Arkikielessä käytämme ihmisistä mm. seuraavia termejä: ystävä, kaveri, kamu, toveri, frendi, tuttava, tuttu, `yks tuttu (vaan)`, sukulainen jne.
Nämä kaikki ilmaisevat jollain tavalla suhdetamme toiseen henkilöön(subjektiin). Esim. subjekti A:n suhde subjekti B:hen voisi olla `yks tuttu vaan`
-suhde. Tällöin olisin nähnyt henkilön mahdollisesti useammin kuin kerran ja myös todennäköisesti tervehtinyt.
Itse olen joskus pohtinut: minulla on (1)ystäviä, (2)kavereita, (3)tovereita,(4)tuttuja,(5)minusta ei-pitäviä. Kaikki nämä ilmaisevat suhteen läheisyyttä tiettyyn henkilöön. Mitä kuitenkin on ystävyys sanan todellisessa, täydellisessä merkityksessä? Millainen henkilö on ystävä tai mikä tekee ystävästä ystävän?
Asiaan voisi vastata kahdesta näkökulmasta:
(1)Subjektiivinen näkökulma eli mitä ystävyys on tietylle henkilölle itselleen, ts. oma näkökulma/mielipide.
(2)Objektiivinen näkökulma eli mitä ystävyys yleisesti ottaen voisi olla. Miten se voitaisiin määritellä, niin se voisi koskea jokaista ihmistä maailmassa.
Vastaan itse subjektiivisesta näkökulmasta ensin. Olen aina pitänyt ystävänä henkilöä, joka täyttää ainakin seuraavat kriteerit:
- Luotettavuus. Uskallan puhua hänelle henkilökohtaisista asioistani ja muutenkin voin eri asiossa luottaa häneen.
- Tunnen hänet ainakin kohtuullisen hyvin.
- Emotiaalinen kanssakäyminen luonnistuu eli tunnetasolla pääsee kutakuinkin samalle tasolle.
- Jotain, mitä tahansa yhteistä, mikä yhdistää.
Tässä siis oma näkökulmani/mielipiteeni. Voiko tätä kuitenkaan yleistää? Voidaanko siis kriteereiden (1)tuntee kohtuu hyvin,(2)`emotionaalinen side` vallitsee ja (3)jotain yhteistä, (4)luottamus perusteella sanoa, että henkilö on ystävä?
Entä, jos nämä kriteerit täsmäävät esim. omaan äitiin, isään tai siskoon? Voiko heitä kutsua ystäviksi? Eikö suhde heihin ole pakostakin erilainen? Arkikielessä emme sano siskostamme, että hän on ystäväni, vaan siskoni. Toisaalta joku voi sanoa avio-/avopuolisolleen, että hän on ystävä myös. Elokuvatyyppisesti:
"Onko sinulla ystäviä?"
"Rakas, sinä olet ystäväni"
Seurusteluhan on jossain määrin samantapaista kuin ystävyys. Jokaisella on kuitenkin oma käsitys seurustelusta.
Ystävyys vallitsee kahden henkilön välillä, mutta voiko esimerkiksi lemmikkieläintä kutsua ystäväksi? Tällöin ystävyys olisi tietenkin erilaista ystävyyttä.
Voisiko alla oleva ystävyyden määritelmä kuvata todellisuutta hyvin?
Ystävyys on kahden henkilön välinen (tunne)side, jossa on mukana sekä emotionaalinen puoli että tietämys henkilöstä yleensä. Ystävyydelle on ominaista molemminpuoleinen ymmärrys ja sympatia.
Voidaanko kuitenkaan sanoa, että ystävyys olisi tunne? Tuskinpa. Mistä ystävyys on ylipäätäänsä lähtöisin? Onko ystävyys:
(1)Ihmisten luoma käsite, jolla ei ole todellisuuspohjaa
(2)Jumalan lahja
(3)Inhimilliseen luontoon sisältyvä asia
Itse valitsisin kohdan kaksi. Tällöin voisin sanoa, että ystävyyttä ei voida täsmällisesti määritellä. Jokainen voi kuitenkin kokea ystävyyden ja saada hyvän käsityksen siitä, mutta kokemusta on vaikea muuttaa sanoiksi.
