Identiteetistä ja kansallisesta kulttuurista, ja sen vastustajista.

Hyvän lähestymisen tähän aiheeseen antaa prof. Matti Sarmela eräässä esitelmässään.

Parisen vuotta sitten "Hiidenkivi" -lehti julkaisi lyhenteen Matti Sarmelan Jyväskylässä huhtikuussa -99 pitämästä luennosta, jossa hän käsitteli hyvin tärkeää, mutta vähän pohdittua kysymystä identiteetin merkityksestä pienille kansoille, kuten suomalaisille.

Matti Sarmela kirjoittaa:

"Me kuulumme siis Euroopan kanta-asukkaisiin, jotka jo jääkauden aikana elivät tässä maanosassa. Me olemme pohjoisten metsien ja soiden ekohistoriaa, merenrannikoiden, jokivarsien ja järvireittien kansoja; maanosan vanhin kulttuuri. Suomalais-ugrilaisten kansojen menneisyydessä on säilynyt se, mitä on ollut alkuperäinen eurooppalaisuus." (Hiidenkivi 1-00)

Tämä on tieteen nykyisiin löytöihin ja yleistyksiin perustuva näkemys, mutta suurella yleisöllä on varsin toinen kuva suomalaisuudesta, -omasta etnisyydestään. Miksi?

Olen aiemmin siteerannut erästä ranskalaista tutkijaa: "Suomen kieltä tutkittaessa oletetaan aina jonkin lainasanan tarkoittaman esineen tai innovaation tulleen suomalaisten keskuudessa käyttöön vasta ko. sanan lainautuessa suomen kieleen. Muiden kielten kohdalla tätä yleistystä ei tehdä. Miksi siis suomalaistenkaan?" (kirjasta "les anciäänt fenno-ugriääns" tai jotain sentapaista, 1968)

Sarmela jatkaa samasta asiasta:

"Suomalaiselle kulttuurintutkijalle suomalaisuus on ollut vain diffuusioilmiö. Jokaiselle perinneilmiölle, jokaiselle Kalevalan runomotiiville on aina löydetty vastine ja esikuva Euroopan muinaisista keskuksista."

-Ikäänkuin suomalaiset olisivat olleet täysin sivussa kansojen yhteisestä globaalista kulttuuria luovasta prosessista, mykkänä takapenkin Taavina, ottaen nöyrästi vastaan mitä ylhäältä annetaan.

Eräs keskeinen ilmiö kulttuurissa on mytologian arkaaisin kerrostuma. Tulemme myöhemmin osoittamaan, että kaikki muu lepää sen päällä. Skandinaavian mytologiaa tunteville Ygdrasil, maailmanpuu, on tuttu käsite. Uralilaisilla kansoilla on sama myytti, mutta meidän puussamme tuikkii latvassa aurinko ja kuu, ja sen oksilta tulevat sielunlinnut. Läntisempi versio näyttää köyhtyneeltä, ja on siis kopio.

Edellä esitettyä hypoteesia voidaan kritisoida, mutta toisensuuntaiset väittämät eivät ole sen vahvemmalla pohjalla. Todellisuudessa onkin kyse hyvin alkuperäisestä myytistä, joka lienee vanhempi kuin esim. ero indoeurooppalaisiin ja uralilaisiin kansoihin. Aihe on siis ollut ihmisten mielissä jo kaukana menneisyydessä, mutta en silti ihmettelisi, jos huomisessa Hesarissa kerrottaisiin, että Kalevalan maailmanpuu on skandinaavis-germaaninen laina.

Matti Sarmela, antropologian professori muuten, kiinnittää myös huomiota läntisen "korkea"kulttuurimme erääseen usein unohdettuun puoleen:

"...länsimaista kulttuuria uhkaa moraalinen ja eettinen rappio. Länsimaisuus on oikeastaan jo rappiokulttuuri, se on saavuttanut kehityksessä muinaisen Rooman imperiumin. ... Huumekauppiaat ja elämysteollisuuden tajuntateknikot pitävät massat rauhallisina." (Sarmela)

Sivilisaatiomme "kehitys" onkin hidasta kuolemaa. Ensin tuhoutuu tietoisuus omasta identiteetistä, sitten moraali. Tuhoamme itse itsemme, ja seuraavat kansat saavat aloittaa kulttuurinsa kehittämisen pölyn peittämiä rauniokaupunkejamme ihmetellen?

"Kansallisvaltioiden, näiden viimeisten kollektiivikulttuurien, tai kuviteltujen paikallisten yhteisöjen yläpuolelle ovat nousseet tavarateollisuuden, ihmishuollon, ympäristövalvonnan ja tulevaisuusteollisuuden globaalit teknokoneistot. ...eikä kehitys voi pysähtyä ennen kuin ihminen ja luonto ovat teknosysteemien täydellisessä hallinnassa." (Sarmela)

Visio on synkkä, mutta se on esitetty viimeaikoina yhä useammin ja mitä erilaisempien ajattelijoiden ja tarkkailjoiden toimesta. Yhteistä heille on vain, että heillä on silmät auki,

Jos seuraamme Sarmelan ajatuskulkua toiseen suuntaan, näemme itsetuhon ja arvottomuuden vastapoolin: Etnisen identiteetin terveen yhteisöllisyyden ja ehjän ihmisyyden edellytyksenä ja ylläpitäjänä. Näinkö ovat vaihtoehdot?

Suomalaisten enemmistön tiedot omasta kansallisesta menneisyydestään ovat harmillisen puutteelliset, ja tieteellisen tutkimuksen tuloksiin nähden vanhentuneet, ja omaa etnisyyttä vähättelevät. Monia tutkimuksen uusia löytöjä on popularisoitu päin helvettiä, ja tiedon tarkentumisen sijasta tuloksena ovat olleet entistä hämärämmät käsitykset. Tämä on omiaan jyrkentämään Sarmelan mainitsemaa alamäkeä juurettomuuteen, moraalin rapistumiseen ja henkisesti onttoon ja globaalisti tuhoisaan konsumismiin.

Henkinen tyhjyys ei kuitenkaan tule tekemättä. Sekä suurelle yleisölle että erityisryhmille tarjotaan lyhyisiin valheisiin perustuvaa hömppää, jonka levittäjillä on työrauha, jollaisesta "suomenmieliset" kirjoittajat voivat enintään nähdä unta. Tämä disinformaatio karkoittaa kiinnostuneita kansallisen identiteetin ja myös tietopohjaisesti suomalaisuutta koskevien kysymyksenasettelujen ympäriltä, ja antaa jäljelle jääneille niin kehnot työkalut, ettei niillä voida uhata suomalaisuutta vähättelevää konsensusta.

Lukija ehkä huomasi käsitteen kansallinen. Sehän kuulostaa epäilyttävältä, aivan kuin...? -Juuri näin aivopesu toimii.