Olen nyt kuunnellut Abbey Roadin viitisen kertaa läpi, ja olen kyllä pettynyt sen vaihtelevuuteen biisisisällöltään. Something, Come Together, Because, Here Comes the Sun ja I Want You (She's So Heavy) ovat hienoja kappaleita, mutta lopuista biiseistä vain puuttuu se sävellyksellinen tasokkuus, mikä on kova Rubber Soulilla ja Revolverilla. Suurin osa melodioista on keskinkertaisuuden ja hyvän välissä. Soitannollinen loistavuuskaan ei riitä tekemään levystä hyvää kokonaisuutta, vaihtelevuutta on kertakaikkisesti liikaa.
Olenkin tullut tämän kuuntelukokemuksen myötä siihen lopputulokseen, että bändin kunnianhimo/kyky onnistua kokonaisvaltaisesti tyysähti Revolverin jälkeen - kaikki sen jälkeen ilmestyneet levythän ovat olleet jollain tavalla "epäonnistuneita": Pepper on oman aikansa tuote ja säveltasoltaan heikko, Valkoinen tupla sillisalaatti liian monella surkealla biisillä höystettynä, Abbey Road samoin vaihteleva, mutta väljemmin - Tuplalla hypitään villimmin surkeasta loistavaan biisiin, AB on tasapaksumpi, vaikka silläkin omat huimat hetkensä. Let It Be on kökkö esitys, ja ymmärrettävistä syistä - bändi oli jo hajonnut kun se julkaistiin!
Rubber Soul ja Revolver pysyvät kunnianhimoisina ja erinomaisina töinä, joskin jälkimmäistä nakertaa jonkin verran "kylmä" tunnelma, teknisyys on vienyt vähän sitä fiilistä pois, joka Rubber Soulilla kukki. Mutta se tasavahvuus- puuttuu muilta Beatlesin levyiltä.
Abbey Road
17
578
Vastaukset
- I dig a pigmy
Viimeinen aito Beatles-levy on Sgt. Pepper. Palattuaan Intiasta keväällä 1968 Beatlesit eivät olleet enää valmiita tekemään BEATLES-MUSIIKKIA, vaan ainoastaan jokaisen omia sävellyksiä kullekin ominaisella tyylillä, sovituksella ja tuotantotavalla. Siksi vuosien 1968-69 Beatles-materiaali voitaisiin aivan hyvin jakaa vesitiiviisti täysin erillisiksi John Lennonin, Paul McCartneyn ja George Harrisonin osioiksi, jotka kaikki enteilevät kunkin Beatlen soolouraa.
Valkoinen albumi ja Abbey Road eivät kuulosta Beatleseilta. Lennon, McCartney ja Harrison käyttävät yhtyeen muita jäseniä ainoastaan taustabändinään. Musiikki on tietysti hyvää, koska varsinkin Harrison ja myös McCartney olivat tuohon aikaan kykyjensä huipulla, mutta Rubber Soul-Revolver-Pepper-trilogian maagista tunnelmaa vuosien 1968-69 levyt eivät mitenkään voi tavoittaa.- samaa mieltä..
Rubber Soul ja Revolver ovat hienoja levyjä, mutta Sgt. Pepper on niin aikansa tuote kun voi olla. Lisäksi se on biisimateriaaliltaan todella epätasainen kokonaisuus: suurin osa biiseistä kuulostaa sävellyksinä keskinkertaiselta. Valkoinen tupla ja Abbey Road hakkaavat Pepperin mennen tullen, vaikkakin olet oikeassa siinä, että ne ovat pikemminkin Beatle-nelikon soololevyjen parhaita paloja samalla levyllä kuin Beatles-levyjä. Valkoisella tuplalla puolet biiseistä on surkeita, puolet mahtavia, siitä huolimatta se hakkaa Pepperin.
- Miksi?
samaa mieltä.. kirjoitti:
Rubber Soul ja Revolver ovat hienoja levyjä, mutta Sgt. Pepper on niin aikansa tuote kun voi olla. Lisäksi se on biisimateriaaliltaan todella epätasainen kokonaisuus: suurin osa biiseistä kuulostaa sävellyksinä keskinkertaiselta. Valkoinen tupla ja Abbey Road hakkaavat Pepperin mennen tullen, vaikkakin olet oikeassa siinä, että ne ovat pikemminkin Beatle-nelikon soololevyjen parhaita paloja samalla levyllä kuin Beatles-levyjä. Valkoisella tuplalla puolet biiseistä on surkeita, puolet mahtavia, siitä huolimatta se hakkaa Pepperin.
