Pelkäät, ettei hän tunne samalla tavalla?
Mitä piirrettä itsessäsi arvelet hänen karsastavan? Ajatteletko häntä yli-inhimillisen täydellisenä ja itseäsi jotenkin puutteelisena? Miksi?
Mitä piirrettä itsessäsi arvelet hänen karsastavan? Ajatteletko häntä yli-inhimillisen täydellisenä ja itseäsi jotenkin puutteelisena? Miksi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
se herätti, hyviä kysymyksiä..
Niin, tulee ensimmäisenä mieleen se, että joku ajattelisi toisen tuskin olevan kiinnostunut, tai
ehkä ihastuksenkohde vaikuttaisi olevan kiinnostunut jostakuusta toisesta. Eikä sekään ole kaikki; entä, jos tunteista kertominen /niiden vahingossa esiin tuleminen päättyi joskus aiemmin niin, että omat, surulliset reaktiot tulivat esiin paikassa, jossa oli muitakin, ja ne omat reaktiot mietityttävät.
Jos joku on aikanaan kuullut huomioita ulkonäöstään tai ulkonäöstään, ei hänellä varmaankaan aina ole kaikkein varmin olo sellaisen henkilön edessä, jonka hän itse näkee jotenkin parempana. Jos ihastuu harvoin, ja itselle olisi tullut käsitys, että kaikki, joista hän kiinnostuu, ovat jotenkin erityisiä, ja varmasti moni olisi kiinnostunut heistä, niin ihminen voi olla aika epävarma.
Kun vielä ei ole ihastunut, niin ei jonkun henkilön mielipiteitä itsestä oikein edes ajattele. Ihastuttuaan sitä alkaa huoamata kaikenlaista siitä toisesta, ja miettii, mitähän tämä toinen ajattelee itsestä.. Ehkä ei itse ole yhtään erityinen kuin millaiseksi tämän toisen ajattelee.
Tällaista minulle tuli mieleen, mutta varmasti ihmisestä riippuen tulisi aika erilaisia vastauksia.
Minä olin pitkään ihastunut Juiceen! Etäältä tosin vain, valitettavasti.
Minä ihastun yleensä miehen seksikkäimpään elimeen, hänen aivoihinsa. Ja siihen huumorintajulisäkkeeseen. Ja lämpimään sydämeen.
ottaa näennäisen objektiivisen kannan, vai kerroitko omista kokemuksistasi 3. persoonassa?
kirjoitin harmittavan negatiivisen vastauksen. Ja vieläkin kirjoitan tätä jatkoa.. Toivottavasti tulee muitakin vastauksia, eikä tämä olisi ainoa. Olen aika epävarma itse näissä asioissa.
Tuskin kukaan heti päättää, ettei ikinä aikoisi kertoa toiselle. Mielestäni pitäisi kertoa. Lähtisikö se liikkeelle niin, että jompikumpi tekee jotakin pientä, mutta selkeää, josta toinen tajuaisi, että on kiinnostunut ?
mutta voihan joku muukin ajatella samoin ..?
joilla arvelee ihastuksensakin liikuskelevan. Täällä voi kertoa avoimesti, mitä tuntee. Minulla on ollut jo jonkin aikaa tunne, että se yksi osaa lukea rivieni välistä sen olevan minä. Hullua? Kirjoitan kuitenkin ikäänkuin se olisi totta. Teen tunteeni selviksi. Ehkä hän tuntee samalla tavalla. Ehkä hän ottaa yhteyttä. Aina jonkin tekosyyn keksii. Ei kannata möläyttää heti, että on ihastunut. Paitsi, jos ollaan kahden kesken ja on aivan ilmeistä, että toinenkin on. Kyllä sen huomaa.
hiljattain jonkun kuusikymppisen miljardöörin aivoihin:)
Ja mies varmaan myös mallin aivoihin..
sinulta, arvoisa aloittaja, miksi hänen pitäisi tietää tunteistani? Jos ihastun tai rakastun johonkin henkilöön, minä en ainakaan riennä oikopäätä kertomaan kyseiselle henkilölle tunteistani. Ei ole järkeä kertoa vaikkapa opettajalle tunteistaan, jos sattuu ihastumaan häneen. Ihastuinpa keneen tahansa, täytyy ensin puntaroida sitä, mikä on kannattavaa ja mikä typerää. Varmaan kannattaa myös miettiä, millaisia vastapuolen tunteet ovat. Onko suhteella mahdollisuuksia. Jne, jne..
