mul on ollut tosi helppo raskaus ja nyt rv 33..tähän asti..mut nyt jotenkin vaan itkettää ja ottaa päähän olla raskaana.. Mun mies on ollut rilluttelemassa aika paljon viimesinä aikoina, ja ennen se ei oo mua yhtään haitannut.Mut nyt herään yöllä ja oon huomannut ihan uusia typeriä piirteitä itessäni, olen mustasukkainen, ja mietin vaan koko yön mitäköhän se tekee y.m.. Mulle jotenkin on alkanut ottaa tosi kovalle se että en itse pääse mihinkään, on kömpelön näköinen y.m Vaikka sanotaan että raskaus ei ole sairaus niin aikamoinen rajoite se kuitenkin mielestäni on..
Ahistaa ehkä just se että toinen jaksaa ja voi tehä kaikkea..
Kun itse ei saa syödä kaikkea mitä haluaa.. Ei enään jaksa liikkua niin kuin haluaa..
Eikä tässä tilassa baariinkaan huvita mennä kavereita tapaamaan..
Ei voi mennä shoppailee, kun äitiys raha niin pieni ja sekin on raskasta kun on niin kömpelö olo, eikä mikään enään oikeen näytä hyvältä päällä..
Soriu nyt tää valittelu, mut tuntuu et mulla ei oikeen täl hetkellä oo sellasia ystäviä jotka ois samassa tilassa mun kaa tai ymmärtäis mua..
Ja tää ehkä just oli se uusi juttu,, välillä on päiviä jolloin olen itse päivän säde ja nautin raskaudesta..(jolloin myös mieheni kanssa menee hyvin..
Mut sit on näitä jolloin tuntuu et kaikki on perseestä ja vaan itkettää..( ja silloin tuntuu että olen mailman yksinäisin ja miehenikään ei jaksa minua tukea tarpeeksi, menee lähinnä hiljaiseksi ja miettii varmaan että outo muija mitäköhän mä nyt taas oon tehnyt)..
Pitäis vissiin vaan yrittää löytää ittelleen jotain kivaa tekemistä että ei muutu ihan mökki höperöks..
Vai oisko vaan hormoonit jotka ovat alakaneet hyrrätä niin et on tosi sekavia tunteita..
Menis vaan viikot nopeasti ja sais sen ihanan nyytin syliin ja sais alkaa lenkkeilee ja harrastamaan taas..
onko muilla sekavia tunteita, loppu raskaudessa?
Ahistaa ehkä just se että toinen jaksaa ja voi tehä kaikkea..
Kun itse ei saa syödä kaikkea mitä haluaa.. Ei enään jaksa liikkua niin kuin haluaa..
Eikä tässä tilassa baariinkaan huvita mennä kavereita tapaamaan..
Ei voi mennä shoppailee, kun äitiys raha niin pieni ja sekin on raskasta kun on niin kömpelö olo, eikä mikään enään oikeen näytä hyvältä päällä..
Soriu nyt tää valittelu, mut tuntuu et mulla ei oikeen täl hetkellä oo sellasia ystäviä jotka ois samassa tilassa mun kaa tai ymmärtäis mua..
Ja tää ehkä just oli se uusi juttu,, välillä on päiviä jolloin olen itse päivän säde ja nautin raskaudesta..(jolloin myös mieheni kanssa menee hyvin..
Mut sit on näitä jolloin tuntuu et kaikki on perseestä ja vaan itkettää..( ja silloin tuntuu että olen mailman yksinäisin ja miehenikään ei jaksa minua tukea tarpeeksi, menee lähinnä hiljaiseksi ja miettii varmaan että outo muija mitäköhän mä nyt taas oon tehnyt)..
Pitäis vissiin vaan yrittää löytää ittelleen jotain kivaa tekemistä että ei muutu ihan mökki höperöks..
Vai oisko vaan hormoonit jotka ovat alakaneet hyrrätä niin et on tosi sekavia tunteita..
