Näin Päivämies aikoinaan sepitti Laestadiuksen kääntymyksen:
”Aluksi Laestadius oli epäuskoinen pappi, mutta Kaaresuvannossa hänen omatuntonsa heräsi. Hänelle tuli hätä omista synneistä ja hän etsi Jumalan armoa. Vuonna 18444 Jumala vastasi Laestadiukselle ja hän löysi armon ja anteeksiantamuksen. Se tapahtui näin: Laestadius oli Tarkastusmatkalla Åselen seurakunnassa. Siellä hän tapasi lappalaistytön nimeltä Maria. Maria oli kirkossa kuuntelemassa, kun kirkkoherra Laestadius saarnasi.
Maria huomasi saarnasta, että Laestadius ei ole uskomassa. Kirkon jälkeen Maria puhutteli Laestadiusta. Hän selitti, kuinka epäuskoinen ihminen saa synnit anteeksi Jumalan edessä: kun joku Pyhän Hengen saanut ihminen saarnaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen käskystään. Maria saarnasi Laestadiukselle kaikki synnit anteeksi.
Nyt pappi Laestadius näki sen tien, joka vie taivaaseen. Se tie oli ollut häneltä piilossa tähän saakka. Laestadius sai kokea taivaan ilon esimakua, kun Jumalan rauha täytti hänen sydämensä. Nyt Laestadius oli uudestisyntynyt, elävään uskoon tullut pappi. Hän sai Pyhän Hengen.
Tämän jälkeen Laestadiuksen saarnoihin tuli uusi voima, uusi `terä`.”
(Pms 20.4.1977)
Päivämiehessä julkaistu sepitelmä Laestadiuksen lestadiolaistumisesta, parannuksenteosta, on ongelmaallinen ainakin siinä mielessä, että se poikkeaa Laeastadiuksen omasta kuvauksesta. Laestadius ei kuvaa, että "Lapin Maria" olisi saarnannut hänelle "synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" käyttäen juuri näitä sanoja. Mitään muita aikalaiskuvauksia tai silminnäkijäkeromuksia Millan ja Laestadiuksen tapaamisesta ei ole. Kaikki sepitelmät on tehty jälkeen päin enemmän tai vähemmän mielikuvitusta käyttäen. Myöhemmän lestadiolaisperinteen on ollut suorastaan pakko laittaa nuo taikasanat, tuon sananparren "nimessä ja veressä" Millan suuhun. Miksi?
Miksi Päivämiehen piti muuttaa jopa historiaa oman oppinsa mukaiseksi? Ainakin Saksassa, Neuvostoliitossa,Kiinassa ja eräissä muissakin totalitarisissa järjestelmissä on tehty samoin.
”Aluksi Laestadius oli epäuskoinen pappi, mutta Kaaresuvannossa hänen omatuntonsa heräsi. Hänelle tuli hätä omista synneistä ja hän etsi Jumalan armoa. Vuonna 18444 Jumala vastasi Laestadiukselle ja hän löysi armon ja anteeksiantamuksen. Se tapahtui näin: Laestadius oli Tarkastusmatkalla Åselen seurakunnassa. Siellä hän tapasi lappalaistytön nimeltä Maria. Maria oli kirkossa kuuntelemassa, kun kirkkoherra Laestadius saarnasi.
Maria huomasi saarnasta, että Laestadius ei ole uskomassa. Kirkon jälkeen Maria puhutteli Laestadiusta. Hän selitti, kuinka epäuskoinen ihminen saa synnit anteeksi Jumalan edessä: kun joku Pyhän Hengen saanut ihminen saarnaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen käskystään. Maria saarnasi Laestadiukselle kaikki synnit anteeksi.
Nyt pappi Laestadius näki sen tien, joka vie taivaaseen. Se tie oli ollut häneltä piilossa tähän saakka. Laestadius sai kokea taivaan ilon esimakua, kun Jumalan rauha täytti hänen sydämensä. Nyt Laestadius oli uudestisyntynyt, elävään uskoon tullut pappi. Hän sai Pyhän Hengen.
Tämän jälkeen Laestadiuksen saarnoihin tuli uusi voima, uusi `terä`.”
(Pms 20.4.1977)
Päivämiehessä julkaistu sepitelmä Laestadiuksen lestadiolaistumisesta, parannuksenteosta, on ongelmaallinen ainakin siinä mielessä, että se poikkeaa Laeastadiuksen omasta kuvauksesta. Laestadius ei kuvaa, että "Lapin Maria" olisi saarnannut hänelle "synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä" käyttäen juuri näitä sanoja. Mitään muita aikalaiskuvauksia tai silminnäkijäkeromuksia Millan ja Laestadiuksen tapaamisesta ei ole. Kaikki sepitelmät on tehty jälkeen päin enemmän tai vähemmän mielikuvitusta käyttäen. Myöhemmän lestadiolaisperinteen on ollut suorastaan pakko laittaa nuo taikasanat, tuon sananparren "nimessä ja veressä" Millan suuhun. Miksi?
