Pakko kai tässä on itselleen myöntää, että masentunut olen. Tai ehkä muuten vaan päässä heittää. Synnytyksen jälkeen huomasin vauvani päässä ihmeellisen patin,joka ei siis tullut imukupista,vaan jostain muusta syystä. Samaan aikaan tytön päänympärys oli kasvanut 3cm kahdessa viikossa syntymämitasta,joka sai minut tietenkin huolestumaan että onko kaikki sittenkään hyvin,vaikka terveen vauvan "paperit" tyttö sai sairaalasta lähtiessä. Neuvolassa sanottiin vaan että kaikki on hyvin. Kunnes sitten 1kuukauden iässä meidät yht'äkkiä ohjattiinkin lastenlääkärille. Hän kertoi patin olevan synnytyspahka tms. Sain hetkeksi mielelleni rauhan, kunnes jostakin keksin lukea varhaisheijasteista ja että niiden kuuluisi kadota. Netistä on muutenkin tullut luettua kaikkea typerää..Nyt päivät menee tarkkailessa vauvaa ja sitä että jos jotain ihmeellistä esiintyy..Jos hän tekee jotain outoa niin olen heti aivan varma että hän on SAIRAS/VAMMAINEN. Mietin noita asioita koko ajan ja piinaan itseäni. Pää on vain niin sekaisin,että pitäis varmaan varata aikaa ammattiauttajalle. Jotenkin vain hävettää..Sillä tavalla kun ihmiset kelaa että sä oot nyt vitun onnellinen kun sulla on terve vauva ja plaa plaa,ja sit jos tarviikin apua. Miks mä en vaan voi nauttia tästä elämästä ja vauvan kanssa olemisesta? Miks koko ajan täytyy luulla että tyttäreni on jotenkin sairas..mä en vaan jaksa. Ja voi nyt kuullostaa tosi teinille,mutta pakko on vaan jonnekkin purkaa, koska en tiedä nukunko ensi yönäkään kunnolla.Kiitos.
Miten onni korjataan...
.Äiti on vähän väsynyt.
3826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En tiedä, mitä vauhtia lapsen pää normaalisti kasvaa, enkä osaa sanoa mitään, mikä tuon huolen poistaisi.
Itsellä oli kumminkin samoja tuntemuksia oman lapseni kohdalla.
Synnärillä epäiltiin lonkkaluksaatiota ja mä olin ihan huolesta sekaisin vaikka lääkäri kotiinlähtöpäivänä totesi, että ihan terve lapsi on.
Kai se huoli on merkki siitä suunnattomasta rakkaudesta omaa lasta kohtaan.
Itsellä on myös kamalasti huolta siitä, onko tuo lapsi nyt terve ja kehittyykö normaalisti, saako tarpeeksi hellyyttä ja onko tarpeeksi yhteyksissä isäänsä, jotta oppii senkin tuntemaan ja...
Haluaisi vaan suojella lastaan kaikelta pahalta ja pitää omaa lastaan täydellisenä.
Ja kun tuo oli ihan pieni, niin usein öisin säpsähdin hereille, jos oli toinen kääntänyt kylkeä niin, ettei pitänyt enää hengittäessään tuhinaa.
Sitten oli PAKKO käydä vähän tönimässä, ja toteamassa, että on se muru hengissä ja nukkuu vain...
Alkaa jo vähän väsyttää, niin varmaan on sekavaa tekstiä mutta eiköhän nuo siis ihan normaaleja tuntemuksia ole.
Jos kovin vaivaa, niin kannattaa puhua neuvolassa siitä masennuksesta ainakin.
Ei äitinä ole helppoa aina, mutta ihanaa usein
oleminen on teille uutta, ihmeellistä ja vaarallista. Muistan tunteen vielä, vaikka siitä on lähes 30 vuotta. Tajusin, että sylissäni oleva pieni ihminen on hauras ja särkyvä, alttiina maailman vaaroille ja pahuudelle, ja jonakin päivänä hänenkin on kuoltava. Se tuntui ylivoimaisen vaikealta hyväksyä.
Mutta se kaikki on hinta siitä, että saa elää. Ja elämä on ihmeellinen lahja, jonka olette pienokaisellenne antaneet.
Ei kannata surra etukäteen, muuten joutuu suremaan kahteen kertaan. Tai sitten joutuu suremaan aivan turhaan.
Nukkukaa rauhassa yönne, kyllä elämä kantaa.
eikä se lapsista huolehtiminen lopu koskaan, ei niin kauan kuin itse elää.
Siitä se on nyt alkanut loppuelämän huoli omasta lapsesta.
Sellaista on kaikilla normaaleilla äideillä.
Jos vielä lapsen pään kasvaminen huolestuttaa, niin kannattaa selvittää asia niin perustellisesti, että tulet vakuuttuneeksi, ettei mitään syytä huoleen ole.
Ei sellasta kannata itsekseen ruveta miettimään, kun ei itsellä kuitenkaan ole riittävästi tietoa asioista.
Pelkän nettikirjoitusten perusteella on parasta olla tekemättä itse mitään diagnooseja.
Huoli lapsesta aina, on aivan normaalia äidin käyttäytymistä.
Jotkut on herkempiä vaan reagoimaan joka juttuun.
Itseä kannattaisi järjellisillä selityksillä yrittää rauhoitella.