Kuka on palstan vanhin? Tuntuu että täällä on vain teinejä kysylemässä laihdutus vinkkejä?
Itse olen 21-v. Olen sairastanut erinäisiä syömishäiriöitä 14-vuotiaasta lähtien!
Itse olen 21-v. Olen sairastanut erinäisiä syömishäiriöitä 14-vuotiaasta lähtien!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Itse olen pohtinut samaa! Tulin palstalle keskustelemaan anorksiasta sairastavien kanssa, mutta täällä ei pahemmin näitä tunnu olevan tai sitten olevan HYVIN sokea. Varmasti on anorektikoita, mutta suurimmaksi osaksi tavallisia torvia!
Nää näiden hyvin FIKSUJEN ihmisten kysymykset laihdutusvinkeistä on aika huvittavaa luettavaa. Hymyilytti ihan :D. Täällä saa kyllä päivän huvit. Tiedän kyllä mistä puhun!
Ja teille lapsellisille ihmisille, jotka tulevat kitisemään asiallisesta mielipiteestäni niin en ole lähdössä mihinkään, koska tää tosiaan on huvittavaa. Minä olen sairastanut 10-vuotta anorksia nervosaa (tiedoksi teille, jotka vänkyttävät vastaan).
Varmasti jatkan stalkkaamista, koska kysymykset( miten saan 15kg mahdollisemman nopeasti, mielellään kesäksi tiputettua..) hahahaaaa on naurettavia! Teitä varten on laihdutuspalsta!
Anoreksia on sairaus, ei keino laihduttaa! Vaikka te laihtuisittekin joskus, ehkä niin ajatuksianne te ette päätä. Sairaus puhkeaa, jos puhkeaa, mutta sitä ei itse päätetä.
ja mulla on ollut syomis hairiota kans 14 vuotiaasta ..
Itse olen 21 ja enemmän tai vähemmän sairastanut 12-vuotiaasta. Viimeiset pari vuotta olen ollut enimmäkseen suunnilleen normaalipainoinen ja välillä jopa uskonut olevani lopullisesti parantunut. Sitten tulee taas jotain, mikä saa vanhan tutun "ystävän" palaamaan. Toisinaan menetän uskon siihen, että voin vielä joskus olla ihan oikeasti terve. Tällä hetkellä minulla on jälleen meneillään parempi vaihe ja tunnen oloni hyväksi. Kai se on vaan hyväksyttävä, että syömishäiriöisen mieli on aina syömishäiriöisen mieli.
Olen eksynyt tätä palstaa silloin tällöin lukemaan, yleensä niinä hetkinä kun olen kaivannut vertaistukea. Täältä sitä ei tietenkään löydy. Tämä foorumi on surullista luettavaa: nuoret tytöt ihannoivat julkkisanorektikkoja, kyselevät laihdutusvinkkejä ja haluavat "saada anoreksian". Ei kai kukaan halua saada syöpääkään? Itse tuota helvettiä eläneenä on vaikea käsittää mitä tänne kirjoittelevien päässä liikkuu.
Kaikesta huolimatta, yritetään jaksaa. :)
mul ollu sh:tä 13 vuotiaasta. palsta kyl oikeesti suurimmaks osaks vaukuttaa teinien laihdutusvinkkipalstalta.. mut ihan sama, luempa tätä itekkin ja en mee sanomaan toisten ongelmien tasosta mitään, koska en voi tietää.. =)
Täällä vasta tälläinen 20v. junnu =) Olen täällä koittanut olla mahdollisimman paranemismyönteinen ja koittanut kanustaa kaikkia paranemaan mutta täällä se tuntuu olevan mission impossible. Tämä foorumi on enemmänkin pro-ana palsta, kuin mikään muu. En ymmärrä miksi tällaisellakin palstalla on jokin "sheriffi" jos se ei karsi täältä näitä pro-anailu viestejä.. äärrhh!! pistää vihaksi kun ihmiset tulevan tänne vetämään toisiaan syvemmälle tähän helvettiin. Itse sairastanut anoreksiaa 13 vuotiaasta lähtin (tosin välillä hieman parempiakin kausia). Ehdottaisin kyllä kaikkia paranemismyönteisiä tai siitä haaveilevia siirtymään osoitteeseen www.syomishairioliitto.fi , jossa ei saa ilmoittaa mittoja/ruokamääriä/mitään muutakaan joka aiheuttaa ahdistusta. Tarkoituksena on vain antaa vertaistukea ja tsempata toisia paranemisessa. LOISTAVA palsta tuo. Niin ja hyvää kevättä kaikille! =)
24. Pennusta lähtien huono itsetunto joka johti anoreksiaan 15 v, joka sitten meni bulimareksiaan.töitä tehtii et pää saatii kuntoo. Ja kuvittelin voittaneeni ne. Kunnes puolentoista vuoden päästä iski kii bulimiana, jota vuoden kesti. Kuivuin ja kuihduin.nyt oksentaminen loppunut ja anoreksian kanssa yhdessä rajojani kokeillaan...
