murrosikä tekee tuloaa: miten selviin, jälkkärikin tulossa. ensi vuonna alkaa yläaste.
olenko huono ihminen kun toivon, että aika menisi äkkiä ja poika lähtisi maailmalle.
miksi melkein kaikkkien yksinhuoltajien lapst jää jälkkäriin???
olenko huono ihminen kun toivon, että aika menisi äkkiä ja poika lähtisi maailmalle.
miksi melkein kaikkkien yksinhuoltajien lapst jää jälkkäriin???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Totta kai mietit tulevaa ja pojan murrosikää huolissasi, se on ihan luonnollista. Näistä kouluuun liittyvistä asioista voisit jutella pojan opettajan / luokanvalvojan kanssa. Ja pojan itsensä. Sano lapselle, että olet hiukan huolissasi teidän pienestä perheestä ja haluaisit pitää teidän keksinäiset välit avoimena ja hyvänä - mikä ei tosiaankaan tarkoita sitä, että ette ottaisi yhteen ja riitelisi lapsen murrosiän aikana!!
Sinä olet hyvä ihminen, ei "huono ihminen" murehtisi lapsestaan ja omasta jaksamisesta. Vaikutat ajattelevalta ja empaattiselta. Selviät varmasti, äläkä epäröi pyytää apua, jutella koululle ym. jos tuntuu vaikealta.
Ei yksi jälkkäri mitään haittaa, pojat on poikia :)
Älä eristäydy, yritä säilyttää luottamukselliset välit lapsen kanssa ja ota tämä aika haasteena :) Jaksamista!
lapset jää jälkkäriin?? No enpä ole taas naurettavampaa väitettä hetkees kuullu! Itellä on 2 lasta, yh olen eikä kumpikaan oo vielä jälki-istunnossa ollut, no jäänpä sitäkin päivää odottelemaan... =D
Pojallasi on juuri tärkeä kasvamisen vaihe meneillään. Nyt pitäisi vanhemman pystyä antamaan rakkautta ja rajoja nuorelle. Yhteiset tekemiset kuten käynti uimahallissa..kirjastossa yms....vahvistaa suhdettanne. Silloin on myös helpompi puhua vaikeista asioista yhdessä. On myös hyvä tietää missä seurassa nuori liikkuu ja minkälaisia kavereita nuorella on. keskustelu voi olla ihan "viatonta" tyyliin: Mitenkäs Matin kotona on asia tehty...Kunhan ei tungettele liikaa ja liian suorilla kysymyksillä.
Ymmärrän, että usein tuntuu vaikealta "revetä" joka paikkaan. Varsinkin jos yksin joutuu kantamaan vastuun koko perheestä. Toisaalta asiat vain mutkistuvat jos ei ette löydä "yhteistä säveltä".
Ei se jälkkäri nyt niin kaameaa ole. Nuoret hakevat rajojaan. Voimia elontaipaleelle.
Ps. Et ole huono äiti. lasten kasvattaminen on vaikea laji ja oppi siihen vajavaista.
maailmaa kaada.Oma nuorimmaiseni sai jälkkäreitä seiskalla (tyttö) enemmän kuin isommat sisarukset yhteensä.Tiukkaa vääntöä oli rajoista,mutta nyt aurinko jo paistaa.Ei yhtään jälkkäriä enää tänä vuonna,tuskin enää tuleekaan,on jo kuin toinen ihminen.Sinnittele nämä tärkeät vuodet,niin taas sujuu.
oikeesti tarkottaa jälkiruokaa.
Jälki-istunto on jälkkää.
äiti, niin se vain on että äidit joutuu kestämään teini iän tuomat kiukut, ahdistukset, rajojen kokeilut, yms... siinä ei ole ihme jos menee hermot ja toivoo kun tämä olisi jo ohi. Tärkeää on saada tukea oli se sitten omalta mieheltä tai ystävältä tai ihan ammatti ihmiseltä. Muista että se menee aikanaa ohi kunhan siinä jaksaa olla ja ei anna perus asioissa periksi.
voimia sinulle
Mulla vanhin poika on kanssa 13 vuotias ja tällä hetkellä erittäin rasittava - ei voi muuta kuin toivoa, että tämä vaihe menisi nopeasti ohi. Mutta täytyypä sanoa, että vaikka olenkin yksinhuoltaja niin ei mun lapset ole koskaan olleet jälkkärissä ; )
et kait nyt yhdestä jälkästä "pelästy" tai sitä rupee suurentelemaan.