Menis vaan viikot nopeasti ja sais sen ihanan nyytin syliin ja sais alkaa lenkkeilee ja harrastamaan taas..
onko muilla sekavia tunteita, loppu raskaudessa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
nyt menos 33 6 ja ihan samat ajatukset. joka kerta ku äijä on lähteny juomaan niin oon alkanu itkemään ja riehumaan :/ ja jos se vaikka pyytää mukaan niin ei edes huvita lähteä ku haluan vaan olla kotona neljän seinän sisällä..
Täällä myös samaa.. Kyllä on muutaman kerran meinannut itku päästä kun mitkään vaatteet ei mahdu päälle. Maha on valtava ja täynnä raskausarpia. Seksikin on vähentynyt.. Mieli tekisi, mutta häpeän vartaloani eikä miestäkään tunnu enää seksi kiinnostavan. Ja mustasukkainen olen myös! Kumpa vaan pääsisi äkkiä synnyttämään..
Minulla raskausviikkoja tänään 33 täynnä ja ihan samojen ongelmien kanssa olen painiskellut monta päivää jo. Meillä ei mies juurikaan viihteellä käy, joten siitä ei ole pahaa mieltä tullut, mutta muuten itkettää ja harmitta ihan turhan moni asia. En jotenkin voi ymmärtää, että hormonit saavat pään näin sekaisin, siksi ajattelenkin, että olen vallan huono tuleva äiti... Surua ja pelkoa liittyy siihen, että kun se lapsi sieltä tulla tupsahtaa, niin kuinka käy parisuhteen? Kuvittelen, että mies ei olekaan sitten kuitenkaan valmis tähän koko hommaan ja miten voi rakastaa minua, kun en ole enää ollenkaan se sama ihminen kuin ennen, vaan olen ÄITI. Vaikea selittää näitä kaikkia sekavia tunteita, mutta ilmeisesti on samaa muillakin ja se ehkä vähän helpottaa - ainakin hetkeksi, kunnes voi taas ajatella, että on maailman rumin, lihavin, kömpelöin ja vaikka mitä.
Lapsi on toivottu ja ollaan ihan aikuisia ihmisiä, kohta kolmekymppisiä, joten ei tässä sinänsä ole kai kyse siitä, etteikö olisi asiaa mietitty loppuun saakka. Mutta henk.kohtaisesti en ole viihtynyt raskaanan juurikaan. Ahdistaa nuo kaikki rajoitukset ja pahoinvointi ja fyysinen kykenemättömyys. Minulla lisäksi seksuaaliset halut olleet koko raskausajan hukassa, joten seksiäkään ei ole ollut moneen kuukauteen. Se ei ole tosin koskaan ollut parisuhteen tärkein asia, mutta nyt kun sitä ei ole, senkin merkitys tuntuu korostuvan. Ja samaan aikaan naistenlehdissä hehkutetaan kuinka raskaana oleva nainen on seksikäs ja vaikka mitä. Kun itse en juurikaan tykkää edes katsoa peiliin muuttunutta kroppaani.
Monimutkaista... Toivon myös, että saisi vauvan jo syliin ja pääsisi ulos ihmisten ilmoille. Samalla pelkään, kaatuuko parisuhde vauvan tuloon ym. Välillä itkettää niin kamalasti, että en muista milloin olisin itkenyt yhtä paljon ja voimakkaasti. Muutama päivä itkin niin kamalasti, että ajattelin jo supistusten alkavan, kun koko kroppa vavisi itkunpuuskassa ja räkääni meinasin tukehtua... :)
Tsemppiä meille!
kuulostaa ehkä tyhmältä mutta tuntuu helopottavalta että jollakin on ihan samanlaiset fiilikset kun mullakin.. mua pelottaa kans ihan sikana ettei meidän parisuhde kestä kaikkea..mut täytyy vaan yrittää pitää tunteet kasassa ja toivoa parasta..ehkä tää menis ohitse...