,,....
Olen untuvikkoanorektikko, koska olen sairastanut vasta noin 2 vuotta. Teinistä saakka olen silti ollut kieroutuneessa suhteessa ruokaan. Ikää on nyt 25 ja tämän 2 vuotta olen päivittäin käynyt täällä lukemassa uudet viestit. Pakkomielle.
ekan kerran laihdutin ala-asteikäisenä, äidin pakottamana. :(
syömishäiriö tullut lasten syntymän jälkeen kun piti raskauskiloja karistaa. vuorottelee bulimian ja anoreksian välissä.
toisinaan olen syömättä tai syön vain todella kevyttä ruokaa, sitten kun tulee painoa lisää jostain syystä niin ahmin ja oksennan.
:(
voi kun sitä osaisi olla tyytyväinen itseensä...
minä täytän pian 21 vuotta. sh häröillyt kanssani viimeiset kahdeksan vuotta anoreksian, bulimian ja ortoreksian muodoissa. tämä on naurettava palsta, jonne ei toivoisi kenenkään terveen eksyvän, mutta silti olen koukussa...
kattoo vaikka dokumentteja anoreksiasta tai syömishäiriöstä, kun joillain lasten äideillä on anoreksia. Mä olen ihan oikeasti luullut, että kellään aikuisella ainakaan yli 30 vuotiaalla ei voi olla anoreksiaa. Itellänikin on diagnosoitu anoreksia 15 vuotiaana ja mä olen aina vaan kuvitellu, että mä voin häröillä alle parikymppisenä niin paljon ku huvittaa ja sitten mä joko kuolen tai sitten se yhtäkkiä katoaa ku tuhka tuuleen. Eihän se niin mee. Ainii ja olin ihan ihmeissäni ku joku sano, että raskauskilojen "takia" tullu anoreksia, aattelin ettei aikuiselle ainakaan voi tulla. Mä olen ollut vähän tietämätön :DD
olen aina ollut todella hyvä vartaloinen, siis ennen lapsia. sain 2 lasta alle vuoden ikäerolla joten olin raskaana uudestaan ennen kuin ehdin edes aloittaa ensimäisestä raskaudesta palautumista.
tästä "jäi" n. 9kg
tai no jäi ja jäi... onhan selvää että kun vanhenee ja synnyttää lapsia niin vartalo muuttuu.
olen normaalipainoinen, menen laidasta laitaan. syön terveellisesti ja laihdun muutaman kilon, sitten sattuu repsahdus ja mässään ja oksennan. saatan olla useita päiviä syömättä juurikaan mitään, tai syön vain keittoja/salaattia, ruisleipää. sitten saatan herkutella viikon ja oksentaa tuon viikon aikana 3-4x pv. painon suhteen suunta kuitenkin onneksi hyvää vauhtia alaspäin.
en siis tiedä onko mulla varsinaisesti anoreksia, mutta jonkun suuntainen vakava syömishäiriö kuiteskin.
en vain voi käsittää sitä että olen kohta 30v enkä enää 15v, tai siis että vartaloni on 30v :) haluaisin sen olevan kuin 15v.
lapset vielä sen verran pieniä etteivät onneksi ymmärrä, mies ilmeisesti jonkin verran yksinkertainen kun ei osaa edes epäillä...
