Jordanian parlamentti teki ikävän teon peruessaan avioero-oikeutta koskevan lain, se oli paha takaisku naisille. Niinpä niin, kunpa pääsisin parlamentin puhemiehen kanssa turvalliseen paikkaan keskustelemaan tuosta ja muutamasta muusta asiasta... Jordaniassa en sitä viitsi tehdä, ei ole aikaa virua vankilassa, karkotustakaan en toivo.
Mutta ei tuo mikään yllätys ollut. Jordania on mainettaan vanhoillisempi beduiiniperinteeseen nojaava valtio. Ja (maltillinen) diktatuuri. Kuten ovat kaikki muutkin arabimaat (ja enemmän tai vähemmän suurin osa maailman maista). Valta ratkaisee. Hallitsijan valta alamaisten ylitse, miehen valta naisen ylitse, johtajan valta työntekijän ylitse jne... Jokainen ryhmä pyrkii pitämään huolta omasta vallastaan toisen kustannuksella. Siinä on sitten yksi lysti, mitä uskontoa harjoitetaan, koska jokaisesta uskonnosta löytyy lauseita, joilla valtaa perustellaan. Raivostuttavaa oman uskon kannalta, kun samaa uskontoa käytetään (minkä tahansa) ihmisryhmän riistämiseen.
Onko sitten kaikista uskonnoista vieraantuminen ainut ratkaisu? Länsimaissa kansa on hyvin maallistunutta, uskonnon harjoittaminen on lähinnä mummujen höpinöitä. Tälläkin palstalla varmasti kommentoi islamista moni, jolle oma usko on yhdentekevä. Vallankäytön perustelu uskonnon avulla on törkeätä mielen riistoa. Mihin sitten uskot, kun Jumala välillä suojelee Amerikkaa, välillä al-Qa'idaa? Joskus Jumala hyväksyy kuulemma orjuuden, joskus naisten alistamisen ja joskus ei-arjalaisten sortamisen.
Onko ratkaisu uskonnollisten yhteisöjen hajoittamisessa. Kansainvälisen lain mukaan jokainen saisi uskoa mihin tahtoo, kunhan ei sillä kiusaa muita. Yhteisöjen kokoontumiset kiellettäisiin yleisellä lailla. Silloin ei hallituksissa olisi äärimuslimi-klikkejä, eikä työpaikoilla lestadiolais-klikkejä tai USA:ssa juutalais-lobbaajia. Toisiko se rauhan ja tasa-arvon? Vai löytäisikö ihminen uuden tappelun aiheen ja sorron välineen??
Mutta ei tuo mikään yllätys ollut. Jordania on mainettaan vanhoillisempi beduiiniperinteeseen nojaava valtio. Ja (maltillinen) diktatuuri. Kuten ovat kaikki muutkin arabimaat (ja enemmän tai vähemmän suurin osa maailman maista). Valta ratkaisee. Hallitsijan valta alamaisten ylitse, miehen valta naisen ylitse, johtajan valta työntekijän ylitse jne... Jokainen ryhmä pyrkii pitämään huolta omasta vallastaan toisen kustannuksella. Siinä on sitten yksi lysti, mitä uskontoa harjoitetaan, koska jokaisesta uskonnosta löytyy lauseita, joilla valtaa perustellaan. Raivostuttavaa oman uskon kannalta, kun samaa uskontoa käytetään (minkä tahansa) ihmisryhmän riistämiseen.
Onko sitten kaikista uskonnoista vieraantuminen ainut ratkaisu? Länsimaissa kansa on hyvin maallistunutta, uskonnon harjoittaminen on lähinnä mummujen höpinöitä. Tälläkin palstalla varmasti kommentoi islamista moni, jolle oma usko on yhdentekevä. Vallankäytön perustelu uskonnon avulla on törkeätä mielen riistoa. Mihin sitten uskot, kun Jumala välillä suojelee Amerikkaa, välillä al-Qa'idaa? Joskus Jumala hyväksyy kuulemma orjuuden, joskus naisten alistamisen ja joskus ei-arjalaisten sortamisen.
