Olen jo muutaman päivän kärsinyt erittäin pelottavista oireista.
Oireet
1. Ajatustoiminta on ahdistavan kiihtynyttä
2. Assosiaatiot nopeita, löyhiä, epäjohdonmukaisia ja epätavallisia, jotenkin psykedeelisiä (aivan kuin olisin pilvessä). Pystyn kuitenkin kommunikoimaan melko normaalisti eli sitä ei välttämättä puheesta huomaa, mutta mielessä kuhisee.
3. Depersonalisaatio/derealisaatio (niin epätodellinen olo, että täytyy tehdä todellisuustestejä)
4. Unet villejä ja todentuntuisia ja joka yö painajaisia
OIREET LIITTYVÄT KAIKKI TOISIINSA NIIN KUIN KAIKKI ASIAT MINUN MIELESSÄNI TÄLLÄ HETKELLÄ.
Lisäksi mulla on itsemurha-ajatuksia enkä oikein pysty kontrolloimaan tekemisiäni (impulssikontrolli ihan nollassa).
En uskalla kysyä psykiatriltani, koska pelkään, että hän passittaa minut pakkohoitoon. Onko kenelläkään muulla ollut koskaan vastaanvanlaisia oireita?
Diagnoosini on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkityksenä zeldox(40mg 80mg) lamictal(100mg 150mg) antabus (200mg)
SP
Oireet
1. Ajatustoiminta on ahdistavan kiihtynyttä
2. Assosiaatiot nopeita, löyhiä, epäjohdonmukaisia ja epätavallisia, jotenkin psykedeelisiä (aivan kuin olisin pilvessä). Pystyn kuitenkin kommunikoimaan melko normaalisti eli sitä ei välttämättä puheesta huomaa, mutta mielessä kuhisee.
3. Depersonalisaatio/derealisaatio (niin epätodellinen olo, että täytyy tehdä todellisuustestejä)
4. Unet villejä ja todentuntuisia ja joka yö painajaisia
OIREET LIITTYVÄT KAIKKI TOISIINSA NIIN KUIN KAIKKI ASIAT MINUN MIELESSÄNI TÄLLÄ HETKELLÄ.
Lisäksi mulla on itsemurha-ajatuksia enkä oikein pysty kontrolloimaan tekemisiäni (impulssikontrolli ihan nollassa).
En uskalla kysyä psykiatriltani, koska pelkään, että hän passittaa minut pakkohoitoon. Onko kenelläkään muulla ollut koskaan vastaanvanlaisia oireita?
Diagnoosini on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkityksenä zeldox(40mg 80mg) lamictal(100mg 150mg) antabus (200mg)
SP
Vastaukset 15
Vanhimmat
selvä Mania! Pidät sitten vaan turpasi kiinni ja olet mahdollisimman lunkisti siellä psykiatrilla, että et joudu hoitoon!
manialta kuulostaa..
Suosittelisin kyllä kysymään psykitrisi mielipidettä sillä jos pahaksi menee niin et oikeasti enää kohta kontrolloi noita ajatuksiasi - saati sitten tekemisiäsi.
minäkin olen miettinyt. Mutta tämän kaltainen mania ei ole millään tavalla euforinen olotila päinvastoin dysforinen.
ARGHHH... Ahdistus vain pahenee. Nytkään ei väsytä yhtään, vaikka jo viideltä heräsin
mania voi olla myös negatiivinen, ei siis pelkkä "hurmostila" .. Ei saa mistään ajatuksista kunnolla kiinni sillä niitä on liikaa ja olo on todella ahdistavan kiihtynyt, ei pysty nukkumaan ym.
Eikö sinulla auta esim jos mieltä tasaavan lääkkeen määrää esim nostettaisiin ?
