Reumaako?

Kyllä ainakin oireiden perusteella tutkituttaisin paremmin. Pyydä mittauttamaan sitrulliiniarvot verestä (http://vanha.med.utu.fi/sero/ylab/ohjekirja/sitrulliini va.htm), nk. S-CCPAb- arvot. Niillä pystytään tsekkaamaan dg nivelreuman osalta. (Parempi tutkimusmenetelmä kuin reumafaktori- minulla esim. rf ei sanonut juuta ei jaata, sitrulliinit sen sijaan olivat hulppeesti koholla ja dg oli selvä - oireiden lisäksi tietty).

Jos ei meinaa lähetettä r-tologille tulla, mene ihmeessä vaikka yksityiselle, toki se maksaa sitten jonkin verran.
Tsemppiä!

Oireesi kuulostaa jonkin verran tutuilta. Kärsin vuoden verran ennen lääkärille menoa kovasta väsymyksestä, epämääräisistä yläselkäkivuista ja selän jäykkyydestä. Jossain vaiheessa huomasin, että sormus ei enää mene sormeen. Nivelet olivat hieman turvonneet, mutta eivät olleet kuitenkaan kipeät. Kerran lenkin jälkeen toinen polvi kipeytyi kunnolla ja turposi. Sain siihen tulehduskipulääkekuurin. Myöhemmin tuntui pientä kipua myös toisessa kyynärnivelessä ja lonkassa. Pari kuukautta polvinivelen turpoamisen jälkeen alkoivat jatkuvat voimakkaat kivut erityisesti alaselässä, rintarangassa ja rintakehässä. Iltaisin kärsin sydämentykytyksestä ja kohonneesta pulssista. Nukkuminen oli vaikeaa rinta- ja selkäkipujen takia. Selkää ei tahtonut saada aamulla suoraksi, eikä sukkia jalkaan. Erityisesti istuminen tuotti tuskaa. Vaivojen takia ramppasin yleislääkäreillä ja verikokeitakin otettiin. Tulehdusarvot ja verenkuva olivat normaalit, perinnöllinen reumatekijäkin tutkittiin ja se osoitti hieman negatiivisen puolelle. Vaivat vaan jatkuivat ja pahenivat. Yleislääkärit ihmettelivät ja määräsivät aina muutaman päivän sairausloman ja uusia voimakkaita kipulääkkeitä sekä rauhoittavia, joilla sain lähinnä vaan mahani kunnolla sekaisin. Tilanne oli jo lähes epätoivoinen jatkuvassa kipulääketokkurassa, kunnes varasin ajan yksityiseltä erikoislääkäriltä. Hänellä oli heti epäilys sairaudesta ja kirjoitti lähetteen magneettitutkimuksiin. Magneettikuvaukset vahvistivat epäilykset ja diagnoosi oli selkärankareuma. Jatkotutkimukset ja hoitotoimenpiteet saatiin nopeasti alkuun. Nyt olen puolisen vuotta popsinut erilaisia reumalääkkeitä, jumpannut ja käynyt säännöllisesti kokeissa sekä reumatologilla. Tauti on hoidon aloittamisen jälkeen helpottanut sen verran että voimakkaita kipulääkkeitä en enää tarvitse kuin satunnaisesti ja mikä parasta niin yöt saa nukuttua. Sairaus ei kuitenkaan nykylääkityksellä ole oireeton. Välillä on parempia ja välillä huonompia jaksoja. Pääasia kuitenkin on, että sairauden kanssa tulee nyt toimeen ja pystyy elämään suhteellisen normaalisti sekä käymään töissä. Lääkeyhdistelmien kokeilu jatkuu edelleen. Tällä hetkellä on sulfasalatsiini-kortisoni-metatreksaatti yhdistelmä. Ilmeisesti seuraavana on vuorossa jokin biologinen lääke.
Oireesi, erityisesti isojen nivelten ja selän kivut ja jäykkyys viittaisivat selkärankareumaan. Se on nuorempien reumasairaus, koska puhkeaa yleensä alle nelikymppisenä. Toivottavasti saat ajan kunnolliselle reumalääkärille ja diagnoosin sekä oikean lääkityksen mahdollisimman nopeasti.

Oireesi vaikuttavat tutuilta. Kärsin vuoden ajan kovasta väsymyksestä, yläselkä- ja hartiakivuista ja selän jäykkyydestä. Sormus ei mahtunut enää sormeen, koska nivelet olivat vähän turvoksissa, mutta eivät kuitenkaan kipeät. Kerran treenin jälkeen toinen polvi kipeytyi ja turposi. Sain siihen työpaikkalääkäriltä tulehduskipulääkekuurin. Myöhemmin tunsin pientä kipua myös toisessa kyynärnivelessä ja lonkassa. Pari kuukautta polvinivelen turpoamisen jälkeen alkoivat vähitellen jatkuvat voimistuvat kivut erityisesti alaselässä, rintarangassa ja rintakehässä. Iltaisin kärsin sydämentykytyksestä, kohonneesta pulssista ja verenpaine oli koholla Nukkuminen oli vaikeaa rinta- ja selkäkipujen takia. Selkää ei tahtonut saada aamulla suoraksi, eikä oikein sukkia jalkaan. Pahinta oli istuminen, joka tuotti eniten tuskaa. Kipu helpotti aina, kun lähti liikkeelle. Vaivojen takia kävin yleislääkärillä ja verikokeita otettiin. Tulehdusarvot ja verenkuva olivat normaalit, perinnöllinen reumatekijäkin tutkittiin ja se tulkittiin hieman negatiivisen puolelle. Kivut vaan jatkuivat ja pahenivat. Yleislääkäri ihmetteli ja määräsi aina muutaman päivän sairausloman ja uusia entistä voimakkaampia kipulääkkeitä, joilla sain lähinnä vaan vatsani sekaisin. Tilanne tuntui masentavalta ja epätoivoiselta jatkuvassa kipulääketokkurassa. Sitten varasin ajan yksityiseltä sisätautien erikoislääkäriltä. Hänellä oli heti epäilys reumasairaudesta ja kirjoittikin lähetteen magneettitutkimuksiin. Magneettikuvaukset vahvistivat epäilykset ja diagnoosi oli selkärankareuma. Jatkotutkimukset ja hoitotoimenpiteet saatiin nopeasti alkuun. Nyt olen puolisen vuotta syönyt reumalääkkeitä, jumpannut fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja käynyt säännöllisesti kokeissa sekä reumatologilla. Tauti on hoidon aloittamisen jälkeen helpottanut ja olen päässyt eroon voimakkaista kipulääkkeistä. Ja mikä parasta niin yöt saa nukuttua. Sairaus ei kuitenkaan nykyisellä lääkityksellä ole vielä läheskään oireeton. Välillä on parempia ja välillä huonompia jaksoja. Pääasia kuitenkin on, että sairauden kanssa tulee nyt toimeen ja pystyy elämään suhteellisen normaalisti sekä käymään töissä. Lääkeyhdistelmien kokeilu jatkuu edelleen. Tällä hetkellä on sulfasalatsiini-kortisoni-metatreksaatti yhdistelmä. Seuraavaksi kokeillaan todennäköisesti jotain biologista lääkettä.
Oireesi, erityisesti isojen nivelten ja selän kivut ja jäykkyys viittaisivat selkärankareumaan. Se on nuorempien reumasairaus ja puhkeaa yleensä alle nelikymppisenä. Toivottavasti saat ajan kunnolliselle reumalääkärille ja diagnoosin sekä oikean lääkityksen mahdollisimman nopeasti.