Mikä saa naisen tuntemaan ja näyttämään sellaista itseriittoisuutta jota esimerkiksi tapaa ainakin Helsingin bileissä ja tällä palstalla? Onko solidaarisuus, suvaitsevaisuus ja moninaisuuden kunnioitus lesboille tuntemattomia asioita?
Mikä tekee lesbosta niin erinomaisen?
Willatitta
615823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Kyllä bileissä olevat lesbot ovat moninaisisia, joillakin on nainen joka viikonpäivälle, turha sanoa, ettei moninaisuutta kunnioiteta.
Minulla ja armaallani on kaksinainen. Me emme käy bileissä, vaan moralisteina käymme kirkossa kun siellä käy muutkin kaksinaismoralistit.
Pahinta on olla yksinainen. Siitä yksinaisesta voi sitten pyyhkäistä kuin rätillä pölyt pois.
tällä palstalla!
koppava - ite oot! Catsy on älykäs, mutta ei siis koppava. Ymmärsitkö?
Sydämellinen tosikko, älykäs individualisti ja uskaltaja. Itse avuliaisuus: kuluttaa tälläkin hetkellä vapaapäiväänsä pyörätuoliin päätyneen ystävän asioita hoidellen (halit molemmille).
Ja katso nyt miten hän kirjoittaa! Tästä taidosta olen aivan kade ihkulle ystäväiselleni, joka minullekin suojan antaa -
Omassa piirissään arvostettu voi olla vieraalle aivan toinen ihminen, oli sitten kyse heterosta tai homosta. Kuitenkin vaikuttaisi siltä että valtaväestöstä poikkeavien yhteisöjen ryhmäsidonnaisuus olisi vahvempaa ja siten myös ryhmän sisällä esii ntyvä syrjintä jopa raaempaa kuin ryhmän itsensä ulkoa kokema syrjintä.
Näissä porukoissa on kuninkaita ja kuningattaria. Itse olen ajanut sanastollista sensitiivisyyttä kovalla kädellä ja ollut oman polkuni kulkija, toisinlesbo. Olen ajatellut, että moisen takia saisin kulkea tieni ypönä, mutta toisin on käynyt.
Ehkä se, että ajattelee asiat ihan itse tuo karismaa tai jotain.
Pitää miettiä: kuka sitä ryhmää oikeasti kaipaa? Miksi tämän pitäisi olla valmiiksi pureskeltu juttu? Ei se meille warhaisten aikojen immeisille ollut.
minkä takia oot mielestäs "toisinlesbo"!
- En ole syntymälesbo
- En sovi kategorioihin rekkis/femme
- Ensin tuli sukupuolinormatiivisuuden rikkominen, sitten vasta lesbous
- Minua ei kiinnosta ulostulo
- Minusta ulostulo ei johda suvaitsevuuden lisääntymiseen. Ylipäätään meidän tekomme eivät vaikuta suvaitsevuuteen mitenkään vaan pikemminkin muut tapahtumat joilla ei ole osaa eikä arpaa meidän kanssamme, kuten vaikkapa sota tai muu perusturvallisuuden järkkyminen.
- Myöhäisherännäiseksi minulla on vaatimaton heteromenneisyys. Olin lähinnä aseksuaali.
- Heteromenneisyydestäni suuri osa liittyy prostituutioon.
- Prostituutiotausta herättää kysymyksen onko "lesbouteni" sittenkin pikemminkin biseksuaalinen sopeutuma "mieskanavan" ollessa tukossa miehiin liittyvien eroottisten kokemusten yksipuolisen laadun takia.
- Minä en ole kissaihminen. Tykkään linnuista. Linnut ovat pieniä silkkisiäni.
- Vihaan miehiä
- En tykkää L-Koodista
- En lue Saisiota, en kuuntele Siiri Nordinia enkä Dahlgreniä. En ole lomaillut Lesboksella. Minua ei kiinnosta Priden puistojuhla. Haluan pitkäkestoisen suhteen.
- Joskus miehet esiintyvät fantasioissani. Se onkin ainoa paikka miehillä esiintyä minun elämässäni.
- Miehet eivät ole kiinnostuneita minusta enää, paitsi pahoinpitelymielessä, nyttemmin ei edes siinä.
Sä olet ihan huippu, sulla on sana hallussa!
...taitaa turhankin usein sijaita siellä omien korvien välissä. Koppavalta vaikuttavan ihmiskuoren alta voi saada kuorittua hyvinkin miellyttävän ja fiksun tyypin, jos vaivautuu vähänkin muuttamaan omaa asennettaan.
Ehkä niin sanotulla koppavuudella on vain tarkoitus suojata herkkää sisintään; ja silloin antaa tahtomattaankin vähän huonon vaikutelman itsestään.
kuin sinä haluat?
haluat olla?
hieman. Onko joku yksittäinen nainen kohdellut sinua kaltoin?
Itse olen kokenut itseni lähinnä ulkopuoliseksi ja huomioni mukaan moni muu kokee samaa tai vielä henkilökohtaisemmin kohdistettua kiusaa. Mikä ihmeen subkulttuurin normirieha lesbojen keskuudessa on menossa? Onko niin että sorrettujen keskuudesta löytyy katalimmat sortajat?
konkreettista esimerkkiä antaisit, niin selkiytyisi vähän enemmän.
Toki olen minäkin kohdannut koppavia tai ilkeitä ei-hetero-naisia (ja ylipäätään ihmisiä). Mutta ei niitä tarvitse välittää.
Jutteleminen jonkun toisen kanssa, ystävällisen, vie pahastumisen mennessään. Kannattaakin kerätä ympärilleen ystäväpiiri, jossa on hyvä olla. Ihania naisia löytyy kyllä. Jos heidän löytäminen vaatii työtä eli etsimistä, niin sitten vain etsimään. Katkeroituminen on aina se huonompi vaihtoehto.
Voisitko avata hieman, miten tätä "ulkopuolisuutta" on sinut saatu aktiivisilla teoilla tuntemaan? Mitä on tapahtunut? Ja missä?
Ja mitä tämä "henkilökohtaisemmin kohdistettu kiusa" on ollut, jos vain mahdollista... kertoisitko enemmän...?
Normirieha? Täh?
tuli tästä sun kommentista:)
tuo! Katkeruus on kamalaa tahmaa.
Myöhäisheränneillä saattaa olla sellaisia luuloja, että me olisimme jotenkin yhtenäisiä, mutta se johtuu vain siitä, että heteronormatiivinen kulttuuri on yhtenäinen monoliitti.