Blaa, blaa.. :)
ote asioihin. Voi, kun minullakin olisi.
Välillä tuntuu, että sekoan täysin nähdessäni hänet. Ainakin sisällä
saattaa myllertää. Järkevästä käyttäytymisestä en osaa sanoa mitään.. :)
Eilen ainakin olisi tehnyt mieli takoa päätä seinään... Vilaus vain
hänestä, ja ...
Hän siis saa sinut sekaisin? Asia on niin kuin sen olla pitää. Ei rakkaudessa järjellä pärjää (luulen - en ole kokeillut:)
Luulen, että hän (m) ei henkisesti riitä minulle. Etsin ihmisistä syvyyttä, jos sitä ei löydy, niin... Kiinnostun harvoista.
no, niin... tuota. asiahan on nyt niin, että hän tietää tunteistani. en ole koskaan niitä hänelle kertonut, mutta hän on eräällä tavoin kysynyt asiaa ja minä olen vastannut... ja hän hyväksyisi varmasti minut tällaisena kuin olen, mutta minä en ikäväkseni voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on: rengas sormessa... :/ ei helppoa...
Jos on saanut useamman kerran pakit ja kärsinyt siitä aikamoiset tuskat, niin eiköhän se tuo vähintään saman verran epävarmuutta saada mitään aikaiseksi. Ja pelottaa että tulee sitä kakkaa niskaan kun kysyy toisen mielipidettä, ja siinä sitä sitten taas ollaan...
Tulee kans sellainen kumma yleistys, että kaikki olisivat samanlaisia: sanovat jotain että et oo mun tyyppiä, en oo valmis, tykkään toisesta, ei vaan kiinnosta... Siihen päälle vielä oma huono itsetunto niin on bailut. Ei yksinkertaisesti uskalla yrittää enää niin innokkaasti.
näin...Ajattelen että hän ansaitsee parempaa...Itsekkäästi näin, koska tällä tavoin asetan itseni ihastuksen yläpuolelle kuvitellen että tiedän paremmin mikä hänelle sopii. Oikeastaan ajattelin pyytää hänet kahville tai jotain? Mutta kynnys on aika korkea kun väkisinkin joutuu näkemään ja sitten nolottaa jos saa pakit. Eli "tunteita" en menis tosta noin vaan möläyttämään.Se on tyhmää.
Riittääkö toinen, ittenään, tai päinvastoin, tai saako kunnolla turpiinsa. Ehkä joku voi kokea että on puntarissa menettämässä enemmän kuin saamassa. Onnikin on uskaltamisen asia. Loppupelissä elämän asioissa kuitenkin rohkeat ovat voitonpuolella, mutta voihan elämää elää niinkin että minimoi tappiot.
kannattavaa kokeilla esim. että ottaa toiseen yhteyttä, vaikkei muuten tuntisi tätä ollenkaan, jos muita vaihtoehtoja ei tahdo löytyä?
lausuit sellaisen asian, joka sai minut tosiaan pohtimaan nyt. Mikä minä tosiaan olen sanomaan (itselleni ja täällä teille), etten välitä siitä, että mies on naimisissa. Että hetkikin hänen kanssaan riittäisi. Salaa uskon, että se yksikin kerta riittäisi saamaan ihastettuni panemaan minut puolisonsa edelle. Eihän se niin välttämättä käy. Voisin jäädä itkemään, nyt ilman haaveita, seuranani muistot ja tieto siitä, että en ollut riittävä hänelle. Ja tapaus saattaisi vahingoittaa heidän liittoaankin. Voisi olla seurauksena kolme onnetonta ihmistä, ja ehkä lapset myös. Ja lastenlapset... Ei, ei se ihan yhtä yksinkertaista naimisissa oleville ole kuin meille sinkuille. Eikä meillekään aivan ongelmatonta.
Kiitos, kun toit hiukan järkeä kuvioihin.
Tylsää.
varattu. Siihenhän rakastuminen pyrkii - olemaan toisen kanssa luja yksikkö.
hyvää, jos se toimisi.