Miksi Päivämiehen piti muuttaa jopa historiaa oman oppinsa mukaiseksi? Ainakin Saksassa, Neuvostoliitossa,Kiinassa ja eräissä muissakin totalitarisissa järjestelmissä on tehty samoin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
, sillä Seppo Lohi kirjoittaa kirjassaan "Sydämen kristillisyys", asiat aivan oikein.
Muistaakseni historiantutkijat ovat kristisoineet Lohenkin tulkintaa liian yksioikoiseksi. Muistaakseni Lohi itsekin on jossain myöhehemmässä tutkimuksessaan hieman korjaillut aiempia tulkintojaan.
Mistä tiedät, että asiat oli oikein Lohen kirjassa kun asioiden oikeaa laittaa, siis sitä miten kaikki oikeastaan meni, eivät tiedä tutkijatkaan varmasti?
Uskon varaan se jää. Pitää kuitenkin muistaa, että uskon asiat ja historia ovat kaksi eri asiaa.
on VL:illäkin siitä, että vasta Raattamaa ja LLL yhdessä aloittivat syntien anteeksitodistamisen noilla tunnetuilla sanoilla.
Se ei voinut tapahtua ennenkuin LLL oli saanut elävän uskon. Raattamaa sai uskon vasta tämän jälkeen.
Ei nämä ole tulkinta-asioita. Vl:t vaan haluavat vääristellä tämänkin.
Yhteisöillä on yleensä jokin syntytarina.
Niinhän se menee. Ensin tehdään tarina ja sitten se julisteaan jumaliseksi ja ainoaksi oikeaksi. Joka ei siihen usko, on eriseurainen ja katkera, helvetin tuleen joutuva.
..rakentaa järjestelmää, tapahtuu sama ilmiö eli rationalisoituminen(täytyy olla joku järki).
Jeesus ja Buddha elivät ihanteettoman ja spontaanin elämän. He kasvoivat kuin villit puut omiin suuntiinsa. Myöhemmin tällaiset "vapaat" käyvät ihanteiksi omille seuraajilleen. Ns. seuraajat alkavat noudattaa tapoja ja kaavoja. He pistävät asioita järjestykseen, tuomitsevat ja keksivät uskontunnustuksia ja oppeja.
UUT:n sivuilla kerrotaan lahkoista näin:
Historiaan luodaan erityislaatuinen suhde. Historiaa saatetaan pitää ensiksikin detaljivarastona, josta poimitaan sopivia argumentteja omien näkemysten puolustamiseksi. Toiseksi historia voidaan korvata omalla menneisyyden konstruktiolla, jolloin lahkon tausta muodostuu uskomusjärjestelmään sopivaksi (näin esimerkiksi silloin, kun itse Jumala nähdään lahkon tosiasiallisena perustajana). Konstruktioon liittyvät uskonnolliset legendat ja myytit, joihin suhtaudutaan todellisina tapahtumina.
Ainoa virheellinen asia, minkä tuolta löysin oli tämä "Vuonna 18444 Jumala vastasi Laestadiukselle ja hän löysi armon ja anteeksiantamuksen." Vuosiluku on siis väärin, muuten kaikki on totta.
Vuoden pitää olla 1844.
Sanamuoto
" Pyhän Hengen saanut ihminen saarnaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja Hänen käskystään."
on eri kuin selittämäsi, että "nimessä ja veressä". Tietääkseni Raattama on myöhemmin ottanut käytöön sanamuoden mainitsemasi "nimessä ja veressä". Päivämiehen artikkelissa ei ole mainittu tarkempaa sanamuotoa.
Sanamuoto ei ole ratkaiseva, sillä esim. Jeesus sanoi halvatulle "Ota vuoteesi ja käy". Jotkut pahentuivat Jeesuksen sanoihin... Sen sijaan Pyhän Hengen osallisuus on, koska Jeesus on jättänyt tehtävän Pietarille ja sitä kautta opetuslapsilleen.
Synninpäästö kuuluu myös luterilaiseen jumalanpalvelukseen, rippiin. Katekismuksessa on sanat muistaakseni siitä, että rippi-isä julistaa synninpäästön.
Sanot, että Raattamaa otti myöhemmin käyttöön. Tästä seuraa tämän logiikan mukaan, että Laestadiukselle ei julistettu: "nimessä ja veressä".
Kyllä se nyt vaan on niin, että Pms oikoi ja sepitti vastoin tietoa.
... juttu kokonaisuutena, miettikääpä nyt ihan itse....
Nainen, Maria, huomasi epäuskon ja saarnasi synnit anteeksi. Eikö lahkon nimike pitäisi olla "marialaisuus" eikä lestadiolaisuus...???
Nykyään naiset eivät miehiä lähde puhuttelemaan, puhumattakaan SAARNAAMAAN syntejä anteeksi.
Jotenkin kieroutunutta touhua, ei voi tajuta.....
no tietenkään tuo ei ole totta: "Vuonna 18444 Jumala vastasi Laestadiukselle ja hän löysi armon ja anteeksiantamuksen." Eihän vuotta 18444 tule vielä tuhansiin vuosiin...