En tiedä mistä tämä alkoi, tuli ehkä ajateltua niin vaikeita asioita, että meinaa hermot nyt mennä.
Tällä hetkellä fiilikset aivan maassa ja ajatukset pyörii yhden ainoan asian ympärillä. Kuoleman. Ja kaikkein naurettavinta tässä on, että pelkään maailmanloppua/auringon sammumista. :D
Joskushan se tulee, mutta tuntuu että päivät menee vaan niitä miettiessä. Mikään ei tunnu auttavan, ajatukset aina palaa samaan asiaan. En ole hullu, tavallinen 1v ikäisen tytön äiti. Ahdistaa todella paljon nämä ajatukset, oikeastaan se kuolema ei niinkään, mutta nämä maailmanloput yms.
Jotenkin tuntuu pahalta kuvitella, että joskus kaikki päättyy. Sitten ei ole enää mitään. Oikein ahdistaa sydämessä tämä, itkettääkin. Ei tämä masennusta ole, viime viikolla tuli tämä pinttymä päähän ja ei lähde sitten millään pois. Olisi helpompaa, jos joku pyyhkisi mielestä tämän kaiken pois, mutta sekin on mahdotonta.
Tällä hetkellä fiilikset aivan maassa ja ajatukset pyörii yhden ainoan asian ympärillä. Kuoleman. Ja kaikkein naurettavinta tässä on, että pelkään maailmanloppua/auringon sammumista. :D
Joskushan se tulee, mutta tuntuu että päivät menee vaan niitä miettiessä. Mikään ei tunnu auttavan, ajatukset aina palaa samaan asiaan. En ole hullu, tavallinen 1v ikäisen tytön äiti. Ahdistaa todella paljon nämä ajatukset, oikeastaan se kuolema ei niinkään, mutta nämä maailmanloput yms.
Jotenkin tuntuu pahalta kuvitella, että joskus kaikki päättyy. Sitten ei ole enää mitään. Oikein ahdistaa sydämessä tämä, itkettääkin. Ei tämä masennusta ole, viime viikolla tuli tämä pinttymä päähän ja ei lähde sitten millään pois. Olisi helpompaa, jos joku pyyhkisi mielestä tämän kaiken pois, mutta sekin on mahdotonta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vähän samoja fiiliksiä. Hormoonit kai tekivät tepposia. Itkin kun kattelin uutisia, jos oli jotai kauheeta maalimalla tapahtunut. Kai se on niin kun lapsen saa, niin sitten rupee miettimään kaikenlaisia kummallisia ajatuksia, kun sitä pikkuista haluaisi suojella kovalta maailmalta. Kyllä se multa ainakin ohi meni ilman mitään suurempia hälyjä. Eikä sitä hullu tarvii olla jos tuollaisia ajatuksia saa päähänsä. Monet äidit/vanhemmat varmaankin miettii - ainakin välillä, et mitäs sitte jos.. Mut olis varmaan ihan hyvä jos yrittäis keskittyy niihin ihaniin asioihin joita maailma on pullollaan. Ja voihan jokainen vaikuttaa omilla teoillaan maapallon tilaan, vähentämällä jätteiden määrää, suosimalla kotimaisia tuotteita, muuttamalla kulutustottumuksia jne. Ainakin mä ajattelen niin.
...siitä ahdistuksen aiheesta puhuminen tai kirjoittaminen. Kun kuulee sen huolenaiheen ääneen sanottuna tai näkee sen tekstinä, se tuntuu aina hiukan vähemmän pahalta. Euttaako asian käsittely tunteeseen vai pahentaako sitä?
Luulen minäkin että tuo on ohimenevää mutta se nyt ei tätä hetkeä helpota yhtään.
Noh, faktaa kehiin sitten. Auringon sammumiseen menee vielä muutama miljoona vuotta :D sitä ennen on tapahutnut jokainen mahdollinen katastrofi jo moneen kertaan ja ihmiskunta on joko kuollut sukupuuttoon tai siirtynyt toisille palloille. Veikkaan itse jälkimmäistä.
Jos kuolema ja loppuminen pelottaa, auttaako ajatus siitä että hei, sitten kun se on loppu niin en ole murehtimassa? Minulle auttaa hienoinen välinpitämättömyys, kärjistys, kun ajatuskuolemasta ahdistaa niin pitää vain muistuttaa itseään siitä että sittenhän ei tosiaan vaivaa enää mikään ajatus päätä :D
Se on kyllä surullinen, ajatus siitä että joskus tämä kaikki, koko maailma, vain lakkaa olemasta. Se vain on väistämätöntä ja noh, ei kovin ajankohtaista. *huumorilla* en halua vähätellä ahdistustasi, se ei ole tarkoitus. Nämä ajatukset vain auttavat minua kun sellainen maailmantuska iskee.
***
Sama juttu ollu mulla. Pojan syntymän jälkeen on noi ajatukset ollu koko ajan mieles. Joskus ku on hauskaa ja vähä meinaa naurattaa, tuleekin mieleen kuolema ja tuntuu tyhmältä olla onnellinen. Noh, kävin lääkäris ja sain lääkityksen jolla tuon ahistuksen sai pois ja oon helpottunu. Toki viälä näitä asioita mietin mutta ne ei nii ahista. t-ä86 ja poika 7kk
Sama juttu ollu mulla. Pojan syntymän jälkeen on noi ajatukset ollu koko ajan mieles. Joskus ku on hauskaa ja vähä meinaa naurattaa, tuleekin mieleen kuolema ja tuntuu tyhmältä olla onnellinen. Noh, kävin lääkäris ja sain lääkityksen jolla tuon ahistuksen sai pois ja oon helpottunu. Toki viälä näitä asioita mietin mutta ne ei nii ahista. t-ä86 ja poika 7kk