Ehkä syynä on levyn yliarvostettu asema 1970- ja vielä 1980-luvullakin. En kyllä ymmärrä, miten With a Little Help from My Friends, Lucy in the Sky with Diamonds, Lovely Rita, Good Morning Good Morning tai varsinkaan A Day in the Life olisivat yhtään huonompia kuin mitkään Rubber Soulin, Revolverin tai Abbey Roadin kohokohdista. A Day in the Life on kerrassaan mahtava viiden minuutin sinfonia, ehkä Beatlesien kaikkien aikojen huippu. Ja hemmetti, Fixing a Hole on hyvä myös! :-)
Sgt. Pepper oli lähinnä McCartneyn hengentuote. Lennon oli siihen aikaan LSD-huurussa ja Harrisonia ei kiinnostanut juurikaan Beatles-touhu. Mutta mitä siitä, levy on Paul McCartneyn paras taiteellinen saavutus ja vähintään Beatlesien toiseksi tai kolmanneksi paras levy.
"Valkoinen tupla ja Abbey Road hakkaavat Pepperin mennen tullen, vaikkakin olet oikeassa siinä, että ne ovat pikemminkin Beatle-nelikon soololevyjen parhaita paloja samalla levyllä kuin Beatles-levyjä."
PARHAITA PALOJA??? Kröhöm. Obladi Oblada, Wild Honey Pie, Bungalow Bill, Why Don't We Do It in the Road, Yer Blues, Honey Pie, Revolution 9, Maxwell's Silver Hammer ja Oh! Darling ovat siis PARHAITA PALOJA? Tuntuu enemmänkin siltä että tuossa vaiheessa Beatlesit ajattelivat tyyliin "mitä tahansa voi julkaista, koska jengi kuitenkin ostaa kaiken". Siis ainakin herrat Lennon & McCartney. Harrisonilla oli puolet All Things Must Past -materiaalista valmiina 1968-69, mutta John ja Paul halusivat tilaa jokaikiselle renkutukselleen ja Harrison sai tyytyä yhteen biisiin per lp-puolisko. Kuvitelkaapa ihmiset miten paljon parempia Beatlesien viimeiset albumit olisivat olleet, jos Harrison olisi saanut tarpeeksi paljon tilaa ja varsinkin McCartneyn typeryyksiä olisi sensuroitu. Mutta ilmeisesti Paul oli tuossa vaiheessa ainoa joka oli enää kiinnostunut koko Beatles-projektista.
McCartneyn nolot aivopierut Valkoisella albumilla olisivat sopineet loistavasti Maccan ensimmäiselle soololevylle joka on voittopuolisesti ihan samaa kamaa. Levyt kuten Ram tai Band on the Run ovat sentään oikeaa musiikkia (vaikkakin laimeaa ja munatonta) toisin kuin edellä mainitut hölmöilyt. Myöskin Plastic Ono Band ja Imagine ovat paljon parempaa tavaraa kuin useimmat Valkoisen tuplan ja Let It Ben Lennon-kappaleista. - all the time...
Miksi? kirjoitti:
Ehkä syynä on levyn yliarvostettu asema 1970- ja vielä 1980-luvullakin. En kyllä ymmärrä, miten With a Little Help from My Friends, Lucy in the Sky with Diamonds, Lovely Rita, Good Morning Good Morning tai varsinkaan A Day in the Life olisivat yhtään huonompia kuin mitkään Rubber Soulin, Revolverin tai Abbey Roadin kohokohdista. A Day in the Life on kerrassaan mahtava viiden minuutin sinfonia, ehkä Beatlesien kaikkien aikojen huippu. Ja hemmetti, Fixing a Hole on hyvä myös! :-)
Sgt. Pepper oli lähinnä McCartneyn hengentuote. Lennon oli siihen aikaan LSD-huurussa ja Harrisonia ei kiinnostanut juurikaan Beatles-touhu. Mutta mitä siitä, levy on Paul McCartneyn paras taiteellinen saavutus ja vähintään Beatlesien toiseksi tai kolmanneksi paras levy.
"Valkoinen tupla ja Abbey Road hakkaavat Pepperin mennen tullen, vaikkakin olet oikeassa siinä, että ne ovat pikemminkin Beatle-nelikon soololevyjen parhaita paloja samalla levyllä kuin Beatles-levyjä."
