En löytänyt sopivaa palstaa tälle aiheelle koko suomi24-foorumilta, joten kirjoitan tämän tänne. Suhteet ja tunteet -palsta keskittyy käytännössä vain parisuhdeasioihin eikä ihmissuhteisiin yleisellä tasolla. Ainoa kiusaamispalsta löytyy osastolta jossa keskustelevat lähinnä lapset ja varhaisteinit. Joten tulin tänne. Ja olenhan minä yksinäinenkin, joten ei tämä nyt ihan väärä palsta ole.
Olen yliopistossa opiskeleva nuori nainen. Ainejärjestöllämme on epävirallinen opiskelijalehti jossa lähinnä vitsaillaan eri asioista. Jonkin aikaa sitten siellä oli minusta tehty pilajuttu, joka koski erilaisuuttani; minulla on aspergerin oireyhtymä, josta olen kertonut avoimesti opiskelijayhteisölleni. Aspergerin oireyhtymä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen sosiaalisesti erilainen, vähän outo siis.
Jutussa pilailtiin minun outoudestani, persoonastani, siitä minkälainen olen. Minua on myös koulukiusattu, jonkin verran myös yliopistossa (niin oudolta kuin se kuulostaakin, aikuistenkin yhteisöissä voi olla koulukiusaamista). Loukkaannuin jutusta, siinä vitsailtiin törkeästi sellaisista persoonani liittyvistä asioista, joille en voi mitään.
Sain selville, ketkä olivat jutun takana. Kyseessä oli kaksi miespuolista henkilöä, joista A oli varsinainen jutun ideoija ja B oli yhdessä hänen kanssaan kirjoittanut (ja piirtänyt) jutun. Sekä A että B ovat kiusanneet minua myös muuten. He ovat suosittuja opiskelijayhteisössämme. Saatuani selville, että he olivat jutun takana, menin eräässä tilanteessa (ihan arkena päiväsaikaan ja selvin päin, tietenkin) puhumaan heille asiasta. He nauroivat minulle, ja perustelivat tyyliin "juttuhan oli kuitenkin totta, sä OLET sellainen" jne. He myöskin sanoivat, että se oli humoristinen juttu, ja nauroivat päälle. Loukkaannuin tästä hyvin paljon, ja suutuin tilanteessa. Mielestäni on väärin vitsailla asiasta, joka on minulle vaikea. Joten halusin antaa takaisin (mitä en yleensä koskaan tee). Tiesin, että A:n isä on kuollut onnettomuudessa, ja sekunnin pari harkittuani päätin käyttää tätä tietoa hyväkseni. Sanoin, että "joo, totta, voihan oikeastaan minkä tahansa asian nähdä humoristisena ja hauskana. Onhan sekin periaatteessa ihan hauska juttu jos jonkun isä kuolee yhtäkkiä vaikka niin että..." ja kuvailin tavan jolla hänen isänsä kuoli. Lopuksi vielä sarkastiseen sävyyn lisäsin: "hah hah, oikeastaan aika ironista kuolla tolla tavalla! Ihan hyvän huumorijutun saisi aikaan siitäkin!"
Tämän seurauksena A vakavoitui ja suuttui minulle. Eikä pelkästään A osoittanut minulle paheksuntaansa, vaan myös kaikki muut läsnäolijat (joita oli paikalla noin 5-6 henkilöä). Hetkessä olin saanut kaikkien vihat niskoilleni. Minua sen sijaan kukaan ei ollut puolustanut, vaikka A (ja B) olivat siis loukanneet minua.
Kumpi osapuoli on tässä oikeassa, minä vai A ( muu opiskelijayhteisö joka asettui hänen puolelleen)? Minusta tekoni oli ihan oikeutettu kosto: A oli vitsaillut minun elämäni suurimmasta tragediasta, ja siitä kostoksi minä vitsailin asiasta jonka oletin olevan hänelle traaginen. Miksi kukaan ei ymmärrä tätä?
Mitä ajattelette tästä tapauksesta?
