Miten tämän vois tulkita oikeuden mukaiseksi suomalasia kohtaan??
. Suuri kuolonvuosi 1697
Kaarle XI:n raakuudet Etelä-Ruotsin tanskalaisalueilla olivat pöyristyttäviä. Juuri vallatulla tanskalaisalueella ruotsalaishallinto kielsi tanskan puhumisen ja jopa teloitti siviiliväestöä äidinkielensä puhumisesta.
Suomalaisia veneenrakentajia pakkosiirrettiin Karlskronan ja Kalmarin seudulle vuosina 1681 ja 1682. [8.2] Ainakin parituhatta suomalaista Turun, Porin ja Rauman seuduilta siirrettiin Ruotsiin. Heille ei kerrottu, minne heidät viedään. Useimmissa tapauksissa perheet hajosivat.
Usean katovuoden seurauksena suurena kuolonvuonna 1697 kolmasosa suomalaisista menehtyi, ruotsalaiset eivät tehneet mitään ihmisten pelastamiseksi, vaikka heillä oli hallussaan Itämeren viljavat etelärannat ja Baltian maat.
Myöhemmin Suomen heikkeneminen koitui Ruotsin suurvallalle kohtalokkaaksi, koska Kaarle XII:n aikana suomalaisia ei enää riittänytkään Ruotsin armeijaan samalla tavalla kuin 30-vuotisessa sodassa, vaan Ruotsin imperiumi romahti.
Brittiläinen imperiumi teki 150 vuotta myöhemmin samanlaisen vääryyden jättämällä irlantilaiset ruuatta, jolloin kolmasosa irlantilaisista kuoli nälkään pitkällisen perunaruton seurauksena. Pääministeri Tony Blair sentään pyysi tätä hirveää asiaa anteeksi aivan hiljattain, mutta ruotsalaiset eivät koskaan pyytäneet nälänhädällä tappamista anteeksi suomalaisilta.
Esimerkkinä ruotsalaisten riistosta on vuosina 1648-1715 toiminut Tukholman tervakomppania, jonne suomalaisten oli pakko myydä tärkein vientitavaransa alihintaan. Ruotsalaiset toimittivat tervan sitten muihin maihin suurella voitolla.
Katolisista piispoistamme lähes kaikki olivat puhuneet suomea, usein äidinkielenään. Kustaa Vaasa aloitti suomalaisten pakkoruotsalaistamisen, joskaan se Suomen vahvan suomalaisen hallinnon vuoksi ei juuri onnistunut ennen nuijasotaa.
1809 Ruotsin lait jäivät Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan ja myös suurin osa täysin ruotsinkielisiä virkamiehiä jäi Suomeen. Tästä seurasi, että ruotsalaistaminen jatkui jokseenkin häiriintymättömänä 250 vuotta 1800-luvun puoliväliin saakka.
8. Raa'at ruotsalaiset lait
Venäläisten valloitettua Suomen 1809 Ruotsin kovakouraiset lait jäivät Suomessa voimaan. Vuoden 1608 maalaissa oli säädetty kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria pidettiin yllä muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta, jolloin alustalaisia rangaistiin pienistäkin rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan eli maakuoppavankilaan.
Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan tilanomistajan vaatimia korotettuja maksuja, jolloin kruununvouti J. U. Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa, joiden avulla talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat myöhemmin leikkuuaikana pelloille korjaamaan viljaa. Kasakoiden yrittäessä estää työn syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan alkuunpanijat, Paavo Harsia ja Antti Holttinen tuomittiin kuolemaan. "Rikoskaaren" 6 luvun 2 §:n perusteella muusta joukosta (18 miestä ja 11 naista) tuomittiin joka kymmenes kuolemaan muiden jouduttua olemaan kuukauden vedellä ja leivällä [8.1].
Tässäpä näyte ruotsalais-germaanis-arjalaisesta "kulttuurista". Korkeimman oikeuden ja ruhtinas Menshikovin puututtua asiaan tuomioita kuitenkin lievennettiin niin, että pääsyylliset määrättiin lähetettäviksi Siperiaan kärsittyään ensin ankarimman raipparangaistuksen ja lisäksi muiden syyllisten arpomisesta luovuttiin
9. Fennomania ja svekomania
Tavatessaan keisari Aleksanteri II:n Parolassa vuonna 1863 J.V. Snellman sai keisarin antamaan niin sanotun kielireskriptin, jonka mukaan suomen kieli sai virallisen aseman ruotsin kielen rinnalla. Käytännössä tämä toteutui vasta 1880-vuosikymmenen loppupuolella svekomaanien häikäilemättömän vastustuksen takia.