Sinne näkee, minne katsoo. Kun katsoo yhteisöllisiin tapahtumiin, näkee yhteisöllisiä ihmisiä. Kun katsoo järjestettyihin kaupallisiin bileisiin, näkee ihmisiä, jotka kaipaavat elämälleen järjestettyä kaupallista toimintaa.
Meitä individualisteja taas ei näe, koska me kaikkoamme kaikesta valmiista, jäykästä ja suunnitellusta. Ei se tarkoista sitä etteikö meitä olisi. Meillä vain se ohjelmatoimisto on korvien välissä.
Minäkin näin aluksi kuin sinä, koska uskonnollinen yhteisö oli maalannut tämän "Saatanan vapaamielisen maailman" yhtenäiseksi hedonistiseksi monoliitiksi, seksi huumeet ja rock 'n roll. Todellisuudessa huomasin Nallessa tulleeni jonkinlaiselle Valtakunnansalille. Mutta silloin olinkin ohjelmoitu ja kaipasin yhteisöllisyyttä. Kesti vuosia ennen kuin opin olemaan taas yksilö ja näkemään, että sisäinen ääneni olikin ollut jonkun toisen ääni. Koira palasi oksennukselleen, nyt olen korpimaiden kesytön.
laitoit! Juuri näin!!! Kaikkien kanssa kun ei tarvitse - eikä ehtisikään - olla ystävä. On ikään kuin pakko valita ja niin ollen kannattaa valita hyvin!
Ympärilleen
kannattaa etsiä hyvien ja itseään kunnioittavien ihmisten piiri ja jättää ne koppavat naiset huomiotta. Ei se helppoa ole, mutta siihen tulee pyrkiä.
esiintyy niin lesboilla kuin muillakin ihmisillä. Kaikki ihmiset eivät ole itseriittoisia, eivät lesbot eivätkä muutkaan.
Kysymyksesi hämmästyttää minua siksi, että lienee yleisesti tiedossa, kuinka tuomitsevasti suuri osa heteroseksuaaleista on suhtautunut ja yhäkin suhtautuu homoseksuaaleihin. Tällä palstalla tuskaillaan kaapeista tulemisten kanssa ja pelätään muiden tuomitsevia asenteita.
Eräs omakin ystäväni katkaisi välinsä minuun hetikohta kuultuaan, että minulla on tyttöystävä.
Lienet pahoittanut mielesi jostakin (tietystä?) syystä tai tilanteesta? Jos kaipaat lesboilta huomiota tai muuten erityisen lämmintä asennetta, tulee mieleen kysymys: oletko ehkä itse kiinnostunut naisista silleen?
Sinä kultsi!
solidaarisuuden saat viedä roskiin mutta suvaitsevaisuus on ok..enhän muuten suvaitsisi itseänikään,vai mitä?
Moninaisuus???tarknnatko?en tunnista
Nai SUUS?
...sitähän on lähinnä näkevinään ja käsittävinään ympäriltään erilaisia viestejä ja käytöstä. Omalta osaltani ainakin pystyn tämän sujuvasti allekirjoittamaan. Totuus voi olla ja yleensä myös on hyvinkin kaukana tästä! Esimerkiksi pahoilla mielin ja huonoissa fiiliksissä tuntuu että kaikki on vastaan eikä kukaan ymmärrä, jne. sidosryhmästä riippumatta.
Olet tainnut yksinkertaisesti pettyä tai saada hieman siipeesi jonkun tietyn tapauksen takia? Ei se nyt kuitenkaan kaikista lesboista ylimielisiä tee, kuten ei mitään voi yleistää koskemaan "kaikkia". Olisikohan hyvä selvittää tuo juttu!?
Muistutan tässä itseänikin samalla, että kun tänne kirjoittelee, on hyvä sisäistää parit asiat. Ensinnäkin: teksti on sen jälkeen julkista riistaa kun sen näppikseltä eteenpäin laittaa. Tällaiseen foorumiin ei pidä suhtautua kuoleman vakavasti ja itselleen kipeitä asioita ei pidä tarjoilla kovin avoimesti, mikäli ei ole valmis kaikenlaisiin kommentteihin ja reaktioihin. Toiseksi: tämä väline on yksitasoinen ja väärinkäsitysten sekä tulkintojen kirjo on mittava! Kolmanneksi: ei mikään yhteisö tai sidosryhmä sinällään tarjoile minkäänlaista pelastusta tai valmiita vastauksia kenellekään, sellainen lähtee aina itsestä.
Lisäksi olen samaa mieltä kuin Tarjatuulikki tuolla ylempänä, että kannattaa luoda ja etsiä OMA ystäväpiiri, sellainen jossa viihtyy ja on hyvä olla! Kurjaa, jos olet kaikille lesboille katkera!
Ei muutakuin päätä ylös ja eteenpäin rohkeasti, muutamasta negatiivisesta kokemuksesta huolimatta!
rasisimia, omia tuttuja päinvetoa, väkivältää niin fyysistä kuin henkistä, valtaa yleensäkin esiintyy Paljon meissä vähemmistöissä. Näin on.
Itse kun aloin seurailemaan tätä ja yleensäkin tutustuin lesbo(jen) muidenkin kuin kahden ihmisen kautta maailmaan, niin valta se pyörittää suurta ossaa lesboista.
Itseltä meni 1,5v. ennenkuin uskalsin alkaa kommenoida mitään täällä tai alkaa vaihtaa ajatuksia. Ainoa paikka josta pystyi jotenkin purkamaan ja kysymään lesbona olosta, ei tuntunut mukavalle kun kiistaa tulikin kuka kirjoitti.
Pysyinkin poissa kirjoittelupalstoilta piitkään sen jälkeen.
Ei muuta kuin kova ja paksu nahka tänne kirjoittaessa kyllä aina muutama hyvä kommentti tulee kysymyksiin, ja loput jättää omaan arvoonsa.
missä muutkin. Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä mitä pelättävää on palstoilla tai miksi pitää kasvattaa paksu nahka, enempikin kyse on ajattelusta ja sen ällin käytöstä mitä itse kullekkin on suotu.
Jos arastelee ja pelkää niin maailma on todella tuskainen paikka ja saattaa tuntua että vain tietyn tyylisillä ihmisillä on se valta. Ei lesbot ole sen kummempia kuin muutkaan ihmiset, tämä palsta ei missään nimessä ole pelottavin paikka.
Nykyään joka puolella on sellaista hulluutta joka ennen on pidetty jopa ihan hoidossa, nykyään ihmiset sekoaa ja kuvaavat sen you tubeen tai hauskoihin kotivideoihin. Ihmisen halu tulla esiin on niin hurja että tavalliset teot ei meinaa riittää vaan ne hurjistuu ja hurjistuu koko aika.
