Akuutissa NYT epilepsialeikkauksista

Lohdullista kuultavaa tuo leikkaus ylipäänsä, lohdutonta se, että viidennes(?) vain pystytään leikkaamaan...

Kummastuttaa, kun ensin sanotaan että vain joka viides voidaan leikata, mutta sitten ei suoraan luetella syitä miksi 4/5 ei. Ei selkeitä syitä, sinne päin vaan:

"Leikkaus ei sovi ihmiselle, joka mieltää sen vaihtoehdoksi lääkehoidolle."

"Myös vaikeat psyykkiset ongelmat, ainakin silloin kun ne eivät ole hallinnassa lääkehoidon ja esimerkiksi terapian avulla, saattavat muodostua esteeksi."

"Ja jos potilaalla on merkittävää muistin vaikeutta tai joitakin muita ongelmia suorituskyvyn suhteen, niin myös tällöin joudutaan leikkausta harkitsemaan vähän tarkemmin."

Nuoko selittävät niiden kohtalon, jotka jäävät rannalle? Kaikki maanis-depressiivisiä?
Okei, käsitän kyllä että jokainen tapaus on aina yksilö, mutta kaipa joitakin toistuvia, selkeitä esteitä on siinä joukossa havaittu. Sitäpaitsi oikeastaan tuo keskimmäinen on vain selkeä este.

josko minäkin joskus... kirjoitti:

Kummastuttaa, kun ensin sanotaan että vain joka viides voidaan leikata, mutta sitten ei suoraan luetella syitä miksi 4/5 ei. Ei selkeitä syitä, sinne päin vaan:

"Leikkaus ei sovi ihmiselle, joka mieltää sen vaihtoehdoksi lääkehoidolle."

"Myös vaikeat psyykkiset ongelmat, ainakin silloin kun ne eivät ole hallinnassa lääkehoidon ja esimerkiksi terapian avulla, saattavat muodostua esteeksi."

"Ja jos potilaalla on merkittävää muistin vaikeutta tai joitakin muita ongelmia suorituskyvyn suhteen, niin myös tällöin joudutaan leikkausta harkitsemaan vähän tarkemmin."

Nuoko selittävät niiden kohtalon, jotka jäävät rannalle? Kaikki maanis-depressiivisiä?
Okei, käsitän kyllä että jokainen tapaus on aina yksilö, mutta kaipa joitakin toistuvia, selkeitä esteitä on siinä joukossa havaittu. Sitäpaitsi oikeastaan tuo keskimmäinen on vain selkeä este.

tuostahan saa kuvan että kaikki 4/5 jotka ei kelpaa leikkaukseen on mieltään sairaita! siis hetkinen 4/5 epileptikosta on mieleltään sairas?? ei kyllä pidä paikkansa.

tuossa olisi pitänyt tuoda julki se että potilaat joilla esim on kohtauspesäkkeitä laajalla ja useita niin ei kelpaa leikkaukseen. sekä se että jos se onkin "syvällä aivoissa" paikassa minne ei pääse käsiksi.

Onnea vain meille kaikille. olemme siis psyykkisesti sairaita ja loput voidaan leikata ja parantaa. Näinpä! pitäisi varmaan antaa hieman palautetta ohjelmasta ja pyytää pientä korjausta ja tarkennusta ettei nämä mainitut 3 syytä ole ainoat syyt siihen ettei leikata.

jos tuo kuva annetaan ihmisille niin yksikään epileptikko ei kyllä tule töitä saamaan eikä muutakaan elämää. aika kovan leiman löi meidän otsaan.

"hulluja" kirjoitti:

tuostahan saa kuvan että kaikki 4/5 jotka ei kelpaa leikkaukseen on mieltään sairaita! siis hetkinen 4/5 epileptikosta on mieleltään sairas?? ei kyllä pidä paikkansa.

tuossa olisi pitänyt tuoda julki se että potilaat joilla esim on kohtauspesäkkeitä laajalla ja useita niin ei kelpaa leikkaukseen. sekä se että jos se onkin "syvällä aivoissa" paikassa minne ei pääse käsiksi.

Onnea vain meille kaikille. olemme siis psyykkisesti sairaita ja loput voidaan leikata ja parantaa. Näinpä! pitäisi varmaan antaa hieman palautetta ohjelmasta ja pyytää pientä korjausta ja tarkennusta ettei nämä mainitut 3 syytä ole ainoat syyt siihen ettei leikata.

jos tuo kuva annetaan ihmisille niin yksikään epileptikko ei kyllä tule töitä saamaan eikä muutakaan elämää. aika kovan leiman löi meidän otsaan.