Axel Olof Freudenthal (1836-1911) oli Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori ja paatunut rasisti. Freudenthalin suomalaisvastainen rotuoppi oli varsin samanlaista kuin jo silloisessa Euroopassa levinnyt oppi arjalaisen rodun ylemmyydestä [10.1]. Onneksemme Freudenthalilla ei ollut käytössään väkivaltakoneistoa.
Ruotsalainen kansanpuolue jakaa yhä jäsenilleen ja muillekin ansioituneille rasisteille Freudenthal-mitaleja.
Tanska on Ruotsin vanha vihollinen, joka valitettavasti aina liittoutui tilaisuuden tullen Venäjän kanssa, mikä oli Suomelle varsin onneton yhdistelmä. Norja taas kävi katkeran itsenäisyyskampanjan Ruotsia vastaan ja onnistui lopullisesti irrottautumaan vuonna 1905. Ruotsalaiset suunnittelivat tuolloin sotaa Norjaa vastaan
10. Vuosi 1918
Kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.
Sodan loppuvaiheessa valkoisten summittaiset pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osalta ruotsinkielisten suorittamia [11.1] tai heidän vastuullaan, koska keskitason ja ylin sodanjohto oli valtaosaltaan ruotsinkielisten hallussa [11.2]. Suomalaisia siviilejä mm. ruotsalaiset teloittivat hiekkakuopassa, mitä ruotsalaismieliset pyrkivät vielä 2000-luvulla salaamaan.
Toiminnassa on havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen etnisen puhdistuksen piirteitä. On tapauksia, joissa ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta. Suomalaisuusmiehenä tunnettu Vaasan entisen lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen teloitettiin (erheellisesti) valkoisena. [11.3]
14.2.1922 ryhmä ruotsinkielisiä gerichiläisiä murhauttaa sisäministeri Heikki Ritavuoren. Salaliittolaiset valitsevat tekijäksi aatelismies Ernst Tandefeltin ja teko oli tarkoitus kaataa kommunistien niskaan, mutta murhaaja jääkin kiinni. [11.4]
Tämä on Suomen itsenäisyyden ajan ainoa ministerinmurha eikä yleensä kerrota sen takana olleesta salaliitosta - Tandefelt virui loppuelämänsä vankina, mutta muut salaliittolaiset selvisivät rangaistuksetta.
Sääty-yhteiskunnan purkautuminen 1900-luvun alussa oli kaikissa Euroopan maissa, joissa se tapahtui, suuri ja hankala mullistus. Erityisen vaikeaksi tilanne muodostui Suomessa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa. Yhteistä näille maille oli valtaeliitin kansasta poikkeava kieli. Unkarissa ja Virossa ylimpien luokkien kieli oli pitkälti saksa sekä Venäjällä saksa ja ranska. Kaikissa näissä maissa oli seurauksena väkivaltainen kapina.
Voitaneen esittää, että jos suomen kieli olisi saanut virallisen aseman edes 50 vuotta aikaisemmin kuin vuonna 1863, vapaussotamme ei olisi kääntynyt kansalaissodaksi hirvittävine jälkiseurauksineen, joissa ruotsalaisten osuus ei ollut vähäinen. Punaisten vankien kohtelu vankileireillä 1918-1919 johti lopulta Englannin ja Ranskan puuttumiseen asiaan, mikä ei mitenkään ollut kunniaksi Suomen silloiselle varsin ruotsalaisväritteiselle hallinnolle.
Tälläistä suomenruotsalaiset vähättelevät ja sanovat vieläpä että eihän se niin hirveetä ollukkaan,eipä niin perkele
. Suuri kuolonvuosi 1697
Kaarle XI:n raakuudet Etelä-Ruotsin tanskalaisalueilla olivat pöyristyttäviä. Juuri vallatulla tanskalaisalueella ruotsalaishallinto kielsi tanskan puhumisen ja jopa teloitti siviiliväestöä äidinkielensä puhumisesta.
