http://www.jatkoaika.com/smliiga.php?sivu=kolumnit&id=7619
Blues osoitti jälleen tämän kevään tavaramerkkinsä: mielettömän taistelutahtonsa ja henkisen kanttinsa, jotka kantoivat vihdoin voittoon finaalisarjan kolmannessa näytöksessä.
Hetkittäin näytti jo siltä, että espoolaisten energia ja materiaali eivät yksinkertaisesti riitä. Seitsemäs peli yhdentoista päivän sisällä vaikutti jo liialta, etenkin kun kokoonpanosta putosivat pois tärkeät keskushyökkääjät Stefan Öhman ja Ben Eaves.
Kärpillä oli huomattava etu materiaalin ja fyysisten voimavarojen suhteen, mutta Petri Matikainen piiskasi joukkueensa antamaan niin suuren panoksen, ettei materialla ollut mitään väliä. Espoolaisten rohkeus, halukkuus luoda peliä ja ennen kaikkea voitto vaikka väkisin -tahtotila voitti kokeneen huippuryhmän, jolla ei paineita juurikaan ollut.
Bluesilla oli vahvan liikkeensä myötä mahdollisuudet voittoon jo finaalisarjan avausottelussa, mutta silloin jännitys kasvoi liian suureksi ja kolmea mestaruutta viimeisen neljän vuoden aikana juhlinut Kärpät vei rutiininsa turvin voiton. Toinen ottelu maanantaina Espoossa oli täysin Bluesin peli, mutta taivaankappaleet eivät suoneet voittoa.
Kolmannessa ottelussa myös onni oli vihdoin myötä ja läpi espoolaisen liigahistorian elänyt Ismo Kuoppala sai viskaista Toni Kähkösen mainion maskityöskentelyn takaa jatkoaikamaalin aikaan 76.07.
Keskiviikon peli oli käytännössä neljäs kerta kuluneen playoff-kevään aikana kun Bluesin oli pakko voittaa. Jokereita vastaan veitsi oli kirjaimellisesti kurkulla kolmesti ja tappio keskiviikkona olisi käytännössä tietänyt mestaruuden ratkeamista.
Tilanteen luoma paine on saanut nuoren Bluesin joukkueen pistämään entistä suuremman vaihteen silmään. Etenkin niillä kerroilla kun on edetty jatkoajalle, on ollut huomattavaa kuinka tappion pelkäämisen ja peruuttelun sijaan Blues on lähtenyt pelaamaan aktiivisesti ja hyökkäämään rohkeasti: voittamaan vaikka väkisin.
– Se on voitto tai kuolema, julisti Petri Matikainen Nelosen tv-haastattelussa ennen keskiviikon pelin jatkoajan alkua.
Voitto tuli, kuolema saa yhä odottaa. Blues elää parasta kevättään.
-------------------------------------------------
Kiitos Sasha Huttunen(sashahuttunenjatkoaikacom) 9.4.2008 23.30
Blues osoitti jälleen tämän kevään tavaramerkkinsä: mielettömän taistelutahtonsa ja henkisen kanttinsa, jotka kantoivat vihdoin voittoon finaalisarjan kolmannessa näytöksessä.
Hetkittäin näytti jo siltä, että espoolaisten energia ja materiaali eivät yksinkertaisesti riitä. Seitsemäs peli yhdentoista päivän sisällä vaikutti jo liialta, etenkin kun kokoonpanosta putosivat pois tärkeät keskushyökkääjät Stefan Öhman ja Ben Eaves.
Kärpillä oli huomattava etu materiaalin ja fyysisten voimavarojen suhteen, mutta Petri Matikainen piiskasi joukkueensa antamaan niin suuren panoksen, ettei materialla ollut mitään väliä. Espoolaisten rohkeus, halukkuus luoda peliä ja ennen kaikkea voitto vaikka väkisin -tahtotila voitti kokeneen huippuryhmän, jolla ei paineita juurikaan ollut.