Tuossahan tarkoitettiin että 4/5 joilla HARKITAAN leikkausta, se ei toteudu. Ei kaikilla edes harkita.

josko minäkin joskus... kirjoitti:

Kummastuttaa, kun ensin sanotaan että vain joka viides voidaan leikata, mutta sitten ei suoraan luetella syitä miksi 4/5 ei. Ei selkeitä syitä, sinne päin vaan:

"Leikkaus ei sovi ihmiselle, joka mieltää sen vaihtoehdoksi lääkehoidolle."

"Myös vaikeat psyykkiset ongelmat, ainakin silloin kun ne eivät ole hallinnassa lääkehoidon ja esimerkiksi terapian avulla, saattavat muodostua esteeksi."

"Ja jos potilaalla on merkittävää muistin vaikeutta tai joitakin muita ongelmia suorituskyvyn suhteen, niin myös tällöin joudutaan leikkausta harkitsemaan vähän tarkemmin."

Nuoko selittävät niiden kohtalon, jotka jäävät rannalle? Kaikki maanis-depressiivisiä?
Okei, käsitän kyllä että jokainen tapaus on aina yksilö, mutta kaipa joitakin toistuvia, selkeitä esteitä on siinä joukossa havaittu. Sitäpaitsi oikeastaan tuo keskimmäinen on vain selkeä este.

Kuten varmasti voi arvata, haastatteluja/puheita pätkitään kun asia esitellään n. viidessä minuutissa. Eiköhän se ensisijainen este ole se, että epityyppi ei ole leikattavaa versiota eli poistamisen vaativa alue ei ole havaittavissa MRI:ssä (eikä tällöin ohimolohkoepilepsia). Lisätekijöitä sitten varmasti vaikka mitä ja miksei juuri muistivaikeudet (onhan täällä monesti kerrottu, että toisen aivopuoliskon pitää varmuudeksi pystyä hoitamaan hommat jos leikattavalle käy jotain).

Itse ainakin ymmärsin tuon ekan perusteen niin, että potilas ei halua syödä lääkkeitä vaan ilmoittaa tahtovansa mielummin leikkaukseen ja se ei ole idea, ts. ensin pitää varmuudella todeta lääkkeiden tehottomuus ja potilaan tahto sairauden hoitoon. Onhan lääkkeet kuitenkin helpompi tapa sairauteen.

Ymmärrän, että lääkkeisiin tehoamaton versio on varmasti hirveä kokemus ja silloin leikkaus on ainoa toivo/pelastus. Pelottelu/pessimismi tms. ei missään nimessä ole tarkoitukseni mutta aina jaksan ihmetellä kuinka ns. kevyesti täällä asiasta puhutaan ja jalkeilla ollaan parissa päivässä. Joo leikkaukset on kehittyneet yms. mutta pään aukominen on aina päänaukominen mikä ei itselläni ainakaan ollut ihan pikku juttu. Omassa tilanteessani tietenkään vaihtoehtoja ei ollut enkä ole kiittämätön mutta ensimmäiset ongelmat alkoivat vasta reilu 5 vuotta leikkauksen jälkeen lukioikäisenä. Epilepsiaan verrattuna pieniä juttuja mutta yhtälailla kroonistuneita eikä jatkuvat helvetilliset päänsärytkään ihan helppoja juttuja ole kestää. Yli 15 vuotta myöhemmin epilepsia on taas täällä. Jos puhutaan sopivasta aikajänteestä, esim. tältä palstalta tulee äkkiseltään mieleen vain yksi toinen herrasmies (kuka pysyi epittömänä vielä puolet mua pidempään), jolla on ajan puolesta kokemuspohjaa enemmänkin kuin täällä. Valtaosalla on arpi vasta muutaman vuoden vanha. Lääkärit tietty tietävät näitä tapauksia huomattavasti enemmän ja siitä varmaankin enemmän "ei vaihtoehto lääkitykselle" -kommentit. Kuten joskus aiemmin olen sanonutkin, pitäisi olla aika hemmetin vakava tilanne, että antaisin uudelleen päähäni koskea. Mielummin popsin pillereitä niin kauan kuin voin.

Pitkä selitys mutta ehkä joku tajusi mitä yritin sanoa. Korostan vielä sitä, että besserwisseröinti ei ollut tässä tarkoituksena. Tulevaisuudessa on varmaan enemmän ja enemmän ihmisiä, joille ko. toimenpide tuo vain hyötyä loppuelämäksi ja hyvä niin.

josko minäkin joskus... kirjoitti:

Tuossahan tarkoitettiin että 4/5 joilla HARKITAAN leikkausta, se ei toteudu. Ei kaikilla edes harkita.

Eli nämä 4/5 joilla harkitaan leikkausta on ne 3 mainittua syytä joiden vuoksi heidät jätetään ulkopuolelle. eli 4/5 on siis niiden 3 kohdan alla.

