Minulla on kolme ihanaa lapsenlasta, joita saan aina luokseni silloin kun haluan.
Heidän vanhempansa tekevät vuorotyötä, joten minusta on mukavaa kun saan heitä joskus yökylään.(n.1xkk)
Minulla on kuitenkin valtava ahdistus ja rooliristiriita siitä, että nykyinen aviopuolisoni(joka ei ole lasteni isä)ei pidä lainkaan siitä, että lapset ovat luonamme.Hän ei tee lapsille tosin mitään pahaa, muuten kuin olemalla huomaamatta heitä millään tavoin.
Minulle hän on mykkäkoulua vielä monta päivää lasten vierailun jälkeen.
Olen koettanut keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta hän lähtee aina tilanteesta pois.
Saanko olla lapsenlapsilleni mummo?
Saanko pyytää heitä mummolaan hoitoon?
Itse hoidin omat lapseni yksinhuoltajana aikuiseksi asti ja heillä oli aina isovanhemmat, niinkuin itsellänikin on ollut. Rakastuin nykyiseen mieheeni jolla oli 3vuotias poika ex-vaimon kanssa. Hoidimme yhdessä hänen pokaansa 7 vuotta yhteisessä kodissamme joka päivä.(Poika olisi vieläkin luonamme, mutta hänen äitinsä halusi hänet luokseen asumaan)
Mielestäni olen ollut suvaitsevainen ja olisin odottanut suvaitsevaisuutta myös hänen puoleltaan.Lapsenlapseni hoidan aina itse, enkä vaivaa töillä miestäni. Jotenkin tulee sellainen petetyn makuinen olo. Olinko minä vain lapsenvahti sen 7vuotta? Tunnen sisälläni jopa vihaa sitä asiaa kohtaan. Huomioin miestäni ja olen mielestäni hyvä aviovaimo. Kysyisin teiltä voinko ajatella vain omaa elämääni mummona, tuntematta syyllisyyttä, vai pidänkö luopua mummoudestani mieheni mieliksi? Lapset ovat vain hetken pieniä ja rakastan heitä suunnattomasti
Kommentoikaa.
Heidän vanhempansa tekevät vuorotyötä, joten minusta on mukavaa kun saan heitä joskus yökylään.(n.1xkk)
Minulla on kuitenkin valtava ahdistus ja rooliristiriita siitä, että nykyinen aviopuolisoni(joka ei ole lasteni isä)ei pidä lainkaan siitä, että lapset ovat luonamme.Hän ei tee lapsille tosin mitään pahaa, muuten kuin olemalla huomaamatta heitä millään tavoin.
Minulle hän on mykkäkoulua vielä monta päivää lasten vierailun jälkeen.
Olen koettanut keskustella hänen kanssaan asiasta, mutta hän lähtee aina tilanteesta pois.
Saanko olla lapsenlapsilleni mummo?
Saanko pyytää heitä mummolaan hoitoon?
Itse hoidin omat lapseni yksinhuoltajana aikuiseksi asti ja heillä oli aina isovanhemmat, niinkuin itsellänikin on ollut. Rakastuin nykyiseen mieheeni jolla oli 3vuotias poika ex-vaimon kanssa. Hoidimme yhdessä hänen pokaansa 7 vuotta yhteisessä kodissamme joka päivä.(Poika olisi vieläkin luonamme, mutta hänen äitinsä halusi hänet luokseen asumaan)
Mielestäni olen ollut suvaitsevainen ja olisin odottanut suvaitsevaisuutta myös hänen puoleltaan.Lapsenlapseni hoidan aina itse, enkä vaivaa töillä miestäni. Jotenkin tulee sellainen petetyn makuinen olo. Olinko minä vain lapsenvahti sen 7vuotta? Tunnen sisälläni jopa vihaa sitä asiaa kohtaan. Huomioin miestäni ja olen mielestäni hyvä aviovaimo. Kysyisin teiltä voinko ajatella vain omaa elämääni mummona, tuntematta syyllisyyttä, vai pidänkö luopua mummoudestani mieheni mieliksi? Lapset ovat vain hetken pieniä ja rakastan heitä suunnattomasti
Kommentoikaa.
Vastaukset 72
Vanhimmat
sen mukana elät, tai luovut.
Aikaisempi elämä ei enää toimi.