Minusta sun kannattaa etsiä muutama hyvä ihminen elämääsi, ja jättää loput omaan arvoonsa. Tässä maailmassa ei kannata olla siinä luulossa että terve järki voittaa.
Se on muuttanut jo toiselle planeetalle ajat sitten. Nyt lisääntyy se osa ihmisitä vauhdilla joilla ei ole muuta kuin aikaa ja taas aikaa, kohta kouluissa varmaan ekana opetellaan aakkosten sijaan sosiaalihuollon alkeet, ja oppilaat ovat kyllästyneitä koska jo tietävät siitä laitoksesta aivan kaiken.
Nahan paksuudella ei ole siis väliä vaan sillä että todella ei välitä paljoa toisista, koska voit olla varma ettei nekään välitä sinusta. Eikä sitä kannata surkutella, se on ajan tuhlausta.
Suvaitsevaisuus nykyään on sitä että pitäisi antaa toisen tehdä ihan mitä se toinen haluaa. Rasismia poistellaan nykyään on sillä että poistellaan karkeista epäkorrekteja nimiä. Väkivalta on viihdettä ja sillä voi, jos on hyvä säkä ja tekee tarpeeksi, päästä jopa televisioon.
Onni on oma pieni perhe, onni rajoittuu pieniin omiin asioihin, ei onnea kannata etsiä jokaisesta tai kaikesta. Tai hyvyyttä, tai oikeudenmukaisuutta tai inhimillisyyttä tai tervettä järkeä.
Elämä on otettava omiin käsiin, tehtävä siitä itse se minkä siitä haluaa. Ei pidä luulla että se on muiden homma.
Paljolti samaa mieltä! Viimeinen virkkeesi kruunasi koko kirjoituksesi.
>> Minusta sun kannattaa etsiä muutama hyvä ihminen elämääsi, ja jättää loput omaan arvoonsa.
"ihmiset
ovat eläimiä siinä 13.4.2008 klo 11.00
Jos arastelee ja pelkää niin maailma on todella tuskainen paikka"
Kaikki me kuolemme, ennemmin tai myöhemmin eikä ne vanhuusvuodet ole niin ihania, että elämää pitäisi pitää sen takia säästöliekillä. Aika uskaltaa on nyt ja tässä.
Eivät ne pelottavat ole ihmisiä kummoisempia nekään. Kuten olen moneen kertaan todennut, pahimmillaan on tullut puukosta ja se on tietty sattunut, mutta terveyskeskus on minut harsinut narulla kasaan sen jälkeen. Pelkäisin vasta siinä vaiheessa jos niiltä se naru loppuisi.
Parempi kauhistuttava loppu kuin loputon kauhu.
"tämä palsta ei missään nimessä ole pelottavin paikka."
Palstat "potkut ja työttömyys" ja "köyhyys" ovat aika pelottavia kun siellä on selkeästi ihmisiä jotka osoittavat että piikkilankavuoden 1918 henki elää vahvana. Aika vähiin on mennyt humaanius.
"Nykyään joka puolella on sellaista hulluutta joka ennen on pidetty jopa ihan hoidossa, nykyään ihmiset sekoaa ja kuvaavat sen you tubeen tai hauskoihin kotivideoihin."
Toden totta ja sellaista inhimillistä kärsimystä mihin on enempi tottunut emämaassamme Wenäjällä. Tämä kärsimys on jatkunut liian pitkään ollakseen satunnaista. Päättäjät täysin harkitusti ajavat tätä maata leipäjonoihin, kerjäämiseen ja vanhusten ja vammaisten heitteillejättöihin. Raahataan puolet kansasta hiirellä näytöltä roskakoriin.
Keskustelupalstojen pikkunatsit ovat vain näiden isompien pahantekijöiden aivottomia juoksupoikia. Minua ihmetyttää kuka on päästänyt ja miksi on päästetty sellainen toljake pääministeriksi kuin Matti Vanhanen. Varmasti Wenäjän huumemafian aikaansaannos, nehän tämän maan omistavatkin ja rakentavat huviloitansa tänne kun emämaan historiassa oli lyhyt aikakausi jolloin oligarkki sai kirveestä tai luodista ja pelkäävät että sama henki pääsee vallalle.
Matti "Il Duce" Vanhanen on ylhäisesti ilmoittanut valtakautensa jatkuvan hamaan iäisyyteen aivan kuin Urho Kekkonenkin oli elinikäinen presidentti.
Tällaisista ihmisistä netin seppolehdot ja lähiöostarin päähänpotkijat sun muut limasta päänsä ylös nostavat kuralätäkköjen kurnuttajat ammentavat voimansa ja sitten ne identiteetiltään heikot lesbot.
"Ihmisen halu tulla esiin on niin hurja että tavalliset teot ei meinaa riittää vaan ne hurjistuu ja hurjistuu koko aika. "
Minulla on ihan toisenlainen teko. Pieni Silkkinen II löytyi asunnostaan heikossa kunnossa. Metlasin lattialta paperiroskat, joita tuli kolme roskapussillista, vaihdoin vuodevaatteet, autoin hänet pyörätuolista sänkyyn. Kun hän makaa tuossa niin pistin hänelle kotonani pyykkäämän tynkäsukan jalkaan. Pistin uuden, puhtaan liinan pyörätuolin pohjalle. Kännykän avasin ja pistin latautumaan.
Kun Pieni Silkkinen II kävi maate, halasin häntä itseni ja Bitin puolesta.
Ensi viikolla on kolme kotisairaanhoidon käyntiä täällä. Seuraavan kerran tulen perjantaina. Mikähän minua odottaa täällä silloin.
Tällaisiakin tekoja on muta niitä ei kuvata juutuubaan.
Yhteiskunta jättää sairaan heitteille.
"Minusta sun kannattaa etsiä muutama hyvä ihminen elämääsi, ja jättää loput omaan arvoonsa."
Samaa mieltä!
"Tässä maailmassa ei kannata olla siinä luulossa että terve järki voittaa."
On pakko uskoa siihen, että hyvät teot muita kohtaan tuovat hyvää itsellesi. On pakko uskoa johonkin, minä uskon tuohon. Minä syvästi luotan siihen.
Minä olen ollut slummissa Amerikassa ja siellä on vaarallista jos pidät kiinni omaisuudestasi. Jos sen sijaan jakelet omaasi muille, sinä olet turvassa. Itse asiassa silloin on varmasti turvallisempaa kuin missään muualla siinä maassa.