Kyllä hieman mietitytti katsoa leikkauskohdat, mutta katsoin, ei lopulta niin pahalta näyttänyt kuin ensimmäisen kerran kun kuulin että aikokoppani saatetaan avata joku päivä vielä ja ehkä nopeastikkin. Nyt ei hirvitä enään niin paljon ajatus aivoleikkauksesta kuin ennen tuon katsomista.

riskejä siinä on aina. mutta huippuluokkaa on suomessa aivokirurgia ja aivokirurgit.

ohjelma oli itsessään hyvä, mutta jotenkin siitä saa myös epämääräisen kuvan epileptikoista.
onhan se tietenkin totta että jos aivoja alkaa sörkkimään on hyvä tarkistaa henkinen ja fyysinen toimintakyky. Mutta mietin mihin sitä psykiatria tarvitaan kun ja jos kohtauspesäke näkyy MRI kuvissa selkeästi?

pohdiskelija xx kirjoitti:

Kyllä hieman mietitytti katsoa leikkauskohdat, mutta katsoin, ei lopulta niin pahalta näyttänyt kuin ensimmäisen kerran kun kuulin että aikokoppani saatetaan avata joku päivä vielä ja ehkä nopeastikkin. Nyt ei hirvitä enään niin paljon ajatus aivoleikkauksesta kuin ennen tuon katsomista.

riskejä siinä on aina. mutta huippuluokkaa on suomessa aivokirurgia ja aivokirurgit.

ohjelma oli itsessään hyvä, mutta jotenkin siitä saa myös epämääräisen kuvan epileptikoista.
onhan se tietenkin totta että jos aivoja alkaa sörkkimään on hyvä tarkistaa henkinen ja fyysinen toimintakyky. Mutta mietin mihin sitä psykiatria tarvitaan kun ja jos kohtauspesäke näkyy MRI kuvissa selkeästi?

Minut leikattiin hiljattain ja olen nyt parantumis-toipumisvaiheessa.

Joku kommentoikin että 5minuutin ohjelmaan ei saada kaikkea oleellista laitettua. Haastatteluja pätkitään, eikä toimittajat mitään tämän alan asiantuntijoita olekaan.
Silti on hyvä että tästä leikkausmahdollisuudesta puhutaan. Minulle epilepsia itsessään oli melko tuntematon sairaus ja vielä se että kuinka monenlaisia kohtaustyyppejä on.Leikkausmahdollisuuden tulo omiin kuvioihin oli myöskin hurja uutinen.

Ohimolohkoepilepsia se minuakin kiusasi/kiusaa, vielä en osaa sanoa reilusti menneessä aikamuodossa että: -kiusasi.Leikkaus oli edessä kuitenkin ohimolohkossa olevan kavernooman vuoksi.

Leikkaus on toki iso ja se prosessi minkä läpi tähän pisteeseen asti olen päässyt on pitkä. En ehkä osaa tätä selittää niin kuin neurologit mutta itse ymmärsin että neuropsykiatri arvioi sitä leikattavien psyykkistä puolta ennen ja sitten jälkeen, jos hyvin käy ja leikkaukseen edetään.

Isoihin leikkauksiin kuten esim. sydämen ohitusleikkaus, ja juuri nämä craniotomia leikkaukset mitä epilepsiakirurgisissa toimenpiteissä tehdään sekä miksi ei ns. pienenpikin leikkaus voi liittyä ahdistusta tai masennusta. Pääkopassa kun on operoidaan, siellä on koko keskushermoston "ydin" sinne kun kajotaan se henkinen tasapaino voipi järkkyä ihan sen vuoksi.

Psykiatri siis kartoittaa leikattavan tilannetta sekä sitä että onko altiutta masentuneisuuteen tai ahdistuneisuuteen.

Minulle sanottiin että masennusta tai ahdistuneisuutta voi tulla vuodenkin jälkeen leikkauksesta. Kyllä sekin on vakava asia jos masentuu tai on ahdistunut. Ei kaikki epileptikot ole masentuneita ja ahdistuneita, olen itse lueskellut ja ymmärtänyt että itse epilepsia voi sitä kylläkin aiheuttaa. On se sen verran arvaamaton sairaus kun sitä ei saada kuriin lääkehoidolla. Ei voi esim. luottaa että nyt kauppareissu menee hyvin, etkä jää kaupan käytävälle istumaan etkä itse sitten muista tilanteesta mitään.

Itse kyllä huomasin oma psyykeeni muuttuvan ihan epilepsiaan sairastumisen vuoksi. Saatikka se että kohtauksia tuli tiheämmin ja tiheämmin ja neljännetkään lääkkeet ei auttaneet. On siinä muutoin terve ihminen koetuksilla, eikä vain itse sairastunut, läheiset ei voi auttaa muuta kuin tukemalla ja se on heillekin ahdistavaa nähdä kun ei löydy apua.