Kukaan ei voi menneisyyttä muuttaa,jos on lapsia,niitä on,vaikka olisi miten monta uutta miestä tai naista,ja huomaa,ne on olleet jo ennen tätä uutta suhdetta.Jos mies käyttäytyy nuon lapsellisesti,eikun pihalle vaan kasvamaan.
Mul on sama miäs,mut silti sama murhe.
Edellisten vastaajien kanssa.
Mulle kersat on aina olleet ykkösiä. Nyt kun he ovat aikuisia, tyttärentyttäreni on siinä asemassa, ettei sitä mikään vosu ohita; olkoon siten kuinka hyvä tahansa.
Lapsiin tai minun kohdallani lapsenlapseen panostetaan satasella. Aikuissuhteet saavat sen verran joustaa.
Minullahan ei nyt mitään vakiovosua olekaan, mutta vaikka oilisi, niin eipä olisi sellaista joka edes yrittäisi kilpailla prinsessani kanssa.
Tikulla pihalle sellainen vosu.
Uusi tai käytetty, sen on pakko hyväksyä, minä en aikoisi luopua mistään, mut tän miehen olisi valittava missä aikoo jatkossa elellä.
Kun sitä aikaisempaa elämää ei voi työntää piiloon, ja tää urho on ollut siitä varmasti tietoinen, on nyt katkera kun entinen vaimo
halusikin lapsen itselleen, niin ei voi muka sietää jne. Pienisieluinen mies.:/
Helposti, eroamalla.
mää ole jo nii vanha ettem mää parempaa saa,enkä mää huanompaa huali.
Siin tää menee päivä kerrallas.Kyl niit hyviiki päivii sentäs on.
No johan on kumma mies. Ei kai hän voi kuvitella, että luopuisit omista lapsenlapsistasi.
Pakko hänen on asiasta keskustella. Ole sinä vaan edelleenkin mummu lapsenlapsillesi. :)
Vaikea ottaa kantaa näin äkisti, mutta ensimmäiseksi minulle tulisi mieleen, että jos nyt kuitenkin olet liioitellut asiaa.
Miehillä ei ole tapana aina niin kauheasti ottaa noihin lapsien hoitoihin osaa. Jos hän ei suoranaisesti sinua kiellä heitä ottamasta teille, niin mitäpä hätää sinulla. Miehet nyt ovat useinkin tuollaisia ja useinkin miehen hiljaa oleminen on myöntämisen merkki ennemminkin kuin kielto. Ei lasten kanssa tarvitse aina olla pelkkänä aurinkona ja hiljaa oleminenkin voi olla jopa rauhoittavaa.
Uskoisin kyllä että turhaa nyt pelkäät jotain, et sinä niitä lapsia menetä vaikka mies ei koko ajan iloinen olekaan. Anna ajan kulua ja nauti lapsenlapsistasi
totta tosiaan.
Onkohan miehesi mustasukkainen lapsenlapsillesi, vai muuten kiukuttelevaa tyyppiä....
Pitäisikö laittaakin mies lomalle lastenlasten kyläilyn ajaksi :(
Itkeminen ei varmasti auta, - ehkä kunnon akkasilman paikka!
Sinulla on lapset ja elettyä eämää jo ennen nykyistä miestäsi,se on tosiasia mikä ei muutu,olet aina mummo ja äiti.Miehesi ei ole kasvanut aikuiseksi ihmiseksi,hän on jotenkin jäänyt oikuttelevaksi lapseksi.Sinulle sanoisin,ota lapsenlapset edelleen luoksesi,ja jos jotenkin voit olla välittämästä aikuisen miehen oikuttelusta,nauti lasten seurasta,he ovat niin hetken pieniä.Älä kysele saatko tavata lapsia,se on itsestään selvä asia.Miehesi pitää se hyväksyä,tai hän ei ole enää miehesi.
...että miehesi kasvaisi täysi-ikäiseksi myös henkisesti. Niinkuin edel.viest.mainit.:veri on vettä sakeampaa.
toivon,että löydätte sovun. terv:4:n mummo
henkistä väkivaltaa!
ja mykkäkoulu luokitellaan myös perheväkivallaksi, jonka seurauksista pahimmassa tapauksessa saamme lukea sanomalehdistä.
miten tilanne alkoi?puhuitko lasten hoidosta miehesi pään yli?kysyitkö häneltä sopiiko lasten tulla?
