä on kuitenkin mahdotonta, koska joidenkin poliittinen menestys perustuu silikoniin ja anteliaisiin kaula-aukkoihin sekä nelivärikuviin arvokkaissa ja arvottomissa julkaisuissa. Tasa-arvon yhteiskunta tuottaa myös paljatusjournalismin lisäksi myös blondipolitiikan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kiitos, ensikerralla puolet lisää. Kylläpä kiinnostaa.