Onko ratkaisu uskonnollisten yhteisöjen hajoittamisessa. Kansainvälisen lain mukaan jokainen saisi uskoa mihin tahtoo, kunhan ei sillä kiusaa muita. Yhteisöjen kokoontumiset kiellettäisiin yleisellä lailla. Silloin ei hallituksissa olisi äärimuslimi-klikkejä, eikä työpaikoilla lestadiolais-klikkejä tai USA:ssa juutalais-lobbaajia. Toisiko se rauhan ja tasa-arvon? Vai löytäisikö ihminen uuden tappelun aiheen ja sorron välineen??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Länsimaissa vuosisatainen kehitys on johtanut valtion ja kirkon erottamiseen toisistaan mikä ilmenee moniarvoisuuden ja ilmaisuvapauden lisääntymisenä. Toisaalta kristinuskon kriittinen arvopohjainen tutkimus on johtanut uskonnon järkiperäistymiseen ja vanhanaikaisten ihmisoikeuksia loukkaavien tapojen ja uskomuksien hylkäämiseen. Kehitys on tervetullutta mutta se on vienyt mukanaan osan uskonnon auktoriteettia ja ehdottomuutta. Monet uskonnolliset ihmiset tarvitsevat tuekseen oikeassaolemisen tunteen jota on vaikeaa saavuttaa kun julkisuudessa jatkuvasti repostellaan uskontoon liittyviä ongelmia. Kriittinen asenne pyhään on kuitenkin länsimaisen kehityksen ja moniarvoisuuden kulmakivi. Uskonto ei ole yleensä länsimaissa varteenotettava poliittinen tekijä eikä Raamatun ohjeilla perustella päätöksentekoa. Kannattaa silti muistaa se että Kristinusko tarjoaa jokaiselle kansalaiselle koeteltuja ja käyttökelpoisia moraalisia ohjeita.
Islamia puolestaan ei saa tutkia kriittisesti mikä on johtanut täysin mahdottomaan tilanteeseen. Kukaan ei uskalla kyseenalaistaa Koraanin vanhanaikaisia ja nykymaailmassa hyödyttömiä opetuksia joiden noudattamista valvotaan useimmissa muslimimaissa enemmän tai vähemmän väkivalloin. Koraanin sotaisien käskyjen painottaminen valtapoliittisista syistä on säännömukaisesti johtanut väkivaltaan muiden uskontojen tai etnisten ryhmien edustajia kohtaan. Moniarvoisuudesta tai demokratiasta puhuminen koetaankin muslimimaissa usein vaaralliseksi. Kritiikin puuttuminen ilmenee myös siinä että monessa maassa vaaditaan paluuta lähes puolitoistatuhatta vuotta vanhoihin käytäntöihin (esimerkiksi Shariaan). Käytännössä Islam on halvaantunut eikä kykene vastaamaan 2000-luvun tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Muslimien uskonnolliset johtajat ovat pulassa koettaessaan tulkita Koraanin agressiivisesta paimentolaisyhteiskunnasta periytyviä usein mielettömiltä tuntuvia säkeitä nykymaailman tarpeisiin. Kritiikin puute mahdollistaa useinkin törkeän väkivaltaisen vallankäytön legitimoimisen uskonnon avulla. Tämä pätee muslimien niin uskonnollisiin kuin maallisiinkin johtajiin. Länsimaissa kuilu Islamin ja reaalimaailman välillä kasvaa jatkuvasti. Tilanne on johtanut länsimaalaiselle käsittämättömän kaksinaismoraalin nousuun. Toimitaan täysin uskonnon vastaisesti mutta kuitenkin haetaan omille toimille oikeutus uskonnosta. Esimerkiksi käy Iranin raaka pappishallinto. Sama kaksinaismoraali ulottuu myös monen tavallisen muslimin elämään, esimerkkinä naisten ala-arvoinen kohtelu. Paikallisen kulttuurin syyllistäminen on vain osatotuus.
Ainoa järjellinen ratkaisu nykytilanteeseen on alkaa tutkimaan Koraania tieteellisin kriteerein, todeta osa siitä vanhentuneeksi ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi ja hylätä tämä aines. Islamilaisten maiden kouluttamaton ja ylhäältäohjailtavissa oleva kansa tuskin tähän lähtee koska muutos ei ole heidän uskonnollisten eikä poliittisten johtajiensa intressissä. Asetankin toivoni länsimaiden muslimeihin joista ainakin osa varmasti ymmärtää moniarvoisuuden ja demokratian arvon sekä ristiriidan Koraanin opetusten sekä käytännön tekojen ja seurausten välillä. Vaatimuksia ja kritiikkiä kannattaa esittää...
keu keu