Suomalaisia veneenrakentajia pakkosiirrettiin Karlskronan ja Kalmarin seudulle vuosina 1681 ja 1682. [8.2] Ainakin parituhatta suomalaista Turun, Porin ja Rauman seuduilta siirrettiin Ruotsiin. Heille ei kerrottu, minne heidät viedään. Useimmissa tapauksissa perheet hajosivat.
Usean katovuoden seurauksena suurena kuolonvuonna 1697 kolmasosa suomalaisista menehtyi, ruotsalaiset eivät tehneet mitään ihmisten pelastamiseksi, vaikka heillä oli hallussaan Itämeren viljavat etelärannat ja Baltian maat.
Myöhemmin Suomen heikkeneminen koitui Ruotsin suurvallalle kohtalokkaaksi, koska Kaarle XII:n aikana suomalaisia ei enää riittänytkään Ruotsin armeijaan samalla tavalla kuin 30-vuotisessa sodassa, vaan Ruotsin imperiumi romahti.
Brittiläinen imperiumi teki 150 vuotta myöhemmin samanlaisen vääryyden jättämällä irlantilaiset ruuatta, jolloin kolmasosa irlantilaisista kuoli nälkään pitkällisen perunaruton seurauksena. Pääministeri Tony Blair sentään pyysi tätä hirveää asiaa anteeksi aivan hiljattain, mutta ruotsalaiset eivät koskaan pyytäneet nälänhädällä tappamista anteeksi suomalaisilta.
Esimerkkinä ruotsalaisten riistosta on vuosina 1648-1715 toiminut Tukholman tervakomppania, jonne suomalaisten oli pakko myydä tärkein vientitavaransa alihintaan. Ruotsalaiset toimittivat tervan sitten muihin maihin suurella voitolla.
Katolisista piispoistamme lähes kaikki olivat puhuneet suomea, usein äidinkielenään. Kustaa Vaasa aloitti suomalaisten pakkoruotsalaistamisen, joskaan se Suomen vahvan suomalaisen hallinnon vuoksi ei juuri onnistunut ennen nuijasotaa.
1809 Ruotsin lait jäivät Suomen suuriruhtinaskunnassa voimaan ja myös suurin osa täysin ruotsinkielisiä virkamiehiä jäi Suomeen. Tästä seurasi, että ruotsalaistaminen jatkui jokseenkin häiriintymättömänä 250 vuotta 1800-luvun puoliväliin saakka.
8. Raa'at ruotsalaiset lait
Venäläisten valloitettua Suomen 1809 Ruotsin kovakouraiset lait jäivät Suomessa voimaan. Vuoden 1608 maalaissa oli säädetty kuoleman uhka 70 rikoksen pelotteeksi. Yhteiskuntakuria pidettiin yllä muun muassa noitavainoilla. Kartanoalueilla käytettiin kartano-oikeutta, jolloin alustalaisia rangaistiin pienistäkin rikkomuksista raipoilla ja arestilla; pantiin kistaan eli maakuoppavankilaan.
Valkjärvellä 19.8.1837 talonpojat eivät suostuneet maksamaan tilanomistajan vaatimia korotettuja maksuja, jolloin kruununvouti J. U. Söderhjelm sai käyttöönsä 50 kasakkaa, joiden avulla talonpojat häädettiin ja heidän asuntonsa hävitettiin. Häädetyt palasivat myöhemmin leikkuuaikana pelloille korjaamaan viljaa. Kasakoiden yrittäessä estää työn syntyi tappelu. Sen seurauksena talonpoikien toiminnan alkuunpanijat, Paavo Harsia ja Antti Holttinen tuomittiin kuolemaan. "Rikoskaaren" 6 luvun 2 §:n perusteella muusta joukosta (18 miestä ja 11 naista) tuomittiin joka kymmenes kuolemaan muiden jouduttua olemaan kuukauden vedellä ja leivällä [8.1].