Samaan aikaan kun toisella puolen kaupunkia oli kalterit ikkunoissa, hälytysjärjestelmät joka ovessa ja koirat pihamaalla, minä pidin kotini etuovea auki ja auton avainta auton virtalukossa.
Ei kukaan uskalla satuttaa hyvää ihmistä.
Vaikka olenkin papereiden mukaan narsisti, niin järki kertoo minulle että ihmisten suututtaminen ja hyväksikäyttö ovat perin lyhytnäköistä toimintaa. Lincoln on sanonut, "joitakin voi huijata kaiken aikaa ja kaikkia jonkun aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa".
Ihmisistä ei myöskään ole pula. Korvaamattomia ihmisiä on hautausmaat täynnä. Jos kaikki ovat minäminäminäminä-egotisteja ja omaisuuden ja naisten kahmijoita, niin sellaisista on ylitarjonta, sellaiset eivät kiinnosta ketään. Ihan toisenlainen ihmistyyppi jos on niin silloin ei jää koskaan olemaan yksin.
"kohta kouluissa varmaan ekana opetellaan aakkosten sijaan sosiaalihuollon alkeet, ja oppilaat ovat kyllästyneitä koska jo tietävät siitä laitoksesta aivan kaiken."
Ihmettelen, mitä kouluissa ylipäätään opitaan enää.
"Nahan paksuudella ei ole siis väliä vaan sillä että todella ei välitä paljoa toisista, koska voit olla varma ettei nekään välitä sinusta."
Tuolla asenteella päätyy pian hautausmaalle. Menee merkitys elämästä. Ei elämä ole ruoan muuttamista kakaksi hienojen digilaitteiden ympäröimänä. Ei se voi olla. Sitten ihmiset nappoo pilleriä nassuun kun elämä on muuttunut sellaiseksi, että perusasiat ovat kateissa. Pitää olla ainakin yksi kiinteä piste elämässä. Minä olen keksinyt sille nimen: "Joku tolkku".
"Suvaitsevaisuus nykyään on sitä että pitäisi antaa toisen tehdä ihan mitä se toinen haluaa."
Suvaitsevaisuus on kulunut sisällyksetön fraasi. Ihmiset ovat liian masentuneita, apaattisia ja yksin innostuakseen vaikkapa kollektiivisesta homofobiasta tai valkoisten kaapujen pukemisesta päälle ristinpolttojuhlissa. Asenne ei ole kuitenkaan muuttunut piirunkaan verran.
"Rasismia poistellaan nykyään on sillä että poistellaan karkeista epäkorrekteja nimiä."
Siksi koska mitään ei voida eikä haluta tehdä itse ongelman poistamiseksi.
"Onni on oma pieni perhe, onni rajoittuu pieniin omiin asioihin, ei onnea kannata etsiä jokaisesta tai kaikesta. Tai hyvyyttä, tai oikeudenmukaisuutta tai inhimillisyyttä tai tervettä järkeä. "
Minä etsin hyvyyttä. Minä olenkin hullu. Tässä iässä saa olla. Ehkäpä minut jätetään rauhaan, kun ajattelevat että sitä on kiusattu niin paljon että se on tullut hulluksi. Jotkut myös pelkäävät hulluuden tarttuvan itseensä.
Minä teen sitä juuri siksi, että tajuan sen olevan vastoin kaikkea järkeä. Ei elämä ole mikään yhtälö. Elämä on taidetta. Nyt minä heittäydyn luovaksi.
"Elämä on otettava omiin käsiin, tehtävä siitä itse se minkä siitä haluaa. Ei pidä luulla että se on muiden homma."
Näin on! Tämä maa vain on tyrannisoinut ihmisen epäpyhän kolminaisuuden kela-työvoimatoimisto-sossu avulla tahdottomiksi orjiksi, jonka maailmankatsomus riittää nippa nappa parveketupakoinnista ja hanhenulosteesta kinastelemiseen kunnes kevytlevite loppuu veitsen kärjeltä lopullisesti.
Ei saa ajatella kun se tekee kipeää. Mutta on pakko ajatella, tuntea ja toivoa, sillä emmehän me ole elossakaan sitten enää, vaan tyrannia on saavuttanut voittonsa ihmisyydestä ja me olemme hautaamista vaille valmiit.
Uinuuko eilisen kaunotar jo? Oletko itse kunnossa? Löysin tämän sinun kirjahyllystäsi:
Ystäväi jätti minut,
ei tahtonut enää
ei kuulla ei nähdä
Tässä nyt istun
silmät kiinni
kuiskailen itsekseni:
et kai ole yksin,
ei kai sinua palele?
(Eila Pennanen)
Sinä kirjoitit ihanan runon tälle palstalle 13.2. Saatanpa joskus kysyä sitä lainaan -
Nähdään illalla kirkossa!
Pieni Silkkinen II lepää. Ei hän taida kestää kauaa. Pelkäsin taas kerran pahinta. Yllätyin, että vielä jaksoin pelätä.
Avasin hänen kännykkänsä. Hänen puhelimessaan on viesti sosiaalitoimistosta. Ei hän tekstareita voi lukea. Soitan sinne huomenna. On tämä vaikeaa kun minä olen hänen tapauksessaan virallisesti täysin ulkopuolinen ihminen.
Tämä näytti autiotalolta. Nyt on jo parempi. Soitan hiljaa H. Brelon musiikkia Pienelle Silkkiselle tuutilauluksi.
Hän kuitenkin heräsi tuossa äsken ja sai syötyä kananmunan.
Nähdään kirkossa!
(Mitenkäs minulla on tuollainen runo kirjahyllyssä)
käytte? Miksi käytte? Minäkin käyn mielelläni aina silloin tällöin kirkossa (tuomiokirkossa), koska siellä on niin rauhallista ja kaunista. Rakkaudella.
Tuomasmessussa tänään, Catsy ekaa kertaa. Minulle juuri tämä JP on sellainen rauhoittava rituaali, joka tuo myös lapsuuden turvallisuudentunteen lähelle. (Nimim. Kirkoissa kasvanut)
Cee raportoi tästä varmaan vielä lisää. Arvostan sitä, että hän oli valmis kokeilemaan, vaikka "paljon musiikkia, vähän saarnaa" ei ihan oma juttu taida ollakaan.
Ensinnä kiinnitin huomiota siihen, ettei naisilla ollut pään peitettä rukoillessa eikä ihmisillä päällä kirkkotamineita vaan jotkut olivat ihan vapaa-ajan puvussa. Päähinettömyys toi mieleen kouluvuosieni kapinallisuuden, kun kovilla pakkasilla uhmasimme vanhempiemme varoituksia ja menimme kouluun paljain päin.