Talutitko hänet valmiin ratkaisun eteen ja pakotit hyväksymään?eres neuvottelematta.
Millainen koti teillä on ,onko se jomman kumman oma ja toinen on tullut myöhemmin?
Vähän taustatietoja kiitos,ennen kun laitetaan äijä ristille.
yksi poikkeus. Kovia neuvoja, äijä pihalle ja kierrätykseen, entäs jos koti on äijän ja kuinka paljon tämä mummi haluaa lastenhoitoa harrastaa ja kuinka paljon tämä lastenhoito rajoittaa muuta elämää.
nämä kovat kohtalottaret, vaikka nainen oonkin.
Kiva ois joskus kuulla toisenkin kannanotto.
Sinä olet mummo.Et saa luopua mummoudestasi! Nauti siitä täysillä!
Halaus sinulle!
Saat olla lastenlapsillesi mummo!
Olet ollut suvaitsevainen!
Olet hoitanut nykyisen miehesi lasta 7v.
Oikutteleva mies, jos ei siedä lastenlapsiasi, hoidithan sinäkin hänen lastaan.
Jos olisin samanlaisessa tilanteessa, pitäisin tiukan keskustelun ja jos se ei tuottaisi tulosta ja hän edelleen niuhottelisi, sanoisin, että tämä parisuhde päättyy nyt tähän!
Sinun ei missään tapauksessa tarvitse tuntea syyllisyyttä!
Meillä samanlaista......paitsi,lapset ovat yhteisiä.
Niin surullista.Pidä pääsi,äläkä piittaa mykkäkoulusta.Ole vain mummo ! Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä.Minä,paraskin neuvoja,kun kärsin
samasta asiasta.Kovasti !
Tsemppiä sinulle !!!
ukki menisi kyllä miun ymmärrykseni yli, joka ei omia lapsenlapsiaan suvahe...:(
Lähetäpä se suvaitsematon pappa ulos silloin kun lapsenlapset ovat luonasi. Jos ei muka kestä lasten tuomaa hässäkkää.
T. sanoo_suttura*
Taisin sanoo vähä jyrkästi,kyl hän net tiätty hyväksyy,muttei ns.antais mun hoitaa heit niin pal ku tahtoisin.Toi alotus kosketti nii lähelt,et vastaus tuli "vaahto suus".
Kyl tää ylpiänä heit esittelee,mut auta armias,jos
vähänki vauhti kiihtyy,niin huhhuh.Ja toi yäkylä,eheii,meil ei olla joka kuukaus,ei onnistu.
olet aina lastenlastesi mummo, sitä tosiasiaa ei voi nykyinen miehesi omalla tyhmällä käytöksellään muuttaa.
Ota asia puheeksi miehesi kanssa, muistaako hän ne vuodet omasta lapsenlapsen hoidosta, ja huolenpidosta. Nosta mörkö pöydälle, puhuttelua se mies nyt kaipaa ja kiireesti. Olet mummo, nosta leuka pystyyn, periksi et saa antaa.
Lapset on niin lyhyen aikaa pieniä ja mummolaan yleensä tulossakaan kun alkaaa sitten heillä omat kaverit ja harrastukset viedä aikaa muuallle. Kovasti tsemppiä sinulle.
luin ekakerralla kiireeelä, siis se lapsi olikin miehen oma jota hoidit miehesi kanssa.
Nyt kuule, kattelehan missä se miehen vaatekaappi on ja pakkaaki joka sukkaa myöten mukaan.
Miehesi ei arvosta lapsia, eikä sinua, mykkäkoulu paljastaa lapsellisuuden miehessä.
sellaisen äijänkääppänän joka pystyisi kieltämään minua seurustelemasta oman pienen ihanan suloisen ensimmäisen lapsenlapseni kanssa silloin ja missä minua itseäni huvittaa.
Yhdyn edellisiin: mies perheterapiaan tai jos ei suostu, kierrätykseen.
oli hauska ilmaus :), - vaikkakin aihe onkin vakava.
Kyllä täältäkin voisi löytyä oikea hurjaruutti jos joku yrittäisi estää lastenlasteni kyläilyt, kyl se on niin että varmaan hyppisin tasajalkaa :))
"kin" -pääte sinne nyt jäi taas..huoks kun ei jaksa esikatella noita rykäisyjään.
kiukuttaa tuollaiset ukot. Akkasilman sais nostaa pystyyn. :)
Ukkoja potkitaan persauksille oikein urakalla.:)
ei sinulle.:)
Sellanen, että huokasi helpotuksesta kun sai kaverit
kotiaan.Koululainen ei suostunut tekemään läksyjään
kun vasta illalla.Olivat kaikki niin pirun villejä.