Olen yliopistossa opiskeleva nuori nainen. Ainejärjestöllämme on epävirallinen opiskelijalehti jossa lähinnä vitsaillaan eri asioista. Jonkin aikaa sitten siellä oli minusta tehty pilajuttu, joka koski erilaisuuttani; minulla on aspergerin oireyhtymä, josta olen kertonut avoimesti opiskelijayhteisölleni. Aspergerin oireyhtymä tarkoittaa käytännössä sitä, että olen sosiaalisesti erilainen, vähän outo siis.
Jutussa pilailtiin minun outoudestani, persoonastani, siitä minkälainen olen. Minua on myös koulukiusattu, jonkin verran myös yliopistossa (niin oudolta kuin se kuulostaakin, aikuistenkin yhteisöissä voi olla koulukiusaamista). Loukkaannuin jutusta, siinä vitsailtiin törkeästi sellaisista persoonani liittyvistä asioista, joille en voi mitään.
Sain selville, ketkä olivat jutun takana. Kyseessä oli kaksi miespuolista henkilöä, joista A oli varsinainen jutun ideoija ja B oli yhdessä hänen kanssaan kirjoittanut (ja piirtänyt) jutun. Sekä A että B ovat kiusanneet minua myös muuten. He ovat suosittuja opiskelijayhteisössämme. Saatuani selville, että he olivat jutun takana, menin eräässä tilanteessa (ihan arkena päiväsaikaan ja selvin päin, tietenkin) puhumaan heille asiasta. He nauroivat minulle, ja perustelivat tyyliin "juttuhan oli kuitenkin totta, sä OLET sellainen" jne. He myöskin sanoivat, että se oli humoristinen juttu, ja nauroivat päälle. Loukkaannuin tästä hyvin paljon, ja suutuin tilanteessa. Mielestäni on väärin vitsailla asiasta, joka on minulle vaikea. Joten halusin antaa takaisin (mitä en yleensä koskaan tee). Tiesin, että A:n isä on kuollut onnettomuudessa, ja sekunnin pari harkittuani päätin käyttää tätä tietoa hyväkseni. Sanoin, että "joo, totta, voihan oikeastaan minkä tahansa asian nähdä humoristisena ja hauskana. Onhan sekin periaatteessa ihan hauska juttu jos jonkun isä kuolee yhtäkkiä vaikka niin että..." ja kuvailin tavan jolla hänen isänsä kuoli. Lopuksi vielä sarkastiseen sävyyn lisäsin: "hah hah, oikeastaan aika ironista kuolla tolla tavalla! Ihan hyvän huumorijutun saisi aikaan siitäkin!"
Tämän seurauksena A vakavoitui ja suuttui minulle. Eikä pelkästään A osoittanut minulle paheksuntaansa, vaan myös kaikki muut läsnäolijat (joita oli paikalla noin 5-6 henkilöä). Hetkessä olin saanut kaikkien vihat niskoilleni. Minua sen sijaan kukaan ei ollut puolustanut, vaikka A (ja B) olivat siis loukanneet minua.
Kumpi osapuoli on tässä oikeassa, minä vai A ( muu opiskelijayhteisö joka asettui hänen puolelleen)? Minusta tekoni oli ihan oikeutettu kosto: A oli vitsaillut minun elämäni suurimmasta tragediasta, ja siitä kostoksi minä vitsailin asiasta jonka oletin olevan hänelle traaginen. Miksi kukaan ei ymmärrä tätä?
Mitä ajattelette tästä tapauksesta?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Valitettavasti teitte itsestänne pellen ja vihatun henkilön. Voi olla että tämä johtuu siitä aspergerin oireyhtymästä, mene ja tiedä. Mutta niin paljon kuin ymmärrän sinua että jos jotkut ovat kiusaajia niin ne kyllä ovat itsekkäitä kusipäitä. Mutta tuollaisiin ei kannata tuhlata aikaansa, tai jos aikoo, niin tekee sen niin että itse näyttää sankarilta ja hän roistolta, siis juuri niin kuin sinun EI olisi pitänyt tehdä.
