Kuinka kauan ja/tai usein ootte oksentau ku teidän oskentelu on ns. automatisoitunu, et niiku teidän ei enää oo tarvinnu työntää sormia kurkkuun, vaan pelkkä pinnistely ja vatsan jännittänen on aiheuttanu oksenuksen. Olen ollu bulimikko 2 vuotta, oksennan n. 3 kertaa viikossa, mutta se on silti aina vaivalloista, pakko työntää kättä todella syvälle kurkkua..
Millon Okesentaminen Automatisoituu?
ukluj
5826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä ees toivo et oksentelu automatisoituu :S vaikka oonki saanu otettua itteäni niskasta kiinni ja onnistunu oleen jo aika monta vkoa työntämättä sormia kurkkuun, ni pystyn kyl oksentaan silti, valitettavasti..et en tiiä, voiko puhua et se on loppu nyt..eikä tosiaankaan kiv, ku jos pikkasenki syö enemmän tai juo, ni ne puklii heti ylös..kerran ihan yhtäkkiä kaverin nähen, ei kiva se..mut aattelen, et se loppuu ajan kans, jos vaan onnistuu oleen törkkimättä sormia kurkkuun..??? tahto parantua on niin kova, tahtoo elää ilman tätä ruokahelvettiä normaalisti :)
mää saanu tolla ilmansormia-menetelmällä vaan vähä tulee ja mulla ollu jo 12 vuotta bulimia. oksennan tällähetkellä noin 1-4 krt/pv ja aina tungen edelleen sormeni kurkkuun. eli kaikki ei onnistu siin ikinä kuten minä.
Elikkäs mulla on ongelma ja suuri sellainen. Oksentelen tosi usein nykysin ja tahallani. Siis tätä on kestäny vasta pari kuukautta. Oksentelen päivittäin, mulla on sellanen tunne että mikään ruoka ei saa jäädä sisälle. Sitten voin välillä olla päiviä paastolla. Itken nykysin tosi usein ja mulla on uniongelmia. Valmistun nyt toukokuussa kampaaja parturiksi. Mutta koulussa on ollut vaikeeta muiden opiskelijoiden kanssa. Onneks mul on siel yks kaveri joka on mun kanssa, Itsetuhoset ajatukset pyörii päässä. Mutta mut on pitäny pystys kaverit ja perhe, joille en ole edes kertonu ongelmistani. Tää salaaminen on jo pelkästään kauheeta. Olen saanut kesätöitä terveyskeskuksesta, koska ajattelin lähteä sitä alaa opiskelemaan syksyl. Olin viime kesänä mielisairaalassa kolmisen viikkoa yliannostuksen lääkkeiden takia. Ja sit yks jätkä meinas raiskata mut. Syksy ja talvi menny juodessa ja saadessa myrkytys tiloja kun on juotu ja otettu mieliala lääkkeitä sekasin. Mun elämä on täysin menny raiteiltaan. oon 18v. Isä on ollu mun koko elämän vakavasti sairas ja olen joutunut huolehtimaan hänestä. Välillä mietin että miten olen edes itse järissäni. enkä varmaan olisikaan jos en kävis terapiassa ja itkis joka ilta ja silti suunnittelis itsemurhaa. mut läheisten takia en tee sitä!
Itseasiassa taisin aloittaakin tahallaan oksentelun siksi, että mulla tuli oksennus helposti. En ole koskaan tarvinnut edes sormia oksentaakseni.
Aluksi oksentelin silloin tällöin, jos tuli syötyä vaikka grillimättöä. Mutta kyllä siitä kunnon bulimia kehittyi. Sitä on sitten jatkunut viisitoista vuotta.
Noin kauan on elämäni pyörinyt syömisen ja oksentamisen ympärillä. Miehestä on tullut ero. Muutuin kai jotenkin omituiseksi, kun aina oli vaan ruoka-asiat mielessä.
Nykyään asun yksin ja olen melko erakoitunut, vaikka aikoinaan olin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Lisäksi olen todella ylipainoinen. Aloittaessani olin normaalipainoinen, jopa hoikka. On tässä vuosien varrella tullut monenlaista fyysistä vaivaa bulimian seurauksena.
Mikään hoito ei tunnu minuun tehoavan. Ei terapia, ei lääkkeet. Joskus on vähän parempia kausia, että en oksenna joka päivä, mutta koko ajan harvemmin.
Tuntuu, että ei kestä ajatusta hukatuista vuosista ja menetetystä terveydestä! En myöskään jaksa ajatella, että joskus paranisin. Häpeä tästä sairaudesta on valtava taakka.
Pelottaa.
Itsekin kuulun näihin "onnistujiin", joille oksentaminen on helppoa. Minusta tuntuu, että oksentamisen helppous oli suora tie helvettiin. Minäkin häpeän oksentamista ja tätä sairautta aivan mielettömästi.
Nyt kokeilen lääkitystä.
Toivottavasti jaksat vielä yrittää!