Seurapuheessa tuli esille

Eivät puhujat puhu kovin totuudenmukaisesti.

>ettei kenellekään anneta enempää koettelemuksia kuin mitä jaksaa.

Siis onko tässä nykyään kyse antajan jaksamisesta? Ennen moni meni kaulakiikkuun, kun koettelemuksia tuli enemmän kuin vastaanottaja jaksoi.

siis kovia kokemuksia ja takaiskuja elämässä. Joskus tuntuu, että niitä on tullut tarpeeksi, vaikka ei se välttämättä ulospäin näy.

Jaksaminen loppuu joskus, minulla on karmea kokemus siitä. Jos koettelemukset ovat jumalan tahdon mukaisia, miksi hän tahtoo koettelemuksia, jotka vie pois lestadiolaisuudesta, eli siitä ainoasta paikasta, missa jumala on?

sillä kun olemme ylhäältä uudestisyntyneitä, ei mikään ole meille mahdotonta.

1 Kor 10;13 >>Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Rauhaa.

Ensin sanotaan esim. väsyneelle äidille ettei kenelläkään anneta kuormia enempää kuin jaksaa kantaa. Sitten kun niitä kuormia on liikaa ja maataan mielisairaalassa tai jossakin muualla niin sanotaan että niin oli tarkoitettu.
Kehäpäätelmä on täysi ympyrä josta ei pääse ulos.
Maailmankaikkeuden ainoa oikea teko on antaa elämä SRK:n työvaliokunnan ohjeiden alle. Aivan kaikki muu on väärin ja sielunvihollisen juonittelua.

jaksaa hoitaa... näinhän se SRK:n opetus menee. Ihmeen moni vl silti sortuu taakkansa allemielenterveytensä menettäen.

Voi olla joidenkin kohdalla, joidenkin kohdalla taas ei ehkä mene ihan noin.

Aika rankka yleistys, kun asian todentamiseksi pitäisi tehdä jotain sen eteen, eikä puhua mitä sylki suuhun tuo.