moi!
olen syksyllä 17 täyttävä tyttö ja mulle on diagnosisoitu bulimia-anoreksia.
eli muka normaali ruumis (67-68) kg.
en kuitenkaan ole pätkän vertaa tyytyväinen vartalooni.
terapiassa kysytään milloin olet tyytyväinen?
vastaus on kun tunnen itseni normaaliksi.
ja sen ajatuksen saavuttaminen tuntuu yhtä mahdottomalta kuin ikuisen tyytyväisyyden itseensä löytäminen.vaipuuko ihmiset jotka lukevat samaistuvat asioihin usein itsesääliin?
pituutta 179 cm
ei mitään realistisia kuvitelmia mallin urasta (:
olin ennen ylipainoinen ja nyt mukamas laiha/normaali
esim miten saisin roikkuvat käsi joita ypurlivat minimaalisilta tuntuval "lihakset" ja selkärasvat pois.(ei taida olla ihan minulle normaalia että käsissä roikkuu ei paljon mitään vain tyhjää iho ja ehkä rasvaa (en ole viellä ihan varma enkä tiedä tulenko ikinä olemaan) vertaan itseni usein muihin ehkä siksi oma käsitykseni onkin niin kallistunut. ehkä paino voisi pudota 60 kg aluksi ja katsoa miltä silloin tuntuu eihän se edes ole alipainoa. minulla on leveähköt hartiat luulisin koska en ole viellä ikinä saanut niitä mitättua.
lääkärin mukaan ihannepainoni olisi minun ruumiin rakenteelleni 72kg
miksi pitää viellä AUKASTA PÄÄTÄÄN RUUMIINRAKENTEESTA KUN ON JA HIUKAN EPÄVARMA MUIJSTA ASIOISTA. pitääisiko YMMÄRTÄÄ ETTÄ SE ON LOUKKAAVAA JOILLEKKIN JO MOITTI JA VIELLÄ KUTSUU ISOKSI (LÄÄKÄRI JA 1/3 TERAPEUTTI)
vARMAAN IHMISET JOTKA LUKEVAT TÄTÄ PITÄVÄT MINUA ajatus tasolla ja hirviönä
en pysty edes ajattelemaan etttä joku haluaisi edes rakastaa minunlaista luuseria niinkuin siskon jaksaa aiina muistutta koska en ole viellä käyny koulua loppuun.
jos olisin tikku saisin pois mielikuvat lihaksien pois menosta eikä tarvitsisi hulehtia niiden pysymisestä. toisaalta haluaisin olla kuin jokun kaunis edes henkisesti ,liitoksistaan kiinni oleva ehkä joskus naisen ruummullisen kuvan omaava henkilö jolla on kumppani jota voisi rakastaa.
pelkona on luusta tehty leveä pumpulitikku jossa on rasvakerroksia eli selkokielellä lihakset lähtee.riippuvaa ihoa ja muita rasvaan liittyviä aineita vain jäljellä.
vaatekoko tällä hetkellä 38/38
eilen oli rankkaa. syömistä oksentelua. 2 piirua suklaata pääsiäisestä säästetty kinder muna.
kolme leipää.lasagne(en oksentanut) en kuitenkaan usko että olisin ikinä saanut oksennettua kaikkea ulos :/
tai milloin muulloinkaan hampaita pilaavien rituaalieni yhteyderssä (lääkärin mielipide oksentelun tärkeydestä minulle)
läskiä läskiä roikkuu ja riippuu. vyötäröni ympärillä vain enemmän liikkuu.
ahmin ja ahmin aamuin illoin ännet päässäni hiljentyvät silloin.
vartaloni on kuin vanha silta se kitisee ja narisee ,mutta sisällä se itseänsä vuolee ja joskus haavojansa nuolee.
hampaani ovat keltaiset ja uuret ,mutta niillä on viellä lyhyet juuret.
rinnat mulla ei onneksi viellä ole ,mutta ajvojakaan minulla ei ole.
typerä kirjoituksia minulla mutta toivottavasti saan jotain vastauksia mielipiteitä ja muiden "itsetuhoisia" mutta ehkä sympatiaa joiden mielestä vaativia "kertomuksia"
t: marsupilami
olen syksyllä 17 täyttävä tyttö ja mulle on diagnosisoitu bulimia-anoreksia.