Nyt otit uhrin roolin ja menit liian pitkälle. Sinun arvostuksesi on tipotiessään ja olet vihattu ja halveksittu henkilö tuossa yhteisössä. Sinusta puhutaan vain pahaa. Olisi kannattanut vain niellä nöyrästi moraalisesti ylempänä tuo noiden tarjoama lääke.
Kyse ei ole sinusta, vaan heistä. Heillä on paha olo ,siksi he kohtelivat sinua juuri noin. Nyt pahoitit kaikkien mielen ja kaikkein eniten oman itsesi. Luulen että sinun urasi tuossa opiskelupaikassa on ohi.
Se oli ura joka ei ollut mikään ura.
Sinä teit oikein ja olit rohkea.
Näytit että taistelet.
Hyvä!
Ihailen sun rohkeutta.
Se A henkilö on nyt kiukkunen ja loukattu
mutta kohta miettii miksi.
Toivottavasti miettii.
B ja muut aakkoset miettii kans
ja luultavasti tajuavat mikä
oli syy ja mikä seuraus.
Meillä ns. ei taviksillakin on tunteet.
"...menit liian pitkälle. Sinun arvostuksesi on tipotiessään ja olet vihattu ja halveksittu henkilö tuossa yhteisössä. Sinusta puhutaan vain pahaa."
Mikään ei siis näin ollen ole dramaattisesti muuttunut. Olen kokenut olevani halveksittu henkilö tuossa yhteisössä, ja useimmissa aiemmissakin kouluyhteisöissä, alusta lähtien. On totta, että nyt opiskelijayhteisöni ensimmäistä kertaa näki minut pahiksen roolissa, joten vastaisuudessa minun on ehkä vielä vaikeampi saada heiltä empatiaa osakseni, esim. kiusaamistilanteessa (joita uumoilen tämän tapauksen jälkeen olevan tulossa aiempaakin enemmän).
Olen huomannut, että vaikka pääpukarit minun kiusaamisessani ovat A ja B ja muutama muu, valtaosa yhteisömme jäsenistä kiusaa minua passiivisesti, esim. luovat merkitseviä silmäyksiä toisiinsa (sanottuani tai tehtyäni jotain heidän mielestään outoa) ja naureskelevat minulle. Koen että minulle monesti naureskellaan kuin jollekin tyhmyrille, vaikka esim. saan useimmiten parhaat arvosanat kursseista. Tämä asetelma turhauttaa minua.
"Voi olla että tämä johtuu siitä aspergerin oireyhtymästä, mene ja tiedä."
Ei tämä johdu siitä. Huomaan itse aina jälkeen päin asioita pohtiessani, jos olen tehnyt tulkintavirheitä sosiaalisessa tilanteessa tai käyttäytynyt jotenkin typerästi. Olen muutenkin enemmän ns. hiljainen, introvertti asperger-henkilö, en siis mikään jatkuvasti ihmisiä loukkaava totuudetorvi (mikä valitettavasti taitaa olla sitkeä stereotyyppi as-henkilöistä). Voi olla että tässä on sukupuolellakin merkitystä: me tyttöassit olemme usein vähemmän tuon stereotyypin kaltaisia. Tässä tilanteessa vain mittani tuli täyteen, ja halusin osoittaa, ettei minuakaan voi mielin määrin pompotella. Olin loukattu ja vihainen, minkä vuoksi takaisin antaminen tuntui kieltämättä myös hyvältä.
Minusta näyttää, että sinä olet ns. oikeassa. Toisaalta jos sinulla on aspergerin syndrooma, voi olla ettet tajua ihmisten tunteita etkä näin ollen sitä, että sinä olet se roisto.
Minusta näyttäisi siltä, että sinä olet ns. oikeassa, mutta toisaalta sinulla on asperger, mikä tarkoittaa ettet osaa lukea ihmisiä etkä kykene empatiaan, joten olet ehkä käsittänyt väärin ja niinpä sinä olet se roisto tässä.
"..mutta toisaalta sinulla on asperger, mikä tarkoittaa ettet osaa lukea ihmisiä etkä kykene empatiaan..."