PARHAITA PALOJA??? Kröhöm. Obladi Oblada, Wild Honey Pie, Bungalow Bill, Why Don't We Do It in the Road, Yer Blues, Honey Pie, Revolution 9, Maxwell's Silver Hammer ja Oh! Darling ovat siis PARHAITA PALOJA? Tuntuu enemmänkin siltä että tuossa vaiheessa Beatlesit ajattelivat tyyliin "mitä tahansa voi julkaista, koska jengi kuitenkin ostaa kaiken". Siis ainakin herrat Lennon & McCartney. Harrisonilla oli puolet All Things Must Past -materiaalista valmiina 1968-69, mutta John ja Paul halusivat tilaa jokaikiselle renkutukselleen ja Harrison sai tyytyä yhteen biisiin per lp-puolisko. Kuvitelkaapa ihmiset miten paljon parempia Beatlesien viimeiset albumit olisivat olleet, jos Harrison olisi saanut tarpeeksi paljon tilaa ja varsinkin McCartneyn typeryyksiä olisi sensuroitu. Mutta ilmeisesti Paul oli tuossa vaiheessa ainoa joka oli enää kiinnostunut koko Beatles-projektista.
McCartneyn nolot aivopierut Valkoisella albumilla olisivat sopineet loistavasti Maccan ensimmäiselle soololevylle joka on voittopuolisesti ihan samaa kamaa. Levyt kuten Ram tai Band on the Run ovat sentään oikeaa musiikkia (vaikkakin laimeaa ja munatonta) toisin kuin edellä mainitut hölmöilyt. Myöskin Plastic Ono Band ja Imagine ovat paljon parempaa tavaraa kuin useimmat Valkoisen tuplan ja Let It Ben Lennon-kappaleista."En kyllä ymmärrä, miten With a Little Help from My Friends, Lucy in the Sky with Diamonds, Lovely Rita, Good Morning Good Morning tai varsinkaan A Day in the Life olisivat yhtään huonompia kuin mitkään Rubber Soulin, Revolverin tai Abbey Roadin kohokohdista."
Good Morning Good Morning on keskeneräisen olonen sävellys, samoin Lovely Rita. With a Little Help from My Friends ja Lucy ovat hienoja biisejä, mutta kyllä Rubber Soulilta vaikkapa In My Life ja Girl hakkaavat ne mennen tullen, ja Revolverilta esim. I'm Only Sleeping ja Eleanor Rigby. Rubber Soul ja Revolver soundaavat hienolta ja tuoreelta yhä, Pepper kuulosti vanhentuneelta jo 70-luvulla. A Day in a Life on levyn tähtihetki, mutta kokonaisuutena kiekko on niin epätasainen, että en tiedä mitä pitäisi sanoa. Siinä sovituksellisilla kikoilla on yritetty saada kuulija unohtamaan biisien tasapaksuus. Albumin studiotekniset innovatiiviot eivät ole kestäneet aikaa.
Olen samaa mieltä Abbey Roadin ja Valkoisen tuplan huonoimmista hetkistä, ne ovat Todella Huonoja. Varsinkin V.tupla on niin täynnä kuraa, että huhhuh. Lennonin kokeilut ovat huonoimmillaan rimannalituksia. Silti ne sisältävät parhaimmillaan niin upeita kappaleita, että molemmat ovat minusta Pepperiä parempia. - PeteAlmostTheBest
Miksi? kirjoitti:
Ehkä syynä on levyn yliarvostettu asema 1970- ja vielä 1980-luvullakin. En kyllä ymmärrä, miten With a Little Help from My Friends, Lucy in the Sky with Diamonds, Lovely Rita, Good Morning Good Morning tai varsinkaan A Day in the Life olisivat yhtään huonompia kuin mitkään Rubber Soulin, Revolverin tai Abbey Roadin kohokohdista. A Day in the Life on kerrassaan mahtava viiden minuutin sinfonia, ehkä Beatlesien kaikkien aikojen huippu. Ja hemmetti, Fixing a Hole on hyvä myös! :-)
Sgt. Pepper oli lähinnä McCartneyn hengentuote. Lennon oli siihen aikaan LSD-huurussa ja Harrisonia ei kiinnostanut juurikaan Beatles-touhu. Mutta mitä siitä, levy on Paul McCartneyn paras taiteellinen saavutus ja vähintään Beatlesien toiseksi tai kolmanneksi paras levy.
