Heissan,
Onko täällä äitejä joiden lapsilla on pieni ikäero? Meille on syntymässä lokakuussa vauva jolloin sisaruksille jää eroa 1 vuosi 2kk.
Vaikka on ihanaa että perheemme hieman yllätyksellisesti näin kasvaakin nopeasti isommaksi, minua hieman hirvittää tuleva arki. Miten te muut olette selviytyneet ja millaisia hankaluuksia on ollut?
Kiitoksia jo etukäteen kommenteista!
Onko täällä äitejä joiden lapsilla on pieni ikäero? Meille on syntymässä lokakuussa vauva jolloin sisaruksille jää eroa 1 vuosi 2kk.
Vaikka on ihanaa että perheemme hieman yllätyksellisesti näin kasvaakin nopeasti isommaksi, minua hieman hirvittää tuleva arki. Miten te muut olette selviytyneet ja millaisia hankaluuksia on ollut?
Kiitoksia jo etukäteen kommenteista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei, meillä on tasan 11kk ikäeroa lapsilla, raskausaika oli mielestäni raskaampaa kuin nytten kun toinenkin syntyi. Meillä esikoinen on nukkunut yöt jo 2kk:den iästä asti 6-9tuntia ja nykyään nukkuu 12tuntia. Ja tämä pienempi nukkui jo 2viikon iästä vähintään 6tuntia putkeen yöllä, että tuon takia ainakin me olemme helpolla päässeet. Ei mitään ongelmia ole ollut, esikoinen ei ole edes mustasukkainen ollut (varmaan sen takia kun itsekin niin pieni) :)
Meillä lapsilla on ikäeroa jokseenkin tasan vuosi, joten nopeampia oltiin. :)
Itsekin ajattelin, toisen ilmoittaessa tulostaan, että 'apua, miten ehdin kaiken', mutta yllätyin positiivisesti siitä, miten helppoa kahden niin samanikäisen kanssa oli. Uskallan jopa kokemuksestani väittää, että se voi olla jopa helpompaa, kuin esim. yli kahden vuoden ikäerolla, koska lapsilla on paljon enemmän samanlaiset tarpeet keskenään, eikä toinen kaipaa vielä isommin kavereiden luokse/harrastuksiin viemistä tms. ja päivärytmin yhteensovittaminen on siten paljon helpompaa, kuin isomman ikäeron omaavien lasten kanssa.
Ja yksi todella positiivinen asia; 1-vuotiaalla ei yleensä ole hajuakaan sisaruskateudesta/mustasukkaisuudesta! :)
sama ikäero, poika 1v10kk ja tyttö 8kk :). Toinen raskaus heti perään oli kropalle raskaampaa kantaa, kun ei kudokset/venyneet lihakset jaksaneet oikein kannatella jättimahaani, esikoisen nostelu oli hankalaa ison mahan kanssa. Muutoin näen pienen ikäeron kyllä positiivisena, muksut hitsautuvat yhteen ilman suurta mustasukkaisuutta, siis ennen kuin esikoisen uhma alkaa lähempänä kahta vuotta! meillä kupoustyttö oli itkuinen ja paljon työläämpi kuin poika, mutta nyt alkaa helpottaa ja yölläkin jo saadaan nukkua koko perhe. Rankkaa ja raskasta tulee välillä olemaan, mutta sen kun muistaa, että aina se helpottaa jonkin ajan päästä, niin kyllä sitä vaan selviytyy. Mutta ehdottomasti siis positiivinen juttu, kaikki vauva-ajan jutut ja vaipat sun muut menee "samoilla tulilla" jne. Onnea matkaan ja tervetuloa kerhoon! ;)
Eli vähän isompi kuin teillä muilla.. Mutta positiivista on todellakin se, että mustasukkaisuutta ja sisaruskateutta ei kyllä ole ollut. Päinvastoin, isompi kantaa leluja pienemmälle ja hauskuuttaa muutenkin vauvaa. Isommasta on kiva kun vauva nauraa hänelle. Ihana nähdä lapset niin kiintyneinä toisiinsa.. :)
Pari ekaa kuukautta oli meillä kyllä hankalaa, vauva itki paljon ja valvotti. Mutta nyt puolen vuoden jälkeen tilanne on tasaantunut. Välillä tuntuu, että on jopa helppoa. Esikoisen unirytmit meni ihan pieleen alussa, mutta nyt molemmat lapset ovat oppineet nukkumaan. Niinhän sitä sanotaan, että alku on aina hankala, mutta lopussa kiitos seisoo!
mutta sekin tuntuu välillä liian pieneltä.Mies tätä lasta toivoi enemmän ja itse olenkin nyt ihan pallo hukassa kun en tiedä mitä ajatella.
Esikoinen on ollut tosi kiltti ja nukkunut hyvin ja se hirvittääkin jos toinen on itkeskelevä ja sekoittaa siinä sitten vielä isomman rytmitkin eli hyvästi yöunet.
NO kai se jossain sitten palkitsee että on lapset suht lähekkäin syntyneet.Itselläni ja sisaruksillani on 6 ja 7 v ikäeroa ja vasta vanhemmalla iällä ollaan tultu läheisimmiksi.Lapsena meistä ei ollut toisillemme kaveria.
vanhin oli siis kuusi ja puoli vuotias, kun nuorin syntyi.
Rankkaa se aluksi oli, mutta nyt nuorin on jo 16-vuotias, ja kaksi on muutanut pois pesästä.
Kaikki lapset ovat edelleen hyvin läheisiä toisllleen,
koska ovat jo pienenä niin hitsautuneet yhteen.
Suosittelen lämpimästi pientä ikäeroa.
Eli meillä kolme ekaa syntyi alle kolmessa vuodessa.Esikoinen oli 2v10kk kun hänellä oli jo kaksi pikkusiskoa.Tytöillä ikäeroa 1v6vkoa.Ajasta en juuri mitään muista mutta poiskaan en vaihtais.;o)
Tämän kolmikon jälkeen saimme vielä 2 lasta lisää,mutta pidemmillä ikäeroilla.
14 vuotta, 10 lasta...
kaikille kokemuksensa jakaneille. Ei kuulosta mahdottomalta ja vastaajatkin tuntuivat olevan vielä ihan tolkuissaan (tosin lasten nykyiset iät taitavat jo olla vauvavaihetta suurempia) ;=).
Jään odottelemaan mitä tuleman pitää, mutta aiempaa huojentuneemmin mielin!
tästä aiheesta aika paljon jos selaat aloituksia taaksepäin. Aiheesta on paljon kirjoitettu ja on tasaisesti toistunut ainakin viikoittain nyt vähän aikaa jo..
Niin ja hektistä aika ase on, mutta silti tavallaan ihanaa. Vaatii sissihenkeä ja asennetta niin kyllä se siitä. Ja kannattaa suunnitella asioita ehkä vähän huolellisemmin ja hartaammin käytännön asioidenkin tiimoilta eikä korkeampaa kasvatustiedettä vain..