Väärin. Minä kykenen empatiaan. En esim. koskaan pystyisi koulukiusaamaan ketään kuten opiskelijayhteisöni A ja B ja moni muu. Osaan toisinaan myös lukea ihmisiä.
Asian ydin on joka tapauksessa siinä, että minusta tehtyä pilajuttua ei voi kovin monella tavalla tulkita. Se oli pilaa erilaisuudestani, eikä tätä faktaa voi selittää pois sillä, että minulla on asperger. On virhe ajatella, että asperger-ihmiset _aina_ tulkitsevat kaiken väärin. Minä esim. olen oppinut tunnistamaan erilaiset koulukiusaamisen muodot todella herkästi. Joskus kuitenkin näyttelen, etten muka huomaisi, että minua kiusataan. Saatan jopa naureskella itsekin kiusaamiselleni, mikä saa minut varmasti näyttämään idiootilta (ja saa ihmiset nauramaan minulle vielä enemmän). Eli kyse ei ole aina siitä, etten huomaisi tai osaisi tulkita sosiaalisia tilanteita, vaan kyse on monesti erilaisesta suhtautumisestani niihin.
Aspergereilla on kyllä empatiakykyä. En tiedä mistä moinen käsitys on valtaväestölle tullut ettei olisi. Ja aspergerit ovat suorastaan mestareita tulkitsemaan muita ihmisiä! Usein parempia tulkitsijoita kuin ns. terveet. Ja tunnen valitettavasti parikin aspergeria, jotka ovat valinneet puolustuskeinokseen "tyhmän näyttelemisen" vaikka se oikeastaan vain pahentaa tilannetta.
Sitä aspergerit eivät kuitenkaan näytä huomaavan, että he itse käyttäytyvät sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin kuin muut, vaikka itse "luulevat" käyttäytyvänsä samoin. Ja vaikka olisivat kuinka huomaamattomia, muut huomaavat poikkeavuuden.
Aspergerit eivät ole tyhmiä, eivät empatiakyvyttömiä, eivätkä sosiaalisesti lahjattomia. Heiltä vain puuttuu kyky oppia sosiaalisen vuorovaikutuksen "hienosäätö". Sitä ei voi opettaa, se täytyy oppia luonnostaan.
Valtaväestö tarvitsisi aspergerkoulutusta, myös opettajat ja ammattihenkilöstö, koska heidänkin joukossaan vallitsee vääristyneet ja vanhanaikaiset kuvitelmat as-ihmisistä.
Jos sinulla on voimia, hakeudu paikallisen as-järjestön toiminnan kautta ns. as-kouluttajaksi, niin voit pelastaa monen as-lapsen tai nuoren koulukiusaamiselta.
Ja muille tiedoksi: Et voi koskaan löytää uskollisempaa ystävää, kuin AS-ihmisen !
Terveisin kahden AS-ihmisen ystävä : ) Hyvää kevättä Isabellalle!
sinun olisi kannattanut odottaa hetkeä jolloin hän on heikoimmillaan ja sanoa silloin asiasta.
Päälle olisit vielä voinut siteerata kalastaja Linkolaa tyyliin : Koskaan ei ole myöhäistä tehdä itsemurhaa vitun puoliorpo.
Tiedän miltä sinusta tuntuu kun vitsaillaan asiasta jolle ei mitään mahda.
Itsellä on kosmeettinen juttu josta olen kuullut pienen ikäni.
Aika on tosin parkinnut ja kun omaa sen lisäksi terävän kielen niin hyvin pärjää.
Toivottavasti homma lutviutuu.
Ehkäpä he eivät vaan tajunneet kuinka kovasti tämä heidän "vitsailunsa" sun aspergerista sua loukkaa. Kun taas jonkun perheenjäsenen kuolemasta pahasti tölväisy, taitaa saada kaikkien karvat nousemaan pystyyn, kuten nyt tässä tapauksessa sitten kävi. Jos sä olisit asetellut sanasi paremmin, niin se olisi voinut vaikka toimia.
