Isoäitiys ahdistaa

siitä, että pojallensa kävi kuten kävi.
Toisaalta, eihän lapsille vaan käy jotain. Aikuisten asia on huolehtia lapsista, niin ettei tuollaista pääse käymään.
Joka tapauksessa, lapsen asioista huolehtiminen kuuluu lapsen vanhemmille, siis äidille ja isälle, ei isän vaimolle.
Siitä sun ei tarvi tuntea syyllisyyttä, ettet ole mennyt toisten tontille.
Ihmettelen vaan, että jos pojalla olisi ollut koti teillä, miksi halusi mieluummin lastenkotiin, vai oliko se äidin tahto.
Minkälainen tossukka se sun miehesi on, että suostuu vain sivusta seuraamaan, kun omaa lasta viedään, kuin pässiä narussa, milloin ex-vaimo, milloin viranomaiset????
Minä sun sijassa pitäisin tiukasti kiinno oikeudestani tavata lapsenlapsiani, jopa avioeronkin uhalla.
Sanoisin ukolle suorat sanat.
Mulla on itsellä vähän saman tapainen tilanne, koska mulla on lapsenlapsia vasta pojalta, joka on mun ensimmäisestä avioliitosta.
Silti mun mies on isovanhempi ihan täysillä lapsenlapsilleni ja he kutsuvat myös häntä isovanhempi nimityksellä. Mun lapsenlapsilla on siis kolme "vaaria" ja kaksi "mummoa". Silti kaikki tuntuvat olevan lapsille yhtä rakkaita.
Ota tuo asia esiin, nosta kissa pöydälle ja sano oma kantasi ja toiveesi.
Miehelläsi ei ehkä omast mielestään ole mitään lapsia vastaan, hän ei tajua, että näkyy läpi.
Sano, mitä olet huomannut ja että odotat asiallisempaa ja lämpimämpää suhtautumista häneltä sinulle erittäin rakkaisiin lapsiin ja lastenlapsiin. Se on kunnioitusta sinua kohtaan.

tuossa tilanteessa, että mieheni ei voisihyväksyä lapsenlapsiani, heittäisin oitis mieheni pellolle.
Minunkaan mies ei ole lapseni isä mutta hyväksyy lapsenlapseni aivan täysin ja on heille ukkina.
Jos olisi toisin, valitsisin mummon roolin ja lakkaisin olemasta vaimo.
Mikään eikä kukaan mene edelle lapsenlapsista !

Ethän sinä olisi voinut tehdä mitään pojan eteen, koska hän kuitenkin seuraa oman isänsä (ja äitinsä )roolimallia ja pojalla on myös oma tahto, jonka mukaan toteuttaa elämäänsä. Lastenkoti on varmasti ihan hyvä juttu pojan tapauksessa, koska selvästi äidistä eikä isästäkään ole kunnon kasvattajiksi. Miehesihän ei osaa olla sinun lapsenlapsiesi kanssa niin miten sitten omankaan poikansa kanssa.

Olisiko miehelläsi ollut itsellään ongelmallinen lapsuus ja lasten läsnäolo tuottaa siksi epämiellyttäviä tunteita?

Voisitko olla lasten kanssa enimmän aikaa vaikka ulkona tai puuhata jotain kodin ulkopuolella niin kauan, että pahin "remuamisikä" on takana? Pieniähän he ovat vain vähän aikaa ja kohta menevät omia menojaan.

Miestäsi et voi muuttaa etkä häntä määrätä lähtemään pois kotoa. Mutta ei kai miehesi kuvittele olevansa yksinvalias teidän yhteisessä kodissa jossa sinulla ei ole mitään oikeuksia!?!

