Uskonto ja hallinto

Länsimaissa vuosisatainen kehitys on johtanut valtion ja kirkon erottamiseen toisistaan mikä ilmenee moniarvoisuuden ja ilmaisuvapauden lisääntymisenä. Toisaalta kristinuskon kriittinen arvopohjainen tutkimus on johtanut uskonnon järkiperäistymiseen ja vanhanaikaisten ihmisoikeuksia loukkaavien tapojen ja uskomuksien hylkäämiseen. Kehitys on tervetullutta mutta se on vienyt mukanaan osan uskonnon auktoriteettia ja ehdottomuutta. Monet uskonnolliset ihmiset tarvitsevat tuekseen oikeassaolemisen tunteen jota on vaikeaa saavuttaa kun julkisuudessa jatkuvasti repostellaan uskontoon liittyviä ongelmia. Kriittinen asenne pyhään on kuitenkin länsimaisen kehityksen ja moniarvoisuuden kulmakivi. Uskonto ei ole yleensä länsimaissa varteenotettava poliittinen tekijä eikä Raamatun ohjeilla perustella päätöksentekoa. Kannattaa silti muistaa se että Kristinusko tarjoaa jokaiselle kansalaiselle koeteltuja ja käyttökelpoisia moraalisia ohjeita.

Islamia puolestaan ei saa tutkia kriittisesti mikä on johtanut täysin mahdottomaan tilanteeseen. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa Koraanin vanhanaikaisia ja nykymaailmassa hyödyttömiä opetuksia joiden noudattamista valvotaan useimmissa muslimimaissa enemmän tai vähemmän väkivalloin. Koraanin sotaisien käskyjen painottaminen valtapoliittisista syistä on säännömukaisesti johtanut väkivaltaan muiden uskontojen tai etnisten ryhmien edustajia kohtaan. Moniarvoisuudesta tai demokratiasta puhuminen koetaankin muslimimaissa usein vaaralliseksi. Kritiikin puuttuminen ilmenee myös siinä että monessa maassa vaaditaan paluuta lähes puolitoistatuhatta vuotta vanhoihin käytäntöihin (esimerkiksi Shariaan). Käytännössä Islam on halvaantunut eikä kykene vastaamaan 2000-luvun tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Muslimien uskonnolliset johtajat ovat pulassa koettaessaan tulkita Koraanin agressiivisesta paimentolaisyhteiskunnasta periytyviä usein mielettömiltä tuntuvia säkeitä nykymaailman tarpeisiin. Kritiikin puute mahdollistaa useinkin törkeän väkivaltaisen vallankäytön legitimoimisen uskonnon avulla. Tämä pätee muslimien niin uskonnollisiin kuin maallisiinkin johtajiin. Länsimaissa kuilu Islamin ja reaalimaailman välillä kasvaa jatkuvasti. Tilanne on johtanut länsimaalaiselle käsittämättömän kaksinaismoraalin nousuun. Toimitaan täysin uskonnon vastaisesti mutta kuitenkin haetaan omille toimille oikeutus uskonnosta. Esimerkiksi käy Iranin raaka pappishallinto. Sama kaksinaismoraali ulottuu myös monen tavallisen muslimin elämään, esimerkkinä naisten ala-arvoinen kohtelu. Paikallisen kulttuurin syyllistäminen on vain osatotuus.

Ainoa järjellinen ratkaisu nykytilanteeseen on alkaa tutkimaan Koraania tieteellisin kriteerein, todeta osa siitä vanhentuneeksi ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi ja hylätä tämä aines. Islamilaisten maiden kouluttamaton ja ylhäältäohjailtavissa oleva kansa tuskin tähän lähtee koska muutos ei ole heidän uskonnollisten eikä poliittisten johtajiensa intressissä. Asetankin toivoni länsimaiden muslimeihin joista ainakin osa varmasti ymmärtää moniarvoisuuden ja demokratian arvon sekä ristiriidan Koraanin opetusten sekä käytännön tekojen ja seurausten välillä. Vaatimuksia ja kritiikkiä kannattaa esittää...

keu keu