Jos sä nyt satut näkemään sen jossain välissä vaikka yksin jossain, niin sun kannattaa mennä juttelemaan sen kanssa. Sanot että sä koit sen hänen juttunsa enemmänkin koulukiusaamisena ja vittuiluna, kuin kevyenä vitsinä. Sehän oli pilantekoa toisen/toisten erilaisuudesta ja tässähän ollaan jo aikuistenmaailmassa, eikä mitään teinejä. Sanot, että sä halusit vaan näyttää esimerkin ja ottaa hänelle herkän asian esille, kuten hän teki sinulle. Toivottavasti jossain välissä pyydätte anteeksi toisiltanne ja se vihanpito laantuu tai loppuu kokonaan.
ei näille ylimielisille AS-luusereille pidä anteeksi antaa! ansaitsevat kaiken paskan. onhan se nyt nähty!
no, ei silti pitäisi yleistää. no, minä olen vähän tällainen yleistäjä.
en pidä myöskään homoista.
tekstistäsi voi päätellä, että olet itse avun tarpeessa. mene hoitoon.
Hän on jo hoidossa. Hänen psykiatrinsa on ikävä kyllä viskannut hänen tapauksensa toivottomiin tapauksiin.
"Ehkäpä he eivät vaan tajunneet kuinka kovasti tämä heidän "vitsailunsa" sun aspergerista sua loukkaa. Kun taas jonkun perheenjäsenen kuolemasta pahasti tölväisy, taitaa saada kaikkien karvat nousemaan pystyyn, kuten nyt tässä tapauksessa sitten kävi. Jos sä olisit asetellut sanasi paremmin, niin se olisi voinut vaikka toimia."
Kyllä he tajusivat ja saivat pussitettua tämän tapauksen ja oikein kunnolla. He ohjailivat häntä naruista ja hän kiltisti söi heidän herkullista myrkkyään.
"Jos sä nyt satut näkemään sen jossain välissä vaikka yksin jossain, niin sun kannattaa mennä juttelemaan sen kanssa. Sanot että sä koit sen hänen juttunsa enemmänkin koulukiusaamisena ja vittuiluna, kuin kevyenä vitsinä. Sehän oli pilantekoa toisen/toisten erilaisuudesta ja tässähän ollaan jo aikuistenmaailmassa, eikä mitään teinejä. Sanot, että sä halusit vaan näyttää esimerkin ja ottaa hänelle herkän asian esille, kuten hän teki sinulle. Toivottavasti jossain välissä pyydätte anteeksi toisiltanne ja se vihanpito laantuu tai loppuu kokonaan."
Suurin osa ihmisistä on teinintasolle jääneitä. Kaikki kypsät ovat sairaseläkkellä tai tehneet itsemurhan. Maailma on kova ja suosii teeskentelijöitä.
Eivät nämä ihmiset ikään kuin "kiltisty". He ovat pettureita ja pysyvät sellaisina. Vain vetysyanidi on toimiva lääke tuollaisille raivopsykoosissa oleville kusipäille.
"Ehkäpä he eivät vain tajunneet kuinka kovasti tämä heidän "vitsailunsa sun aspergerista sua loukkaa."
En usko, että näin olisi. Nämä kaksi tyyppiä ovat tehneet minusta opiskelijayhteisömme sylkykupin. Ehkä heitä ottaa päähän, että tällainen "outo" pilaa heidän hienon ainejärjestönsä maineen tms, en tiedä. Olen tavallaan jatkuvasti jalkapuussa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
"Kaikki kypsät ovat sairaseläkkeellä tai tehneet itsemurhan. Maailma on kova ja suosii teeskentelijöitä."
Tämä taitaa suurin piirtein pitää paikkansa.
Ymmärrän tilanteesi, ja olen sitä mieltä että sinua on kohdeltu väärin. Tosiasia on kuitenkin se että elämässä törmää jatkuvasti kaikenlaisiin "kiusaajiin" jotka joko avoimesti tai huumorin varjolla pyrkivät valta-asemaan. Joillakin tämä johtuu huonosta itsetunnosta ja joillakin puhtaasti vallanhalusta. Naivia ja epäkypsää anyway.
