Minähän yritän olla siis jatkuvasti kuitenkin parempi ihminen. Jos olen naisen mielestä itsekäs tai jotenkin liian voimasanainen, olen joskus jopa vittumainen, niin miksi ei puhuta mitään vaan pidetään mykkäkoulua, suljetaan kaikki yhteydet eikä kerrota ollenkaan missä mennään. Itketään yksin vaan jossain. En minä tiedä mitä missäkin tapahtuu jos ei kerrota.
Jos ei ole henkisesti tarpeeksi vahva sanomaan minulle edes, EDES vaikka haista paska, niin aika selvää että turha kummankaan enempää vaivautua?
Kuka kuitenkaan tahtoo näytellä toisen ihmisen kanssa suhteessa?
Haen nykyään tositarkoituksella vanhempaa naisseuraa enkä todellakaan nuoria tyttöjä koska tiedän että useimmat eivät ole henkisesti tarpeeksi varttuneita edes käsittelemään ja ymmärtämään asioita joita olen itse käynyt läpi.
Ne nuoret taasen jotka ovat henkisesti vahvoja ovat vielä täysin sokeita itse maailmalle kokonaisuudessaan ja ovat kovia kokeneena kaiken maailman napa. Se todellinen herääminen heillä tapahtuu vasta myöhemmin.
Kyllä ihmisen pitää kehittyä eikä sortua olemaan sitä mihin on muut muovanneet.
Elän niin kuin muut, mutta se tietty henkinen ero on aika selvä enkä vaan osaa enkä tahdo asettua enää sille tasolle
Missä se minun nainen odottaa jonka kanssa kahvittelemme sunnuntaisin poliisien kanssa kun selvitämme yhdessä naapurien valituksia. Minulla on musta silmä ja sinulla paha mieli . No ei sentään... :P
kohtasin sopivan naisen mutta en kaiketi sytyttänyt tai sitten ei nähnyt sitä mitä yritin kertoa. Olin ihastunut mikä muuttaa valitettavasti ihmisen aika tehokkaasti teini-ikäisen tasolle
olen huomannut että jotenkin olen usein herkästi niskan päällä vaikka otan toisen huomioon.
En vaan kykene ottamaan sellaista naista jota pitää pelkästään helliä, pelaamme nörttikavereiden kanssa avaruuspelejä ja paijaamme kissaa.
ymmärrän että se on todella kaunista mutta haluan ihmisen joka on minun tyyppiäni.
Tajuan mikä on juttu kun minua jatkuvasti ylistää taidoista ynnä muusta. Vedän viikatteella siinä vaiheessa.
Voi toki kehua mutta jos kohtelee kuin olisin rokkistara niin mitä sanotaan koskaan vastaan kun kohtelen huonosti? Sitä vaan alistutaan ja otetaan vastaan. En lähde siihen. Ei tästä johtuen ihastumiset oikeen sovi minulle.
Uskon että kun mies ja nainen on tasapainossa niin löytyy jatkuvaa vireyttä ja jännitettä puolin ja toisin pitää suhdetta yllä.
Enkä tarkoita riitelyä. Ongelmat ratkeaa uskoakseni silloin muutenkin nopeasti kun kumpikaan ei ole alistuneessa asemassa ja syö kaikkea paskaa.
Jos ei ole henkisesti tarpeeksi vahva sanomaan minulle edes, EDES vaikka haista paska, niin aika selvää että turha kummankaan enempää vaivautua?
Kuka kuitenkaan tahtoo näytellä toisen ihmisen kanssa suhteessa?
Haen nykyään tositarkoituksella vanhempaa naisseuraa enkä todellakaan nuoria tyttöjä koska tiedän että useimmat eivät ole henkisesti tarpeeksi varttuneita edes käsittelemään ja ymmärtämään asioita joita olen itse käynyt läpi.
Ne nuoret taasen jotka ovat henkisesti vahvoja ovat vielä täysin sokeita itse maailmalle kokonaisuudessaan ja ovat kovia kokeneena kaiken maailman napa. Se todellinen herääminen heillä tapahtuu vasta myöhemmin.
Kyllä ihmisen pitää kehittyä eikä sortua olemaan sitä mihin on muut muovanneet.
Elän niin kuin muut, mutta se tietty henkinen ero on aika selvä enkä vaan osaa enkä tahdo asettua enää sille tasolle
Missä se minun nainen odottaa jonka kanssa kahvittelemme sunnuntaisin poliisien kanssa kun selvitämme yhdessä naapurien valituksia. Minulla on musta silmä ja sinulla paha mieli . No ei sentään... :P
kohtasin sopivan naisen mutta en kaiketi sytyttänyt tai sitten ei nähnyt sitä mitä yritin kertoa. Olin ihastunut mikä muuttaa valitettavasti ihmisen aika tehokkaasti teini-ikäisen tasolle
olen huomannut että jotenkin olen usein herkästi niskan päällä vaikka otan toisen huomioon.
