Meillä mies (ymmärrän kyllä työstä johtuvan väsymyksen arkena) ei "jaksa" hoitaa vauvaa!
Edes viikonloppuisin hän ei halua olla kotona (ne kaverit..) ja jos on kotona, hän ajattelee vain itseään...
Inhottaa lapsen puolesta, jos vauva on hänen sylissä (menen vaikka suihkuun) niin kohta jo lapsi huutaa sängyssä. Mies ei "jaksanut" pidellä sylissä kauempaa ja sanoo että, "ei vauva sylissä rauhoitu niin on sama itkeekö sitten sylissä vai sängyssä"!!!
Onko mies jotenkin tunteeton? Yritin selittää, että vauvalla olisi TURVALLISEMPI olo sylissä, vaikka itkisikin. Ei ymmärtänyt, minä kuulema vain naputin hänelle turhasta!
Muutenkaan mies ei esim.ikävöi meitä ollenkaan jos on olut koko viikonlopun poissa.Kurjaa.
Edes viikonloppuisin hän ei halua olla kotona (ne kaverit..) ja jos on kotona, hän ajattelee vain itseään...
Inhottaa lapsen puolesta, jos vauva on hänen sylissä (menen vaikka suihkuun) niin kohta jo lapsi huutaa sängyssä. Mies ei "jaksanut" pidellä sylissä kauempaa ja sanoo että, "ei vauva sylissä rauhoitu niin on sama itkeekö sitten sylissä vai sängyssä"!!!
Onko mies jotenkin tunteeton? Yritin selittää, että vauvalla olisi TURVALLISEMPI olo sylissä, vaikka itkisikin. Ei ymmärtänyt, minä kuulema vain naputin hänelle turhasta!
Muutenkaan mies ei esim.ikävöi meitä ollenkaan jos on olut koko viikonlopun poissa.Kurjaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suhde vauvaan alkoi synnärillä ensi katseista, syöttämisestä (piti antaa jo alussa lisämaitoa), vaipanvaihdosta se sellaisesta.
Ja kun sitä sitten jatkoi niin siinähän se. Minä hoidin aina kaikki lapsiasiat kun olin kotona (paitsi yösyötöt), äiti tietenkin minun ollessani töissä.
Eron jälkeen oli luonnollista 50/50-huolto, koska suhde vauvaan oli jo niin kiinteä.
Sitä en sitten tiedä, miten se suhde luodaan jollei isä halua sellaista luoda.