Koska uskon, että on Jumala, niin tällä alkuoletuksella voin sanoa, että hän synnyttää ystävyyden. Mitä ystävyys sitten itsessään on? Siinä on ongelma. Mitä mieltä Te arvoisat lukijat olette?
Mitä on ystävyys?
12
1333
Vastaukset
- Rosa
minusta ystävyys on sitä, että haluaa toiselle hyvää ja rakastaa häntä. Tietysti siihen kuuluu myös ehdoton luottamus ja avoimuus. Ystävä on joku joka on niin hyvä, että uskallat luottaa häneen.
- Edmond
Täytyy sanoa, että määritelmäsi ystävyydestä arkisesta näkökulmasta on varsin naseva, yksinkertaisen pureva, vaikka tosin se ei vielä täsmällisesti määrittele ystävyyttä(kukapa sitä täsmällisesti määrittelemään).
"minusta ystävyys on sitä, että haluaa toiselle hyvää ja rakastaa häntä. Tietysti siihen kuuluu myös ehdoton luottamus ja avoimuus. Ystävä on joku joka on niin hyvä, että uskallat luottaa häneen."
Eli voimme havaita nämä 4 kriteeriä:
(1)Haluaa toiselle hyvää
(2)Rakastaa toista
(3)Ehdoton luottamus toiseen
(4)Avoimuus toista kohtaan
Ja olettaisin, että näiden tulee olla molemminpuolisia eli molempien tulee täyttää nämä ehdot toista kohtaan.
Kriteerin 2 voisin vielä kyseenalaistaa. Mitä tässä rakkaus tarkoittaa? Onko olemassa ystävänrakkautta, joka on erilaista kuin esim. avioliitossa elävän miehen ja naisen välinen rakkaus?
Entä mistä ystävyys syntyy/mikä ystävyys on? Onko ystävyys käsite, joka on ihmisen mielessä. Onko ystävyys taivaallinen lahja, onko ystävyys luonnossa esiintyvä asia? - Rosa
Edmond kirjoitti:
Täytyy sanoa, että määritelmäsi ystävyydestä arkisesta näkökulmasta on varsin naseva, yksinkertaisen pureva, vaikka tosin se ei vielä täsmällisesti määrittele ystävyyttä(kukapa sitä täsmällisesti määrittelemään).
"minusta ystävyys on sitä, että haluaa toiselle hyvää ja rakastaa häntä. Tietysti siihen kuuluu myös ehdoton luottamus ja avoimuus. Ystävä on joku joka on niin hyvä, että uskallat luottaa häneen."
Eli voimme havaita nämä 4 kriteeriä:
(1)Haluaa toiselle hyvää
(2)Rakastaa toista
(3)Ehdoton luottamus toiseen
(4)Avoimuus toista kohtaan
Ja olettaisin, että näiden tulee olla molemminpuolisia eli molempien tulee täyttää nämä ehdot toista kohtaan.
Kriteerin 2 voisin vielä kyseenalaistaa. Mitä tässä rakkaus tarkoittaa? Onko olemassa ystävänrakkautta, joka on erilaista kuin esim. avioliitossa elävän miehen ja naisen välinen rakkaus?
Entä mistä ystävyys syntyy/mikä ystävyys on? Onko ystävyys käsite, joka on ihmisen mielessä. Onko ystävyys taivaallinen lahja, onko ystävyys luonnossa esiintyvä asia?Minusta ystävänrakkaus eroaa aviollisesta rakkaudesta siinä, että sen päämäärä on erilainen. Ystävänrakkaus on platonista, siihen ei liity eroottisuutta eikä omistuvuutta, siis siinä mielessä omistuvuutta että haluaa antautua toiselle myös seksuaalisesti.
Minusta tuntuu että ystävät annetaan ihmisille pahoja päiviä varten, oikea ystävä ei hylkää koskaan. Mistä se sitten syntyy? Minä ainakin olen ystävänieni kanssa samankaltainen, ymmärrän heitä sydämelläni ja rakastan heitä heidän puutteistaan huolimatta. - Edmond
Rosa kirjoitti:
Minusta ystävänrakkaus eroaa aviollisesta rakkaudesta siinä, että sen päämäärä on erilainen. Ystävänrakkaus on platonista, siihen ei liity eroottisuutta eikä omistuvuutta, siis siinä mielessä omistuvuutta että haluaa antautua toiselle myös seksuaalisesti.
