Tuntuu hieman oudolta, vähän imarretultakin.
Minusta on alkanut tuntumaan, että miespuoliset tuttavani ovat alkaneet tajuamaan että minäkin olen olemassa. Muutenkin kuin vain että "tossa toi on taas".
Esimerkiksi miesvaltaisessa harrastuksessani on pari tällaista tyyppiä. Ensimmäinen (johon olen myös kovin paljon ihastunut) on ollut minulle aina mukava ja sillain, mutta joulun jälkeen hän on hakeutunut enemmän seuraani ja tuntunut yrittävän päästä minun kaverikseni, ja olen huomannut että hänen katseensa käy ja viipyy aika usein minun kohdallani. Hän sai selville jokin kuukausi sitten erään "nettijuttuni", missä on tietoja myös minusta. Liekö tuo sitten vaikuttanut asiaan.
Toinen ei ainakaan ollut kummoisesti huomioinut minun läsnäoloa aikaisemmin, vaan on ollut todella sosiaalinen aina joka paikassa. Mutta sitten tämäkin joskus joulun jälkeen alkoi tulla joskus juttelemaan, ja on katsellut tiiviisti minua. Nykyään kävelemme harrastuksen jälkeen samaa reittiä kaksistaan, ja silloin hän on aika hiljainen. Tämän voi myös tulkita ettei hänellä vain ole mitään sanottavaa.
Sitten kolmas, toisen veli, on taas hiljaisempi osapuoli. Häneltäkin on sadellut katseita niinä harvoina kertoina kun olen nähnyt hänet. Muutaman kerran kun hän on yrittänyt tulla juttelemaan, hän on aina selvästi jännittänyt sitä. Tiedän koska itsekin olen käyttäytynyt näin ihastukseni edessä.
Sitten amatsussa luokallani yksi poika on kahden kuukauden jälleennäkemisen jälkeen on enemmän alkanut tavallaan huomioimaan minua. Eräällä ruokatauollakin hän jäi vartavasten minua odottamaan että olisin syönyt, vaikka kaikki muut luokkalaiseni olivat jo aikaa sitten lähteneet. Kummastutti vain hieman kun kukaan tytöistäkään luokallani ei ole vaivautunut tekemään näin.
Joo, vähän ajatusten purkausta vaan.. :)
Minusta on alkanut tuntumaan, että miespuoliset tuttavani ovat alkaneet tajuamaan että minäkin olen olemassa. Muutenkin kuin vain että "tossa toi on taas".
Esimerkiksi miesvaltaisessa harrastuksessani on pari tällaista tyyppiä. Ensimmäinen (johon olen myös kovin paljon ihastunut) on ollut minulle aina mukava ja sillain, mutta joulun jälkeen hän on hakeutunut enemmän seuraani ja tuntunut yrittävän päästä minun kaverikseni, ja olen huomannut että hänen katseensa käy ja viipyy aika usein minun kohdallani. Hän sai selville jokin kuukausi sitten erään "nettijuttuni", missä on tietoja myös minusta. Liekö tuo sitten vaikuttanut asiaan.
Toinen ei ainakaan ollut kummoisesti huomioinut minun läsnäoloa aikaisemmin, vaan on ollut todella sosiaalinen aina joka paikassa. Mutta sitten tämäkin joskus joulun jälkeen alkoi tulla joskus juttelemaan, ja on katsellut tiiviisti minua. Nykyään kävelemme harrastuksen jälkeen samaa reittiä kaksistaan, ja silloin hän on aika hiljainen. Tämän voi myös tulkita ettei hänellä vain ole mitään sanottavaa.
Sitten kolmas, toisen veli, on taas hiljaisempi osapuoli. Häneltäkin on sadellut katseita niinä harvoina kertoina kun olen nähnyt hänet. Muutaman kerran kun hän on yrittänyt tulla juttelemaan, hän on aina selvästi jännittänyt sitä. Tiedän koska itsekin olen käyttäytynyt näin ihastukseni edessä.
Sitten amatsussa luokallani yksi poika on kahden kuukauden jälleennäkemisen jälkeen on enemmän alkanut tavallaan huomioimaan minua. Eräällä ruokatauollakin hän jäi vartavasten minua odottamaan että olisin syönyt, vaikka kaikki muut luokkalaiseni olivat jo aikaa sitten lähteneet. Kummastutti vain hieman kun kukaan tytöistäkään luokallani ei ole vaivautunut tekemään näin.
Joo, vähän ajatusten purkausta vaan.. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varmaan kiva ja ahdistava O.o En tiedä mistä alottaisin, mutta...
Kannattaa vain urheasti yrittää tutustua kaikkiin, toisista kavereita ja jostakusta jotain muuta? Ei muuta kuin tsemppiä ;)