"Valkoinen tupla ja Abbey Road hakkaavat Pepperin mennen tullen, vaikkakin olet oikeassa siinä, että ne ovat pikemminkin Beatle-nelikon soololevyjen parhaita paloja samalla levyllä kuin Beatles-levyjä."
PARHAITA PALOJA??? Kröhöm. Obladi Oblada, Wild Honey Pie, Bungalow Bill, Why Don't We Do It in the Road, Yer Blues, Honey Pie, Revolution 9, Maxwell's Silver Hammer ja Oh! Darling ovat siis PARHAITA PALOJA? Tuntuu enemmänkin siltä että tuossa vaiheessa Beatlesit ajattelivat tyyliin "mitä tahansa voi julkaista, koska jengi kuitenkin ostaa kaiken". Siis ainakin herrat Lennon & McCartney. Harrisonilla oli puolet All Things Must Past -materiaalista valmiina 1968-69, mutta John ja Paul halusivat tilaa jokaikiselle renkutukselleen ja Harrison sai tyytyä yhteen biisiin per lp-puolisko. Kuvitelkaapa ihmiset miten paljon parempia Beatlesien viimeiset albumit olisivat olleet, jos Harrison olisi saanut tarpeeksi paljon tilaa ja varsinkin McCartneyn typeryyksiä olisi sensuroitu. Mutta ilmeisesti Paul oli tuossa vaiheessa ainoa joka oli enää kiinnostunut koko Beatles-projektista.
McCartneyn nolot aivopierut Valkoisella albumilla olisivat sopineet loistavasti Maccan ensimmäiselle soololevylle joka on voittopuolisesti ihan samaa kamaa. Levyt kuten Ram tai Band on the Run ovat sentään oikeaa musiikkia (vaikkakin laimeaa ja munatonta) toisin kuin edellä mainitut hölmöilyt. Myöskin Plastic Ono Band ja Imagine ovat paljon parempaa tavaraa kuin useimmat Valkoisen tuplan ja Let It Ben Lennon-kappaleista.ehdottomasti ! The Continuing Story Of Bungalow Bill on ehdottomasti hieno stygi !!! Mikskö...no kun mä pystyn skulaamaan sen.
Abbey Road'in kakkospuolen medley on niin kova et moni bändi olis tehnyt siitä koko alpuumin ! NIH !
Mut Beatle-jannuilla oli varaa tuhlata matskua tollee koko uransa ajan...TE ETTE VAAN TAJUU !!!! PRKL !!! STN !!! HLVT !!! - ihmetyttää miksi.
Miksi? kirjoitti:
Ehkä syynä on levyn yliarvostettu asema 1970- ja vielä 1980-luvullakin. En kyllä ymmärrä, miten With a Little Help from My Friends, Lucy in the Sky with Diamonds, Lovely Rita, Good Morning Good Morning tai varsinkaan A Day in the Life olisivat yhtään huonompia kuin mitkään Rubber Soulin, Revolverin tai Abbey Roadin kohokohdista. A Day in the Life on kerrassaan mahtava viiden minuutin sinfonia, ehkä Beatlesien kaikkien aikojen huippu. Ja hemmetti, Fixing a Hole on hyvä myös! :-)
Sgt. Pepper oli lähinnä McCartneyn hengentuote. Lennon oli siihen aikaan LSD-huurussa ja Harrisonia ei kiinnostanut juurikaan Beatles-touhu. Mutta mitä siitä, levy on Paul McCartneyn paras taiteellinen saavutus ja vähintään Beatlesien toiseksi tai kolmanneksi paras levy.
"Valkoinen tupla ja Abbey Road hakkaavat Pepperin mennen tullen, vaikkakin olet oikeassa siinä, että ne ovat pikemminkin Beatle-nelikon soololevyjen parhaita paloja samalla levyllä kuin Beatles-levyjä."
PARHAITA PALOJA??? Kröhöm. Obladi Oblada, Wild Honey Pie, Bungalow Bill, Why Don't We Do It in the Road, Yer Blues, Honey Pie, Revolution 9, Maxwell's Silver Hammer ja Oh! Darling ovat siis PARHAITA PALOJA? Tuntuu enemmänkin siltä että tuossa vaiheessa Beatlesit ajattelivat tyyliin "mitä tahansa voi julkaista, koska jengi kuitenkin ostaa kaiken". Siis ainakin herrat Lennon & McCartney. Harrisonilla oli puolet All Things Must Past -materiaalista valmiina 1968-69, mutta John ja Paul halusivat tilaa jokaikiselle renkutukselleen ja Harrison sai tyytyä yhteen biisiin per lp-puolisko. Kuvitelkaapa ihmiset miten paljon parempia Beatlesien viimeiset albumit olisivat olleet, jos Harrison olisi saanut tarpeeksi paljon tilaa ja varsinkin McCartneyn typeryyksiä olisi sensuroitu. Mutta ilmeisesti Paul oli tuossa vaiheessa ainoa joka oli enää kiinnostunut koko Beatles-projektista.