AS-ihmiset ylireagoivat sellaisiin asioihin, jotka ns. valtaväestö (aikuiset) kykenee kuittaamaan olankohautuksella tai hetken murehdittuaan unohtamaan. Kun AS-ihminen kohtaa näitä tilanteita, hän usein joko hyökkää tökerösti, ylireagoiden, tai suuntaa kiukun sisälleen. Tai alkaa hautoa ja suunnitella kohtuutonta kostoa(jopa väkivaltaa). Kaikista näistä toimintamalleista seuraa eristäytyminen, yksinäisyys ja masennus. AS-ihmisen täytyisi opetella vihan hallintaa, ja negatiivisten tunteiden "oikeanlaista" suuntaamista, muussa tapauksessa he eivät selviydy(ikävä kyllä) valtaväestön joukossa ilman kolhuja. Jos haluavat olla sosiaalisessa kanssakäymisessä valtaväestön kanssa...? Osa Asseista onkin erakoitunut jo nuorena, ehkä juuri sen vuoksi etteivät kestä sitä kovaa peliä jota heiltä vaaditaan että tulisivat hyväksytyksi yhteisössä.
Kehoitan Sinua jatkamaan opintojasi yliopistossa. Monet AS-ihmiset ovat akateemisia, ja voit todellakin löytää siitä maailmasta helpommin paikkasi kuin "työväestön" piiristä. Heidän joukossaan Asseilla on ikävä kyllä enemmän ongelmia. Se taas on pitkä tarina minkä takia, enkä jaksa sitä tässä perustella nyt, vaikka arvaan että joku (työläinen) nyt suuttuu...
Tsemppiä Sinulle : )
Jos olisit halunnut saada nämä tyypit ymmärtämään itseäsi, olisit ehkä voinut valita toisenlaisen tavan kostaa tai tuoda pointtisi esiin, koska kuolemaa kuitenkin usein pidetään sellaisena asiana josta ei vitsailla. Esim. jos olisit alkanut itkeä, olisit voinut saada anteeksipyynnön, jos tyypit ovat edes jollain lailla varustettuja myötätunnolla.
Mutta sinänsä olet oikeassa.
"koska kuolemaa kuitenkin pidetään sellaisena asiana josta ei vitsailla."
Tämä kaksinaismoralismi minua ärsyttää koko jutussa melkein eniten. Kuka sen voi muka päättää, mistä aiheista saa vitsailla ja mistä ei? Miksi oli sosiaalisesti hyväksyttävää tehdä pilaa minun persoonastani? Minä kuitenkin olen elossa ja elän erilaisuudestani johtuvien vaikeuksien kanssa päivittäin.
Näyttää siltä, että kun kiusaaminen, pilailu ja naureskelu kohdistuu minuun, se on kaikkien mielestä (itseäni lukuun ottamatta) hauskaa ja täyttää vitsin tunnusmerkit, mutta kun minä vitsailen jonkun toisen vaikeuksista, niin heti astuu poliittisen korrektiuden säännöt peliin ja minua pidetäänkin ajattelemattomana ja törkeänä. Mikseivät samat pelisäännöt voisi koskea kaikkia?
käsittämätöntä, että ainejärjestön julkaisussa voi joku opiskelukaveri pilailla toisen oireyhtymällä. Tässä tapauksessa 2 miestä sen teki. Sanoisin, että ovat varsinaisia sikoja, minkä muidenkin on täytynyt ymmärtää. Niin ei fiksu mies tee! Miksi he kuiatenkin ovat suosittuja ko. opiskelijayhteisössä, on käsittämätöntä. He ovat sinua kiusanneet muullakin tavalla.
Ainejärjestönne julkaisu on epävirallinen ja sen tarkoitus on tehdä pilaa siihen kuuluvista jäsenistään - niinkö? Jos näin on, parasta sinun on erota koko yhteisöstä ja antaa heidän kirjoitella pilajuttuja järjestön niistä naisista, jotka heitä ihailevat. Kyllä se vielä kalasahtaa heidän omaan nilkkaan, sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää, pitää paikkansa.