luulisin että ystävillänikään ei tulisi mieleenkään epäillä minusta tätä, mutta jos kertoisin niin eivät kuitenkaan yllättyisi.
olen aina ollut todella hyvä vartaloinen, siis ennen lapsia. sain 2 lasta alle vuoden ikäerolla joten olin raskaana uudestaan ennen kuin ehdin edes aloittaa ensimäisestä raskaudesta palautumista.
tästä "jäi" n. 9kg
tai no jäi ja jäi... onhan selvää että kun vanhenee ja synnyttää lapsia niin vartalo muuttuu.
olen normaalipainoinen, menen laidasta laitaan. syön terveellisesti ja laihdun muutaman kilon, sitten sattuu repsahdus ja mässään ja oksennan. saatan olla useita päiviä syömättä juurikaan mitään, tai syön vain keittoja/salaattia, ruisleipää. sitten saatan herkutella viikon ja oksentaa tuon viikon aikana 3-4x pv. painon suhteen suunta kuitenkin onneksi hyvää vauhtia alaspäin.
en siis tiedä onko mulla varsinaisesti anoreksia, mutta jonkun suuntainen vakava syömishäiriö kuiteskin.
en vain voi käsittää sitä että olen kohta 30v enkä enää 15v, tai siis että vartaloni on 30v :) haluaisin sen olevan kuin 15v.
lapset vielä sen verran pieniä etteivät onneksi ymmärrä, mies ilmeisesti jonkin verran yksinkertainen kun ei osaa edes epäillä...
luulisin että ystävillänikään ei tulisi mieleenkään epäillä minusta tätä, mutta jos kertoisin niin eivät kuitenkaan yllättyisi.
Mie oon 23 -vee.
Mulla kävi niin että toisen lapsen syntymän jälkeen jäi liikaa raskauskiloja. Oli muutakin ongelmaa, huono itsetunto, masennus ym. Siitä lähti laihdutus joka määriteltiin anoreksiaksi vuosi sitten. Kovasti pidän huolta että lapset syö hyvin ja terveellisesti. Itse en syö juuri mitään. Voi kun voisi olla tyytyväinen itseensä ja antaa tämän kamaluuden loppua. Vaikka olen hoidossa, ei tästä sairaudesta niin vaan eroon pääse. Se vie mielen ja ruumiin kokonaan. Toivon totisesti kaikille parempaa elämää! Jos vielä voit vaikuttaa siihen ettei anoreksia pääse valloilleen, tee se. Laihuus ei tuo onnea!
teidän lapset ei ole taipuvaisia syömishäiriöön. Mä ite 15 v ja sairastan anoreksiaa ja kyllä siihen on paljon vaikuttanu mun äidin mielipiteet. Äiti on vähän pyöreä, mutta se sanoo aina että se haluaa laihtua. Se aina ihailee kaikkia laihoja ja tietty mä oon aatellu, että mä miellytän sitä laihana.Ja moni tyttö ottaa äidistä automaattisesti ja alitajuntaisesti mallia :s
Mulla kyllä taas alkaa mennä nämä syömishäiriöt ohi. Sairastuin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana, sitten oli monta hyvää vuotta, uusi sairastuminen. Parantumisen jälkeen yli 10 tervettä vuotta ja nyt kolme vuotta taas kaikkia syömishäiriöitä. Kaikki on siis koettu ja moneen kertaan. Nyt taas paranemassa, joten en täällä enää paljon pyöri.
juups määkin olin 13 kun kaikki alkoi, nyt 25 ja loppua ei näy. pahemmaks vaan mennee! varmaan koko elämän kärsin sh:stä
ja olen sairastanut 10 vyotta. paino vaihdellut 4 vuoden aikana 40 kilosta 85 kiloon ( tosin olin raskaana). Mutta raskauden aikana mulle selvästi puhkesi bed, jonka jälkeen taas lipsuttiin bulimia-anoreksia-osastolle.
nyt alkaa olla syöminen tasapainossa ekaa kertaa elämässäni 10 vuoteen ja painoindelsi on 21. Nyt olen ihan tyytyväinen. ajatuksista ei vaan tunnu pääsevän koskaan eroon..
tsemppiä.
jeps....