eli muka normaali ruumis (67-68) kg.
en kuitenkaan ole pätkän vertaa tyytyväinen vartalooni.
terapiassa kysytään milloin olet tyytyväinen?
vastaus on kun tunnen itseni normaaliksi.
ja sen ajatuksen saavuttaminen tuntuu yhtä mahdottomalta kuin ikuisen tyytyväisyyden itseensä löytäminen.vaipuuko ihmiset jotka lukevat samaistuvat asioihin usein itsesääliin?
pituutta 179 cm
ei mitään realistisia kuvitelmia mallin urasta (:
olin ennen ylipainoinen ja nyt mukamas laiha/normaali
esim miten saisin roikkuvat käsi joita ypurlivat minimaalisilta tuntuval "lihakset" ja selkärasvat pois.(ei taida olla ihan minulle normaalia että käsissä roikkuu ei paljon mitään vain tyhjää iho ja ehkä rasvaa (en ole viellä ihan varma enkä tiedä tulenko ikinä olemaan) vertaan itseni usein muihin ehkä siksi oma käsitykseni onkin niin kallistunut. ehkä paino voisi pudota 60 kg aluksi ja katsoa miltä silloin tuntuu eihän se edes ole alipainoa. minulla on leveähköt hartiat luulisin koska en ole viellä ikinä saanut niitä mitättua.
lääkärin mukaan ihannepainoni olisi minun ruumiin rakenteelleni 72kg
miksi pitää viellä AUKASTA PÄÄTÄÄN RUUMIINRAKENTEESTA KUN ON JA HIUKAN EPÄVARMA MUIJSTA ASIOISTA. pitääisiko YMMÄRTÄÄ ETTÄ SE ON LOUKKAAVAA JOILLEKKIN JO MOITTI JA VIELLÄ KUTSUU ISOKSI (LÄÄKÄRI JA 1/3 TERAPEUTTI)
vARMAAN IHMISET JOTKA LUKEVAT TÄTÄ PITÄVÄT MINUA ajatus tasolla ja hirviönä
en pysty edes ajattelemaan etttä joku haluaisi edes rakastaa minunlaista luuseria niinkuin siskon jaksaa aiina muistutta koska en ole viellä käyny koulua loppuun.
jos olisin tikku saisin pois mielikuvat lihaksien pois menosta eikä tarvitsisi hulehtia niiden pysymisestä. toisaalta haluaisin olla kuin jokun kaunis edes henkisesti ,liitoksistaan kiinni oleva ehkä joskus naisen ruummullisen kuvan omaava henkilö jolla on kumppani jota voisi rakastaa.
pelkona on luusta tehty leveä pumpulitikku jossa on rasvakerroksia eli selkokielellä lihakset lähtee.riippuvaa ihoa ja muita rasvaan liittyviä aineita vain jäljellä.
vaatekoko tällä hetkellä 38/38
eilen oli rankkaa. syömistä oksentelua. 2 piirua suklaata pääsiäisestä säästetty kinder muna.
kolme leipää.lasagne(en oksentanut) en kuitenkaan usko että olisin ikinä saanut oksennettua kaikkea ulos :/
tai milloin muulloinkaan hampaita pilaavien rituaalieni yhteyderssä (lääkärin mielipide oksentelun tärkeydestä minulle)
läskiä läskiä roikkuu ja riippuu. vyötäröni ympärillä vain enemmän liikkuu.
ahmin ja ahmin aamuin illoin ännet päässäni hiljentyvät silloin.
vartaloni on kuin vanha silta se kitisee ja narisee ,mutta sisällä se itseänsä vuolee ja joskus haavojansa nuolee.
hampaani ovat keltaiset ja uuret ,mutta niillä on viellä lyhyet juuret.
rinnat mulla ei onneksi viellä ole ,mutta ajvojakaan minulla ei ole.
typerä kirjoituksia minulla mutta toivottavasti saan jotain vastauksia mielipiteitä ja muiden "itsetuhoisia" mutta ehkä sympatiaa joiden mielestä vaativia "kertomuksia"
t: marsupilami
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toivottavasti kukaan ei luule tota alotusviestiä ja luule että se olen minä. En kirjottaisi noin paskasti.