Sinulle tärkeintä on opiskella ja suorittaa tutkinto; on turhaa pistää energiaansa moiseen ja yrittää kostaa. Ole sen yläpuolella!
Kysyt, kumpim osapuoli on tässä oikeassa - ei kumpikaan.
En ole juristi, mutta uskon, että tapauksesta olisi tehdä syytteen henkisestä väkivallasta. En tiedä kannattaako ruveta asiaa selvittämään, mutta ihan selvästi "sairaus tai vammaisuus" ei ole pilailtava asia. Se on henkistä väkivaltaa, mikä myös on rangaistavaa.On tapauskia, jossa henkisestä väkivallasta on tuomittu.
Minunkin mielestäni se oli ala-arvoista käytöstä.
"Miksi he kuitenkin ovat suosittuja ko. opiskelijayhteisössä, on käsittämätöntä."
Se tuntuu kyllä käsittämättömältä. He ovat suulaita ja itsevarmoja, tietynlaisia "laumanjohtajia". Luulisin, että minua kiusaamalla he tavallaan pystyvät helposti osoittamaan muulle yhteisölle, kuka käskee tms. He uusintavat valta-asemansa kiusaamalla minua. Heidän mielestään teen jatkuvasti jotain mikä antaa syyn pilailla. Eli kiusaaminen on ulottunut myös sellaisiin tilanteisiin, jotka eivät välttämättä liity aspergeriuteen. Esim. jos vaikka sanon jotain vahingossa väärin (niinhän tekevät kaikki joskus), saan heti kuulla nälvimistä siitä, mutta jos joku muu sanoo jotain vahingossa väärin, kukaan ei edes huomaa sitä.
"Ainejärjestönne julkaisu on epävirallinen ja sen tarkoitus on tehdä pilaa siihen kuuluvista jäsenistään - niinkö?"
Kyllä. Ongelma on vain siinä, että lehdessä kaikkiin muihin kohdistuva pila liittyy vain johonkin, mitä he ovat esim. tehneet jossain tietyssä tilanteessa (esim. mitä x on tehnyt kännissä viime viikonloppuna tms.), kun taas minun kohdallani pilanteko liittyi persoonaani ja olemukseeni, joka on kutakuinkin muuttumaton.
Että yliopistotasoilla vielä tapahtuu moista! Suulaita ja itsevarmoja miehiä on aina ollut - osaavat puhua, soittaa suutaan, mutta teot mahtuvat toosaan! Sellaisia ihmisä on aina ollut ja tulee olemaan. Siperia opettaa! Ei tule aina heillä pyyhkimään hyvin, se on varma.
Muuten, kyllä kännissä törttöily on aika pahaa. Alkoholi on viisasten juoma ja kunnon ihmisen tulee hallita käytöksensä myös pienessä sievässä.
Anna piupaut koko lehdelle, et avaa sitä, etkä lue sitä. Se ei ole minkään arvoinen, koska sen taso on ala-arvoinen. Suomessa on parempia julkaisuja.
Voisit saada ilmaisen oikeusavstajan, koska olet opiskelija. Ota yhteytta ja käy juttelemassa oikeusavustajan kanssa ja kysy, voiko asiasta panna oikeuprosessin käyntiin. Tiedän, että se on raskasta, mutta pelkkä tietokin jo helpottaa ja sitä voi käyttää valttina... Ja sitäpaitsi oikeusavutaja voi kirjoittaa kirjeen miehille,jossa selvitetään seuraukset, mikäli kiusaaminen ei lopu.Olen ihan varma, että herjaaminen, kunnianloukkaus ja henkinen väkivalta ovat rangaistavia.
Olisi kiva tietää pääaineesi ja kuinka kauan olet opiskellut. Jos arvaan oikein, se on psykologia? Oletko suorittanut yleisopinnot?
