Ilkan otteestaan. (Enkä tarkoita nyt sitä julkkis-Ilkkaa, jolla naisia ja eroottisia tanssijattaria riittää). Uusinkin Vapaa Suomi -lehti ei ollut välttynyt tältä iänikuiselta Ilkan
"Mitähän Paasikivi/Kekkonen tähän ja tähän sanoisi"
-vuodatukselta. Kaiken huipuksi Ilkka alkoi itse Paasikiveksi ja Kekkoseksi vastailemalla heidän puolestaan.
No joo. Mutta ei hei kannata ihmetellä, miksei kansalaiset syty IPUn kannattajiksi. Suomalaiset ei elä enää Paasikiven-Kekkosen aikaa eikä linjaa.
"Mitähän Paasikivi/Kekkonen tähän ja tähän sanoisi"
-vuodatukselta. Kaiken huipuksi Ilkka alkoi itse Paasikiveksi ja Kekkoseksi vastailemalla heidän puolestaan.
No joo. Mutta ei hei kannata ihmetellä, miksei kansalaiset syty IPUn kannattajiksi. Suomalaiset ei elä enää Paasikiven-Kekkosen aikaa eikä linjaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin, ja samaa on mies jauhanut jo kauan ennen kuin me olimme syntyneetkään :) Mahdotontahan on vastata, että miten joku Paasikivi tai Urho Kekkosen mittainen mies toimisivat tänä päivänä. Jos vaikkapa kannattaisivatkin EU- ja NATO-jäsenyyksiä, niin sen verran kaiketi aatteelleen uskollisena ja realisteina edellyttäisivät Brysseliltä, että Suomen aluetta ei käytettäisi astinlautana hyökkäykselle Venäjää vastaan. Toiseksi voisi luulla heidän sanovan, että jos turvallisuutta hoidetaan pelkästään liittoutumalla ja sodan uhkasta puhumalla, niin kovimpa on ulkopolitiikkamme taitamattomissa käsissä. Kirosana pääsisi Kekkoselta, niin ettei Hakalehto tässä ihan väärässäkään ole.
Nykypäivänä yhä harvempi ryhtyy minkään puolueen kannattajaksi.
Vanhat puolueet vain vanhenevat entisestään. Ukkoutuvat suorastaan. Äänestysprosentteja näyttävät käyrät väsyvät käyden alaspäin vaaleista vaaleihin.
Paasikiven-Kekkosen linja osoitti sammaloitumisen merkkejä jo Keijo Korhosen ulkoministeriön uran aikaan mutta niin vain se käsite elää edelleen Ilkka Hakalehdon ja poikien sekä ennen kaikkea puolueettoman Pekka Visurin kannanotoissa.
Paasikiven linjan päällimmäinen linjanveto on, että Suomi ei tule päästämään alueensa kautta ketään hyökkäämään venäläisiä vastaan. Kaikkiaan hän kirjasi päätelmänsä seuraavasti: (kts. Paasikiven päiväkirjat 1944-1956 ja Pekka Visuri; Suomi kylmässä sodassa)
16.7.1944 "Meillä on luotettu oikeuden ja oikeudenmukaisuuden voimaan. Historia ei näy antavan siihen perustetta. Historiaa lukiessaan tulee pessimistiseksi. -Valtiot toimivat Staatsräsonin (valtioedun) mukaan. Se on hirveää - blutrotig (verenpunaista). ...
1.3.1944 Yli välirauhan pyrittävä vahvistamaan luottamuksellisia suhteita Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja poistamaan kaikki mikä voi olla niiden tiellä, lähtien siitä, ettei Suomen ulkopolitiikka tulevaisuudessa saa muodostua Neuvostoliitolle vihamieliseksi...
3.4.1948 Suomen tarkoitus on sama kuin Neuvostoliiton: estää hyökkäys tältä taholta ja poistaa sodan vaara tältä puolelta. Suomen ja Neuvostoliiton intressit menevät siis yhteen tässä suhteessa.
10.4.1950 Venäjän intressit ovat ja ovat aina olleet ainoastaan sotilaalliset s. o. että Suomi ei muodostu place d´armes´ksi (aseistetuksi tukialueeksi). Vuosisatojen historia tämän osoittaa.
Visurin mukaan perustavana olettamuksena Paasikivellä oli arvio, että Neuvostoliiton intressit Suomessa olivat puolustuksellisia. Jos suomalaiset pystyisivät saamaan venäläiset vakuuttuneiksi siitä, etteivät tule antamaan aluettaan Neuvostoliiton vihollisten käyttöön, edellytykset itsenäisyyden säilyttämiselle ja hyvälle naapurisovulle olisivat olemassa.
Paasikiven linjan ansio oli se, että huolimatta heikosta lähtökohtatilanteesta heti sodan jälkeen Suomen onnistui vakauttaa poliittiset suhteensa itään, Suomea ei liitetty Neuvostoliiton hallitsemaan itäblokkiin eikä laillista yhteiskuntajärjestystä kumottu.
HETI!