Eu:vastustajia on 46%. Miksi ihmeessä ipu:n ja perussuomalaisten kannatus on sitten niin pieni? On se kumma, että vastustajia on miltei puolet suomalaisista, mutta näiden kahden puolueen kannatus on yhteensä vain noin reilu 5%? Tuntuu vähän oudolta, että nämä vastustajatkin äänestävät totuttuun tapaansa kolmea suurinta puoluetta. Ovatko he todella, noin tyhmiä että äänestävät puolueita joilla on päinvastaiset arvot, kuin heillä itsellään? Minun mielestäni on turha perustella sitä pelkästään sillä, että pienten puolueiden näkyvyys medioissa on huono. Jos todella vastustaa eu:ta niin kuin nämä 46% tekevät, niin eikö voisi olettaa, että he ottaisivat ns. härkää sarvista ja esim. googlettaisivat puolueita jotka vastustavat eu:ta ja sitten vaan äänestäisivät niitä? Ja jos ei ole esim. nettiä niin varmasti tietoa löytyy muutenkin. Mistä on kysymys?
Ipu:lainen
Ipu:lainen
Vastaukset 9
Vanhimmat
46%:lle. Ihan muut asiat ratkaisevat pääasiassa, mitä/ketä äänestetään.
Ja ei kovin moni EU:n vastustajakaan halua samaistua IPUun eikä persuihin. Ymmärrän hyvin sen.
Uskottavuus on yksi suuri ongelma. Jokainen vaalijärjestelmää tunteva tietää, ettei nykyisillä pienpuolueiden sekametelisopalla saada mitään aikaiseksi. Ei ainakaan valtakunnallisissa vaaleissa. Se vie paljon ääniä, kun äänestäjä tietää äänensä menevän ns. hukkaan.
Toisaalta keskiverto äänestäjä haluaa olla voittajan puolella.
Raha ratkaisee.
Vähäteltävä ei ole se seikka, että media estottomasti suosii suuria puolueita, jotka muutenkin saavat näkyvyyttä.
Pienten ryhmien kannalta "oikeita aiheita" myös pyritään välttämään vaalikampanjoiden aikana, se korostuu tv:n ja radion vaalikeskusteluissa.
Presidentinvaaleissa hehkutettiin "pääehdokkaita". Eduskuntavaaleissa harhautettiin ihmisiä "pääministerivaaleilla".
Pienryhmien härkäpäisen kielteinen suhtautuminen vaaliliittoihin heikentää mahdollisuuksia entisestään.
Kun äänestäjä äänestää oman mielipiteensä mukaisesti, se ääni ei voi mennä hukkaan.
Sitä vastoin äänestäessään jotain suurta puoluetta peläten, ettei hänen oman mielipiteensä kohde tule kuitenkaan valituksi, menee hänen äänensä takuuvarmasti hukkaan. Siitä yksinkertaisesta syystä, että näin menetellen äänestää itseään vastaan.
Suurten puolueiden mediahan pyrkii ohjailemaan epävarmoja äänestäjiä äänestämään ns. pienintä pahaa, koska jonkun suuren puolueen saama ääni on loppujen lopuksi vallitsevan järjestelmän tukemista.
Pitää muistaa, että kolmesta suurimmasta puolueesta kaksi on aina hallituksessa ja yksi on vuorollaan "lihomassa" näennäisenä oppositiopuolueena.
Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, mitkä niistä ovat kulloinkin hallitusvastuussa.
Tarkoitinkin sitä, että IHMISET MIELTÄVÄT äänensä menneen hukkaan, jos äänestetty ehdokas ei mene läpi. Se on ymmärrettävää, varsinkin jos sama toistuu vaaleista toiseen.
Taitaa olla yhden ainoan kerran kun allekirjoittaneen äänestämä ehdokas on mennyt läpi.
Siinä on Laihanen oikeassa, että yksi suurista puolueista on aina "lihoamassa oppositiossa".
Luultavimmin seuraavissa eduskuntavaaleissa suurin osa suomalaisista "protestoi" äänestämällä SDP:n vaalivoittoon, niin surullista kuin se onkin. Huolimatta siitä, että ammatikseen politiikkaa tutkivatkin ovat todenneet, ettei näillä puolueilla juuri eroja ole.
Poliittinen eliitti suunnittelee vaalijärjestelmän muuttamista ja pienryhmien mahdollisuudet heikkenevät entisestään.
Valittettavasti käynee niin, että niin IPU kuin monet muutkin pienryhmät keräävät taas kannattajakortteja keväällä 2015. SKP ja KTP aloittavat projektin 2011.
"Valittettavasti käynee niin, että niin IPU kuin monet muutkin pienryhmät keräävät taas kannattajakortteja keväällä 2015"
No aivan varmasti käy noin. Mutta silloin uskotaan taas "uuteen nousuun". IPUlistit ei koskaan opi. Olen ennenkin todennut, että jopa ns. Pavlovin koirat olivat fiksumpia kuin ipulaiset.
etteivät ipulaiset edes suostu myöntämään tätä PERUSTAVAA laatua olevaa ongelmaansa. Miksei IPUa noteerata? Miksi, kun avaan IPUn www-sivuston, minulle tulee menneisyys mieleen? IPU ei ole tajunnut sitä(kään) asiaa, että PALJON TÄRKEÄMPÄÄ ON POLITIIKASSA SE, MILTÄ ASIAT NÄYTTÄVÄT, KUIN MITÄ NE OVAT! Kuivahkot kannanotot n. viikon välein eivät uppoa äänestäjiin. Varsinkin, kun niissä soitetaan aina samaa vanhaa levyä.
