Poikani 10v on äärimmäisen herkkä.
Varhaislapsuus meni normaalisti ja onnellisesti ja vielä ekaluokkakin meni sujuvasti.
Oppi lukemaan,kirjoittamaan ja laskemaan osittain jo ennen eskaria.
Toka ja kolmasluokka on sitten mennyt välillä murheellisesti.
Lapseni lähtee kouluun aika-ajoin ahdistuneena ja kulkee kyyryssä ja peloissaankin aivan,kuin olisi kovinkin pahasti kiusattu.
Kiusausta ei pieniä läppäheittoja kummempia esiinny ja pojallani on kyllä kavereita,mut poikani tuntuu hajoavan jo pienistä naljailuista ja ottaa kaiken todella raskaasti.
Itkee helposti ja opettajakin on asiasta jo soitellut.
Minulle ei kerro tapahtumista mitään ja kun olen kysynyt miksi ei kerro sanoo,et pelkää,että syytän häntä jostakin.Ikinä en ole turhasta syyttänyt..oikeasti.
Olen huomannut,että kantaa monia murheita mielessään ja jos esim.joku muu tekee jotain pahaa ottaa senkin syyllisyydentuskan kantaakseen ja yrittää peitellä muiden jälkiä,kun tuntee syyllisyyden itsessään?!
On koulussa erittäin hyvä melkeimpä kaikessa ja liikunnassa näppärä.Kokeista vetelee kymppejä vaikka ei aina kokeisiin luekkaan.
On aavistuksen ujohko,mukavan rauhallinen ja kiltti aina ollut,mut mielestäni tämä herkkyyden piinaama lapsi kärsii välillä luonnottamasta "yliujoudesta" ja viisaudessaan tietää ja tuntee luonnottoman tilansa.
On pohtivainen ja välillä tuntuu,et miettii liian suuria asioita niin pieneksi pojaksi,mutta ei osaa puhua niistä minulle.
Kun poikani kärsii jo nyt epävarmuuden tuomasta tuskasta noin pahasti mitä se onkaan murrosikäisenä?
Olen itse kokenut samoja asioita nuorena ja joskus nykyäänkin vielä ja tiedän,et poikani tie tulee olemaan tuskainen,jos en keksi helpotusta.
Itse kuljin ahdistukseni kanssa niin väärille raiteille aikoinaan,että on ihme,että selvisin hengissä.Kaikki vain sen vuoksi,että tuntosarvet tässä pahassa maailmassa ovat kokoajan pystyssä.
Onko olemassa kouluja joissa olisi tämmöisiä yliherkkiä tapauksia?
Tiedän,että tämä herkkyys osittain helpottaa elämällä eteenpäin,mut tiedän myös,että tämä herkkyys ei ole sitä tavallista herkkyyttä,jonka saa "mikä ei tapa se vahvistaa" asenteella pois.
Auttakaa!
Varhaislapsuus meni normaalisti ja onnellisesti ja vielä ekaluokkakin meni sujuvasti.
Oppi lukemaan,kirjoittamaan ja laskemaan osittain jo ennen eskaria.
Toka ja kolmasluokka on sitten mennyt välillä murheellisesti.
Lapseni lähtee kouluun aika-ajoin ahdistuneena ja kulkee kyyryssä ja peloissaankin aivan,kuin olisi kovinkin pahasti kiusattu.
Kiusausta ei pieniä läppäheittoja kummempia esiinny ja pojallani on kyllä kavereita,mut poikani tuntuu hajoavan jo pienistä naljailuista ja ottaa kaiken todella raskaasti.
Itkee helposti ja opettajakin on asiasta jo soitellut.
Minulle ei kerro tapahtumista mitään ja kun olen kysynyt miksi ei kerro sanoo,et pelkää,että syytän häntä jostakin.Ikinä en ole turhasta syyttänyt..oikeasti.
Olen huomannut,että kantaa monia murheita mielessään ja jos esim.joku muu tekee jotain pahaa ottaa senkin syyllisyydentuskan kantaakseen ja yrittää peitellä muiden jälkiä,kun tuntee syyllisyyden itsessään?!