Itsellä on kolme pientä lapsenlasta,asun avomieheni kanssa.Otan lapsia aika useinkin,ja ovat silloin myös yötä.Miehellä on yksi lapsenlapsi,mutta ei vielä ole ollut meillä hoidossa.Lapsista tietysti lähtee ääntä ja sotkua syntyy,mutta aika sopuisasti on selvitty.Olen ottanut täyden vastuun lapsenlapsistani kun ovat täällä,mutta odotan avomieheltäni,että kestää muuten tilanteen.Muistan myös kertoa sen,että ovat vaan niin lyhyen aikaa pieniä.Tulee aika,jolloin on muut menot tärkeämpiä,kuin mummolassa käynti.Jos avomiehen lapsenlapsi alkaa meillä kyläillä,hyväksyn sen tietenkin ja otan myös hoitovastuuta lapsesta ihan mielelläni.On toisen puolison huomioon ottamista,että antaa sille toiselle mahdollisuuden isovanhemmuuteen.Lapset ovat sinun sukuasi,heillä on oikeus olla kanssasi.Olethan sinäkin hoitanut miehesi poikaa ja hyväksynyt sen tilanteen.

mun mutsilla on samanlainen kusipää.

ei se siitä muutu.

aina olin tiellä jne.. lapseni se kyl ottais mutten enää halua että se tapaa koskaan lapsiani!

älä alistu! ja vielä juo ton lisäksi sohvallasi..

mä en kattelis tollasta.

ja sekin vielä ettei ole sun lasten biolog isä vaikuttaa asiaan. harva tykkää oikeasti muista kuin niistä jotka on omaa lihaa ja verta. näin se vaan on ja nähty on monet kerrat.

sä oot hieno ihminen kun ruokit vieraan lasta, mä en tekis sitä. mut kukin tavallaan.

mä en ole niin riippuvainen miehestä et sietäisin mitä vaan tai tollasta. oon ollu yksin monet vuodet, nyt perheen kanssa ja haluan pysyä näin. uutta miestä en ota. lapset saa kattella omaa isäänsä ja sillä hyvä. yksinkin osaan olla tai yksinhuoltajana jos mies jättää.

toi mieshän torpedoi sun v apaa-aikaa tolla! mä en suostuis! mieti , itse päätät mitä teet!

onko äijä sen arvonen??

Mitenkähän tämä juttu meni? Minä en olis katsonut sellaista etten saisi omien lastenlasten kanssa viettää omassa kodissa aikaa.
Lapsenlapset ovat kultaa!

Luulen, että avaus on provo. Ainakin famu4 hävisi kuin pieru saharaan, eikä vastaa esim kysymykseen siitä, miksi hän kantaa huonoa omaatuntoa miehensä pojasta, jos mies itse ei välitä tuon taivaallista, vaikka poika päätyi lastariin.

Jos asunto on liian pieni lastenlasten yökyläilyille, niin ei auta muu kuin käydä lasten kotona heitä hoitamassa. Muutenkin se lasten kannalta olisi parempi vaihtoehto, sillä lasten paikka on kotona ja yöt omassa sängyssä.
Jos taas tilaa riittää, niin ukko olohuoneen sohvalle kuten aina muulloinkin ja ovi kiinni. Mummi ja lapsenlapset muissa huoneissa, ja pianhan lapset oppivat, että mummin miestä ei häiritä. Keittiöhän on muutenkin kodin sydän, siellä on kotoista ja lämmin fiilis.
Mummin mies on mustasukkainen lapsenlapsille, siitä tämä ärtymys kertoo. Ja itsekkyydestä. Monasti voi huomata, että aviomies on mennyt naimisiin saadakseen uuden ja sutjakkaamman äidin, joka hoivaa miestä ja kotia herkeämättä.
Miehelle huollettavana oleminen on jäänne lapsuudesta. Äidit ja vaimot ruokkivat tätä tunnetta ylenpalttisella passaamisella. Tulos sitten on räyhäävä ja itsekäs sohvalla makaaja.

Lapset saavat vain näkyä, ei kuulua. Moni mies on niin tärkeä omasta itsestään, että ei siedä alaikäisiä silmissään.
He siinä menettävät, eivät lapset.

juoppo ukko sai lähteä kun alkoi minun kodissani komennella ja ei sietänyt lapsenlapsiani, huh en kyllä jatkas sellaisen ukon kanssa koskaan..

Olen kahden pojan isoäiti. Yksikään mies ei tule siihen väliin.