Yksi mies myös tuuletti kainaloitaan ja moinen oman uskon esittely toi mieleen fariseusten tavan rukoilla näyttävästi.
Saarna pohdiskeli aihetta "ero" ja minä kehittelin asiaa itsekseni penkissä. On ero joko negatiivisessa mielessä tai erilleen asettuminen pyhässä mielessä, näin minä ajattelin. Vaikka kirkkoon mennessäni ajattelin, ettei meillä ole ehtoollisyhteyttä, niin saarna sai minut muuttamaan mieltäni ja ajattelin, että olisi minun kannaltani hyvä, että taipuisin ylpeydessäni ja osallistuisin ehtoolliseen.
Komensin Bitin myös täyttämään esirukouksen Pieni Silkkinen II:n puolesta.
Pidin tätä ehtoollista kuitenkin onnistuneena samoin kuin esirukousta.
Hameen mitta oli häiritsevän lyhyt eräällä. Oikea hameen mitta on sellainen, että polvistuttaessa se ulottuu maahan.
Kirkon etuosa toi minun mieleeni häpyhuulet.
Minusta oli ilo tutustua tuollaiseen uskonnollisuuteen, koska se on Bitille tärkeää ja tosi erilaista verrattuna siihen, mihin itse olen tottunut. Minusta keskeinen osa kristillisyyttä ei ole itsensä esittely, vaan että on halukas kulkemaan toisten mukana. Itse asiassa Pietari sanoikin, että nuorena miehenä hän vyötti itsensä ja meni sinne minne halusi, mutta vanhana tulevat toiset ja kahlitsevat hänet ja vievät hänet sinne minne hän ei tahdo.
Häpyhuulet??? Tule uudestaan kesällä, niin näet bikinimuodin parhaat -
[Vakavoituen] Minä olen nykyään nimenomaan uskonnollinen, sanasta 'uskovainen' en ole tykännyt koskaan, mutta joskus olen sellaiseksikin itseäni nimitellyt.
Arvaa muuten mitä tulee mieleen niistä kattovalaisimien kynttilänkorvikkeista!
"Minua ihmetyttää kuka on päästänyt ja miksi on päästetty sellainen toljake pääministeriksi kuin Matti Vanhanen. Varmasti Wenäjän huumemafian aikaansaannos, ..."
Onneksi Ameriiiiiikan ihmemaassa osataan valita valtion päättäjät ...
"Minulla on ihan toisenlainen teko. Pieni Silkk...
... Tällaisiakin tekoja on muta niitä ei kuvata juutuubaan."
Onneksi niille köyhille, joilla ei ole varaa sen digivideokameran ostoon, on tällaisia palstoja. Köyhän miehen juupituupi?
Jos kyseessä on ystäväsi ja jos hän tekee kuolemaa, mikset kirjoita mitään hänestä? Miksi kerrot vain siitä miten "hyvä" sinä olet ollut? Et kai ratsasta toisen kärsimyksellä?
"Yhteiskunta jättää sairaan heitteille."
"Ensi viikolla on kolme kotisairaanhoidon käyntiä täällä."
Häh?
"On pakko uskoa siihen, että hyvät teot muita kohtaan tuovat hyvää itsellesi."
Uskotko, että se hyvä tulee sinulle pyyteettömästä hyvyydestä, suoraan siitä hyvän tekemisestä, vai sitä kautta että kerrot hyvistä teoistasi kaikille?
"Ehkäpä minut jätetään rauhaan,"
Et sinä täällä ainakaan niin esiinny kuin toivoisit rauhaa muilta.
Ottaisit mallia vaikka siitä Bitistä! Hän sentään kirjoittelee täällä kuin välittäisi sinusta ja muista. Hän kirjoittaa siitä kuolevasta(?) ystävästäsikin kauniimmin. Saattaapa kirjoittaa jotain puolustukseksesi tämänkin kirjoituksen takia.
"Arvaa muuten mitä tulee mieleen niistä kattovalaisimien kynttilänkorvikkeista!"
Asera-karsikko. Kirkollisia falloksia pidän niin itsestäänselvinä, etteivät ne ansaitse edes tulla mainituksi.
Pukeutuminen ei ole minulle keskeinen elementti kirkossa, vaikka toisin saattaisi luulla, minut erotettiin paljolti pukeutumisen tekosyyllä. Sellainen on kyllä lapsen heittämistä pesuveden mukana.
Terveellistä on miettiä, onko yksilö Jumalaa tai kirkkoa varten vaiko Jumala/kirkko yksilöä varten. Olen tottunut sellaiseen uskonnollisuuteen, jossa yksilö ei ole mitään muuta kuin merkityksetön ratas, joka voidaan heittää syrjään, tärkeintä on Jumalan valtakunta -tai siis- kirkon johtajien tulkinta Jumalan valtakunnasta.
Toinen äärimmäisyys on se, että Jumala on olemassa yksilöä varten. Silloin kirkko on palvelulaitos.
Jonkinlainen keskitie tässä on hyvä, siksi minua koskettaa aina sellaiset tapahtumat, joissa seurakuntalainen saa huomion, ehtoollinen ja esirukoukset. Ne ovat niin erilaista kuin mihin olen tottunut.
"Voi cat, si!
Kirjoittanut: kissa kyllä? 14.4.2008 klo 05.46
Onneksi Ameriiiiiikan ihmemaassa osataan valita valtion päättäjät ... "
Siellä vallanpitäjien "ilkeät ihmetoimet" ovat kauempana tavallisen kansalaisen arjesta.
"Jos kyseessä on ystäväsi ja jos hän tekee kuolemaa, mikset kirjoita mitään hänestä? Miksi kerrot vain siitä miten "hyvä" sinä olet ollut? Et kai ratsasta toisen kärsimyksellä?"
Ei, mutta kun tässä ketjussa ollaan oltu kyynistyneitä ihmisten pahuudesta ja itsekkyydestä, haluan kertoa siitä, että on myös toisin. En minä ainoa ole. Hurstien jakelupisteen luokse joku on kirjoittanut seinään "Enkelit!", mutta mistäs minä Hurstista osasisin kertoa kun en ole ruokaa jonottanut eikä Hursti ole lesbo kun ei ole edes nainen.
Pieni Silkkinen II piti minusta huolta aikoinaan kun minulla tuli jonkinlainen hermoromahdus sen takia, että minut oli rullattu.
