Niin aivan luit oikein, kyllä tää on Sulle, rakas You Sexy Thing, yllätyitkö vai osasitko odottaa?
Olen vaan niin järjettömän ikävissäni ja kaipaan Sua mielettömästi, se että näin Sut eilen ja toissapäivänä ei nyt tätä tilannetta auttanut, tuli vaan ristiriitainen olo.
Miksi ensin hymyilet (Cause somewhere in the crowd there´s you) lähetät sanattomia viestejä silmilläsi, seuraavana päivänä olet kuin jäätä kierrät mut metrien päästä?
Pelkäätkö Sä mua ja sitä mitä meidän välille vois syntyä jos Sä antaisit sen tapahtua?
Mä en ole sitä tyyppiä että kun vaikeaa tulee nostetaan kytkintä ja jätetään mies epätoivoseen tilanteeseen selviytymään mitenkuten.
Ymmärrätkö, tiedätkö, ihan oikeesti miten paljon mä Susta välitän?
Ei tämä ole mitään pitakiiltoa, haihattelua tai ohimenevää hössötystä on mulla ollut niin kauan aikaa tätä miettiä ja suunnitella.
Mua satuttaa ihan hirveesti se kun Sä suhtaudut muhun niinkuin ilmaan, etkö Sä oikeesti näe mua vai etkö ole näkevinäsi?
Tiedän että Sulla on sydän karrella mutta luuletko että minun karkoittamiseni tekee Susta onnellisemman?
Mä en nimittäin jaksa uskoa että mä olen Sulle yhdentekevä tai vastenmielinen, hyvin mahdollista ettei meidän kannata aloittaa seurustelua vielä, ennen kuin olet saanut itsesi kuiville edellisen suhteesi jäljiltä, mutta muista mä olisin juuri sopivan tukeva olkapää itkeä ja surra, mulla on iso sydän ja olen kokenut itse niin kovia että takuulla tajuan ja kestän mitä vaan (paitsi sitä että Sä et huomaa mua).
Onko multa mennyt jotain ohi, sanoinhan keväällä ettet saa mua pois muuta kuin suoraan käskemällä häipymään elämästäsi.
Tarkoititko silloin laivalla kun komensit mut pois hytistäsi kun tahdoit puhua ystäviesi kanssa privaattijuttuja, samalla "lähde kokonaan elämästäni, äläkä palaa"? Muuta kertaa en ole Sun kuullut mua pois käskevän, sitäpaitsi olit sen jälkeen heinäkuussa eräänä iltana kuin sulaa hunajaa...vai tulkitsinko väärin?
Vaikka Sä sanoit mulle heinäkuussa ,että "Kyllä sä pärjäät aina", mä en ihan oikeesti tiedä, mä olen antanut itseni pidätellä tätä rakkautta salassa niin kauan (muistatko montako kymmentä vuotta?), että jos Sä nyt torjut mut mä en oikeasti ehjänä selviä. Aivan olisi pitänyt olla silloin nuorena olla rohkeampi, mutta kun mulla on aina ollut huono itsetunto ja en ole koskaan vielä itse "iskenyt" miestä. Olen ollut aina iskettävissä siksi mua surettaakin että kun kerran teen aloitteen, en kelpaakaan...
Voisit hieman valaista mulle onko tässä mitään jäljellä vai saanko iltaisin turhaan kaivata käsivarsiasi ympärilleni, hikistä takkiasi kastelemaan paitaani,siroja sormiasi kämmeniini...
"Where did You came from Angel?
How did You know I´d be the one?
Did You know You´re everything I´d prayed for?
Did you know every night and day for?
...
I believe in miracles
You Sexy Thing!"
Olen vaan niin järjettömän ikävissäni ja kaipaan Sua mielettömästi, se että näin Sut eilen ja toissapäivänä ei nyt tätä tilannetta auttanut, tuli vaan ristiriitainen olo.
Miksi ensin hymyilet (Cause somewhere in the crowd there´s you) lähetät sanattomia viestejä silmilläsi, seuraavana päivänä olet kuin jäätä kierrät mut metrien päästä?
Pelkäätkö Sä mua ja sitä mitä meidän välille vois syntyä jos Sä antaisit sen tapahtua?
Mä en ole sitä tyyppiä että kun vaikeaa tulee nostetaan kytkintä ja jätetään mies epätoivoseen tilanteeseen selviytymään mitenkuten.
Ymmärrätkö, tiedätkö, ihan oikeesti miten paljon mä Susta välitän?
Ei tämä ole mitään pitakiiltoa, haihattelua tai ohimenevää hössötystä on mulla ollut niin kauan aikaa tätä miettiä ja suunnitella.
Mua satuttaa ihan hirveesti se kun Sä suhtaudut muhun niinkuin ilmaan, etkö Sä oikeesti näe mua vai etkö ole näkevinäsi?
Tiedän että Sulla on sydän karrella mutta luuletko että minun karkoittamiseni tekee Susta onnellisemman?
Mä en nimittäin jaksa uskoa että mä olen Sulle yhdentekevä tai vastenmielinen, hyvin mahdollista ettei meidän kannata aloittaa seurustelua vielä, ennen kuin olet saanut itsesi kuiville edellisen suhteesi jäljiltä, mutta muista mä olisin juuri sopivan tukeva olkapää itkeä ja surra, mulla on iso sydän ja olen kokenut itse niin kovia että takuulla tajuan ja kestän mitä vaan (paitsi sitä että Sä et huomaa mua).
