Hei!
Täällä on paljon puhuttu siitä, kuinka monta kertaa on luettu/aiotaan lukea pääsykoekirjat läpi, kuinka monta tuntia päivässä jne, mutta mitenkä olette kirjojen kertaamiseen käytettävän ajan suunitelleet? Olen lukenut nyt pääsykoekirjat kertaalleen läpi ja yhden kaksi kertaa. Tuli sellainen olo, että pitäisikö palata vähän taaksepäin ja pohtia, mitä on tullut luettua. Kertaushan on tunnetusti opintojen äiti.
Eli siis: Vastauksia vaan kaikilta tänne! Niin oikiksessa opiskelevilta ja hakijoilta hakupaikasta riippumatta!
Täällä on paljon puhuttu siitä, kuinka monta kertaa on luettu/aiotaan lukea pääsykoekirjat läpi, kuinka monta tuntia päivässä jne, mutta mitenkä olette kirjojen kertaamiseen käytettävän ajan suunitelleet? Olen lukenut nyt pääsykoekirjat kertaalleen läpi ja yhden kaksi kertaa. Tuli sellainen olo, että pitäisikö palata vähän taaksepäin ja pohtia, mitä on tullut luettua. Kertaushan on tunnetusti opintojen äiti.
Eli siis: Vastauksia vaan kaikilta tänne! Niin oikiksessa opiskelevilta ja hakijoilta hakupaikasta riippumatta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
...pääsykoekirjan melkein 2 kertaa läpi. Koska kyseinen opus on ruotsiksi, niin ensin käänsin aina tietyn pätkän ja luin sitten uudelleen sisältöä ajatellen. Tälleen meni eka lukukerta, ja nyt loppuu koht toinen kierros ihan "normilukemisella". Nyt oon lisäks tehny tiivistelmiä, koska ainakin mä opin parhaiten sitä tekstiä työstämällä, en pelkällä pänttäämisellä. Niin ja kertaaminen ON opintojen äiti ainakin jos multa kysytään. Ei tartte sit lukea koko kirjaa uudestaan läpi kun kertaa, riittää et kattelee alleviivauksia ja tiivistelmiä.
Ite luin aluksi koko aineiston kerran läpi. Nyt luen toista kertaa ja teen samalla tarkat muistiinpanot. Aikaa vievää hommaa kyllä, mutta myöhemmin keskityn lukemaankin vain muistiinpanojani...
Jos aiot muistiinpanoja tehdä ja keskittyä vain niiden lukemiseen, niin varo vaan sitten, ettet tee niistä liian suppeita. Nimittäin kun se fakta, että sieltä kirjasta voi kuitenkin tulla _ihan mitä vaan_ pääsykokeissa, ei kyllä puolla ihan vain väistämättä sisällöltään suppeiksi jääviin (ellet sitten kirjoita koko kirjaa ylös :) ) muistiinpanoihin keskittymistä - koskien mielestäni erityisesti Helsingin pääsykoetta.
Toki asioiden ymmärtämistä tukevana matskun muistiinpanojen tekeminen on ihan ok, mutta saman asian ajavat kyllä miellekartat ja muut vastaavat härpäkkeet, jotka ovat vähemmän työläämpiä. Ja onhan toki noissa pääsykokeista nimenomaan menty jopa oikiksessa vihdoin ja viimein asioiden ymmärtämistä painottavaan suuntaan. My two cents anyway.
täällä painotetaan fraasia "kertaus on opintojen äiti" ! Kun v.2002 valmistauduin pääsykokeisiin aloitin kertaamisen sen jälkeen kun olin lukenut kirjat n. 2 krt. Ennen päivän päättämista kertasin kaiken sen minkä olin sinä päivänä lukenut ja seuraavana päivänä aloittaessa sen minkä olin edellisenä päivänä lukenut. Tuntuu puuduttavalta, mutta toimii. Pääsin sisään muistaakseni 11 p. yli vaaditun rajan ja lomailinkin kevään aikana 3 viikkoa. ;)
tsemppiä kaikille!