Varmaan pahan ilman eellä.:)
Uloskaan ei keritty koko iltana.Vettähän tuolla
kyllä satoikin, kastuttu olisi kuitenkin.
Onneksi kun yön yli nukkuu niin odottaa jo uutta iltaa.:)
mutta tämä ketju pitäisi lähettää kirjattuna kirjeenä kaikille vapaille 40-60 vuotiaille miehille varoitukseksi. Itse kuulun tähän ryhmään ja puistatti lukea tätä paatosta.
meilläkin kun pyörähtää useampi yht,aikaa, on elämää ja vilskettä.
Olen onnellinen kuitenki kaiken hälinän ja huitomisen keskellä, että he ovat liikkuvia ja oma toimisia.Kyllä joskus väsyttää se meteli, ei voi mitään.
Meillä tuli lunta ja sakeasti.
Tuo suvaitsemattomuus ei aina ole kiinni sukupuolesta. Se on luonnekysymys. Yleensä on vaan totuttu siihen että mummo on kuin luotu huolehtimaan jälkikasvusta, mutta ei se ole mikään välttämätön "luonnon laki". Jos ei yhdessä jaksa tai jos toista isovanhenpaa ei enää ole, niin silloin on paras että naperoista huolehtii hän joka tuntee "kutsumusta".
Pelkäätkö lapsenlapsiasi vai vaimoasi? Tulevaa Mummoa. Eikö asia koske sinua ollenkaan? Tulevana Pappana.
:)
Kuulemma lastenhoito on.Mutta ei tässä nyt itku auta markkinoilla.:)
Toisia voi pulaankaan jättää.
teet hienoa työtä, ja lapsenlapsesi varmasti tulee muistamaan sinut hyvänä Isoisänä.
huomioon, että nyt et puhu minkään tyhjätasku hanttapullin kanssa. Minua vaan risoo, että täällä vaan neuvotaan toista osapuolta kuulematta panemaan äijänkääppänän tavarat sukkia myöten laatikkoon ja äijän kanssa pihalle. Ajattelin, että minut pantaisiin ulos omasta kodistani. Minä kyllä pystyisin rakentamaan uuden, mutta pystyykö kaikki.
yhdessä hankittu ja ne huolehditaan yhdessä. Se
on "junteilla" hyvä pitää mielessä. Ja myöskin lastenlapsista huolehtiminen kuuluu isovanhemmille tasapuolisesti. Mutta joskus joutuu pakosta kantamaan vastuun yksikseen...
Minä arvostan eniten maailmassa miestä joka hoitaa hommat kotiin "naisena"! Siis selviää joka tilanteesta kohtuullisen hyvin jäämättä seisomaan tumput suorina ja suu pyöreänä! :)
et näköjään ymmärrä jos asiat ei toimi kotona, on pakko tehdä ratkaisuja, suuntaan jos toiseen.
Vaikka kui ois sulla rahaa, mutta on sitä varmaan jollain toisellakin, luulisin.
Aloittajahan kysyy neuvoja, vai miten sinä asian ymmärsit.
tämänkin aloituksen papalla oli jokin syy siihen että ei halua puolisonsa lapsenlapsia vierailulle. Ja luulenpa että aloittaja on myös kysynyt syytä antipatiaan.
Ajattele itse tilannetta: Olet naimisissa naisen kanssa joka ei halua että sinun lapsesi lapset tulevat tapaamaan ja seurustelemaan kanssasi.
Eivät joka päivä, vaan kerran, pari kuukaudessa.
Herää kysymys, mitä muuta puolisosi ei sinussa hyväksy?
tasapuolinen, etten toisen vuodatuksen vuoksi antaisi noin kovia neuvoja mitä täällä on tullut.
vastaus Sinulekkin.
sietokyvyn raja kulkee lapsissa, ainakin minulla, - aikuiselta odotetaan aikuisen käytöstä, mieheltäkin.
koti on yhteinen, eikä siitä voida viskata ketään pihalle, mutta niin ovat lapsenlapsetkin - yleensä yhteisiä.
Ottovaanille hatunnosto, - hän jää aikakirjoihin ja tarinoihin sukupolvienkin päähän.