McCartneyn nolot aivopierut Valkoisella albumilla olisivat sopineet loistavasti Maccan ensimmäiselle soololevylle joka on voittopuolisesti ihan samaa kamaa. Levyt kuten Ram tai Band on the Run ovat sentään oikeaa musiikkia (vaikkakin laimeaa ja munatonta) toisin kuin edellä mainitut hölmöilyt. Myöskin Plastic Ono Band ja Imagine ovat paljon parempaa tavaraa kuin useimmat Valkoisen tuplan ja Let It Ben Lennon-kappaleista.Pepperillä on yksi hyvä kappale, A day in the life, kaikki loput on tusinatasoa, no ehkä with a little help... on ihan kelvollinen.
Levyn maine taitaa perustua enemmän sen ei musiikillisiin asioihin.
Paras Beatleslevy on mielestäni ehkä revolver, siitäkin tosin Yellow submarine tekee mieli skipata yli. Toinen mahdollinen on white album, joka on samanlainen sillisalaatti, kuin revolver, mutta niin demomainen.
Vielä 5 vuotta sitten olin täysin beatles sokea. Kaikki beatlesin musiikit kuulostivat loistaville. Nyt, kun en enää ole fani, pystyn kuuntelemaan beatlesien tuotantoa objektiivisesti. Onhan siellä edelleenkin popmusiikin helmiä, mutta on siellä kasapäin paskaakin. - tusinatasoa..
ihmetyttää miksi. kirjoitti:
Pepperillä on yksi hyvä kappale, A day in the life, kaikki loput on tusinatasoa, no ehkä with a little help... on ihan kelvollinen.
Levyn maine taitaa perustua enemmän sen ei musiikillisiin asioihin.
Paras Beatleslevy on mielestäni ehkä revolver, siitäkin tosin Yellow submarine tekee mieli skipata yli. Toinen mahdollinen on white album, joka on samanlainen sillisalaatti, kuin revolver, mutta niin demomainen.
Vielä 5 vuotta sitten olin täysin beatles sokea. Kaikki beatlesin musiikit kuulostivat loistaville. Nyt, kun en enää ole fani, pystyn kuuntelemaan beatlesien tuotantoa objektiivisesti. Onhan siellä edelleenkin popmusiikin helmiä, mutta on siellä kasapäin paskaakin...kasapäin paskaa on ainoastaan sun korvien välis.......-tyypillinen kakara,ensix ollaan "täysin sokea fani",sitten aletaan heittää paskaa...eksä huomaa?
- voverg
tusinatasoa.. kirjoitti:
..kasapäin paskaa on ainoastaan sun korvien välis.......-tyypillinen kakara,ensix ollaan "täysin sokea fani",sitten aletaan heittää paskaa...eksä huomaa?
Joku fani ei ilmeisesti kestä kriittistä tarkatelua...
Samoilla linjoilla olen, eli Beatlesin levyt ovat kovin epätasaisia. Suurin osa niistä. Revolver on mahtava kokonaisuus, samoin Rubber Soul, mutta Sgt. Pepperillä ei psykedeelisen Lucy in the Sky with the Diamondsin, hienon A Day in a Lifen ja mahtipontisen nimikappaleen lisäksi ole yhtäkään ilon aihetta. Levyn maine perustuu lähinnä studiotekniikan keksintöihin, ei musiikillisiin ansioihin.
Valkoinen tupla on myös hyvä plätty, vaikka demomainen onkin. Hyviä biisejä on ehkä puolet sen sisällöstä, loput enemmän tai vähemmän huonoa. Abbey Road on parhaimmillaan aivan upea (etunenässä Something), ja huonoimmillaan jotain, mistä ei sovi nyt puhua ;) - ..................
voverg kirjoitti:
Joku fani ei ilmeisesti kestä kriittistä tarkatelua...