Ei varmaan mukava olotila.
että käyn vähän ylikierroksilla ja hän kehotti minua nostamaan zeldox-lääkkeen annosta siihen maksimiin (160mg, enempää ei voi nostaa, koska tsiprasidoni pidentää sydämen QT-aikaa suhteessa annokseen). Lääkäri sanoi, että zeldoxin ja lamictalin rinnalle voidaan lisätä vielä jokin kolmas lääke, jos zeldox ei rauhoita mieltäni riittävästi.
Minua vaan ihmetyttää tämän kaltainen mania, koska kaikkia aiemmat maniani ovat olleet hyvin euforisia ja nimenomaan hurmostiloja. No, näköjään näinkin voi käydä. Tekisi mieli kirjoittaa tänne nettiinkin kaikenlaista (ahdistusta purkavaa) tajunnanvirtaa mutta sen verran mulla vielä on itsekontrollia, että en nyt kehtaa.
Niin ja hyvää huomenta! Heräsin ihan vähän aikaa sitten...
tää ahdistus on täysin invalidisoivaa. En tiedä mitä teen (bentsotkaan ei auta), taidan mennä sairaalan yhteispäivystykseen.
Menin siis sinne yhteispäivystykseen, koska en saanut omaa psykiatriani puhemelimella kiinni. Yleislääkäri oli harvinaisen mukava ja erittäin ymmärtäväinen, (empaattisia lääkäreitä on vielä olemassa!). Sairaalaan hän ei minua kuitenkaan passittanut, koska ahdistukseni ei kuitenkaan ole niin vakavaa, että se vaatisi osastohoitoa. Lääkäri kuitenkin kirjoitti minulle vähän vahvempia ahdistuslääkkeitä (diapam 5mg, tähän asti olen käyttänyt vain opamoxia) ja ne ovat kohtalaisen hyvin auttaneet tähän ahdistukseen ja ajatuksen rientoon, itseasiassa ne ovat normalisoineet oloni lähes täysin. Olen kyllä täysin tietoinen siitä, että niiden popsiminen ei pidemmässä juoksussa ole hyvä asia, ja olen sitä mieltä, että tätä ahdistusta täytyy käsitellä myös terapiassa ja lisäksi peruslääkitykseni täytyy saada kuntoon. Taidankin kohta soittaa sille mun psykiatrille.
SP
diapam 5mg on kyllä suht lievä rauhoittava. ja nuo rauhoittavat eivät kyllä tuota sinun maniaasi mihinkään vie.
Parhaalla ystävälläni on bipo ja on ollut todella pahoja manioita. Hänellä on nyt todella toimiva lääkitys seroquel litium
Oletko kokeillut muita lääkkeitä kuin tuota zeldoxia?
Esim just seroquel vähentää tehokkaasti ahdistusta ja tasaa mielialaa. Parempi vaihtoehto kuin rauhoittavat ja tehokkaampi.
Kaverilla annokset on vahvoja ; päivässä 800mg seroquelia 300 mg litiumia. Hän voi hyvin.
tähän mennessä monia neuroleptejä (seroquel, abilify, zyprexa) eikä mikään niistä ole kunnolla auttanut manioihini saati sitten masennuksiin. Paras lääke tähän mennessä on ollut lamictal, mutta sekään ei oikein tähän ahdistukseen/maniaan auta, masennukseen kylläkin. Ja vielä tuosta diapamista, ei yksi 5 millinen vielä mitään auta, joudun ottamaan niitä kolme kappaletta kerralla, jotta ahdistus poistuu. Soitan tosiaan kohta sille psykiatrille ja pyydän jotain oikeasti toimivaa lääkettä (litoa voisi kokeilla).
Juu, lito saattaisi olla toimiva =)
Tsemppiä jatkoon ja laittele kuulumisia, kyllä se siitä!