Kyllä ne muidenkin lapset jää jälkkään.
Meidän sijoitetuilla oli niin paljon jälkkiä, ettei pystyneet niitä mitenkään edes suorittamaan rästissä 20 tuntia jatkuvasti.
Jotkut koulut antaa tosi herkästi jälkkää, joissakin katsotaan paljon enemmin sormien läpi.
Ei niistä kannata mitään murhetta äidin ottaa. Muksu käy ne kärsimässä ja se on siinä.
Ei sun kannata edes mitään isompaa numeroa niistä nostaa. Kaikkein vähiten omaa mieltä pahottaa tai hermoja rasittaa. Jälkät kuuluu osalle nuoria elämään, ei tarkota, että olisivat muita pahempia, ehkä vain ovat silmätikkuina, tai kärähtävät muuten helpommin.
Loppuelämän kannalta sillä ei todellakaan ole mitään merkitystä.
itsekin joskus ollut nuori. Minäkin olen istunut jälkässä koulussa ja jäin tupakanpoltostakin kiinni. Olen nyt hitusen yli 40-nainen ja äiti. Ja siihen aikaan kun minä kävin koulua, oli tytöt yleensä tosi kunnollisia, minä taas sellainen rasavilli. Lapsen ja nuoren elämään kuuluu erilaiset käänteet, äitien ja isien mielestä kokeillaan joskus hullujakin juttuja, mutta niinhän mekin teimme. Asioista puhumalla, avoimuudella, jos vaan murkun saa puhumaan niin pitkälle pääsee.
oIkein hyvin muistan, että olen itsekin ollut nuori. Siksipä meillä ei tarvikaan kokeilla päihteitä ainakaan alaikäisenä.
Sen verran katotaan penskojen perään, ettei niiden tarvi tehdä samoja hölmöyksiä, mitä ite on tehnyt.
Saattaa olla elämä hiukan helpompaa, kun ei murrosiässä töppäile tietänsä väärille urille.
Vanhempien tehtävä on kasvattaa ja ohjata ja pitää kuria. Ja rakastaa!
puhuminen ja avoimmuus on ihan avain sana.
Jos äiti on kovin tuomitseva ja saa hepulit jo jostain jälkästä, niin ei takuulla nuori halua puhua mitään.
Pitäisi yrittää päästä väleihin lapsensa kanssa ja puhua kaikesta ja rohkaista nuorta kertomaan ajatuksistaan ja tempauksistaan.
Ei pidä olla lapsen tasolla, siis auktoriteetti silti pitää säilyttää, mutta kaveri voi silti olla, eli hyvissä väleissä.
Nuorta pitää kunnioittaa ja puhua hänelle nätisti ja kohteliaasti, vain siten voi odottaa saavansa kunnioittavaa käytöstä itseä kohtaan. Myös vanhemman kunnioitus pitää ansaita.
Jos et tahdo lapsesi olevan rääväsuu sinua kohtaan, niin käyttäydy itse häntä kohtaan kunnioittavasti, vanhemmuuden tuomalla arvokkuudella.
varo silti syyttämästä, epäilemästä tai syyllistämästä omaa nuortasi sinun töppäyksistäsi.
Muista siis pitää erossa faktat ja fiktiot.
Ei kannata ikinä syyttää lastaan sellaisesta mitä itse on joskus tehnyt, tai edes epäillä ilman näyttöä. Se on vähän sama kuin yllyttäisit tekemään.
Sekin pitää pitää mielessä, että sehän on aivan sama, jos samat huudot tulee kuitenkin on jotain tehnyt tai ei, niin samalla sitte tekee.
Hyvä on lasten perään katsoa, mutta ylireagointi voi kääntyä itseä ja koko asiaa vastaan, joten jäitä hattuun.
kaikkien yksinhuoltajien lapset jälkkäriin. lapsia ihan kaikenlaisista perheistä jää joskus jälki-istuntoon. Mitäs nyt muutenkaan on niin pahaa yhdessä jälkkärissä? Yritä ajatella positiivisesti, kyllä se helpotta lopulta!