Kekkosta on haukuttu monesta, etenkin siitä, että hän alisti Suomen sisäpolitiikan NKP:n keskuskomitealle.
Oli, miten oli, niin Kekkosella on hyväkin puolensa. Hän osai mennä mukaan pelaamaan peliä venäläisten kanssa. Venäläiset ovat nimittäin venäläisiä, vaikka olisivatkin välillä kommunisteja.
Kekkonen suostui ajamaan venäläisten etuja joissain asioissa ja antamaan heille tietoja, joita venäläiset kaipasivat.
Kekkonen onnistui luomaan sellaisen suhdeverkoston, että hänen luotettavuuttaan ei kyseenalaistettu.
Kekkonen osasi tämän verkostonsa kautta hankkia yös tietoja siitä, miten hänen ehdotuksiinsa ja suunnitelmiinsa suhtauduttiin. Näin hän oli vanhvoilla niitä toteuttaessaan.
Kaikkea tätä Kekkonen käytti "kauppatavarana" vaatiessaan venäläisiltä vastasuoritteita. Merkittävin oli tietenkin Kekkosen itsensä tukeminen, että hän pysyisi vallassa, mutta ei ole vähemmän merkittävää, että Kekkonen hilasi itsensä myös kauppaneuvottelujen avainpaikalle, ja avasi siitä asemsta myös Suomen kaupan portit länteen.
Kekkonen ei ollut kaikkeen myöntyväinen mies, vaan yhtä ovala myöntyväisyydessään kuin venäläiset itse. Kekkonen vaati jokaiseen myönnytykseensä vastamyönnytyksiä. Tämä oli yya-sopimuksen aikaisten NL:on suhteiden ydin.
Nykyinen ulkopoliiikan ukupolvi näyttäisi kuvittelevan, että kunhan Suomi vain pelkää tarpeeksi ja myöntyy kaikkeen, niin Venäjä sitten armosta suostuu siihen, mitä me Venäjältä toivomme.
Tosiasia kuitenkin on, ettei venäläinen luonne ole sellainen, että se antaisi alistuvalle naapurille lahjaksi mitään.
Jos Kekkonen olisi hengissä, hän saattaisi mennä Moskovaan sopimaan, että Suomen presidentti pitää EU:ssa puheen, jossa se tuomitsee USA:n Nato-laajentumisen entisiin neuvostovaltioihin, jos Venäjä vastalahjaksi alentaa Suomen puutullit hyvin edullisiksi.
Oli, miten oli, niin Kekkosella on hyväkin puolensa. Hän osai mennä mukaan pelaamaan peliä venäläisten kanssa. Venäläiset ovat nimittäin venäläisiä, vaikka olisivatkin välillä kommunisteja.
Kekkonen suostui ajamaan venäläisten etuja joissain asioissa ja antamaan heille tietoja, joita venäläiset kaipasivat.
Kekkonen onnistui luomaan sellaisen suhdeverkoston, että hänen luotettavuuttaan ei kyseenalaistettu.
Kekkonen osasi tämän verkostonsa kautta hankkia yös tietoja siitä, miten hänen ehdotuksiinsa ja suunnitelmiinsa suhtauduttiin. Näin hän oli vanhvoilla niitä toteuttaessaan.
Kaikkea tätä Kekkonen käytti "kauppatavarana" vaatiessaan venäläisiltä vastasuoritteita. Merkittävin oli tietenkin Kekkosen itsensä tukeminen, että hän pysyisi vallassa, mutta ei ole vähemmän merkittävää, että Kekkonen hilasi itsensä myös kauppaneuvottelujen avainpaikalle, ja avasi siitä asemsta myös Suomen kaupan portit länteen.
Kekkonen ei ollut kaikkeen myöntyväinen mies, vaan yhtä ovala myöntyväisyydessään kuin venäläiset itse. Kekkonen vaati jokaiseen myönnytykseensä vastamyönnytyksiä. Tämä oli yya-sopimuksen aikaisten NL:on suhteiden ydin.
Nykyinen ulkopoliiikan ukupolvi näyttäisi kuvittelevan, että kunhan Suomi vain pelkää tarpeeksi ja myöntyy kaikkeen, niin Venäjä sitten armosta suostuu siihen, mitä me Venäjältä toivomme.
Tosiasia kuitenkin on, ettei venäläinen luonne ole sellainen, että se antaisi alistuvalle naapurille lahjaksi mitään.
Jos Kekkonen olisi hengissä, hän saattaisi mennä Moskovaan sopimaan, että Suomen presidentti pitää EU:ssa puheen, jossa se tuomitsee USA:n Nato-laajentumisen entisiin neuvostovaltioihin, jos Venäjä vastalahjaksi alentaa Suomen puutullit hyvin edullisiksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Venäjäkin on siirtynyt markkinatalouteen. Tämä on tainnut jäädä sinulta huomaamatta. Markkinataloudessa toimijoita eivät ole ensisijaisesti valtiot, vaan yritykset ja niiden tuotteita ostavat kuluttajat. Markkinatalousmaan pitää edistää kaupankäyntiään ja paineet kaikenlaisten rajoitusten poistamiseen tulevat ennen pitkää maan sisältä. Rajoitukset tarkoittavat yleensä kaupan esteitä eivätkä ne pitkän päälle toimi yhdenkään osapuolen etuja vastaavasti.
Puutullikiistakin luultavammin ratkeaa markkinavoimien toimesta. Suomalaiset paperitehtaat perustavat tehtaita naapurien puolelle ja siirtelevät sitten puuraakeainettakin ehkä muodossa tai toisessa rajan yli näppärästi. Valtion asema on heikentynyt myös Venäjällä. Samaan tapaan se on murentunut Kiinassa, joka on joutunut entistä kovemman paineen alaiseksi avatessaan ovet markkinataloudelle. Sinun mallisi toimii vain suljetuissa yhteiskunnissa. Myös olettamasi venäläinen luonne taipuu rahan hajun perään ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muuallakin. Venäjän johdon päätöksiä sanelee tästä eteenkin päin yhä enemmän talous, talous ja talous.
Talous ei toimi eristyneenä vaan on myös otettava huomioon ihmiset/yksilöt omine identiteetteineen.
Kun markkinatalouden ja valtion husaarit oivaltavat yhteistyön edut, syntyy taloudellinen nationalistinen armeija. Sitä ei ole syytä väheksyä.
Edes nykyaikana.
Venäjästä ei kannata ottaa esimerkkiä markkinataloudelle, koska Venäjä on valtakuntana edelleen yhden puolueen diktatuuri, samoin kuin Kiina, ja ruvennut soveltamaan joitain markkinatalouden kaltaisia keinoja ilman, että yhteiskunta olisi täysin vapaa ja demokraattinen, niin kuin aitojen markkinatalousyhteiskuntien tulisi olla.
Venäjän "markkinataloudessa" ei siis tapahdu mitään ilman poliittisia päätöksiä, ei anakaan sellaisissa lainsäädännöllisissä asioissa kuin tullitariffit, joten yrityksesi ivata markkinatalotta kalahti ehkä enemmän omaan nilkkaasi.