Minulla on vaatekaappi täynnä Pieni Silkkinen I:n minulle lahjoittamia vaatteita. Hänkin on sydämeltään hyvä ihminen. Hän varsin topakkaan sävyyn kyseli Bitistä kun Bit muutti luokseni ollen huolissani siitä etten vain kevytmielisesti sorru johonkin hupakkoon, minulla kun on taipumus lumoontua naiskauneudesta.
Minun ympärilläni on hyviä, avuliaita ihmisiä paljon. Voisin mainita palstalaisista vaikkapa Gilan.
""Yhteiskunta jättää sairaan heitteille."
"Ensi viikolla on kolme kotisairaanhoidon käyntiä täällä."
Häh?"
Ei riitä se, että tehdään kolme lyhyttä käyntiä viikossa. Eivät ne pyykkää hänen vaatteitaan eikä pese hänen lattioitaan.
"Uskotko, että se hyvä tulee sinulle pyyteettömästä hyvyydestä, suoraan siitä hyvän tekemisestä, vai sitä kautta että kerrot hyvistä teoistasi kaikille? "
En ole pohtinut asiaa noin syvällisesti. Pääasiassa kertojina ovat olleet muut. Kaikki tietävät, että minä pidän huolta sairaasta exästäni, koska olen yrittänyt saada hänelle apua - turhaan.
Minä kuitenkin uskon, että "birds of a feather flock together" eli ihmiset, jotka tekevät hyvää ovat omissa porukoissaan ja sitten ne itsekkäät ja toisia hyväksikäyttävät ihmiset omissaan.
"Ottaisit mallia vaikka siitä Bitistä! Hän sentään kirjoittelee täällä kuin välittäisi sinusta ja muista. Hän kirjoittaa siitä kuolevasta(?) ystävästäsikin kauniimmin. Saattaapa kirjoittaa jotain puolustukseksesi tämänkin kirjoituksen takia."
Ilman muuta Bit välittää, mutta hän on itse liian paljon hankaluuksissa ollakseen itse avuksi.
Hän voi kirjoittaa kuolevasta exästäni kauniimmin, mutta kuoleva exäni ei olekaan heittänyt häntä puukolla niin kuin minua. Kauniit kirjoitukset ovat pelkkää sanahelinää. Kyllä Suomessa on juhlapuheiden pitäjiä tarpeeksi, onhan heillä puoluekin eduskunnassa. Haluatko sinä tulla luuttuamaan exäni lattiaa?
Ihmiset jotka eivät ole valmiita itse tekemään kenenkään toisen eteen yhtään mitään ovat kaikkein valmiimpia neuvomaan muita miten heidän pitäisi vapaaehtoistyötä tehdä.
Mitäpä jos sinä itse kertoisit, mitä hyvää olet tehnyt jonkun toisen lesbon eteen tällä viikolla?
Minun viestini menehtyvästä ja kärsivästä aids-potilaasta taitaa kolkuttaa ihmisten omatuntoja. Sekin on yhtä tyhjän kanssa jos ihmiset tuskailee omatuntonsa kanssa ja ehkä menevät kirkkoon tuskansa kanssa kun ei se tee likapyykistä puhdasta eikä poista tahmaa lattiasta.
Minä olen tuskainen siitä, että minä haluaisin tehdä enemmän, mutta en millään jaksa, olen katkeamispisteessä ja se on normaali olotila minulle.
Tapoihini ei kuulu soittaa rumpua hyvästä, mitä toisille teen. Ei varsinkaan julkisella palstalla.
En neuvonut sinua työn tekemisessä. Ihmettelin vain miksi siitä täytyy pitää täällä meteliä. Toistunut aihe kirjoituksissasi nimittäin - jotta kaikki varmasti tietäisivät, kenties?
Miksei ystäväsi ole sairaalassa tai saattokodissa?
Ymmärrän yskän, mutta jos ei puhuta siitä hyvästä jota ihmisille koko ajan tehdään, niin sitten pääsee vallalle sellainen mielikuva että kaikki lesbot ovat kyynisiä, hyväksikäyttäviä epattoja. Sama pätee yhteiskuntaan laajemminkin.
Mitä tulee sairaalaan, sairaala ei ota. On kuulemma liian terve. Kotisairaanhoito lähettää, mutta hän tulee bumerangina takaisin joka kerta. Ihme juttu. Kerran hänet oli dumpattu tuntikausiksi jonnekin Meilahden uumeniin ilman että hänelle oli kerrottu mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään. No, hän oli sitten pistänyt tupakaksi sisätiloissa, kun kukaan ei lähtenyt häntä uloskaan viemään. Sen jälkeen vietiin ulos, hyvin nopeasti. Ihan kotiin asti. Tosin hän joutui ulkona värjöttelemään taksikyytiä odotellen pitkän aikaa.
Lehmustuvassa hän taas joutuu tappeluihin muiden potilaiden tai henkilökunnan kanssa ja lentää pihalle. Nyt on ehdotettu toista paikkaa, mutta pelkää mennä sinne kun ajattelee, ettei se ole yhtään parempi kuin Lehmustupa.
Minä olen käynyt Lehmustuvalla, se on hirveä paikka. Ihmisillä saattaa olla ruokalista puserolla eikä kukaan vaihda.
Sairaalassakin on melkoisen likaista, usko tai älä.
Olihan tämänkin viimein pakko sekaantua debattiin, niinkuin joku arvaili. Vaikka ei Catsy puolustajaa tarvitse - pikemminkin hän ON puolustaja.
Minä havahduin tänään taas myöhään (aamukahvi meneillään), mutta ensimmäinen kuulemani ääni oli C:n pitkä puhelinkeskustelu hauraan ystävänsä tilasta. Langan päässä tuntui viimein olevan asioihin paneutuva henkilö, joten parannusta surkeaan tilanteeseen saatta olla luvassa. Tällä hetkellä C. on se henkilö, joka käytännössä pitää epäonnista ja moinen sairauden vaivaamaa ihmistä hengissä, puhumattakaan siitä likapyykin pesusta ja oksennuksien luuttuamisesta lattioilta yms.
Kuten kai on jo käynyt selväksi, minä itse asustan väliaikaisesti Catsyn luona. Lyhyesti (vaikka tämänkin kertominen lienee syntiä): Taloudellinen tilanteeni romahti, osaksi myös sairauden seurauksena, jolloin ihana kotini alkoi käydä minulle turhan kalliiksi asua. Koska en halunnut velkaantua vuokraemännälleni, irtisanoin itseni uushelsinkiläisenä tajuamatta, miten vaikeaa täällä on saada vuokra-asuntoa vaikka olisi virallisesti asunnoton. Koditon minun ei kuitenkaan tarvitse olla, kiitos Catsyn.