Minusta tuntuu että ystävät annetaan ihmisille pahoja päiviä varten, oikea ystävä ei hylkää koskaan. Mistä se sitten syntyy? Minä ainakin olen ystävänieni kanssa samankaltainen, ymmärrän heitä sydämelläni ja rakastan heitä heidän puutteistaan huolimatta.Uskon niin.
- Edmond
Ystävän seurassa käyttäytyminen saa ikään kuin erilaisen olemuksen.
Toisen persoonallisuus luo toisessa jotain uutta(ehkä paremmin sanottuna nostaa joitakin tiettyjä puolia ihmisestä esiin) ja päinvastoin.
Ihminen on yksinään käytännössä `omaa vakaa itsensä`, mutta ystävä melkeinpä saa aikaan sellaisen reaktion, että kokee itsensä lähes uudeksi/eri ihmiseksi.
"Ihminen hioo ihmistä." - Rosa
Edmond kirjoitti:
Ystävän seurassa käyttäytyminen saa ikään kuin erilaisen olemuksen.
Toisen persoonallisuus luo toisessa jotain uutta(ehkä paremmin sanottuna nostaa joitakin tiettyjä puolia ihmisestä esiin) ja päinvastoin.
Ihminen on yksinään käytännössä `omaa vakaa itsensä`, mutta ystävä melkeinpä saa aikaan sellaisen reaktion, että kokee itsensä lähes uudeksi/eri ihmiseksi.
"Ihminen hioo ihmistä."Voisin keskustella ystävieni kanssa loputtomiin, en koskaan kyllästy heidän persooniinsa enkä heidän seuraansa...mikä on minusta hyvin hämmästyttävää. Toisaalta minulla ei ole kovinkaan monta sellaista ystävää, joihin luottaisin täydellisesti, mutta he ovatkin sitten todella tärkeitä :).
Minusta ystävyys on nykypäivänä aliarvostettua, ystävyyssuhteiden rakentaminen ainakin minulla on vienyt vuosia, ja voi olla että kiireisinä arkipäivinä on vaikea luoda uusia pysyviä suhteita. Minun ystävyyssuhteilleni on ominaista pysyvyys, samat ihmiset säilyvät mukanani vuosikymmeniä :), ja olen siitä hyvin onnellinen. - Rosa
Edmond kirjoitti:
Uskon niin.
eikö rakkaus ole muutenkin uskon asia? :)
- Edmond
Rosa kirjoitti:
eikö rakkaus ole muutenkin uskon asia? :)
on uskonasia. Jumala on rakkaus, uskon niin.
- Edmond
Rosa kirjoitti:
Voisin keskustella ystävieni kanssa loputtomiin, en koskaan kyllästy heidän persooniinsa enkä heidän seuraansa...mikä on minusta hyvin hämmästyttävää. Toisaalta minulla ei ole kovinkaan monta sellaista ystävää, joihin luottaisin täydellisesti, mutta he ovatkin sitten todella tärkeitä :).
Minusta ystävyys on nykypäivänä aliarvostettua, ystävyyssuhteiden rakentaminen ainakin minulla on vienyt vuosia, ja voi olla että kiireisinä arkipäivinä on vaikea luoda uusia pysyviä suhteita. Minun ystävyyssuhteilleni on ominaista pysyvyys, samat ihmiset säilyvät mukanani vuosikymmeniä :), ja olen siitä hyvin onnellinen."Minusta ystävyys on nykypäivänä aliarvostettua"
- Siinä olen samaa mieltä. Nykypäivänä on enemmänkin jonkinlaista `toveruutta` tai `massaan mukautumista` sen sijaan, että olisi todellista ystävyyttä ihmisten välillä.
"Ystävyyssuhteiden rakentaminen ainakin minulla on vienyt vuosia, ja voi olla että kiireisinä arkipäivinä on vaikea luoda uusia pysyviä suhteita."
- Kiire on kiire...nykypäivän probleemi. Itselläni on 3 hyvää ystävää. Ikävä kyllä näen heitä suhteellisen harvoin.
