Miten meitä kusetetaan?

Hämäämisen metodi:

Poliittiset järjestelmät luokitellaan arkitajunnassa "demokratioiksi" ja "diktatuureiksi". Näille molemmille on yhteistä yksi piirre: Hallitsemisen perusta on enemmistön kannatus. Keinoissa joilla tämä hankitaan ja säilytetään, on eroja. Moderni tajunnantäyttöteollisuus onkin kaventanut em. "järjestelmien" poikkeavuutta toisistaan.
Ihmisjoukkojen tajunnan säätelemiseksi epäkorrekti tieto, eli sellaiset asiat, jotka saavat kansan huomaamaan jotain ei-toivottua, pidetään poissa näkyvistä, tai tehdään vastenmieliseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään klassisia menetelmiä:

1. Kiistetään kaikki. Näin menettelevät vain tyhmät tai vallan sokaisemat. Tämä on häviäjän taktiikkaa.
2. Fiksu hankkii Asiantuntijan, -hätätapauksessa vaikka lukiolais-poika jota tituleerataan "tutkijaksi", joka mediassa toistaa taikasanat: "Asia ei ole sillä tavalla." Asiantuntijan ei tarvitse tietää mistään mitään, vaan tärkeintä on virallinen asema jossakin, ja sopiva habitus.

3. Esitetään torjuttua tietoa muistuttavaa hömppää, joka jättää kuulijaan muistijäljen. Kun "pahaa tietoa" tulee manipuloidun kuulijan korviin, hän "tunnistaa": "-Ai, tämä on sitä. Enpä taida olla kiinnostunut." Näin vaarallisen tiedon "ekologinen lokero" mediatodellisuudessa tulee täytettyä heikennetyllä kannalla, eikä vahinkoa tapahdu. Nettiin voidaan myös tehdä vaarallista aineistoa sisältävää sivua muistuttava tekele.

4. "Palkataan hulluja", eli etsitään jostakin sopivia kahjoja ikäänkuin ottamaan nimiinsä torjuttava asia. Jos joku vielä näiden toimenpiteiden jälkeen kiinnostuu ko. aiheesta, hän etsiytyy virallisen Mr/Ms.Hömpän luokse, -ja huomaa että tämän on täyttää potaskaa koko juttu. Sitten kiinnostunut lakkaa olemasta kiinnostunut, kuten olikin tarkoitus. Viralliset hömppä-hemmot pidetään esillä mediassa sopivin välein.

5. Esitetään oikeaa tietoa väärien henkilöiden/kanavien kautta, niin ettei tiedolla ole kuulijoita. Kun asia on kerrottu, sen uutisarvo laskee.

6. Eristetään torjuttavan tiedon harrastus "alakulttuuriksi", joka ei kommunikoi suuren yleisön kanssa, vaan ajan mittaan etääntyy normaali-ihmisiä kiinnostavasta maailmasta. Klassinen esimerkki tästä on äärivasemmiston varjomaailma, jossa nämä onnettomat jyystivät ideologiaansa vuosikymmeniä erossa reaalimaailmasta. Tämän sivun lukijoita kiinnostavassa pakanuus-tapauksessa voi olla vaarana pitäytyminen omassa keskustelu-sfäärissä, jossa muinaisuskontoja tms. pohditaan ottamatta huomioon (tavallisen) tieteen löytöjä, ja toisaalta keskustelu jää suuren yleisön tavoittamattomiin.

Eräät pohdiskelut "paleopaganismista" ja myöskin ns. arjalaisen menneisyyden rakentelu perustuvat vain po. sektorissa relevantteihin faktoihin, jotka ovat siis normaalin kritiikin ulottumattomissa ja perustuvat tutkimuksen piirissä jo vuosikymmeniä sitten hylättyihin näkemyksiin. "Atlantiksen" etsintä on toinen hyvä esimerkki henkisestä umpiosta, jossa eletään aivan omassa kuvitelma-maailmassa, jonka "totuudet" eivät ulkopuolisia kiinnosta. Sellaiseen joudutaan, jos jätetään huomioimatta muu kuin "omien" tieto.

Näin vaarallisesta tiedosta tulee "vaihtoehtoista", eli kukaan normaalielämää elävä ei välitä siitä pätkääkään.

7. Myönnetään torjuttava tieto todeksi, ja ryhdytään itse "edustamaan" sitä. Samalla saadaan (mediaa käyttäen) sen virallisen tulkitsijan rooli. Tästä asemasta käsin vesitetään ko. ilmiö, ja heti tilaisuuden tullen tehdään ikäänkuin kompromissi vallitsevan käsityksen kanssa, ja tuomitaan aidosti po. mielipidettä esittäneet "ääriryhmäksi". Tätä siirtoa valmisteltaessa lähetetään joku muu sättimään po. tiedon esittäjiä niistä näkökannoista käsin, jotka itse tullaan seuraavassa hetkessä hylkäämään.