Voisit ottaa aspergreninsyndroman aiheeksesi kaikkiin alustuksiin ja proseminaariin; Tällöin aihetta käsiteltäisiin opettajan läsnäollessa ja "teteellisestä" aspektista. Ja mikäli ko miehet A ja B ovat läsnä, heidän tulee osallistua keskusreluun. Ja muutenkin, elämän tehtäväsi voisi löytyä aiheesta!
Pääaineeni ei ole psykologia, mutta ns. ihmistieteisiin kuuluvasta alasta on kyllä kyse, ja aika läheltä psykologiaa liippaa. Muutaman vuoden olen opiskellut, olen suurin piirtein puolivälissä opintojani. Olen itseohjautuvassa opintoryhmässä kerran kertonut paljonkin aspergeriudestani, mutta herrat A ja B eivät olleet mukana kys. ryhmässä...
Se, kuka on oikeassa (suhteessa vallitseviin normeihin ja tapoihin tietenkin), riippuu pitkälti millaisessa yhteiskunnassa eletään. Ja tässä kulttuuripiirissä toisen loukkaaminen vitsailemalla kuolemasta on näköjään ei-hyväksyttyä. Mutta sitten on niin, että jonkun ihmisten normista poikkeavasta ominaisuudesta vitsailu ja pilkanteko on hyväksyttyä.
Niin, kuka on oikeassa, kun kulttuuriset normit pitkälti määrittävät sen, mikä on yleisesti oikeana pidettyä? Kaikki toimivat mielestään oikeasti, jostakusta saadaan tehtyä syntipukki, toisesta uhri, kaikki voivat tuntea itsensä uhreiksi ja kaikilla on paha mieli. Siinäpä soppa pureksittavaksi.
Ihan oikein teit. Varsinkin jos nämä henkilöt tietoisesti haukkuivat erilaisuudestasi. Oli parempi että "annoit takaisin" kuin että olisit miettinyt henkilökohtaisuuksia itsestäsi pitempään.
Yleensä ottaen pidän kyllä varsin törkeänä haukkua jotakin henkilöitä kuolleiden vanhempien takia, mutta tietysti ei kaikkea itseensä kohdistuvaa arvosteluakaan kannata suvaita.
Tietysti nämä taustahenkilöt tuskin tiesivät jutun taustoja... joten voi olla ettei heidän suhtautumisensa sinuun ole kovin hyvä vastaisuudessa kuten henkilöiden A ja B:nkään... juttu voi levitä mutta silti "suora toiminta" on yleensä se paras ratkaisu. Sillä voidaan "herättää" ihmisiä jos muu ei auta.
Mä sanoisin A:lle näin että "Mua kaduttaa se mitä sanoin isästäsi ja tunnen siitä huonoa oloa, haluan pyytää anteeksi. Ei sun tarvitse antaa anteeksi jos et pysty. Mua loukkasi tosi paljon se teidän tekonne, mutta yritän olla välittämättä siitä. Toivon että ette enää kiusaisi minua mutta jos ette keksi kehittävämpääkään tekemistä niin saatte pilkata mua niin paljon kuin tekee mieli, yritän jättää sen omaan arvoonsa."
Ei nyt sanasta sanaan ehkä noin, mutta ajatus on kai selvä.
Minusta tämä on aivan simppeliä eikä vaadi mitään ihmeellisiä selityksiä.. Sitä saa mitä tilaa ja tämä henkilö A sai juurikin sitä.. Et olisi loukannut, jos hän ei olisi ensin tehnyt sitä. 9 vuoden koulukiusaamisen jälkeen olen aika ankara kiusaajille ja silmä silmästä sitä mennään eikä todellakaan nöyrästi niellä, niinkuin tässä ketjussa joku sanoi!
Sillä ei saavuta mitään muuta kuin heittopussina olemisen!
Teit ihan oikein, koska jos sinua tuon takia kaikki alkavat vihaamaan, niin samapa tuo.. parempi olla vihattu ja puolustaa itseään kuin pidetty, joka kaiken nielee!
Minä ainakin olen iloinen ja ylpeä puolestasi, koska olit tarpeeksi rohkea.
Ole sinäkin:)