keskellä heräilen todellisuuteen, jota ei ole olemassa. Sinä et välitä minusta. Me emme enää näe. Tai jos näemme joskus sattumalta ihmisvilinässä, minä ehkä hymyilen, saatan punastuakin, mutta sinä et edes tunnista minua. Aavistan jo miten pahalta se tulee tuntumaan.
Olin sinulle pelkkä satunnainen ihailija, ehkä sinulla on niitä joka sormelle. En itsekään ymmärrä miten haaveilen edelleen. Jokin sinussa on, mikä teki sinusta kaikkein tärkeimmän. Jokainen asia sinussa, jonka huomasin tai kuulin, vain lisäsi ihastumistani. Minua ei ole sinulle olemassakaan. Silti minussa asuu ikuinen haaveilija, joka toivoo, että juuri sinä luet tämän, tunnistat itsesi ja kerrot miten paljon kaipaat minua. Mutta eihän se ole totta, joku muu vastaa tähänkin ja kertoo rakastavansa tai vihaavansa. Sinä et edes vihaa minua. Minun on aika pikkuhiljaa lopettaa tämä haaveilu. Kunpa jo osaisin lopettaa. Olet tärkein.
Ihailijaltasi
Olin sinulle pelkkä satunnainen ihailija, ehkä sinulla on niitä joka sormelle. En itsekään ymmärrä miten haaveilen edelleen. Jokin sinussa on, mikä teki sinusta kaikkein tärkeimmän. Jokainen asia sinussa, jonka huomasin tai kuulin, vain lisäsi ihastumistani. Minua ei ole sinulle olemassakaan. Silti minussa asuu ikuinen haaveilija, joka toivoo, että juuri sinä luet tämän, tunnistat itsesi ja kerrot miten paljon kaipaat minua. Mutta eihän se ole totta, joku muu vastaa tähänkin ja kertoo rakastavansa tai vihaavansa. Sinä et edes vihaa minua. Minun on aika pikkuhiljaa lopettaa tämä haaveilu. Kunpa jo osaisin lopettaa. Olet tärkein.
Ihailijaltasi
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta lisään vielä pari juttua.. Sängyssä oli mahtavaa ja se aamu oli vielä parempaa. Sen jalkeen olen tehnyt juuri noin kuten aloittaja. Ihanaa tämä elämä, eikö ooki? Ihastus becomes vihastus. The end :(
ps. töissä tavataan
tarina kuin aloittajalla. Ei mitään yhteistä.
ps. töissä ei tavata.
minullakin.
Vaikea lopettaa, kun tykkää.
sinut siinä ihmisvilinässä? Olit kuin olisit ollut ainut jotakuinkin hereillä oleva unissakulkijoiden joukossa. Sen huomaa katseesta. Minulle tuli tunne, että "meitä on siis täällä kaksi". Muut kadulla kulkevat olivat vain taustakohinaa.
Sinun kasvosi muistaisin heti, jos (kun?) tapaamme taas. Haaveilen sinusta joka päivä. Ehkä tein sinusta epärealistisen ihannekuvan, mutta voin muuttaa sitä, kun tutustumme. Olen varma, että pitäisimme toisistamme ihan sellaisina kuin olemme.
Minulla ei ole ihailijoita joka sormelle. Joskus oli muutama piirittäjä, mutta nyt ei ole ketään. Voisitko sinä pikkuisen piiritellä?
jonka koitin itsestäni kitkeä pois. Piiritellä voisin ihan pikkuisen.
että ymmärrän, Please! Tottakai olet tärkeä, mutta jos en tiedä, kenestä on kyse, en ymmärrä sitä!
aloituksen kirjoittajalta. Minä näen vain hänet, tiedän kyllä kenestä on kyse. Jos jotain on.
on aloittajalta, ei se please-anelu. En tiedä miksi minulle on tärkeää kertoa, että tuo please-viesti ei ole minulta. Ehkä se johtuu siitä, että tämä voi olla viimeinen aloitukseni näillä palstoilla. En vaan halua, että suuhuni laitetaan sanoja, jotka ei sinne sovi. Aloitus on minun sanojani, se olen minä.
"Tuossa se söpö tyttö taas on"
"Se aina hymyileekin niin kivasti, että tahdistintahan tässä tarttis. Taitaa vaan hymyillä kaikille, se on niin iloisen oloinen muutenkin."
"Sit se menee välillä vähän punaseks vastaan tullessaan. Voi että, onkohan se huomannu, että oon ihastunut siihen ja on siitä nyt vaivaantunut?"
"Noni, älä vaan kato sitä nyt, kun se tulee, ettei se vaivaannu lisää. Alkaa pian välttelemään mua."