Tässäpä näyte ruotsalais-germaanis-arjalaisesta "kulttuurista". Korkeimman oikeuden ja ruhtinas Menshikovin puututtua asiaan tuomioita kuitenkin lievennettiin niin, että pääsyylliset määrättiin lähetettäviksi Siperiaan kärsittyään ensin ankarimman raipparangaistuksen ja lisäksi muiden syyllisten arpomisesta luovuttiin
9. Fennomania ja svekomania
Tavatessaan keisari Aleksanteri II:n Parolassa vuonna 1863 J.V. Snellman sai keisarin antamaan niin sanotun kielireskriptin, jonka mukaan suomen kieli sai virallisen aseman ruotsin kielen rinnalla. Käytännössä tämä toteutui vasta 1880-vuosikymmenen loppupuolella svekomaanien häikäilemättömän vastustuksen takia.
Axel Olof Freudenthal (1836-1911) oli Helsingin yliopiston ruotsin kielen professori ja paatunut rasisti. Freudenthalin suomalaisvastainen rotuoppi oli varsin samanlaista kuin jo silloisessa Euroopassa levinnyt oppi arjalaisen rodun ylemmyydestä [10.1]. Onneksemme Freudenthalilla ei ollut käytössään väkivaltakoneistoa.
Ruotsalainen kansanpuolue jakaa yhä jäsenilleen ja muillekin ansioituneille rasisteille Freudenthal-mitaleja.
Tanska on Ruotsin vanha vihollinen, joka valitettavasti aina liittoutui tilaisuuden tullen Venäjän kanssa, mikä oli Suomelle varsin onneton yhdistelmä. Norja taas kävi katkeran itsenäisyyskampanjan Ruotsia vastaan ja onnistui lopullisesti irrottautumaan vuonna 1905. Ruotsalaiset suunnittelivat tuolloin sotaa Norjaa vastaan
10. Vuosi 1918
Kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.
Sodan loppuvaiheessa valkoisten summittaiset pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osalta ruotsinkielisten suorittamia [11.1] tai heidän vastuullaan, koska keskitason ja ylin sodanjohto oli valtaosaltaan ruotsinkielisten hallussa [11.2]. Suomalaisia siviilejä mm. ruotsalaiset teloittivat hiekkakuopassa, mitä ruotsalaismieliset pyrkivät vielä 2000-luvulla salaamaan.
Toiminnassa on havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen etnisen puhdistuksen piirteitä. On tapauksia, joissa ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta. Suomalaisuusmiehenä tunnettu Vaasan entisen lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen teloitettiin (erheellisesti) valkoisena. [11.3]
14.2.1922 ryhmä ruotsinkielisiä gerichiläisiä murhauttaa sisäministeri Heikki Ritavuoren. Salaliittolaiset valitsevat tekijäksi aatelismies Ernst Tandefeltin ja teko oli tarkoitus kaataa kommunistien niskaan, mutta murhaaja jääkin kiinni. [11.4]
Tämä on Suomen itsenäisyyden ajan ainoa ministerinmurha eikä yleensä kerrota sen takana olleesta salaliitosta - Tandefelt virui loppuelämänsä vankina, mutta muut salaliittolaiset selvisivät rangaistuksetta.
Sääty-yhteiskunnan purkautuminen 1900-luvun alussa oli kaikissa Euroopan maissa, joissa se tapahtui, suuri ja hankala mullistus. Erityisen vaikeaksi tilanne muodostui Suomessa, Unkarissa, Venäjällä ja Virossa. Yhteistä näille maille oli valtaeliitin kansasta poikkeava kieli. Unkarissa ja Virossa ylimpien luokkien kieli oli pitkälti saksa sekä Venäjällä saksa ja ranska. Kaikissa näissä maissa oli seurauksena väkivaltainen kapina.
Voitaneen esittää, että jos suomen kieli olisi saanut virallisen aseman edes 50 vuotta aikaisemmin kuin vuonna 1863, vapaussotamme ei olisi kääntynyt kansalaissodaksi hirvittävine jälkiseurauksineen, joissa ruotsalaisten osuus ei ollut vähäinen. Punaisten vankien kohtelu vankileireillä 1918-1919 johti lopulta Englannin ja Ranskan puuttumiseen asiaan, mikä ei mitenkään ollut kunniaksi Suomen silloiselle varsin ruotsalaisväritteiselle hallinnolle.
Tälläistä suomenruotsalaiset vähättelevät ja sanovat vieläpä että eihän se niin hirveetä ollukkaan,eipä niin perkele
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvin kuvattu ruotsalaisen "demokratian" syvin olemus.