En vaan kykene ottamaan sellaista naista jota pitää pelkästään helliä, pelaamme nörttikavereiden kanssa avaruuspelejä ja paijaamme kissaa.
ymmärrän että se on todella kaunista mutta haluan ihmisen joka on minun tyyppiäni.
Tajuan mikä on juttu kun minua jatkuvasti ylistää taidoista ynnä muusta. Vedän viikatteella siinä vaiheessa.
Voi toki kehua mutta jos kohtelee kuin olisin rokkistara niin mitä sanotaan koskaan vastaan kun kohtelen huonosti? Sitä vaan alistutaan ja otetaan vastaan. En lähde siihen. Ei tästä johtuen ihastumiset oikeen sovi minulle.
Uskon että kun mies ja nainen on tasapainossa niin löytyy jatkuvaa vireyttä ja jännitettä puolin ja toisin pitää suhdetta yllä.
Enkä tarkoita riitelyä. Ongelmat ratkeaa uskoakseni silloin muutenkin nopeasti kun kumpikaan ei ole alistuneessa asemassa ja syö kaikkea paskaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lue oma tekstisi, ehkä huomaat.
itsekeskeisyys ei ole hyve.
En ihan ymmärtänyt mitä yritit sanoa, mutta jotain kuitenkin poimin.
Ei ihminen voi sanoa olevansa vahva, jos se tarkoittaa toisen jyräämistä alleen. Vahva ihminen uskaltaa näyttää heikkoutensa ja päästää lähelleen. Tarkoitan sitä, että kun laskee puolustusmuurit ja on avoin, niin on paljon enemmän pelissä, kuin olemalla despootti. Ei ole vahvuutta olla aina oikeassa, ei ole vahvuutta ajatella omien kokemusten olevan jotenkin ylivoimaisesti pahempia kuin toisten. Jokainen ihminen on ihmeellinen, kun vain jaksaa tutustua tarpeeksi... klisee, mutta niin totta.
Ihminen kehittyy yhdessä ympäristönsä kanssa, ei tyhjiössä omien tunteidensa kanssa. Ympäristö ja elämäkokemukset muovaa ihmistä väistämättä, ei ole olemassa mitään sisäistä ääntä, ideaalia, jonka puitteissa ihminen kasvaa.
Ongelmat ratkeaa, kun pystyy kuuntelemaan ja kuulemaan oikeasti sen, mitä toinen haluaa sanoa. Se on yllättävän vaikeaa - kokeile joskus :)
avoimuuteen ja
yritän yritän...
se on vaan kai vaikeampaa ja vaikeampaa kun ei ole ystäviä. Ketä voin ottaa huomioon?
Yksinäisyys kai sitten tekee itsekeskeisen.
Yritän pitää yllä ihmissuhdetaitojani tällä mielikuvituksella. Eräs päivä saavuin kotiin ja kuvittelin naiset tänne keskustelemaan keskenään.
voisin taas etsiskellä vaikka uusia harrastuksia ja tavata uusia ihmisiä
Kaikki alkoi joskus ala-asteella kun olin kaikista suosituin poika koko luokalla. Hyvää hyvyyttäni ryhdyin kundin kaveriksi jota kaikki vihasi ja jolla ei ollut ystäviä. Jotenkin sitten vähän ajauduin olemaan vain sitten hänen kaverinsa ja nyt ei ole sitten ketään.
Kaiken lisäksi vedimme jotain ala-arvoista toisten ihmisten arvostelua ja teinimäistä pelleilyä, mitä totta puhuakseni aina vihasin. Ei ole nyt mitään kaveripiirejä. Mutta se oli oma valintani.
Nyt olen käsittääkseni aika separi jollain asteella. Tahdon todella olla vaan hyvä ihminen
harva teini uskaltaa olla sen "einiinsuositun" kaveri. Olit siis aikaasi edelle silloin :)Ja kaikki teinit vetää rooleja, joten tullaksesi paremmaksi aikuiseksi sinun tulee aloittaa alusta ja unohtaa se teinielämä. Olet nyt eri ihminen kuin silloin. Sitä se aikuisuus on että ymmärtää olevansa samanlainen raakile kuin muut ja pyrkii paremmaksi. Tsemiä!
En tiedä. Ehkä ois vaan vihdoin oltava itselleenkin rehellinen ja todeta vihdoin että ei vaan ole naisille sitä vaadittua ainesta.
Miksi muuten tässä olisi yksin jos kelpaisi?
Osaan kyllä hyväksyä asiat sellaisinaan
niin se vaan menee
aina on jotain mitä voi tehdä, aina.
Suunnittelen lisää tatskoja kehoon jotka kaunistaa. Mietin semmoista ihan taiteilijan lohikäärmettä mutta ensin vielä yksi oma design, mietitään sitte sitä lisää
Tietäispä missä on näytelmäkerho täällä päin. Vois olla hauskaa
...
menen tästä harrastamaan monologia itseni kanssa