Bluesilla oli vahvan liikkeensä myötä mahdollisuudet voittoon jo finaalisarjan avausottelussa, mutta silloin jännitys kasvoi liian suureksi ja kolmea mestaruutta viimeisen neljän vuoden aikana juhlinut Kärpät vei rutiininsa turvin voiton. Toinen ottelu maanantaina Espoossa oli täysin Bluesin peli, mutta taivaankappaleet eivät suoneet voittoa.
Kolmannessa ottelussa myös onni oli vihdoin myötä ja läpi espoolaisen liigahistorian elänyt Ismo Kuoppala sai viskaista Toni Kähkösen mainion maskityöskentelyn takaa jatkoaikamaalin aikaan 76.07.
Keskiviikon peli oli käytännössä neljäs kerta kuluneen playoff-kevään aikana kun Bluesin oli pakko voittaa. Jokereita vastaan veitsi oli kirjaimellisesti kurkulla kolmesti ja tappio keskiviikkona olisi käytännössä tietänyt mestaruuden ratkeamista.
Tilanteen luoma paine on saanut nuoren Bluesin joukkueen pistämään entistä suuremman vaihteen silmään. Etenkin niillä kerroilla kun on edetty jatkoajalle, on ollut huomattavaa kuinka tappion pelkäämisen ja peruuttelun sijaan Blues on lähtenyt pelaamaan aktiivisesti ja hyökkäämään rohkeasti: voittamaan vaikka väkisin.
– Se on voitto tai kuolema, julisti Petri Matikainen Nelosen tv-haastattelussa ennen keskiviikon pelin jatkoajan alkua.
Voitto tuli, kuolema saa yhä odottaa. Blues elää parasta kevättään.
-------------------------------------------------
Kiitos Sasha Huttunen(sashahuttunenjatkoaikacom) 9.4.2008 23.30
Vastaukset 3
Vanhimmat
yhtä voittoa finaalisarjassa. =) Saattaapi pistää vähän vituttaan, kun häviävät tänään jatkoerässä brücklerin imaisulla. =)=)=)=)
Saahan sitä minun puolestani ihan rauhassa hallita vaikka koko peliä, ja pyöritellä kiekkoa kulmissa. Tärkeintä on voitto, jonka kärpät tulee takuuvarmasti tänään ottamaan. Ja siitä sillasta ei kiekko-blyyshi enää nouse.
Näin en kummankaan joukkueen varsinaisena kannattajana olen 100% Bluesin puolella tässä sarjassa, Kärppien olisi syytä olla hieman huolestunut esim. 1 kentän heikosta panoksesta, siinä on turhautumisen merkkejä, varsinkin Pesonen kommenteista päätellen.
Nyt on Blues saanut sen tärkeän eka voiton joka voi osoittautua vielä kullan arvoiseksi.
Täytyy myöntää että vaikka 1. kenttä on ollut tehoton, niin hyvin noita ratkaisijota tuntuu löytyvän neljästä kentästä.
Jotenkin sellanen fiilis että Blues otti jo niskalenkin vaikka Kärpär johtaa edelleen sarjaa on lähempänä mestaruutta.
No harvoin niitä maaleja omalta puolustusalueelta tehdään. Kyrppäläisten olisi syytä alkaa hyökkäämään nimittäin alkaa pikku hiljaa vituttaa kun Blues vie kyrppää kuin pässiä narussa. Kyrvät nyt äkkiä jotai taikatemppuja, koska Blues tulee voittamaan loput neljä peliä suveneerinisti. On imuri Tarskista paljon kiinni kuinka paljo oululaiset häviää. Bluesil aukee maalihanat tänää ja Bruckeler on "itsevarmuus" ja torjuu pari nollapeliä putkeen. Oululaiset jää imemään tuppia sinne omalle puolustusalueelle ja blues vie 3-0 loput pelit.
ps. Blues on energinen, nuorekas ja aggresiivinen joukkue, jonka peliä mielekästä seurata, kun taas Kärpät on vanha paska jengi, jonka peliä on oksettavaa katsoa, siis ei minkäälaista väriä koko jengissä ei siis minkäälaista hävetkää!