En tiedä enää mitä tehdä miehen ja perheen kanssa, alan olla yksinkertaisesti väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen ;(. Aina pitäisi olla kaikkea tekemässä ja huomioimassa ja sekstaamassa silloin kun ukkoa huvittaa, mutta kun ite tarttis huomiota ja apua, niin sitä ei kyllä saa.
Kärsin vakavasta ja pitkällisestä unettomuudesta, joka on vaivannut jo vuosia välillä pahempana ja parempana (tällähetkellä pahempana), olen saanut siihen lääkitystä, mutta hyvin laihoilla tuloksilla, eivät tahdo tuottaa toivottua tulosta, toiset lääkkeet päinvastoin pahentavat, niin eipä siinä silloin ole omissa seksihaluissa ja jaksamisessa hurraamista varsinkin kun minä huolehin perheen raha-asioista, päivittäin ruoanlaitosta (no ehkä se tekee joskus viikonloppuisin ruoan), pyykeistä, siivouksesta ym. ym. ukko ei tee kotihommia muulloin kuin aivan pakosta, sille pitää aina sanomalla sanoa, kuskaa kyllä penskoja harrastuksiin, mutta jos viikonloppu menee poikkeustapauksissa ipanoitten tai muiden asioden parissa ja jää ilman seksiä, sillon kyllä kuuluu noitumista ja "meni taas tämäkin viikonloppu pilalle". Minä yritän tässä samalla opiskella itselleni parempaa ammattia, jotta sais kunnon töitä, ettei tarttis aina joka penniä venyttää, sekin rasittaa lisäksi (jäin just työttömäksi). Nykyään kun sitä v**uttaa, niin se menee tupakalle (ei ole kymmeneen vuoteen polttanut aloitti vasta uudelleen polttaen silloin tällöin) ja siitähän riita taas puhkeaa, kun minä en voi sietää tupakan hajua ollenkaan, koska se haisee minusta todella pahalle (saattaa jopa laukaista migreenin) ja tarttuu heti vaatteisiinkin, ihosta puhumattakaan, niin että eteinenkin löyhkää ja pussatessa se jopa kirveltää huulia ja maistuu pahalle (eipä tee mieli pussaillakaan), olinpa uhannut jopa erollakin, jos ei lopeta polttamista, mutta siitä huolimatta se näyttää olevan hänelle tärkeämpää. Jotenkin alkaa itellä olo tuntua arvottomalta ja tarpeettomalta, ainoastaan työorjaksi kelpaavalta.
En tiedä mitä tällä yritän sanoa, kunhan jotain tilitän "paperille" yön yksinäisinä, murheellisen unettomina tunteina, jos kenties jollain olisi hyviä neuvoja antaa miten saisi sen ukonki ymmärtämään miltä minusta tuntuu ja mitä minäkin tarvitsen ja myönnettäköön, että kyllä vikaa on myös minussakin eikä yksistään ukossa vaikkei se helpota asioita yhtään. Olen yrittänyt keskustella asioista hänen kanssaan, muttei siitä tahdo tulla mitään ja nimäkin menen lukkoon tätä nykyä. Osaahan hän ihanakin olla, mutta tätä nykyä enää harvoin. Jaksamista tarvittais roppakaupalla, enkä tiedä jaksanko enää kovin kauaa.
Kärsin vakavasta ja pitkällisestä unettomuudesta, joka on vaivannut jo vuosia välillä pahempana ja parempana (tällähetkellä pahempana), olen saanut siihen lääkitystä, mutta hyvin laihoilla tuloksilla, eivät tahdo tuottaa toivottua tulosta, toiset lääkkeet päinvastoin pahentavat, niin eipä siinä silloin ole omissa seksihaluissa ja jaksamisessa hurraamista varsinkin kun minä huolehin perheen raha-asioista, päivittäin ruoanlaitosta (no ehkä se tekee joskus viikonloppuisin ruoan), pyykeistä, siivouksesta ym. ym. ukko ei tee kotihommia muulloin kuin aivan pakosta, sille pitää aina sanomalla sanoa, kuskaa kyllä penskoja harrastuksiin, mutta jos viikonloppu menee poikkeustapauksissa ipanoitten tai muiden asioden parissa ja jää ilman seksiä, sillon kyllä kuuluu noitumista ja "meni taas tämäkin viikonloppu pilalle". Minä yritän tässä samalla opiskella itselleni parempaa ammattia, jotta sais kunnon töitä, ettei tarttis aina joka penniä venyttää, sekin rasittaa lisäksi (jäin just työttömäksi). Nykyään kun sitä v**uttaa, niin se menee tupakalle (ei ole kymmeneen vuoteen polttanut aloitti vasta uudelleen polttaen silloin tällöin) ja siitähän riita taas puhkeaa, kun minä en voi sietää tupakan hajua ollenkaan, koska se haisee minusta todella pahalle (saattaa jopa laukaista migreenin) ja tarttuu heti vaatteisiinkin, ihosta puhumattakaan, niin että eteinenkin löyhkää ja pussatessa se jopa kirveltää huulia ja maistuu pahalle (eipä tee mieli pussaillakaan), olinpa uhannut jopa erollakin, jos ei lopeta polttamista, mutta siitä huolimatta se näyttää olevan hänelle tärkeämpää. Jotenkin alkaa itellä olo tuntua arvottomalta ja tarpeettomalta, ainoastaan työorjaksi kelpaavalta.
En tiedä mitä tällä yritän sanoa, kunhan jotain tilitän "paperille" yön yksinäisinä, murheellisen unettomina tunteina, jos kenties jollain olisi hyviä neuvoja antaa miten saisi sen ukonki ymmärtämään miltä minusta tuntuu ja mitä minäkin tarvitsen ja myönnettäköön, että kyllä vikaa on myös minussakin eikä yksistään ukossa vaikkei se helpota asioita yhtään. Olen yrittänyt keskustella asioista hänen kanssaan, muttei siitä tahdo tulla mitään ja nimäkin menen lukkoon tätä nykyä. Osaahan hän ihanakin olla, mutta tätä nykyä enää harvoin. Jaksamista tarvittais roppakaupalla, enkä tiedä jaksanko enää kovin kauaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Opettele Sinäkin vaatimaan asioita. Aloita tänään. Päätä asia jonka VAADIT etukäteen, ja sitten vain pidät pääsi. Ja huomenna seuraava asia. Puhu asioista, ja tunnoistasi ÄÄNEEN, miehesi ei ole ajatustenlukija! Pidä kerran sanomasi asiat. Ilmoita, että tästä ei neuvotella. (harkitse asiat ensin)
Niin se nimittäin menee meillä muillakin. Minä vaadin asioita mieheltäni, ja olen voimakkaasti omaa mieltäni. Ihmisellä on oikeus omaan hyvinvointiin. Pyri siihen.