Itselläni oli karsea ahdistus syksyllä joka paisui ihan paniikinomaiseksi, olin varma että en selviä ja tulen hulluksi tai kuolen, hajoan. Olin ihan toivoton, nyt on normaali fiilis :)
lähes ahdistukseton aamu :) Lisäksi nukuin oikein kunnon yöunet ja nukahtaminen oli melko helppoa - ehkä tuo zeldox alkaa vihdoin ja viimein vaikuttaa toivotulla tavalla (olen syönyt sitä vasta pari viikkoa ja kunnollinen hoitovaste kaksisuuntaisessa saavutetaan noin kuudessa viikossa). Nyt tuntuu siltä, että elämä ehkä sittenkin voittaa!
lähes ahdistukseton aamu :) Lisäksi nukuin oikein kunnon yöunet ja nukahtaminen oli melko helppoa - ehkä tuo zeldox alkaa vihdoin ja viimein vaikuttaa toivotulla tavalla (olen syönyt sitä vasta pari viikkoa ja kunnollinen hoitovaste kaksisuuntaisessa saavutetaan noin kuudessa viikossa). Nyt tuntuu siltä, että elämä ehkä sittenkin voittaa!
pahenee entisestään. Kuulen jo sellaisia "puoliääniä", siis sellaisia ajatuksia, jotka eivät tunnu omilta ja jotka kokoajan kommentoivat ja arvostelevat mun ajatuksia ja puheita. En enää kestä tätä, soitankin kohta sille mun psykiatrille ja pyydän päästä osatolle. Olo on niin tuskainen, että vain itkeä vollotan aamusta iltaan ja itsemurhakin on käynyt monta kertaa mielessä. PERKELE SANON MINÄ!
Hei semipsykoottinen, mikä on vointisi. Lueskelin näitä sivuja ja palstoja ja inhotti päättää lukemiseni näin onnettomaan puheenvuoroon kuin mitä kirjoitit.
Tästä on selvästi kulunut jo muutama päivä kun olet viimeksi kirjoittanut. Onko vointisi jo parempi. Saattaa olla että nuo puoliäänet, joita kuulet, voisivat viitata vakavampaan asiaan, mutta sinä kuitenkin tiedostat äänet itsessäsi mikä on hyvä ja olet halukas hakemaan apua.
Luulisin että sinun sosiaalisessa elämässäsi on tällä hetkellä eniten huolia. Ihan siksi koska itselläni on ollut hyvin rajuja aikoja takana psykooseineni, itsemurha-aikeideni yms. ja kaikki koska sosiaalinen elämäni ei ollut tyydyttävä. Ensimmäinen psykoosini ehkä saattoi johtua yksinäisyydestä ja eristyneisyydestä, ja seuraava psykoosini taas siitä kun olin onnettomassa parisuhteessa.
Nyt olen eronnut ja onnellinen. Olen oppinut psykoosiltani paljon ja sitä mieltä, että vaikka mitä pään sisällä tapahtuukin, sitä ei kuulu pelätä. Äänet ehkä saattavat pelästyttää aluksi, mutta kun niiden kanssa oppii elämään on elämä itse asiassa oikein miellyttävää kaikkine harhoineen ja äänineen ja pakkoajatuksineen.
Antaisin neuvon, että älä missään nimessä anna äänille ylivaltaa, mutta älä pelkää niitä, kuuntele mitä niillä on sanottavana, keskity niihin ja huomaat pian, että niiden kanssa voi tulla juttuun.
Eräs skitsofreenikko
vaikka tuskin kukaan tätä enää lukee. Olen ollut nyt kaksi viikkoa hoidossa psykiatrisessa sairaalassa (nyt olen lomalla) ja vointini on huomattavasti kohentunut: ajatukset eivät enää laukkaa tuhatta ja sataa ja "ääniäkään" en enää kuule - zeldox toimii sittenkin. Ahdistus ei kuitenkaan ole täysin hävinnyt, arvostelevat ja kommentoivat äänet nimittäin jättivät aikamoiset arvet psyykeeseeni ja niiden ansiosta olen alkanut pelätä sosiaalisia tilanteita. Ongelmia ongelmien perään - no, ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Diagnoosini on muuten psykoottinen, sekamuotoinen masennus tjs.