Onko multa mennyt jotain ohi, sanoinhan keväällä ettet saa mua pois muuta kuin suoraan käskemällä häipymään elämästäsi.
Tarkoititko silloin laivalla kun komensit mut pois hytistäsi kun tahdoit puhua ystäviesi kanssa privaattijuttuja, samalla "lähde kokonaan elämästäni, äläkä palaa"? Muuta kertaa en ole Sun kuullut mua pois käskevän, sitäpaitsi olit sen jälkeen heinäkuussa eräänä iltana kuin sulaa hunajaa...vai tulkitsinko väärin?
Vaikka Sä sanoit mulle heinäkuussa ,että "Kyllä sä pärjäät aina", mä en ihan oikeesti tiedä, mä olen antanut itseni pidätellä tätä rakkautta salassa niin kauan (muistatko montako kymmentä vuotta?), että jos Sä nyt torjut mut mä en oikeasti ehjänä selviä. Aivan olisi pitänyt olla silloin nuorena olla rohkeampi, mutta kun mulla on aina ollut huono itsetunto ja en ole koskaan vielä itse "iskenyt" miestä. Olen ollut aina iskettävissä siksi mua surettaakin että kun kerran teen aloitteen, en kelpaakaan...
Voisit hieman valaista mulle onko tässä mitään jäljellä vai saanko iltaisin turhaan kaivata käsivarsiasi ympärilleni, hikistä takkiasi kastelemaan paitaani,siroja sormiasi kämmeniini...
"Where did You came from Angel?
How did You know I´d be the one?
Did You know You´re everything I´d prayed for?
Did you know every night and day for?
...
I believe in miracles
You Sexy Thing!"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi, hyvä tyttö miksi sinä et ole rakstunut minuun?
Olisin kyllä ihan otettu jos joku noin palavasti rakastaisi minua, jaksaisi yrittää ja odottaa.
Olen saanut sydämeni rikki, mutta kukaan ei ole tullut kokoamaan palasia ja liimaamaan niitä hetipiti liimalla.
Voi sinä enkeli älä polta siipiäsi äläkä särje sydäntäsi, jos miehesi on niin tyhmä ettei tajua arvoasi ja ala kohdella sua kuten kuuluukin, lennä pois maailmassa on varmasti joku joka osaa antaa arvon sinulle ja kulkisi rinnallasi ylpeänä.
Tiedän, mahdoton on tunteitaan säädellä, on vain niin hullua että lämpimät välittävät naiset rakastuvat miehiin jotka lakaisevat kaiken kauniin maton alle milloin minkäkin tekosyyn varjolla.
-Ja sinä mies jolle tämä on kirjoitettu;
koetapas ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ilmoittaa naiselle joka sua noin palvoo mitä aiot hänen suhteensa.
Ellet koskaan tahdo häntä kerro sekin suoraan että hän voi jatkaa elämäänsä, muuten hän elää olemattoman toivonkipinän varassa, tyhjän päällä mutta jos haluat hänet anna lisää toivoa, älä ole epälooginen!
Koeta enkeli jaksaa, toivon että tämä tarina saisi onnellisen lopun.
Se on Miäs... ;-) Siis isolla ämmällä.. hih...
Sie oot hieno nainen , hienoin
mitä oon nähnyt...=/
Laitan sinulle joka minua kehaisit nöyrän kiitokseni tuo oli kauniisti kirjoitettu!
Olen vaan tällainen vaatimattomassa kuoressa asuva kiltti ja uskollinen sielu joka odottaa tilaisuuttaan antaa koko elämänsä rakastamalleen miehelle, hyväksyen hänet kokonaisena ihmisenä kaikkine hyveineen ja kaikkine vikoineen, rakastan vain niin syvästi, joka päivä ja jokaikinen yö... =)
Totta ennekaikki,
jos kaikki ihmiset ois yhtä humaaneja,
kuin nää oot, esmes mun exäni,
niin miekään en kituis ja silleen
ja jos kaikki aattelis toista niikust nää teet niin kaikilla ois asiat paremmin ja tolleen =)
Ton mie oon kuullut ennekin,
ja uskon kyllä rakkauteen,
mutta menee pitkä aika enne kuin opin taas luottamaan naiseen =)
Koitahhan pärjäillä,
ja pirä lippu korkialla =)
T
Heips!
On pakko pärjätä ja pakko jaksella odotella rakkaansa luottamuksen palautumista.
Jaksan kyllä odottaa vaikka välillä kärsimäätön olenkin ja haluaisin tuntea hänet sylissäni, niin ihana hän on.
Tiedän ei minussa ole mitään erikoista
tai mitään miksi hänen pitäis huolia minut, no yksinkertaisesti vain rakastan häntä,
tuota leijonaharjaista miestä, jonka silmistä loistava tuska saa sydämeni itkemäään. Ja joka kerta kun näen nuo leveät alaspainuneet hartiat tekisi mielini kurittaa exäändsä koska hän on tehnyt saanut aikaan tuon.
Toivon että saan häneltä viestin kun hän on valmis yrittämään että saan edes mahdollisuuden.
Ja kuten sanoin Seinäjoella; olen valmis odottamaan, niin kärsimätön kuin olenkin, vaikka kolmekymmentä vuotta.
Rakastan Sinua , koetahan jaksaa ja pärjäile olet aina mielessäni.
Kirjoitan Sinulle ja tuon kirjeen mukanani kun näen Sinut seuraavan kerran.