Mitäpä sen parempaa ja pysyvämpää perintöä voi tänne matoiseen maalimaan jättää.
olenkin sanonut valittajille, että katsokaa päinvastainenkin tilanne olisi mahdollinen, - viittaan työhöni.
samaa sanon ,onko surkeempaa näkyä kuin apaattisena kyyhöttävä lapsi,silmissään hätääntynyt kysyvä katse.
Olisin monesti antanut taivasosuuteni pois jos olisin nähnyt remuavan ja terveen lapsen hyppivän ympäri taloa.
..semmoista miestä ei maailmasta löydy, joka voisi estää minua tapaamasta lapsiani tai lapsenlapsiani. Olen minä semmoinen naarasleijona, että vaikka syön sen miehen jos ei muuten älyä häipyä! :-)
rullas matot tuvasta,etteivät lapsukaiset kompastu
telmiessään !Oi,sitä suloista aikaa !
Uskoisin, että tuollainen mies on kummajainen, joitain selvittämättömiä asioita omassa elämässään, jäänyt henkisesti keskenkasvuiseksi.
Onneksi ympärilläni on lukemattomia isoisiä, jotka nauttivat lapsenlapsistaan yhtä paljon kuin mummotkin. Lastenlasten vierailut ovat pieniä juhlahetkiä ja niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Ruusu kaikille sellaisille OIKEILLE MIEHILLE, jotka uskaltavat nauttia lapsenlapsistaan.
Ja etenkin RUUSU niille miehille, jotka osaavat olla pappoja, ukkeja, vaareja sellaisille lapsille, joiden biologisia isovanhempia eivät ole. Kyllä he siitä palkan vielä elämässään saavat, lasten kiintymyksenä.
ollutkin edes yksi mummi, - mie olen ihan katteellinen teille mummun omistaneille.
Asiasta keskenänne ja siitä ei ole ollut apua.
Ratkaisu on sinun käsissä silloin, päätät miten ukon
kanssa menettelet.Ulkoruokintaan siksi ajaksi.?
Tietenkin päätöksen teot ei aina ole niin helppoja
kun ulkopuolisesta voi näyttää.Toivon että pääset
miellyttävään ratkaisuun asiassa ja voit nauttia lapsukaisista.
olet vaikeassa tilanteessa. On niin helppo toisen sanoa että jätä se mies mutta se ei ole varmaankaan ihan helppoa noin kätännössä. Minulla on myös uusi mies ja ennenkun me muutettiin yhteen tein hänelle selväksi että lapset ovat ja tulevat aina olemaan minun elämässäni ja jos huomaan että lasten lapset katselevat suurin silmin mitään ymmärtämättä niin ei muuteta yhteen. Hyvin on mennyt hän jopa puhuu pikku asioista kun me ollaan kaksin jos joku lasten lapsi on sanonut jotain mukavaa. Toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi. Sinä olet ihminen jolla on lämmin sydän.
hoiti ensin miehen lasta useamman vuoden, ja nyt on mies on kääntänyt selkänsä tavallaan naisen mummoudelle. Aloittajalle on tärkeää saada pitää mummotettavia luonaan, ei miehen asenne ole oikea, mökötystä vielä lasten lähdön jälkeenki.
Keskusteluissa luistaa pois asiasta.
He pienokaiset ei ole pieniä monta vuotta ja mikä ihana muisto jää mummista joka heitä hoiti ja oli heidän kanssa,minun avomies joka ei ollu ukki lapsille,hän kielsi minua että ei saa ottaa liian usein lastenlapsia koska hän ei kestä sitä.Tein yhden ratkaisun ja annoin lähöt äijälle.Uuden ukon saa mutta et uusia samoja lastenlapsia.Muista sinä olet tärkeä heille nyt ja niin kauon kun elät ja kuoleman jälkeen he tulevat aina muistamaan mummin joka oli heidän kanssa ja rakasti heitä.Nyt minulla on mies joka on lastenlapsieni kanssa melkeen enemmän kun minä itse.Leikkii ja touhuaa usein heidän kanssa
on myös tuolla Isovanhempien palstalla.
Niin saisi olla vaikka jokapalstalla, vai MITÄ
meinaat?
Voi voi ja lämminleipä ei nyt auta.