- Tapsa
Todella hyvä kirjoitus, täynnä asiaa! Tuollaisia juttuja itsekin miettii monesti, ja sinä olit kyllä kirjoittanut mietteeni tuohon artikkeliin. Kiitos! Saanko luvan kopioida tuon jutun itselleni, ei levitykseen?
Minun mielestäni ystävän ja kaverin ero on siinä että tosi ystävää rakastaa.
Minä rakastan ystäviäni, ja vaikka olenkin mies, uskallan myöntää sen itselleni ja ystävilleni.
Sanoin kerran ystävälleni, mies hänkin, että minä pidän sinua enemmän veljenä, kuin ystävänä, ja minä rakastan sinua.
Ystäväni katsoi minua jonkin aikaa ja sanoi sitten: Minäkin rakastan sinua kuten veljeä.
Sitten halasimme ja lähdimme vain ottamaan kunnon kilpajuoksun.
Saattaa kuulostaa nynnyltä ja elokuvamaiselta mutta totta se on.
Onko väärin jos mies rakastaa miestä ja myöntää sen? HUOM! En ole homo!- Edmond
ja kopioi ihmeessä jos haluat :D
Eiköhän sitä mieskin voi miehelle sanoa, että rakastaa toista(niinkuin ystävä rakastaa ystävää).
- evita
Hyvät ajatuksenne inspiroivat minutkin miettimään, miten määrittelisin ystävyyttä:
Ystävyys eroaa rakkaudesta siinä, että ystävyys ei ole eroottista eikä sido vain yhteen suhteeseen. Ystävälle sallitaan se että hänellä on myös muita yhtä hyviä ystäviä, eikä toisten olemassaolo herätä epävarmuutta omasta asemasta.
Keskeistä ystävyydessä on luottamus. Luotetaan siihen, että ystävän seurassa saa olla oma itsensä ja ystävä hyväksyy sinut puutteinesikin. Erehdykset ja erimieltä olemiset, kiivaatkaan mielipide-erot eivät horjuta ystävyyttä. Luotetaan myös siihen että ystävä ei halua loukata tahallaan, ei kertoa asioitasi takanapäin tai edes mielessään kritisoida sinua ilkeästi, vaikka tietääkin vajavuutesi. Ystävälle ei tarvitse esittää parempaa kuin on, eikä ystävältä vaadita täydellisyyttä.
Ystävyys kestää myös pitkät erot. Se kestää senkin, että ihminen muuttuu. Ystävyys on kestävämpää kuin rakkaus, koska se ei sido ja on yksinkertaisempaa. Ystävyys perheenjäseniin tai rakastettuun ei voi olla yhtä tasa-arvoista ja tunnesidoksista vapaata kuin ystävyys "ulkopuolisiin". Äiti on aina äiti, vaikka olisi kuinka hyvä ystävä, eikä äidille kerrota kaikkea. Puoliso on ensisijaisesti rakastettu ja erityisasemassa, eikä hänellekään ehkä puhuta kaikkea sitä mitä ystävälle.
Pinnalliselta tuntuva kaveruuskin voi olla ystävyyttä, jos vain luottamus on mukana.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka tuntuvat ystäviltä jo ennen kuin tiedän heistä paljoakaan. Silloin ystävyys on syntynyt tunteesta, että tuohon ihmiseen voi luottaa ja että molemminpuolin hyväksymme toisemme puutteineenkin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksei voitaisi vaan puhua asiat selväksi?
Minulla on ollut niin kova ikävä sinua, etten oikein edes löydä sanoja kuvaamaan sitä. Tuntuu kuin jokainen hetki ilman491526Sunnuntai terveiset kaivatulle
Maa on vielä valkoinen vaikka vappu lähestyy, otetaan pitkästä aikaa pyhä terveiset kaivatullesi tähän ketjuun !!761355- 201026
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊871026- 86946
Ai miehillä ei ole varaa maksaa
Treffejä naiselle johon on ihastunut? Ihanko totta dusty miehet? Tekosyy. Haluatko laittaa 50/50 kaikki kulut parisuhtee187886Olet mielessäni
viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Ihastuin sinuun enkä voi tunteilleni mitään. Jos uskaltaisin, tunnustaisin s20841Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi99825- 82811
Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?70759