Samoilla linjoilla olen, eli Beatlesin levyt ovat kovin epätasaisia. Suurin osa niistä. Revolver on mahtava kokonaisuus, samoin Rubber Soul, mutta Sgt. Pepperillä ei psykedeelisen Lucy in the Sky with the Diamondsin, hienon A Day in a Lifen ja mahtipontisen nimikappaleen lisäksi ole yhtäkään ilon aihetta. Levyn maine perustuu lähinnä studiotekniikan keksintöihin, ei musiikillisiin ansioihin.
Valkoinen tupla on myös hyvä plätty, vaikka demomainen onkin. Hyviä biisejä on ehkä puolet sen sisällöstä, loput enemmän tai vähemmän huonoa. Abbey Road on parhaimmillaan aivan upea (etunenässä Something), ja huonoimmillaan jotain, mistä ei sovi nyt puhua ;)-eiku ihan oikeesti....menkää kakarat textailemaan järjettömyyksiänne vaikka saunan taa...ette tiiä hevon perseestä,ettekä mistään muustakaan yhtään mitään..ettekä sitäkään. (haukotus)...
- McCartneyn haamu
.................. kirjoitti:
-eiku ihan oikeesti....menkää kakarat textailemaan järjettömyyksiänne vaikka saunan taa...ette tiiä hevon perseestä,ettekä mistään muustakaan yhtään mitään..ettekä sitäkään. (haukotus)...
Joku ei näköjään ole vielä päässyt yli tuosta Beatle-sokeus vaiheesta. No, ainahan isoilla bändeillä on näitä fundamentalisti-faneja ollut. Niitten jutut pitää vain osata jättää omaan arvoonsa. Aikanaan ne kaikki herää huomaamaan, että maailmaan mahtuu paljon hyvää musiikkia, eikä kaikki suinkaan ole sen oman suosikkibändin tekemiä.
- Beatleman
McCartneyn haamu kirjoitti:
Joku ei näköjään ole vielä päässyt yli tuosta Beatle-sokeus vaiheesta. No, ainahan isoilla bändeillä on näitä fundamentalisti-faneja ollut. Niitten jutut pitää vain osata jättää omaan arvoonsa. Aikanaan ne kaikki herää huomaamaan, että maailmaan mahtuu paljon hyvää musiikkia, eikä kaikki suinkaan ole sen oman suosikkibändin tekemiä.
Pepperin "taika" liittynee ns.hippikesään-67.Musiikillisesti ei mitenkään tajuntaa räjäyttävää..Näyttävä albuminkansi lisää mystiikkaa.
White Album saa aina pyyhkeitä,mut henkkoht kuuntelen sitä nyt eniten."Julia" on kaunis ja herkkä biisi,ja jotenkin rauhoittava.Samoin heti perään tuleva "Long,long,long".
Abbey Road toimii myös aina.Soitannollisesti eheintä Beatlesia.I Want you(she´s so heavy),on suosikkini levyltä.Pitkä "synkkä" loppuintro..
- Anonyymi
Koo
- Anonyymi
On aina hyvä vastata 11 vuotta myöhemmin, mutta Abbey Road on todella hieno levy, ja Beatlesin parhain, ehdottomasti. En ala luettelemaan hyviä biisejä, sillä kaikki ovat. Jos joillain teillä oli joku "Beatles-sokeus", ette koskaan olleet tosifaneja. En itse pidä Revolverin kaltaisista albumeista, sillä Beatlesin loppupää 1967-1970 on omaan mieleeni. Psykedeelinen rock on hyvää. Toisiksi paras albumi on Sgt. Pepper. "With A Little Help From My Friends", "Lucy In The Sky With Diamonds" ja "Fixing A Hole" ovat mestariteoksia.
- Anonyymi
Tähän levyyn ei pety koskaan.
- Anonyymi
Abbey Soap on jäsenten sooloilua her majestya myöten.
- Anonyymi
Abbey Road ei ole sooloilua. Abbey Soap voi olla, en ole kuullut sitä.
- Anonyymi
Minusta ehkä tärkein yksittäinen osa Beatlesin taikuudesta on aivan uniikki sointi jonka he saavat aikaan laulamalla kaksistaan tai kolmistaan. Siinä vaiheessa kun jäsenet alkoivat lähteä omiin suuntiinsa ja yhteen ääneen laulaminen loppui, palapelistä hävisi jotain olennaista. Ei heillä Lennonia lukuun ottamatta ole kenelläkään yksinään mitenkään erityinen ääni.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1715042
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1264563- 262921
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa301937"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231794Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151719Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221710Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1081706Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301623Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181561