...että miehesi ei todennäköisesti sinun mummouttasi vastaan, mutta ei kykene olemaan pappa sinun lapsenlapsillesi. Pitäisikö hänen mielestäsi pystyä?
Ja jos hän ei pysty, niin olisiko mahdollista että hän keksisi tenavaviikonlopuiksi muuta touhua? Lähtisi kavereiden kanssa kalareissuun, retkeileen, golffaan tms?
Tallinnaan...
Ehkä miehissä on vielä jäljellä eläimellisiä piirteitä, eivät voi sietää naaraan toiselle tekemiä pentuja. Esimerkki tästä oli vasta suvussamme. Mies 50 meni naimisiin nuoren naisen kanssa, naisella oli edellisestä avioliitosta 2 pientä lasta. Mies uhosi ettei tule maksamaan penniäkään heidän elatuksesta. Niin tarkkaa oli, että vaimon piti ruoatkin ostaa erikseen lapsille. No ei tätä menoa kauan kestänyt vaan vaimo laittoi meihen pellolle.
Oletteko huomanneet tuolla treffipalstoilla, kuinka nimenomaan yksinhuoltaja isät hakevat lapsiraksta naista, siis hoitamaan heidän jälkikasvusa ja siinä sivussa miehenkin. Pelkkää hyväksikäyttöhän tuommoinen on.
kun tuollaisen uhomisen jälkeenkin meni naimisiin,uskomatonta typeryyttä.
Naisestakin joka ei siedä lapsia.
ja siksi kysynkin: Vieläkö tuommoinen ukko asuu teillä?
Saatana, tuommonen ukko ois pitäny jo hukuttoo. perkele, sie oot mummo ja SAAT OLLA LASTENLAPSIESI KANSSA niin paljo ku haluat ja kutsua heidät luoksesi.
Tee ukolles selväx asiat, ennenku pahenoo, jos jatkatte yhdessä?
Minä oisin jo ainaki hivauttanu turpaan moista.
MITÄ PAHAA NE PIENET LAPSRESSUT ON TEHNY hänen armolle ukolles...????
LAITAPA ASIAT KOHILLEEN, JA ILOISIA HETKIÄ PIENTEN KANSSA.
UKKO AVNTOON!!!!
vain,jos ei miekkoselle kelpaa,vaihda!
50 .Mutta nyt en voi olla omasta kokemuksestani kirjoittamatta .
Olen nyt jo ONNELLINEN isomummo . Jäin leskeksi nuorena ,olin silloin 28v ,mieheni kuoli 40v .
Lapset olivat meillä jo melkein aikuisia ,koska aloitimme nuorina.
Nyt olen isomummu ja lisää lapsia on tulossa meidän perheeseen.
Sanon perheeseen koska ,myös minut ,on yksinäinen mummu pidetty perheenjäsenenä
Oliham minulla suhteita toiseen sukupuoleen, montakin. Mutta asunut en kenenkään kanssa . Ja avioon en ajatellutkaan mennä . Siittä olen nyt tosi kiitollinen.
Jotkut ovat materialistia ,raha ja omaisuus pitää parisuhdetta koossa . Jos näin on, on paras oman
onnensa takia ajoissa huomata kuinka asiat ovat.
tietysti olin mieheni kuollessa 38v ,ja lapset olivat 15,ja 18v
laskeskelin ...
mutta hyvä elämä sulla kuulostaa olevan.
kaikkea hyvää ja koiralle myös.
Ymmärrän täysin kyyneleesi. Olet kahden tulen välissä, etkä pysty valitsemaan toista!
Mutta luulen tietäväni syyn tähän reagointiin: miehesi on kertakaikkiaan mustasukkainen lapsille!!! Mieti vähän asiaa, voisiko olla näin! Ei asia välttämättä ole näin, mutta olen ennenkin kuullut sellaisesta. Ensin miehet eivät millään myöntäneet mustasukkaisuuttaan, mutta ajan mittaan totuus paljastui. Aika uskomatonta, eikä totta?
Jos näin on sinunkin kohdallasi, niin mitä jos yrittäisit väkisin saada miehesi enemmän mukaan toimintoihinne, ikäänkuin keskipisteeksi?? Jotta hän tajuaisi, ettet syrjäytä häntä vaikka lapset ovat teillä kylässä. Yritä sitä! Tiedätkö, loppujen lopuksi miehet ovat isoja lapsia!!
Hali sinulle, ja onnea matkaan!!!