Erään Taiteilijan Tarina

1901
Tullivirkailijan esikoispoika toteutti itseään. Laajoilla kaarilla hän tavoitteli läheisen laitumen utarerikasta maisemaa. Maalaus näytti syntyvän kuin itsestään.
Sivusilmällä hän pani merkille, että isä saapui kotiin.

Koppalakkinsa naulaan nakattuaan Alois tiuskahti vaimolleen. –Tuo snapsi!
Ennen aikojaan vanhentunut emo toteutti virkamiehen toiveen.
- Ja mitä perkelettä tuo poikakin touhuaa…
- Mitähän vittua hänestäkin tulee!
Tässä perheessä kiroiltiin taajaan…

1911
Nuori, langanlaiha mies hoippui kohti Ateneumin portaita.
Kainalossaan nälkiintynyt mies puristi nippua piirustuksia. Kolme niistä oli tehty öljyllä. Kaikki edustivat kaupunkimiljöötä. – Hänen pääsykoepiirustuksensa…
Kahdeksan itsevarmalta vaikuttavaa miestä oli jonossa ennen häntä.

Dr Heinz Gutwelel oli pelätty mies. Verrattain nuori vielä, mutta tuomioissaan tinkimätön.
Nuori mies jännitti.
Seuraava, äyskähti professori!
Tullimiehen poika venytti piirustuksensa Dr. Gutwelelin nähtäväksi.
Koko lailla tutkittuaan teoksia, Gutwelelin suu repesi hirnuvaan nauruun.
-   Jos nämä ei paskaa ole, niin mitä sitten?

Nuoren taiteijan mieleen piirtyi iso rako Professorin etuhampaiden välissä.

Raivostunut nuorimies tuntui saavan jonkin kohtauksen. Hän huusi kuin sireeni.
Sätti professoria mitä karkeimmilla kirosanoilla.
Vihdoin Ateneumin virkailijat saivat riehujan taltutetuksi ja heitetyksi pihalle.
Huoneeseen laskeutuneen hiljaisuuden keskellä Dr. Gutwelel jäi tutkimaan
pöydälle unohtunutta piirrosnippua. Hmm.Itseasiassa eiväthän nämä oikeastaan olekaan hassumpia…

1943

Birkenaun krematoriossa oli juhlat! Erikoistapaus, jota eräs Arvohenkilö oli tullut seuraamaan.
Musta Mercedes lipui laitoksen eteen. Mustapukuiset SS- miehet tekivät
kunniakujan auton takaoven molemmin puolin.
Odotettu vieras astahti ulos mustasta Mersusta.

Aika tuntui pysähtyneen, kun paareilla saatettiin rimpuilevaa miestä, hihnoin sidottua. Harmaaseen sotilaspukuun sonnustautunut mies astahti paarien viereen.
Paaripotilaan silmiltä poistettiin side.
Arasti mies käänsi päänsä ,harmaan lippalakin takaa tuijotti kaksi pistävää, pähkinänruskeaa silmää.
-   Muistatteko minut?
Epätoivoinen mies pudisteli päätään
-   Muistatteko minut, hän sanoi uudelleen ja kumartui puhumaan jotain sidotun miehen korvaan.
Suunnaton ällistys levisi vanhan miehen kasvoille. Peukalonpään kokoiset
hikihelmet nousivat hänen kasvoilleen.
Harmaantuneen miehen paarit laitettiin kiiltäville kiskoille. Luukku avattiin.
Koppalakkinen suuteli ennen pätsiä miestä otsalle. Terveisiä Helvettiin.
Kauhea huuto kaikui krematorion betoniseinistä.
Palavan lihan tuoksu täytti ilman. Mietteliäänä juutalainen Kapo sulki uunin suuluukun.

Erityisesti hänen mieleensä jäi, ammottavasta suusta etuhampaiden välissä oleva rako...