"vakaumuksesta annettu ääni ei mene koskaan hukkaan". ja Vapaassa Suomessa oli kerran kirjoitus, jonka mukaan "valtapuolueille annetut äänet menevät hukkaan vaikka niitä olisi kuinka paljon, sillä sillä tavalla vain nykymeno jatkuu".
Suurten puolueiden erojen suhteen kannattaa tutustua vanhoihin hallitusohjelmiin. Vapaan Suomen lukijoille tuskin on epäselvää Kipposen verikauha, puurojättiläisen musta sateenkaari: http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/hallitusohjelmat/vanhat/lipponen/lisapoytakirja.jsp
Mitään vastaavaa ei ole aiemmin nähty. Ei edes syvimmän laman aikana ja sinänsä kammottavan vapaamuurari Iiro Viinasen ja maamme EU-kahleisiin hirttäneen Esko Ahon aikaan. Ahon hallitusta edeltävä koivistolainen sinipunahallitus aiheutti laman: http://www.valtioneuvosto.fi/tietoa-valtioneuvostosta/hallitukset/hallitusohjelmat/vanhat/holkeri/Hallitusohjelma_-_Holkeri112891.jsp
Vahvan markan politiikka, talouden liberalisointi, pääomaliikkeiden vapauttaminen - niiden vapauttaminen ensin ulkomaisten ja lyhytaikaisten ennen kotimaisia ja pitkäaikaisia sekä pankkien holtiton lainanjako aiheuttivat talouden ylikuumenemisen, korkojen huiman nousun ja lopulta maahamme ikuiset jäljet jättävän syöksykierteen ja tuhoisan laman.
Nettisivut kiinnostavat ainoastaan niitä, joilla on jo jonkin verran kiinnostusta. Viestiä pitäisi saada valtamediaan, televisioon ja iltapäivälehtiin.
30 prosenttia viime kyselyn mukaan tahtoisi Suomen irtautuvan unionista. Sen verran moni siis uskoisi, että se on sekä MAHDOLLISTA että TARPEELLISTA. Kuitenkin, ehkeivät he näe EU:ta ainoana eivätkä kaikkein tärkeimpänä asiana - vaikka sitä vastustavatkin ja kannattaisivat itsenäisyyttä.
Edelleen on suurempi kynnys tukea mikroskooppisen pientä itsenäisyyspuoluetta kuin itsenäisyyttä sinänsä. Puolue kasvaisi kun porukkaa tulisi mukaan enemmän, mutta he siis tulisivat mukaan vain siinä tapauksessa että puolue kasvaisi.
Muuan keskustavaikuttaja totesi, että hän on itsenäisyyden kannattaja mutta hänellä ei ole aikaa odottaa, että IPU nousisi kyllin suureksi haastamaan noskejen eli sosiaalidemokraattien pelättyä punakonetta - siihen tarvitaan keskustapuoluetta ja kepun yhteistyötä kokoomuksen kanssa.
Suomalainen yhteiskunta ei kestäisi enää toista Lipposta ja kolmatta sateenkaarta. Sen takia pitää kaikki liikenevät voimat kanavoida punakoneen kaatamistalkoisiin.
Monet nukkuvat ja passiiviset kansalaiset olettavat - toistaiseksi valitettavan oikein - että itsenäisyyspuolueen tämä tai tuo ehdokas ei kuitenkaan pääse läpi. Tämäkin käyttäytyminen on itsensä synnyttämä ja itseään ruokkiva. "Kun eivät muut äänestä niin en sitten minäkään".
Mitä sitten olisi tehtävä? Näin asiasta seuraavaan kysymykseen siirtyäksemme. Ensin olisi puolueen oman väen tajuttava asian merkitys ja tiivistettävä toiminnan koordinaatiota sen sijaan, että jokainen heittelisi omiaan sinne tänne minne sattuu. Ahvenanmaalta Nordkappiin saakka pitäisi Vapaa Suomalaisten lähettää paikallislehtiin yksi ja sama viesti kerrallaan. Viesti, jonka sisällön jokainen osaa ulkoa ja voi sen kirjoittaa tai lausua kerta toisensa jälkeen uudelleen.
Asiat on selvitettävä perin pohjin. Tätäkään ei kukaan voi tehdä yksin. Joukkoja on todellakin tiivistettävä. Yhtä vähän kuin sodassa yleensä äänestyslipun avulla käytävässä itsenäisyystaistelussakin yhdellä miehellä merkitystä.
Eräs merkittävä seikka on myös se, että pitää hyväksyä ja ymmärtää ihmisten luonnetta. Ei sitä voi ylhäältä käsin maailman paraskaan vaikuttaja lähteä peukaloimaan ja heitä johonkin pakottamaan. On löydettävä uusia ja viileämpiä tapoja käsitellä EU-jäsenyyttä. Pitäisi osata kertoa asiat ikään kuin ulkopuolinen tarkkailija tekisi. Kokemuksen rintaäänellä, ilman tyrkytystä, kärsimättömyyttä tai kiukustumista.
On turha ihmetellä mikseivät Vapaan Suomen lehti ja nettisivu ole keränneet kannatusta, koska sama ongelma on myöskin suurillakin puolueilla. Puolueen lehdestä kiinnostuvat ainoastaan jo valmiiksi kannattajia olevat ja nettisivuista samoin kuta kuinkin vain ne, jotka ovat valmiiksi aktiivisia. Uusia kannattajia ei puoluelehden ja internetin avulla ole juuri ilmaantunut muihinkaan puolueeseen. Tarvitaan kaiketi lisää elävää politiikkaa. Milloin viimeksi olet nähnyt Itsenäisyyspuolueen aktiivin? Kun ei heitä edes näe, niin kuinka voi antaa kannatusta?! Out of sight is out of mind, beibit!