On koulussa erittäin hyvä melkeimpä kaikessa ja liikunnassa näppärä.Kokeista vetelee kymppejä vaikka ei aina kokeisiin luekkaan.
On aavistuksen ujohko,mukavan rauhallinen ja kiltti aina ollut,mut mielestäni tämä herkkyyden piinaama lapsi kärsii välillä luonnottamasta "yliujoudesta" ja viisaudessaan tietää ja tuntee luonnottoman tilansa.
On pohtivainen ja välillä tuntuu,et miettii liian suuria asioita niin pieneksi pojaksi,mutta ei osaa puhua niistä minulle.
Kun poikani kärsii jo nyt epävarmuuden tuomasta tuskasta noin pahasti mitä se onkaan murrosikäisenä?
Olen itse kokenut samoja asioita nuorena ja joskus nykyäänkin vielä ja tiedän,et poikani tie tulee olemaan tuskainen,jos en keksi helpotusta.
Itse kuljin ahdistukseni kanssa niin väärille raiteille aikoinaan,että on ihme,että selvisin hengissä.Kaikki vain sen vuoksi,että tuntosarvet tässä pahassa maailmassa ovat kokoajan pystyssä.
Onko olemassa kouluja joissa olisi tämmöisiä yliherkkiä tapauksia?
Tiedän,että tämä herkkyys osittain helpottaa elämällä eteenpäin,mut tiedän myös,että tämä herkkyys ei ole sitä tavallista herkkyyttä,jonka saa "mikä ei tapa se vahvistaa" asenteella pois.
Auttakaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla sattuu kans olemaan 10v poika, joka on vähän yliherkkä. Hänellä ei tosin nyt ole ongelmia koulussa juurikaan. Niitä kyllä tulee helposti herkkyyden takia. Itse koulukiusattuna olen puuttunut kaikkiin tapauksiin aika kovalla kädellä ja ihan tuloksekkaasti.
Sanoisin ettei ole koulua jossa ei kiusata. Parhaiten teet kun yrität vahvistaa lapsen itsetuntoa. en tiedä yhtään miten se sitten tapahtuu, mutta kai siihen jotain keinoja on. Kaikki lähtee oikeesti kotoa. Urheiluharrastus on kyllä yksi itsetuntoa vahvistava asia, mutta pojalla sen pitäisi kai olla joku miehinen laji, että ei mitään paritanssia tai taitoluistelua mielellään. Tai näin luulisin. Tuossa iässä ollaan koko ajan uhoomassa joten aika hirveetä siellä koulussa on aroilla jotka ei osaa tapella.
itsetunto on passiivinen käsite - ja juuri kiusaajilla on hyvä itsetunto. Kiusaajalle kiusaaminen on pätemistä. Kiusattu tarvitsee tukea ja aktiivisia välineitä selvitäkseen kiusaajan kynsistä. Kiusaaja pitää eristää - ettei hän saa tyydytystä toimistaan.
Moi.
Olen itse tuollainen myös. Nyt olen kaksikymmentäyksi vuotias. Itse löysin itsevarmuutta harrastuksista. Teatterin pariin ajautuu kasoittain epävarmoja, yliherkkiä ihmisiä. Minä löysin tieni sinne ja sieltä ihmisiä, joiden kanssa osasinkin puhua. Ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita siitä, kuka minä olen. Ensimmäisen kerran 9-vuotiaana ajattelin teatterista, että tuota minä haluan tehdä.
Herkistä kasvaa sitäkin viisaampia vanhempana, kun he tajuavat, että eivät olekaan niin omituisia mitä luulevat. Onko poikasi musikaalinen? Urheileeko hän? kirjoittaako? piirtää? Minäkin kannatan, että kannustat häntä kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Että hän tekisi illat jotain, joka auttaa jaksamaan. Hän on vielä lapsi, joten tärkeää olisi saada hänelle elämään mahdollisimman paljon leikkimielisyyttä vastapainoksi murheille.
Ehkä voisitte yhdessä kokeilla puuhata jotain, jos hänellä ei ole koulutovereita? Sitä minä olisin kaivannut, seuraa, jonka kanssa unohtaa olevansa poikkeava. Jos ei muuta niin siisti mutsi tai faija olisi ollut jotain ainutlaatuista.