Se siitä. Ne, jotka Ceen kirjoituksia tällä palstalla ovat seurailleet, tietävät myös, että hän on paljastanut elämästään huikean määrän asioita, joita ei voi kuvata positiivisiksi, ja jollaiset useimmat ihmiset pitäisivät visusti omana tietonaan. Sitten kun mainitsee tehneensä jotain hyvää, niin ollaan sanomassa ettei niin saa tehdä! Miksei saa? Negatiivisista ja neutraaleistako vain sopii jutella???
PS. Minusta tuskin kannattaa kenenkään ottaa esimerkkiä, mutta kiitos kohteliaisuudesta kumminkin!
"Se siitä. Ne, jotka Ceen kirjoituksia tällä palstalla ovat seurailleet, tietävät myös, että hän on paljastanut elämästään huikean määrän asioita, joita ei voi kuvata positiivisiksi, ja jollaiset useimmat ihmiset pitäisivät visusti omana tietonaan. Sitten kun mainitsee tehneensä jotain hyvää, niin ollaan sanomassa ettei niin saa tehdä! Miksei saa? Negatiivisista ja neutraaleistako vain sopii jutella???"
Kiitos kommentista, Bit. Kirjoittamasi on totta. Catsyllä on (tai ainakin ennen oli) tapana antaa hieman inhorealistinen kuva itsestään. Verhota hyvät puolensa äksyn naamion ja erilaisten (helposti negatiivisina pidettävien) paljastusten taa ja lisätä tekstiensä loppuun jokin terävä heitto, ettei vaan kukaan saisi hänestä liian hyvää kuvaa. Mutta ei Catsykaan onneksi aina onnistu ;D
koppavia ja sen lisäksi kylmiä, vaikka olisi mahdollisuus rakentaa lämmin, solidaarinen ja kaikille hyvä virtuaaliyhteisö kaikille suomen lepakoille. Tyhmyys tiivistyy näemmä verkossa.
Mitähän sanoisin. Yksi yrittää päteä hyvyydellään, ylistää itseään, mutta kuitenkin jakelee tuomioita. Toinen puolustaa minkä ehtii. Myöntääkö hän ikinä virheitään? Ei. Se siitä hyvyydestä ja inhimillisyydestä. Tuleeko tunne, että nostaa itsensä muiden yläpuolelle, karismaattiseksi laupias samarialaiseksi? Kyllä. Voin pahoin.
Harmi sinulle aloittaja, että ketjustasi tuli tämmöinen tanner, voimia sinulle suhteessasi. Koita löytää itseluottamus ja keinot puuttua pompottamiseen. Tuo kohtelu on aika yleistä ja jotkut ei edes näe siinä mitään huonoa.
Tuolla on muuten uskovaisille gay-ihmisille toinen palsta, ellette huomanneet. Menkää sinne kirkkoilemaan, oikeasti. Kiitos. Kunnioittakaa palstan teemaa.
En tajua lopettaa, sillä en ole erinomainen lesbo.
Lainaus tämän ketjun aloittajalta: "Onko solidaarisuus, suvaitsevaisuus ja moninaisuuden kunnioitus lesboille tuntemattomia asioita?" Voisiko olla näin? Siitäkö johtuu, että erilaisimmat jätetään yksin...?
En ole uskis vaan uskontojen opiskelija ja harrastelija(!), mutta silti mainostan edellisen viestissä mainittua palstaa: viime päivinä siellä on esiintynyt jopa jonkilaista älyllistä elämää. (Tulkaahan nostamaan tasoa jos aihe yhtään koskettaa!)
sinne palstalle,mutta luen silti mielelläni teidän keskusteluja ja mun mielestäni ne mahtuu tännekkin.
Sitä paitsi saitte mielenkiintoni heräämään kirkkoa kohtaan.Nyt täytyy ehdottomasti käydä katsastamassa sisältä ja ehkä maltan kuunnellakin jopa.Muuten kirkkoni on "jumalaton" metsä ja en mitään pyhättöjä tarvii...
Minut tyrmättiin heti kun esitin ajatukseni uskispalstalla. Sanoivat etten kuulu sinne. En mene toiste. Minun lapsenuskoni ei kelvannut tälle überkehittyneelle, sisäänpäin lämpivälle porukalle, joten antaa olla.
Kaikki kunnia metsälle kirkkona.
Bit etsii kirkosta tunnelmaa, minä taas pohdittavaa. Tuomasmessusta lähdin jotenkin tyhjin käsin. Lutikoiden palvelus on kuin märkä pala saippuaa.
Uhkasin viedä Bitin vuorostaan valtakunnansalille. Jos lutikat ovat märkä pala saippuaa, niin jehovat ovat kuin rubikin kuutio: älyllistä vääntelyä kunnes huomaat haaskanneesi elämäsi yrittäessäsi olla nokkela.
Jumalanpalveluksen jälkeen sitten jouduin jumalanilmaan.
kiitos heille hyvistä kommenteista. Kysyisin vain eikö teillä ole ollut etsikko-aikaa kun havaitsitte olevanne valtaväestöstä poikkeavia.
Se että kaikki ympärillä olevat ovat heteroita ja muutenkin ilmapiiri tuomitseva niin eikö se vaadi paljonkin juuri tahtoa ja taitoa olla juuri sitä mitä on.
Ei kaikkialla suvaita tai haluta edes tietää lesboista tai muista vähemmistöistä, ovat vain yhteiskunnan pohjasakkaa. teen kovastikin töitä että maailma muuttuisi ja rasismi ymmärrettäisiin vain tietämättömyytenä muunkinlaisia perhesuhteita kohtaan.
eipä kaikkialla todellakaan edes tiedetä tai haluta tietää, puhumattakaan siitä että tuntisi jonkun vähemmistön edustajan.
helppoa kuin heinänteko aloittaa elämään lesbona kun jäljellä ei ole mitään entisestä.
Sillä on todellakin merkitystä, missä asuu.
minulla on onneksi ihmisiä ympärilläni joille olen se mikä olen mutta en tule antamaan koskaan anteeksi vääryyttä jota koin vain siksi että olen lesbo.
Siihen joukkoon sopivat niin vallanhaluinen/alkoholisoitunut rekkalesbo vuonna nolla jo lesbona aloittanut,jolta pyysin apua mutta heikkoudet ovatkin vallantyökalu, kuin heterotkin jotka eivät halunneet ymmärtää että ihmisiä me kaikki olemme, ja että eivät suuret teot vaan aivan pienet asiat; oma pieni perhe,ihminen jota rakastaa, pikkuasiat tekevät juuri elämän kauniiksi.
Tiedän omat puutteet ja vahvuudet tasan tarkkaan,oman etsikko-aikani jälkeen.
surin elämäni rakkauden menetystä sne verta kovin, että mikään ei hetkauta tai liikuta, mutta oikeudenmukainen voi jokainen olla silti.
Pidän myös mielessäni sen että joku voi tarvita apua, autanko vai teenkö niin kuin minulle tehtiin.
Halusinko minä etulinjaan näyttämään suvaitsemattomille heteroille, että ihmisiä kaikki ovat edustavat sitten mitä elämäntyliä tahansa.
Halusinko yksin rakkaudettomassa maailmassa opettaa suvaitsevaisuutta, en, mutta jokainen saa pelikortit joilla on tultava toimeen.
Onnellisia ovat todellakin he joista huokuu rakkaus ja välittäminen,se olkoon asia jota ei koskaan pidä sotkea ja sorkkia vaikeissa tilanteissa.
Niin, ja apua tarvitsevia autetaan niin toimii oman omantuntonsa mukaan, vai oliko se lesbon omatunto; mitä varatumpi sen herkumpi!
Jehovan todistaja kun,homoseksuaalisen seksin harjottamista pidetään syntinä?
Ketään avoimesti homoseksuaalina elävää ei voida
hyväksyä kasteelle ja seurakunnan yhteyteen!!!
Kysyn ihan mielenkiinnosta!:)
Kiitos jos vastaat,vaikka tämä ei tälle palstalle kuulu!
Minut on erotettu.
Minulle kuitenkin Jehovan todistajien tutkistelupainotteinen hengellisyys on tuttua.
>> eikö teillä ole ollut etsikko-aikaa kun havaitsitte olevanne valtaväestöstä poikkeavia. > Se että kaikki ympärillä olevat ovat heteroita ja muutenkin ilmapiiri tuomitseva niin eikö se vaadi paljonkin juuri tahtoa ja taitoa olla juuri sitä mitä on. > Ei kaikkialla suvaita tai haluta edes tietää lesboista tai muista vähemmistöistä, -- eipä kaikkialla todellakaan edes tiedetä tai haluta tietää, puhumattakaan siitä että tuntisi jonkun vähemmistön edustajan. > Tiedän omat puutteet ja vahvuudet tasan tarkkaan,oman etsikko-aikani jälkeen. > Halusinko yksin rakkaudettomassa maailmassa opettaa suvaitsevaisuutta, en, mutta jokainen saa pelikortit joilla on tultava toimeen.
tuntuvat joskus todellakin naurettavilta.
Heillä riittää aina jostain joku tukija, ja parisuhteessa on kuitenkin joku raja jota kunnioitetaan, koskapa he ovat heteroita.
Toki on tilanteita joissa vaikkapa suku ei jostain syystä hyväksykään puolisoa, mutta mitäpä siitä, aina joku sukulainen kuitenkin hyväksyy. Ja joka paikkaan mennään alusta asti parina, sehän on luonnollista.
Todellakin naurattaa monesti kun kuulee heidän ongelmiaan, heh, sen verta pisara meressä juttuja.
Elämäni oli lähinnä hullunmyllyä, ennen "heräämistäni". Suoritin elämääni, en elänyt sitä. Tajuttuani ettei vika ole muissa vaan minun valinnoissani läheisteni suhteen.Aluksi se oli hämmentävää ja pelottavaakin ymmärtää olevansa ns. valtaväestöstä poikkeava. Nykyisin en pidä itseäni poikkeavana mitenkään.Ja kuka määrittelee erilaisuuden? Yhteisö, yhteiskunta,läheiset vai sinä itse? Se on todellakin vapauttava ja elämän intoa antava kokemus, ymmärtää itseään ja itsensä hyväksyä sellaisena kuin oikeasti on. En välitä muiden negatiivisista kommenteista, se on heidän ongelmansa jos eivät hyväksy minua tälläisena. Ne pelikortit jotka on jaettu joskus minullekkin, menivät kyllä vaihtoon ja sain paremmat uusinta jaossa.Ihmisenä olen vahvistunut ja kasvanut identiteettini myötä.Siitä epävarmasta ihmisestä on tullut rohkea, ennakkoluuloton ja hyvyyteen luottava ihminen.Uskon inhimillisyyteen, vaikka se tuntuukin olevan katoavaa kansanperinnettä.
>> Ja kuka määrittelee erilaisuuden? Yhteisö, yhteiskunta,läheiset vai sinä itse?
oli omakin. Herääminen tapahtui varsin nopeasti ja tajusin mikä oli aina uupunut, ollut toisin kuin muilla. OLin löytänyt ihmisen, jota rakastin ja rakastan yli kaiken ja jonka takia luovuin täysin entisestä.
Aikataulu ei vain pitänyt, kaikki heterot tuomitsivat minut(aikaa se olisi vaatinut) tuntui kovin pahalle ja apuun päätetiin kutsua ainoa lesbo joka tuli mieleen (tunnettu). Hänpä käytti sitä lesbojen tapaa käyttää juuri lesbojen tapaa, lyödä lujaa kipeillä asioilla joita itsellä ei ole.ja tuhota rakkaus.
Nytpä osaan nauraa tollasille ja tehdä samaa niin halutessa ainut vaan etten ole peruslesbo ja erotan monta asiaa, oikean ja väärän aidon rakkauden jonka väliin en ikinä tule koska minulla on omatunto, mikä suurelta osalta lesboi uupuu.
Mikä ihmisistä yleensä saa sellaisen puolen esiin, että ne kukkoilee ja hyppii silmille ja käy mahdottomiksi? Pelko. Ja sen asian tajuamisen mahdottomuus, että se toinen ei ole yhtään sen hyökkäävämpi sinun silmissä, kuin itse olet hänen.
Ja solidaarisuus ja lämpö...? Sitä pitää osoittaa itse ensin. Eikä itkeä, että muut ei osoita. Yksi helvetintanssi koko elämä, anna periksi 51%, ole aina ensin - tulee turpiin vahingossa. Ole antamatta, niin tulee tarkoituksella.
Minustakin se vahingossa ja typeryyttään on parempi. Kannattaa uskaltaa.
Ehkäpä tuo, mistä puhut on vain yleistä ilmapiiriä, jota esim. bileissä kohtaa. Se on kuitenkin vain pelkkää pintaa....syvällä sisimmässä on se, jota ei helpolla näytetä.
...